. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

Arkiviikko jatkui kovatuulisena ja vaikka tuuli oli taas kääntynyt etelään, ei päivisin ollut kovinkaan runsaasti näkyvää muuttoa. Toki ajoittaiset sateetkin haittasivat. Maanantaina 22.4. kävin Siikalahdella taas ennen työpäivän alkua sekä myöskin ruokatunnilla, mutta paria tundrahanhea ja puhallellutta kaulushaikaraa kummempaa en havainnut. Aamulla Lappeenrannasta ilmoitettiin mahdollinen ruskosotka ja ruokatunnilla Siikalahdella ollessani sain linnusta kuvia sähköpostiini. Mielestäni kuvissa oli päivän selvä ruskosotkakoiras (vaikka kännykän ruudulta katsottuna phonescoping -tyyliin otetusta kuvista nyt ei ihan hirveästi näkynytkään) ja niinpä oli odotettavissa, että parin pyytämäni päivitysviestin jälkeen porukkaa alkaisi suunnata Kaislaselle. Linnusta ei kuitenkaan kuulunut tuntikausiin mitään, joten työpäivän jälkeen päätin itse lähteä kohti Lappeenrantaa.

Olin jo lähes perillä, kun muutama paikallinen harrastaja vihdoin oli päässyt paikalle ja näin linnusta tuli myös päivitysviesti, että ruskosotka oli yhä paikalla. Kaislaselle päästyäni oli näkymä itärannan kalliolta järven pienelle sulalle aivan karsea, sillä vastavalo oli pahin mahdollinen. Ruskosotka määrittyi silti helposti uiskennellessaan muutaman puna- ja tukkasotkan kanssa. Halusin kyllä nähdä linnun paremminkin, joten päätin jäädä Lappeenrantaan retkeilemään, jotta voisin palata katsomaan sitä iltavalolla.

Niinpä suuntasin Haapajärvelle, jossa järven kuivatusoperaatio oli päättynyt ja järvi oli taas olemassa. Heti torniin päästyäni kuulin punajalkaviklo ääntä ja järven selaus tuotti jäälautalla lepäilleen kalatiiran sekä harmaasorsaparin. Aika pian Haapajärvi oli nähty ja palailin Kaislaselle, jossa ruskosotka näkyi nyt paljon paremmin, vaikkei valo vieläkään ollut kovinkaan hyvä. Muita Kaislasella havaittuja lintuja olivat tiltaltti, silkkiuikku sekä harmaahaikara.

23.4. menin töihin vasta klo 9:30 joten ehdin aamulla retkeillä pari tuntia Siikalahdella. Päätinkin käydä ensimmäistä kertaa tälle keväälle lintutornilla, mutta tornin edustalta lahti oli vielä lähes täysin jäässä. Jäällä piipersi vuodariksi rantasipi, yli muutti tikli äännellen ja 10 punasotkaa, jouhisorsapari, uivelokoiras sekä 3 kanadanhanhea uiskentelivat sulissa. Ohitseni lensi useita hanhiparvia – 150 metsä-, 50 tundra- ja 1 merihanhi. Kaikki nämä näyttivät laskeutuvan Tetrisuon pelloille. Niinpä päätin vielä käydä katsomassa peltoja tarkemminkin ja laskin pelloilta hanhien lisäksi 92 laulujoutsenta, 5 kanadanhanhea sekä määritin pikkujoutsenen. Ehdin vielä käydä Särkisalmellakin, jonne oli saapunut jo 8 silkkiuikkua sekä kuikka.
Ruokatunnilla kävin vesisateessa etsimässä Lahdensuon pelloilta Kontiokorven Jarin lyhyesti näkemää harjalintua. Lintu oli lähtenyt kauas kaakkoon, mutta toivoin että se olisi päättänyt palata paikalle. Eihän sitä tietenkään löytynyt, mutta peltoja pitkin muutti ohitseni kaunis arosuohaukkakoiras! Tämä oli muuten 150. vuodarini.

24.4. Tetrisuolla oli muuten samat linnut, mutta metsähanhia oli jo 200 ja pikkujoutsenia 4 yksilöä. Ainoa vuodari oli Siikalahdella näkemäni 9 muuttavaa lapinsirkkua.

J.A.

Olin toivonut, että Ahvenanmaan reissun jälkeen vihdoin saapuisi kevät Itä-Suomeenkin, mutta talvista oli vieläkin! 10.4. Siikalahtikäynti tuotti vain valkoselkä- ja pikkutikan sekä 8 pulmusen parven ja 11.4. näkyi hiirihaukka.

