. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

Heinäkuun lopulla vain kymmenkunta päivää ennen elokuun ensimmäiseksi viikonlopuksi suunnittelemaamme saarireissua Kemiönsaaren Morgonlandetille, soitti Larssonin Kalle, joka reissuamme oli suunnitellut, että venekuskimme olisi ikävä kyllä estynyt viemään meitä kyseisenä viikonloppuna saareen. Kalle kuitenkin ehdotti, että: ”Mitäs jos mentäisiinkin Utöseen?”. Tämä edellytti minulta hieman toimenpiteitä, sillä nyt ajomatkamme pidentyisi vielä reilusti, joten kyselin hetimiten esimieheltäni yhtä palkatonta vapaapäivää, mikä yllättäen onnistui vain viikon varoitusajalla ja niinpä homma oli selvä, suuntaisimme ensimmäistä kertaa ikinä Utön, viime vuosina legendaarisen maineen saaneelle rarisaarelle.

Torstaina 4.8. heti työpäiväni päätteeksi lähdimme Hannan kanssa ajamaan kohti etelää. Lappeenrannan Heimosillassa kävimme pikaisesti katsomassa, miltä paikalla jo muutaman viikon oleillut mustapäätasku nyt näytti. Lintu löytyikin helposti ja olihan se kovan sulkimisen johdosta muuttunut taas varsin erinäköiseksi.

Jatkoimme matkaa yhtä kyytiä Espoon Laajalahdelle, jonne oli tietysti pakko poiketa, kun tämä ei lisännyt matkaamme kuin muutamilla kilometreillä. Laajalahdella oli kahlaaja-rantaa taas hieman muokattu sitten viime näkemän ja kahlaajia oli taas mukavasti. Useita metsävikloja, mustaviklo, suosirri, 5 lapinsirriä, 11 pikkutylliä sekä lukuisia suokukkoja, liroja, valkovikloja, taivaanvuohia, töyhtöhyyppiä ym. sekä tietysti runsaasti sorsia, mm. 20 harmaasorsaa nähtiin. Puolen tunnin etsimisen jälkeen näimme ensin vilaukselta 1-2 nuorta sitruunavästäräkkiä sekä naaraslinnun, joka ruokaili hieman avoimemmin erään ruovikon reunassa. Sitten olikin aika soitella Kallelle, että nyt lähtisimme jatkamaan kohti Saloa.

Noin tuntia myöhemmin klo 21:30 parkkeerasimme Kallen pihaan ja kohta istuimme ruokapöydässä Kallen sekä Jani Laaksosen kanssa ja täytimme vatsojamme herkullisen aterian myötä. Ilta jatkui jutustellen ja saunoen myöhään ja lopulta aamuyön pikkutunteina kömmimme nukkumaan.

5.8. aamuvarhain Kalle ja Jani suuntasivat arkiaskareisiinsa Turkuun mutta me minilomalaiset heräilimme vasta yhdeksän aikaan. Käytyämme pikaisesti Halikonlahdella, jatkoimme mekin Turkuun, jossa kävimme Kallen kanssa syömässä sekä shoppailimme pari tuntia kunnes kolmelta Kalle vapautui töistä ja pian oli Janikin haettu kyytiin ja käytyämme kaupassa ostamassa viikonlopun eväät alkoi matkamme kohti Länsi-Turunmaata.

Yllättäen rantatiellä ei ollut kovinkaan paha liikenne ja tuurilla pääsimme ajamaan Nauvon lauttaankin aivan suoraan kolmanneksi ja toiseksi viimeisinä autoina. Niinpä lopulta olimme Nauvon saarella hyvissä ajoin ja kylältä löysimme pingviinialtaasta jäätelöt, mutta paikalla pariviikkoa aiemmin havaittua pelikaania emme valitettavasti havainneet

Pärnäisten satamassa parkkeerasimme automme metsän reunaan ja kannoimme tavaramme Eivor -nimiseen lauttaan, joka lopulta klo 18:15 lähti matkaan. Kauniissa kelissä staijasimme porukalla yhteysaluksen kannella havaiten runsaasti merimetsoja, jonkin verran haahkoja, kalasääsken pesän ym. mutta pääosassa olivat kuitenkin kauniit saaristomaisemat. Iltakahdeksan aikaan pysähdyimme pikaisesti Nötön saarella ja puolta tuntia myöhemmin oli vuorossa Aspö.

