Pikkukanadanhanhi
Vappuretki Saarelle oli ollut varsin perusretki. Vuodareita oli ropissut kyllä lirosta, kapustarinnasta, mustaviklosta, pikkutyllistä ja pikkukuovista, mutta muuten lintuja oli ollut tavanomaisen vähän. Valkovikloja kuitenkin oli Pohjanrannalta laskettu jopa 83 yksilöä ja Suurenjärvenlietteellä oli ollut mukavat määrät metsä- (rossicus) sekä tundrahanhia. Olimme jo retken viimeisessä varsinaisessa kohteessa Honkakylän Kanavalammella, kun takapellon perältä nousi yli lentäneenlentokoneen säikyttämänä lentoon pieni hanhiparvi. Hanhet lensivät suoraan meitä kohti ja plokkasin parvesta pienen kanadanhanhen! Hanna oli tuolloin jo ottamassa parvesta maisemakuvia Kanavalampi taustallaan, mutta onneksi linnut laskeutuivat eteemme peltoon ja näin pääsin itsekin harjoittelemaan digiscopingia uudella Lumixin kamerallani.
Heti oli selvää, että nyt kyseessä ei ollut minima, jonka olin pari kertaa aiemmin löytänyt Saarelta vaan ennemmin ns. hutchinsii-tyyppinen lintu, joka myös oli kerran tullut muinoin (1988) vastaan spondesti Lumijoella (tätä ei kuitenkaan ollut hyväksytty RK:n toimesta kuin pienikokoisena kanadanhanhena). Nyt kun pikkukanadanhanhi on splitattu omaksi lajikseen ja hutchinsiin oletetaan olevan se rotu, joka voisi hyvinkin harhautua maahamme aivan luonnollisesti, alkoi luonnollisesti bongareita soitella minulle. Hutchinsiitahan ei vielä ollut Suomessa koskaan hyväksytysti havaittu! Niinpä päätimme ajella kotiin laittamaan kuvia näytille ja Pirhosen Jamppa jäi Saarelle retkeilemään ja lupasi käydä välillä katsomassa, että hanhi oli yhä paikalla. Osa kärkibongareista luotti jo määritykseemme ja oli lähtenyt jo ajamaan kohti Parikkalaa mutta saatuani kuvat nettiin, alkoi porukkaa liikkua isomminkin. Onneksi Jamppa sai hanhen pidettyä hallinnassa ensimmäisten bongareiden tuloon saakka ja niinpä illan aikana paikalla kävi jo ainakin muutama kymmentä bongaria. Seuraavana aamuna niitä saapui lisää ja lintu onneksi löytyi yhä paikalta jo ennen viittä aamulla.
J.A.