12.4. alkoi sitten vihdoin tuntua edes hieman keväisemmältä! Laulujoutsenia mekasti lahdella jo kymmenkunta kappaletta, kanahaukka ja pari hiirihaukkaa pyörähti taivaalla, tuulihaukka muutti kohti pohjoista ja yhden paikallisen töyhtöhyypän lisäksi näkyi 6 muuttavaa, myös pajusirkun ääntä kuului taivaalta ja valkoselkätikat rummuttivat. Seuraavana aamuna olin Lappeenrannassa ja tarkoituksena oli tehdä kunnon retki, mutta yöllä alkanut vesisade yltyi kunnon rankkasateeksi ja retkeily oli aika turhanpäiväistä. Lopulta näin Luukkaansalmella 5 naurulokkia, Toikansuolla pari tikliä, Konnunsuolla kottaraisen, Vuoksella nokikanan ja Simpeleellä tuulihaukan. Sadetta jatkui koko päivän ja lumipeite hupeni silmissä!

Sateen vihdoin loputtua vihdoin alkoi kevät oikein kunnolla! 14.4. Siikalahdella näkyi jo 12 hiirihaukkaa, 4 tuulihaukkaa, 2 kurkea, jopa 120 töyhtöhyyppää, 18 naurulokkia, 2 kiurua, jopa 35 västäräkkiä, 2 peippoa, 44 pulmusta, pajusirkun ja 14 tilheä sekä mm. teeri, isolepinkäinen, 2 pyrstötiaista ja 34 korppia. 15.4. näkyivät vihdoin ensimmäiset odotetut sepelkyyhkytkin ja kiurujakin muutti edes hieman enemmän – ihme järjestyksessä tulivat muuttolinnut! Särkisalmella ja Lemmikonsalmella oli vihdoin myös ensimmäiset vesilinnut eli muutama telkkä ja isokoskelo sekä kanadanhanhi.

16.4. muuttajia olivat merikotka, pari kurkea, 106 töyhtöhyyppää, 2 uuttukyyhkyä, 54 sepelkyyhkyä, 2 niittykirvistä, räkätti- ja kulorastas, muutama peippo, 2 kalalokkia sekä kuovi. Lahdelle olivat saapuneet myös ensimmäinen ruskosuo- sekä ampuhaukka. Sain Parikkala-vuodariksi vihdoin sinisorsankin… 17.4. lahdella näkyi ruokatunnilla mm. kalasääski, maakotka, uuttukyyhky, piekana sekä metsäviklo. Iltapäivällä sain hälytyksen kahdesta lahden päällä muuttaneesta kattohaikarasta ja ehdin hyvin käydä ne bongaamassa. Eihän minulla mene lahdelle matkaan kuin viitisen minuuttia.

18.4. päätin hyvän sääennustuksen innoittamana suunnata retkelle jo aamuvarhain pariksi tunniksi ennen työpäivän alkua. Särkisalmella lauloi punarinta, äänteli tiltaltti ja jään reunalla oli pari taviakin. Siikalahdella oli sitten jo täysi hulina päällä! Sekä punakylki- että laulurastaita näkyi jo useita, pari jouhisorsaa lenteli lahdella edes takaisin ja nokikanat olivat jo uimassa pienessä sulassa lahden pohjoispuolella – ja taas näkyi uuttukyyhkykin. Ruokatunnilla palasin taas lahdelle, jossa oli jo nähty vaikka mitä, onneksi itsekin näin pari parvea metsähanhia sekä parin laulujoutsenen kanssa paikalliseksi saapuneen pikkujoutsenen. Iltapäivällä suuntasin lahdelle vielä työpäivän jälkeenkin, olihan lahdella nähty juuri arosuohaukka sekä kiljukotkalaji. Ja vieläkin kannatti, sillä ensin näimme muuttavan huippuaikaisen nuolihaukan, paikallisen kivitaskun, lahdelta lounaaseen lähteneen harmaahaikaran ja vielä itselleni ennätysaikaisen toki etelään päin matkanneen haarapääskyn! Kun vasta muutamaa päivää aiemmin olin odotellut kevään ensimmäistä sepelkyyhkyä, oli nyt saapunut jo haarapääsky ja nuolihaukkakin – ja lahdella pyöri paikallisena jo 10 ruskosuohaukkaa!

