Rariputki jatkuu
29.9. ruokatuntistaijilla ripsi vettä ja oli todella hiljaista. Syksyn ensimmäinen pyrstötiaisparvi viiletti ohitsemme kohti länttä. Työpäivän jälkeen teimme Valosen Artun kanssa pikavisiitin Saarelle, mutta havainnot jäivät vähiin: tuuli- ja ampuhaukka sekä noin 6000 valkoposkihanhea Jyrkilässä ja vielä muutama västäräkki Tarassiinlahdella ym. Illalla teimme lyhyen peltoretken ja rengastimme 3 jänkä- ja 2 lehtokurppaa sekä kontrolloimme tutun heinäkurpan. Taas näkyi sarvipöllö sekä edellispäiväinen lapinpöllö, joka oli vaihtanut nyt eri pellolle.
30.3. Härskiinmutkasta näkyi aamulla kaakkuri ja ruokatuntistaijilla parhaimpana havaintona muuttava maakotka. Toisella Härskiin käynnillä näkyi nuoret selkä- ja pikkulokki. Iltapäivällä kävin Siikalahden lintutornilla, jossa näkyi sinisuohaukka, pari harmaasorsaa sekä mustalintu. “Mullia” en ole nähnyt paikallisena lahdella kuin kerran aiemmin, kun sade pysäytti parven hetkeksi lahdelle kellumaan. Illalla kävimme tarkistamassa löytyisikö lapinpöllö taas näkyville – eipä löytynyt mutta näimme vuodariksi lehtopöllön.
1.10. yritin taas aamusta lapinpöllöä mutta havainnot jäivät 6 uuttukyyhkyyn. Härskiinmutkasta näkyi vielä nuori selkälokki ja ruokisstaiji Siikalahdella oli hiljainen – sentään piekana, pari ampuhaukkaa ja haarapääsky. Jallukin lenteli edes takaisin. Olin jo ajelemassa takaisin työpaikalle, kun Vasetiin, meidän Lintukerhomme WhatsApp-ryhmään pamahti viesti: ”Rääkkähaikara paikallisena patotiellä!”. Käännyin ympäri ja kohta sain lavalla olleilta Päärnin pariskunnalta sekä Poutasen Annelta tiedon, että lintu oli pudonnut katveeseen lavan kakkoispuolelle. Singahdin putken kanssa patotietä pitemmälle, sillä ajattelin linnun näkyvän vallin reunan kanavasta, mutta eipä näkynyt. Mutta kun oli palailemassa lavalle, näin jalohaikaran sekä paljon sitä pienemmän rääkkähaikaran näköisen linnun lentämässä suoraan lavalla olijoita kohti. Itselläni oli kamera autossa, joten käytännössä juoksin suoraan haikaran ali, katsoen sitä paljain silmin noin kymmenen metrin päästä suoraan alapuolelta! Mutta tiesin kokemuksesta, että näissä rääkkähaikaroissa on aina myös riisihaikaran mahdollisuus, sillä riisihaikaralajejakin on havaittu Suomessakin tarhakarkuriksi, mutta parissa Euroopan maassa myös ihan luonnonvaraiseksi luokiteltunia. Ja näiden lajien erottaminen toisistaan talvipuvussa on todella vaikeaa ilman hyviä valokuvia. Sain kameran autosta ja singahdin lavalle nähdäkseni, että haikarat lensivät jo kaukana suoraan pois päin. Kamera onnistui helposti löytämään jalohaikaran tarkennukseen mutta rääkkähaikaralaji oli sitä hieman kauempana ja paljon pienempi. Lopulta sain jonkinlaiset kuvat otettua ennen kuin haikarat laskeutuivat ruovikkoon katveeseen.
Minun oli pian suunnattava töihin, mutta eipä haikaraa ennen iltapäivää nähtykään kuin pari kertaa aivan vilaukseta. Lopulta lopetin työpäiväni kolmelta ja suuntasin taas lahdelle, jossa lava oli täynnä porukkaa. Koska linnun kerrottiin olevan pohjoispuolella, uhrauduin menemään pohjoispään laskentatorniin (jonne minulla laskentoja lahdella suorittavana on lupa mennä), jotta saisimme linnun meidän väliimme. Lopulta haikara kuitenkin nähtiin lennossa lavan eteläpuolella kadoten lopulta päälintutornin suuntaan metsän taakse, joten itse en enää lintua nähnyt. Koko loppuillan odottelimme linnun taas lennähtävän jossain mutta vain kaksi jalohaikaraa ja harmaahaikara sekä mm. vielä 5 kurkea ja sinirinta nähtiin ja liejukana sekä useampi luhtakana kuultiin. Seuraavana päivänäkin porukkaa oli koko päivän haikaraa hakemassa mutta sitä ei enää nähty.