Sitten päästiinkin jo hieman ulommas merelle, jossa saaria ei enää ollut joka puolella ja havaitsimme merellä 15 merikihua ennen kuin noin klo 21:30 pysähdyimme Jurmoon. Jurmosta lähdettyämme alkoi jo hämärtää siinä määrin, että viimeisen hieman reilun tunnin vietimme lautan sisätiloissa. Lopulta vähän ennen yhtätoista saavuimme Utöseen ja pian jo kannoimme tavaroitamme vain 100 metrin päässä satamasta sijainneeseen Fågellin kämppään. Aika pian pääsimme myös nukkumaan.

6.8. heräsimme viiden aikoihin ja puolta tuntia myöhemmin olimme syöneet kevyen aamupalan ja valmiita maastoon. Kapusimme ensin komea punavalkoisen majakan viereisen luotsiaseman seinustalle staijaamaan. Paikalla olivat jo kanssamme samalla lautalla saapuneet Kari Kaunisto sekä Pipsa Lappalainen ja pian paikalle saapui myös saaressa nykyisin jo lähes vakituisesti asuva Jorma Tenovuo. Leppoisan noin puolentoista tunnin staijin sato oli varsin vaatimaton: 16 ruokkia, riskilä sekä jokunen paikallinen merikihu – ei yhtään muuttavaa lintua; mutta vaikka tuuli oli varsin navakka, oli se myös mukavan lämmin, joten toiveissa oli, että saaresta löytyisi kyllä jotain kovempaa.

Niinpä jatkoimme kohti itäniittyä, josta löytyi muutamia tavallisia kahlaajia: liroja, suokukkoja, jokunen suosirri sekä pari kapustarintaa, ennen kuin kahdeksan aikaan lähdimme kävelemään kohti hotellia, jossa meitä odotti kunnon aamupala. Pidettyämme sadetta puiden alla ja ihmeteltyämme aivan käsittämättömän märkää pensaskerttua, joka ei kyllä pahemmin näyttänyt pensaskertulta, muttei kyllä onneksi miltään muultakaan, pääsimme kuitenkin aamupalalle puoli yhdeksäksi. Tankkasimmekin sitten oikein kunnolla, jotta jaksaisimme loppupäivän. Valitettavasti vesisade yltyi kuitenkin oikein kunnolla, joten tutustuttuamme Jorman sekä saaressa myöskin todella paljon aikaa viettävän Markus Varesvuon upeaan valokuvanäyttelyyn Utön linnuista, suuntasimme Fågellille huoneisiimme hieman lepäämään ja odottelemaan sateen loppumista.

Koska olimme järjestäneet reissumme vain viikkoa aikaisemmin, oli meidän vaihdettava puolilta päivin majapaikkaa, sillä Fågellilla oli seuraava yö ollut jo pitkään täyteen varattu. Niinpä pakkasimme sateen tauottua tavaramme ja kannoimme ne aulaan odottamaan, että kävisimme selvittämässä missä toisen yön majapaikkamme sijaitsee. Juuri tällöin saimme puhelun Jormalta, että saaressa jo viikon verran paikallisena ollut töyhtökiuru oli taas löytynyt hieman uudesta paikasta ja päätimme käydä ensin bongaamassa tämän harvinaisuuden, sitten selvittämässä majoituksemme ja sitten palata hakemaan tavaramme. Jorma, Kari ja Pipsa odottelivat meitä kylän rannassa ja pian olimme kaikki paikalla ja töyhtökiuru löytyikin helposti rannasta, johon sen oli viimeksi nähtykin laskeutuvan. Hetken lintuamme kuvattuamme se lennähti läheisen ”lintumökin”, jossa Kari ja Pipsa majoittuivat, katolle, josta se kohta laskeutui keskelle katua poseeraamaan.

Meidän piti kuitenkin pian singahtaa hakemaan tavaramme Fågellilta, jotta ne eivät olisi siellä siivoojien tiellä ja niinpä Kallen vietyä edeltä valtaosan tavaroistamme maitokärryllä, mekin kohta löysimme Helkala -nimiselle mökillemme, joka oli aivan majakan lähistöllä.

Majoittauduttuamme Helkalan mukavaan huoneistoon, lähdimme koluamaan saarta huolellisemmin. Hannan kanssa suuntasimme ns. saunalahden kautta etelärannalle, josta kivikkoista rantaa jatkoimme aina itälahdelle saakka. Lintuja oli todella vähän. Parin mustakurkku-uikkuparin, joista toisella oli poikaset, muutaman pilkkasiipipoikueen, tukkakoskelopoikueen sekä yhden käen ohella emme oikein rannoilta löytäneet mitään mainittavaa. Tuulihaukkoja saalisteli saaressa siellä täällä, ainakin 7 lintua ja kultarintoja löysimme ainakin kolmesta eri paikasta, muita saaressa havaittuja pikkulintuja olivat ainoastaan kivitaskut, muutama pajulintu ja viherpeippo, 2 hemppoa sekä västäräkit ja pääskyt. Hyönteismaailma oli kuitenkin rikkaampi ja näimmekin useita lajeja korentoja, mm. etelänukonkorentoja sekä perhosia, mm. hietaheinäperhonen. Lopulta palasimme neljän jälkeen kämppäämme, jossa Kalle ja Jani jo olivatkin ruokaa valmistamassa.