19.4. toistin taas aamuretken ennen työpäivää. Särkisalmella oli uivelopari ja Siikalahdella haapanapari, 3 uuttukyyhkyä sekä palokärki, mutta muuten yllättävän rauhallista, vaikka keli oli taas mitä mainion. Iltapäivällä sain taas hälytyksen Siikalahden yli muuttavasta kiljukotkasta ja päätin singahtaa paikalle. Onnistuinkin nähdä linnun vielä kaukana luoteessa, mutta eipä siitä enää juuri muuta selvää saanut kuin muodon. Lintu oli kuulemma ollut varsin erikoisen näköinen vaaleapeitinhöyheninen ja vaaleapäinen ja tuonut lähinnä mieleen kilju- ja pikkukiljukotkan risteymän. Muita iltapäivän haviksia olivat mm. piekana ja 12 metsähanhea. Illalla näin vielä lehtokurpan.

20.4. oli vuorossa yhteishavainnointipäivä, joten suuntasimme Hannan kanssa Siikalahdelle jo aamuviideksi. Partasen Harrikin saapui paikalle ja aamun aikana patotien lintulavalla vieraili paljon myös muita paikallisia lintuharrastajia. Luhtakana oli saapunut ääntelemään patotien varteen ja aamun valjettua alkoi pikkuhiljaa näkyä kohtalaista pikkulintu- ja rastasmuuttoa ja myöhemmin myös sepelkyyhkymuuttoa. Pitkään jatkunut eteläinen ilmavirtaus oli kuitenkin päättynyt ja nyt tuuli oli kääntynyt luoteeseen mikä selvästi hiivutti muuttoa. Päivemmällä tuuli yltyi varsin voimakkaaksi, joten lavalla ei missään vaiheessa tullut ainakaan lämmin! Staijasimme lopulta aina iltapäiväkolmeen saakka ja havainnoiksi kertyi mm. 34 metsähanhea, merihanhi, 3 kanadanhanhea, 6 haapanaa, 8 tavia, 2 sinisuohaukkaa, turhan kaukainen naaras arosuohaukka (ei siis kuponkikelpoinen), 17 varpus-, 9 hiirihaukkaa, 8 piekanaa, 6 kalasääskeä, 5 tuulihaukkaa, 20 kurkea, 175 töyhtöhyyppää, 8 taivaanvuohta, 29 kuovia, valkoviklo, 10 metsävikloa, 265 nauru-, 29 kala- ja 5 selkälokkia, 528 sepelkyyhkyä, vain 10 kiurua ja nekin matkasivat etelään kuten haarapääskykin, 8 niittykirvistä, 23 västäräkkiä, 17 tilheä, 2 rautiaista, kivitasku, 776 räkättiä, 232 pikkurastasta (punakylki-/laulu-), 13 kulorastasta, isolepinkäinen, 2 mustavarista, 636 peipon näköistä jne. Kauheasti ei siis tästä yhteishavainnointipäivästä jäänyt käteen, mutta 56 lintulajia kuitenkin havaittiin.

21.4. oli lahdella taas jo seitsemän jälkeen aamulla, mutta meno oli vielä rauhallisempaa kuin edellisenä päivänä. Pari punasotkaa oli saapunut jo isommaksi revenneeseen sulaan, metsäkirvinen muutti äännellen ylitseni ja patotiellä tallusteli mistä lie lähtöisin oleva naaras fasaani. Klo 8:50 huomasin lähes päätornin päällä pyörimässä pari petolintua, joista toinen oli hiirihaukka mutta toinen haarahaukka. Linnut muuttivat hiljalleen kaarrellen aivan patotien yli todella komeasti. Parin tunnin staiji tuotti vielä yhteensä 66 metsähanhea, pari tundrahanhea, pari piekanaa sekä ampuhaukan. Iltapäivällä kävin vielä pikakäynnillä Saaren Pohjanrannassa, joka kuitenkin oli hämmästyttävän tyhjä.

J.A.

