. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

Parikkalassa oli ollut kaikkien aikojen syksy ja rariputki jo melkoinen. Pitihän se putki saada omalta osalta joskus poikki, mikä onnistui parhaiten poistumalla Parikkalasta. Tietysti seurauksena oli syksyn kovin laji lehmähaikara ja vieläpä Siikalahdella.

Me vietimme syyslomaviikon Paraisten Korppoon Jurmon lintuasemalla, jonne lähdimme ajelemaan perjantaina 16.10. Päätimme matkalla, että aloitamme loman rennosti ja ajelimmekin Helsinki-Vantaan lentoaseman läheiselle hotellille majoittumaan ja syömään hyvin niin illalla kuin seuraavana aamunakin.

17.10. kävimme parissa kaupassa ja lähdimme sitten ajelemaan kohti Paraisia. Stoppasimme vielä kuluttamaan aikaa kaupoilla Salossakin, kun aikaa oli ja retkikeli oli surkea. Lopulta kävimme vielä ruokakaupoilla ja sitten jatkoimme kohti Pärnäsiä.

Lauttamme lähti lopulta klo 14:15 ja itse suuntasin kannelle staijailemaan, Hannan piti korjailla kokeita. Näin alkumatkasta niin sinisuo-, hiiri-, tuuli-, kuin varpushaukankin mutta muuten havainnot jäivät muutamiin merikotkiin sekä pariin alliparveen. Lopulta ilta oli jo hämärtymässä, kun saavuimme Jurmoon, jossa kärräsimme tavaramme lintuasemalle, jossa tapasimme miehittäjinä olleet asemanhoitajan Aapo Sirénin sekä valkovenäläisen Zhenya Popovin. Ilta meni asemalle kotiutuessa.

18.10. alkoivat asemarutiinit tuttuun tapaan. Hanna ja Aapo suuntasivat verkoille ja me Zhenyan kanssa aamun vakiostaijille, joka kesti taas auringonnoususta kaksi tuntia. Hiirihaukka, piekana, riskilä, rastaita, urpiaisia, lyhyessä ryöpsäyksessä 2390 naakkaa sekä pari naarasteertä näkyi. Staiji keskeytyi, kun Hanna sai verkosta tulipäähippiäisen, joka piti tietysti käydä katsomassa. Olihan kyseessä Jurmo-pinna.

Staijin jälkeen lähdimme Zhenyan kanssa kiertämään idän laskentakierrosta, jonka Zhenya joutui jättämään kesken, sillä hänellä alkoi olla kiire lautalle. Iltapäivällä kiersin vielä lännen kierroksenkin, Hannan ja Aapon roikoteltua verkkoja iltaan saakka. Havainnot jäivät vaisuiksi, mutta illemmalla saaressa kierteli palokärki, jota en kuitenkaan itse onnistunut havaitsemaan. Käpytikkoja ynnättiin päivän aikana 47 yksilöä, joista osui verkkoonkin sen verran moni, että rengastajilla oli kädet täynnä pieniä reikiä.

19.10. aamu alkoi verkkoon osuneella helmipöllöllä ja heti kuului palokärkikin, joten sain kaksi hyvää saaripinnaa. Aamuinen koiraspalokärki lähti muutolle kaakkoon, mutta myöhemmin tupsahti naaraspalokärki verkkoon ja Aapolle rengastettavaksi. Aamuvakio oli hiljainen; viisi ruokkia, kanahaukka ja kangaskiuru olivat ainoat mainittavammat havainnot ja urpiaisia liikkui edelleen kohtuullisesti. Sitten suuntasin itään, josta palattuani huilasin hetken ja suuntasin sitten länteen. Kolme uiveloa, kaksi lapasotkaa, ampuhaukka sekä isolepinkäinen olivat päivän antia. Aamuinen helmipöllö pyöri verkkojen lähellä vielä iltapäivälläkin ja pääsimme kuvaamaan sitä oikein mukavasti.

20.10. touhu jatkui samanlaisena; aamuvakio ja sitten länteen. Päivällä saimme lisää miehitystä, kun Severi Heikkilä saapui saareen. Severi kiersikin illalla idän, joten sain vähän säästellä jalkojani. Havainnot jäivät 1556 valkoposkihanheen, 5 kaakkuriin 4 koirasteereen ja tundrakurmitsaan.