Illaksi Kalle ja Hanna suuntasivat Kallen itärantaan pystyttämään piilokojuun kuvaamaan kahlaajia ja me Janin kanssa suuntasimme komppaamaan itäniittyä. Toivomaamme heinäkurppaa ei löytynyt, mutta pikkukiva pensassirkkalintu hätistettiin useampaankin lentoon, jotta saimme sen varmasti määritettyä. Loppuillan staijasimme taas merelle lähinnä riuttatiiran toivossa, mutta ainoastaan merikotka sekä pari pikkukuovia nähtiin.

Puoli yhdeksältä kokoonnuimme Tenovuon upean mökin vielä upeampaan pihamiljööseen suorittamaan iltahuuto eli arvioimaan, montako mitäkin lajin yksilöä saaressa oli päivän aikana nähty yhteensä. Hanna ja Kalle saapuivat myös pian kojulta ja heidän kuvausilta oli sujunut jopa yli odotusten, joten kaikki olivat päivään kuitenkin oikein tyytyväisiä, vaikka lintumaailma olikin ollut varsin hiljainen, mutta saaren upeat maisemat ja rauhallinen saaristolaiselämä oli täydellistä lomailua!

Illalla kävimme vielä katsomassa kylän kukkaistutuksissa pörräilleitä matarakiitäjiä ennen kuin painuimme pehkuihin.

7.8. heräsimme taas viideltä ja puolen kuuden tuntumassa kipusimme taas aamustaijille luotsiaseman seinustalle. Tuuli oli nyt hellittänyt ja staiji onnistui mukavasti ilman takkiakin. Linnut olivat yhtä vähissä kuin edellisaamunakin, ruokkeja ja riskilöitä näkyi sentään 20 ja 10.

Hotellilla nautitun aamupalan jälkeen Hanna ja Kalle suuntasivat taas kojulle kuvaamaan ja me Janin kanssa palasimme taas staijille. Pari merikotkaa lenteli edestakaisin ja lopulta ne laskeutuivat eräälle merimerkille vierekkäin. Pari luotokirvistä kävi päällämme lentelemässä äännellen, joten sain kuin sainkin reissun ensimmäisen vuodenpinnan. Aamun aikana linnut olivat edelleen muutenkin todella vähissä, uusia pikkulintulajeja reissulle olivat muuten ainoastaan punarinta ja räkättirastas. Lopulta Hannan ja Kallen palattua varsin köyhältä kojureissultaan kävimme vielä katsomassa luotsiaseman rannassa Suomen eteläisintä hiidenkirnua ja havaitsimme samalla ohitsemme lentäneen punakuirin.

Yhden aikaan söimme loput eväistämme, pakkailimme tavaramme ja kohta meidän pitikin jo lähteä roudaamaan tavaroitamme kohti satamaa. Lopulta näimme Utön saarella parin päivän aikana 61 lintulajia.

Klo 14:30 Eivor lähti paluumatkalle kohti mannerta. Jurmoon asti staijailimme kannella ja ihailimme marimaisemia, mutta loppumatkaksi menimme sisätiloihin lepäämään. Edessä oli kuitenkin aika pitkä matkapäivä. Lopulta klo 19:30 olimme Pärnäisissä, josta pääsimme jonon jatkona matkaan kohti mannerta. Pienen odottelun jälkeen pääsimme toisella lautalla Nauvosta mantereelle ja sitten olikin edessä pitkä 500 kilometrin ajo kotiin Parikkalaan.

Lopulta olimme kotona hieman kahden jälkeen aamuyöllä ja pikaisten unien jälkeen oli paluu arkeen aika väsynyt, mutta pitemmän päälle reissu oli kyllä ollut todella virkistävä! Vaikka lintuhavainnoilla ei ehkä ollut pahemmin juhlittu, oli taas tutustuttu yhteen upeaan lintukohteeseen sekä muutamiin uusiin todella mukaviin lintuharrastajiin. Nyt jaksaa taas arkea ja odotella seuraavia tempauksia!

Kallen blogitarina samaisesta reissusta

J.A.