5.4. päätin työpäivän puolilta päivin ja saman tien olin ajamassa kohti Lappeenrantaa, jonne päästyäni Suojarinteen “potu” jo odotteli huoltoasemalla. Syötyämme seisovasta pöydästä jatkoimme matkaa kohti Helsinkiä. Ajokeli oli yllättävänkin keväinen, mutta lunta oli silti vielä niin paljon, että linnut loistivat poissaolollaan. Jossain sentään näimme yhden hiirihaukan. Lopulta neljältä olimme Helsinki-Vantaan lentoasemalla, josta poimimme Kemijärveltä Rovaniemen kautta matkanneen veljeni Pirkan kyytiin ja matka jatkui kohti länttä. Salossa pidimme pienen kahvitauon ja sitten jatkoimme Turkuun, jossa tapasimme Utöstä lyhyeltä lomalta rantautuneen Mikko Ala-Kojolan sekä junalla Rovaniemeltä asti matkanneen Antti Peunan; näin joukkueemme oli koossa. Shoppailimme hieman marketissa ja sitten ajoimme satamaan, jossa jätin vaihteeksi taas hieman reistailleen autoni parkkiin, sulloimme kaikki matkatavaramme Mikon autoon ja jatkoimme jonottamaan lauttajonoon.

Uudenkarhea Viking Grace lähti lopulta klo 20:55 ja tutustuttuamme lyhyesti Ahvenanmaan karttaan ja todettuamme, että töissä aamulla tunnissa suunnittelemani rallireitti tuntui kaikista aivan järkevältä, olimme vain varttia myöhemmin puffetissa aloittelemassa kunnon ateriointia. Söimmekin sitten oikein pitkän kaavan mukaan ja näin saimme jopa lähes puolet matkasta kulumaan rattoisasti. Loppuaika meni shoppaillessa ja muuten vain löhöillessä eräässä hiljaisessa nurkassa.

Lopulta rantauduimme Lumparlandin Långnäsiin klo 01:05 ja lähdimme ajamaan saaren halki kohti majapaikkaamme. Muistimme kaikki, että majapaikkana oli Solhem eli sama paikka, jossa olimme yöpyneet aiemmillakin Ahvenanmaan rallireissuillamme. Ajoimme lähes 40 minuuttia Eckeröön, jossa sitten ihmettelimme, miksei Solhemiin ollut mitään viittoja tien varressa. Niinpä ajelimme pikkutielle, joka näytti tutuimmalta, mutta majapaikkaa ei löytynyt. Edellisestä rallireissustamme oli jo neljä vuotta, joten mietimme jo, että muistimmeko paikan täysin väärin. Niinpä päätimme tarkistaa Bongariliiton sivuilta, löytyisikö sieltä majapaikan osoitetta, jolloin tajusimme, että majapaikaksi olikin mainittu Maarianhaminan Solhem! Tarkistussoitto samalla lautalla saapuneelle Heikki Vasamiehelle varmisti asian, herätin hänet nukkumasta Maarianhaminan Solhemissa! Eckerön Solhemia ei enää ollut olemassakaan! Niinpä meillä meni vielä puolisen tuntia, ennen kuin vihdoin pääsimme oikealle majapaikalle! Kello oli jo reilusti yli 2, kun vihdoin pääsimme nukkumaan.

6.4. Vain alle pari tuntia nukuttuamme soi herätyskello ja viideltä oli osa porukastamme aamupalalla, osan päätettyä skipata aamiainen ja yrittää nukkua vielä hetki. Klo 5:20 pakkasimme rallikamat autoon ja lähdimme taas kohti Eckerötä. Ralli alkoi klo 6 saavuttuamme juuri sopivasti Styrsingsuddenin tienhaaraan eli paikkaan, josta olimme rallin suunnitelleetkin aloittavamme. Mustarastaat lauloivat jo täyttä päätä ja toisella pysähdyksellä jostain kaukaa kantautui korviimme teeren kujerrus. Kolmas stoppi tuotti pakkasesta huolimatta täysillä laulaneen peukaloisen, keltasirkun sekä ylitsemme lentäneen pikkurastaan (punakylki-/laulurastas) sekä sitä takaa ajaneen isokäpylinnun, joka jäi äännellen lentelemään lähellemme. Varikset alkoivat myös heräillä ja päästyämme tien päähän olivat ensimmäiset talitiaisetkin jo äänessä.

Kävelimme parkkipaikalta rantaa pitkin Styrsingsuddenin kärkeen ja merellä näkyi heti todella mukavasti lintuja! Isokoskeloiden, telkkien, allien, haahkojen ja sinisorsien ohella näimme pian meri-, harmaa- ja kalalokkeja, ensimmäiset riskilät viuhtoivat merellä ja muutolla olivat myös mustalintu, pari tukkasotkaa, merimetsoja sekä muutama tukkakoskelo ja naurulokki. Lähilahdella uiskenteli kyhmy- ja laulujoutsenia ja taivaalla näkyivät, tai taivaalta kuuluivat naakka, korppeja, pulmunen sekä peippoja. Pari pikkuparvea ristisorsia lenteli edestakaisin editsemme ja vihdoin näimme ensimmäiset ruokitkin. Aamu oli jo pitkällä, kun ensimmäiset merikotkat kohosivat taivaalle – tällöin oli aika lähteä jatkamaan matkaa.