2.10. aamulla kävin itsekin vielä lavalla kääntymässä ja näin jalo- ja harmaahaikaran. Lopetin työpäiväni jo yhdeltätoista ja lähdin ajamaan kohti Oulua. Kuopiossa nappasin Laitisen Anssin ja Siilinjärvellä Suojarinteen ”Potun” kyytiin ja jatkoimme iloisesti rupatellen Oulun Kiimingin Sivurämeelle, jonne lopulta parkkeerasimme klo 16:40. Paikalla oli pari päivää bongattu pikkutuulihaukkaa, joka oli Suomen ensimmäinen bongattavissa oleva yksilö lajiaan 37 vuoteen! Lintu oli hetkeä aiemmin ollut saalistelemassa tien varressa ja istuskelemassa valotolpilla, kuten sen kerrottiin olleen käytännössä koko valoisan ajan muulloinkin. Paikalla olijat lupailivat linnun palaavan aina parin minuutin välein näkyville. Ala-Kojolan Mikkokin saapui kaveriksemme, sillä olimme sopineet paikalle ”elistreffit”. Kymmenisen minuuttia odotettuamme näimme sopivan näköisen linnun vilahtavan ison maakasan taakse. Potu näki linnun hieman paremmin ja uskoi linnun olleen etsimämme mutta itse en ollut nähnyt lintua ainakaan niin hyvin, että siitä olisi Suomi-elistä kehdannut ruksia. Reilut viisi minuuttia myöhemmin lintu onneksi löytyi toisen kasan päältä, jossa se alkoi saalistella ja pääsimme lopulta kättelemään eliskättelyt.
”Naumanni” saalisteli tuloksettomasti aikansa saaden vain kerran pienen hämähäkin saaliikseen, kävi kertaalleen lyhyesti valotolpalla jatkaakseen taas tuloksetonta saalisteluaan. Lintu oli koko ajan vähän harmittavan kaukana ja ilta oli aika hämärä, joten kuvani jäivät vaatimattomiksi. Lopulta lintu singahti tien yli metsän suuntaan noin klo 17:15 eikä yllätykseksemme enää palannutkaan näkyviin. Aiempina iltoina se oli mennyt metsän reunapuihin yöpymään vasta reilua tuntia myöhemmin. Näimme paikalla vielä muuttavan hanhiparven, jossa iso osa oli lyhytnokkahanhia ja kuudelta päätimme lähteä kotimatkalle.
Tipautin taas ”Potun” Siilinjärvelle ja Anssin Kuopioon ja loppumatka oli varsin väsynyttä yksin ajamista. Yksi elämäni pisimmistä bongausreissuista oli lopulta ohi, kun pääsin kotiin noin puoli kahden aikaan aamuyöllä.
3.10. aamulla oli herätys aikaisin, sillä Hanna ja Elissa olivat laittaneet verkot Kukonkantaan valmiiksi ja puolta tuntia ennen auringonnousua olimme taas valmiudessa aamun rengastuksiin. Aamu oli varsin hiljainen, vain paikallisen oloisia tiaisia lenteli edes takaisin. Rengastuksia tuli 7+1k sini- ja 29+7k talitiaista, 4 tiltalttia, 7 punarintaa, Parikkalan kautta aikain myöhäisin pensastasku, rautiainen sekä 2 pajusirkkua. Ohessa näkyi 20 sepelhanhea, uuttukyyhky ja 20 tikliä.
Päivällä teimme Saaren kierroksen, jolla näkyi sepelhanhi Rautalahdella, sinisuohaukka, 2 isolepinkäistä ja 21 hemppoa Akanvaaran Tetrisuolla, lyhytnokkahanhi Pohjasuolla, 2 pikkujoutsenta ja 20 000 valkoposkihanhea Jyrkilässä sekä valitettavan tavallinen tuulihaukka muuttavana Karinmäessä.
4.10. olimme verkoilla vielä vähän aikaisemmin mutta päivä oli varsin samanlainen – ei mitään muuttoa. Saimme 3 sini- ja 21+2k talitiaista, 6 tiltalttia, mustapääkertun (joka oli käsittämätöntä kyllä ensimmäinen minulle Parikkalassa lokakuussa), peukaloisen, 8 punarintaa, pikkuvarpusen sekä 4 urpiaista. Ohessa näkyi harmaapäätikka ja 8 tikliä.
Päivällä teimme kierroksen lähiseudun pelloille ja kävimme myös tutustumassa Varpavaaraan, jonka päällys on hakattu ja paikalla tulee pari seuraavaa vuotta olemaan erinomainen arktika- ja kotkastaijipaikka. Havainnot jäivät todella vähiin, vaikka kolusimme monta hyvää paikkaa. Pari lapasotkaa näkyi Vartialahdella ja Kullinsuolla oli 10 000 valkoposkihanhea sekä jonkin verran harmaita hanhia, muttei missään mitään parempaa, jos ei Kangaskylän vakiopaikalla nähtyä pähkinänakkelia pidä sellaisena.
Illalla kävimme vielä peltokierroksella ja vaisua oli silläkin, sentään edelleen kaikki neljä kurppalajia. Renkaisiin pääsivät jänkäkurppa, 2 lehtokurppaa, 3 taivaanvuohta sekä punakylkirastas ja jo neljännen kerran haaviin jäi sama 9.9. alkaen samalla pellolla tankannut heinäkurppa. Myös pari sarvipöllöä nähtiin.
J.A.