21.10. touhu oli verkoillakin sen verran hiljaista, että Hanna ehti seurakseni kiertämään lännen reittiä. Kävelimme lopulta ihan Heinäsaaren kärkeen asti, josta löytyi syksyn ensimmäiset 17 merisirriä. Palokärkinaaras viihtyi yhä vain saaressa. Illalla saareen saapuivat Gustaf Nordenswan sekä Sonja Lagerström.

22.10. tyynet ja kauniit loppukesäiset kelit olivat jääneet muistoksi ja tuuli oli yltynyt. Silti etelätuulessa aamuvakiollakin tarkeni yhä ilman hanskoja. Hanna ja Severi löysivät ääntelevän kashmirinuunilinnun, joka onneksi reagoi atrappiin ja saatiin näkyville ennen katoamistaan. Ja tovia myöhemmin lintu löytyi verkosta. Muuten päivän parasta antia olivat ruokinnalla käymään alkanut nokkavarpunen, joka lopulta osui verkkoon.

Lisäksi näkyi pari mustapääkerttua, pikkulokki, samainen palokärki sekä kierroksilla 5 jänkäkurppaa ja lännessä Gussen ja Sonjan näkemät isot merisirriparvet. Kahlaajien innostamina suuntasimme illalla haavireissuille – Aapo itään ja me Hannan ja Severin kanssa länteen. Me saimme saaliiksemme 5 jänkäkurppaa sekä 7 merisirriä. Valitettavasti saaressa asusteleva kettuperhe liikkui myös kahlaajapyynnissä rannoilla ja linnut olivat todella säikkyjä, tundrakurmitsakin vain kuultiin.

23.10. muutti aamuvakiolla 3 sepelhanhea sekä kapustarinta ja idässä näkyi nuori tundrahanhi. Severin kanssa reitiltä rantaa pitkin palaillessamme meidät yllätti rannasta noussut virtavästäräkki. Lännessä ”Gusse” ja Sonja näkivät 19 jänkäkurppaa mutta valitettavasti illalla satoi sen verran reippaasti, ettemme viitsineet lähteä haaviretkelle. Päivän aikana näkyi myös 9 pikkulokkia, ampuhaukka, vielä tiltaltti ja nokkavarpunen kävi yhä ruokinnalla.

24.10. oli sitten lähtöpäivä, sillä sunnuntaille luvattiin niin kovaa tuulta, ettei lautan kulkemiseen voinut luottaa. Staijailimme vielä ja verkotkin olivat auki reilun parin tunnin ajan. Havainnot jäivät samaan tundrahanheen, hieman piristyneeseen merisorsamuuttoon, kun aiemmin niitä ei ollut näkynyt käytännössä lainkaan, pikkulokkiin, 9 ruokkiin, 2 riskilään sekä ylitsemme äännellen muuttaneisiin kolmeen vuorihemppoon. Sitten olikin kiirus lähteä tavaroinemme lauttarantaan. Vain Gusse ja Sonja jäivät saareen uhmaamaan myrskyä.

Lauttamatkalla ei näkynyt oikeastaan mitään ja sitten oli edessä pitkä ajo Parikkalaan, jossa olimme kuitenkin ihan ihmisten aikaan iltayhdeksän jälkeen.

Sunnuntaina 25.10. suuntasimme sateiden loputtua Saarelle, jossa näkyi yhä valkoposki-, tundra- ja tundrametsähanhia, muutama isolepinkäinen, 3 pulmusta, kiuru, harmaapäätikka, pyrstötiaisia, 60 teertä sekä 22 pilkkasiiven muuttoparvi. Paluumatkalla Rautalahdella ja Muukkosenselällä näkyi pari mustalintua ja pari lapasotkaa. Sitten päätimme singahtaa Lappeenrannan Joutsenon Kivisaareen, jossa edellisenä päivänä löytynyt maakunnan ensimmäinen arokiuru oli kuin olikin yhä paikalla. Onneksi pidimme kiirettä, sillä ehdimme paikalle sopivasti yhteiskomppaukseen, jonka johdosta pääsimme näkemään arokiurun oikein hienosti lennossa.

Arokiuru laskeutui peltotien toiselle puolelle kynnöspeltoon, josta se kuitenkin näkyi vain lämpökameralla. Lopulta se nousi taas lentoon ja palasi samaiselle paikalle, josta olimme sen nostaneet lentoon. Porukkaa saapui yhä paikalle ja neljältä yritimme kompata linnun taas näkyville, jotta mattimyöhäsetkin sen näkisivät mutta lintu oli tehnyt samanlaisen katoamistempun kuin edellisenäkin iltana ja pellolta löytyi vain kiuru sekä pulmunen.

J.A.