Parkkipaikalle kävely tuotti vain sinitiaisen mutta styrssin tien varressa kuulimme vielä rummuttavan palokärjen, kuusi- ja hömötiaisen sekä näimme ensimmäiset jo soidinta esittäneet sepelkyyhkyt. Skeppsvikintien varresta löysimme hippiäisen, lisää kuusitiaisia ja rannassa kuulimme ensimmäisen muuttavan kiurun sekä viherpeippoja, muttemme löytäneet mereltä mitään uutta. Niinpä jatkoimme Torpin kylälle, josta hoidimme varpusen, pikkuvarpusen, harakan, ohitsemme muuttaneen merihanhen sekä kottaraisen. Degersandissa lajilistaamme kartuttivat vain varpushaukka sekä vihervarpusparvi, myös aamun toinen teeri kuultiin. Käringsundbyn ruokintapaikka näytti todella hyvältä, mutta vaikka paikalla kävi ihan mukavasti lintuja, emme löytäneet sieltä mitään uutta. Storbyn kylällä kesykyyhky löytyi heti ensimmäisellä stopilla ja Postbrygganin rannasta löytyi merellä kelluneet pari silkkiuikkua sekä pilkkasiipipari. Pieni kävely alueella ei kuitenkaan tuottanut mitään muuta uutta, lähdettyämme taas liikkeelle taivaalla sentään rundaili ensimmäinen hiirihaukkamme. Eckerön pelloille päästyämme löysimme vihdoin ensimmäisen käpytikan ja plokkasimme taivaalta lukuisten merikotkien seasta komean nuoren maakotkan!

Kunta vaihtui Hammarlandiksi ja matkamme jatkui Lillbolstadin pelloille, jotka olivatkin erinomaiset! Pelloilla oli 225 laulujoutsenta, 86 merihanhea, 5 kanadanhanhea, 2 metsähanhea sekä 11 kurkea. 12 uuttukyyhkyn parvi pyörähti peltojen päällä ja pitkän tikistyksen jälkeen kaukaisesta varislintuparvesta löytyi 2 mustavarista. Kun haavikkoon lennähti kohta yksinäinen räkättirastas ja Pirkka nyppäsi kaukaa takapelloilla seisoskelleen töyhtöhyypän, oli pysähdyksemme ollut mitä mainioin!

Koskapa meillä ei ihan hirveästi ollut mitään reitti- ja paikkasuunnitelmia ennen Maarianhaminaa, päätimme ajaa sinne hieman pitempää reittiä, josko löytäisimme sattumalta matkan varrelta jotain, niinpä käännyimme kohti Finströmiä ja kuntien rajalla pysähdyimme mukavan näköiseen paikkaan, jossa pikkulätäkössä seisoskeli kaksi harmaahaikaraa ja muutama tikli lauleskeli lähipuissa. Muuta emme kuitenkaan nähneet ennen kuin Jomalan puolella Gölbyssä tien varressa seisoskeli päivän toinen töyhtöhyyppä.

Maarianhaminassa suuntasimme lähes suoraan kalasatamaan, jossa kellui todella mukavasti vesilintuja. 39 nokikanan parvi uiskenteli lähellämme ja kaukaa vastarannan tukkasotkaparvista löytyi jopa 35 lapasotkaakin. Ylitsemme lensi taas pari harmaahaikaraakin. Svibyviken ei tuottanut mitään uutta, joten jatkoimme Jomalan Gottbyn pelloille, jossa joutsenten ja samojen hanhien ohella löysimme pikkukäpylintuparin ja ylitsemme lensi taas varpushaukka.

Pikainen käynti Tallögassa ei ollut menestys, joten päätimme ajaa nopeasti viettämään rallin loppuaika aina meille niin suosiollisena olleeseen Hammaruddaniin. Parkkeerattuamme automme tien varteen ja kiivettyämme kalliolle, nostin kaukoputkeni pystyyn, suuntasin sen kohti lähintä saarta ja kurkkasin putkeen ja heti putken kuvassa näkyi karilla seisoskelemassa kolme kahlaajaa – merisirrejä! Muuten merellä oli hiljaista eikä mitään uutta meinannut löytyä, niinpä päätimme kävellä vielä pitemmälle kallioita pitkin, josko niemen itäpuolelta löytyisi vielä jotain. Lahdelta löytyikin todella isot vesilintuparvet, joiden seassa kellui ainakin 11 uiveloa! Ralliaikamme alkoi jo vedellä viimeisiään, kun plokkasin aivan vastarantaa pitkin lentävän meriharakan! En oikein saanut suustani ulos mitään järkeviä nuotteja, koska tiesin linnun katoavan hetkenä minä hyvänsä niemen taakse, onneksi kuitenkin kuittauksia alkoi tippua ensin yksi, sitten toinen ja vihdoin kolmas (neljänhän meistä viidestä piti havaita laji) – vain alle sekuntia ennen kuin lintu katosi niemen taakse! Ja tämä tapahtui kolme minuuttia ennen ralliajan päättymistä! Niinpä fiilikset kohosivat entistäkin korkeammalle – loppumme oli ollut loistava ja hyvinhän meillä oli mennyt koko ajan! Fiilistä ei laskenut edes autolle takaisin kävellessämme “potun” jaloista lentoon ampaissut lehtokurppa. Sitä ei kuitenkaan tarpeeksi moni olisi nähnyt, että siitä olisi lajia saatu kisassakaan.

Pikaisen kauppakäynnin jälkeen jatkoimme Solhemiin, jossa ruokailun jälkeen oli vuorossa rallin purku. Paikalla olivat kaikki ralliin osallistuneet 13 joukkutta. Purun aluksi julkaistiin jopa 48 lajin peruslajilista, jolta meillä puuttui neljä lajia: punatulkku, töyhtötiainen, närhi sekä urpiainen. Ja eipä kellään ollut kaikkia peruslajeja ja vain yksi joukkue oli nähnyt kaikki paitsi yhden peruslajin. Meiltä puuttuneet lajit puuttuivat monilta muiltakin ja näiden lisäksi myös pulmunen oli vain harvoilla joukkueilla.

Sitten alkoi itse huuto ja heti alkuun huudettiin yllättävänkin kovia lajeja. Aika pian oli selvää että paikallinen veljesparijoukkue Team Falcon oli keulilla, mutta me ja pari muuta joukkuetta kamppailivat kakkossijasta tasapäisesti, muiden jäätyä kauemmaksi. Olimme pitkään toisena mutta kun alkoi tuntua, että pikkuhiljaa useamman joukkueen pitäisi alkaa jo huutaa ei-oota, tippui peräkkäin useita sellaisia lajeja, jotka meiltä puuttuivat ja tipahdimme ensin kolmanneksi. Yhden ehdottomista voittajasuosikeista eli Sir Henrikin huudettua ei-oota ja jäätyä meidän taaksemme, huudettiin seuraavaksi juuri ne meillä jäljellä olleet kaksi lajia eli merisirri sekä meriharakka, joista jälkimmäinen oli vieläpä lähes kaikilla joukkueilla! Niinpä tipahdimme purusta toisena muiden jatkaessa vielä huutoa. Lopulta muutkin takanamme olleet joukkueet luovuttivat mutta kolme joukkuetta jatkoi yhä huutojaan. Lopulta selvä voittaja oli Team Falcon (78 lajia), toiseksi nousi Team Ristisaari (74) ja viimetingassa lopun kovilla huutolajeilla ohitsemme noussut Simunankosken kaksiterähöylä (70) oli kolmas – me jäimme 68 lajillamme neljänneksi, mikä oli kuitenkin todella kova suoritus. Mehän olimme Ahvenanmaalla vasta neljättä kertaa ja ensimmäistä kertaa näin kevään kynnyksellä, jolloin ralli on kuitenkin järjestetty ennen muinoin monta kertaa.

Purun jälkeen olimme todella väsyneitä ja painuimme aika aikaisin huoneeseemme ja aika pian myös nukkumaan. Olihan meillä ollut jo aika rankat kaksi päivää ja olimme nukkuneet vain pari tuntia edellisyönä…

7.4. heräsimme kuitenkin taas viiden jälkeen ja puoli kuudelta olimme aamupalalla ja varsin pian matkalla taas kohti Styrsingsuddenia. Laskettuamme matkalla Hammarlandin Öran joutsenet ja hanhet, olimme lopulta klo 7:30 kävelleet styrssin kärkeen, jossa jo Sir Henrikin poppoo oli staijaamassa. Ruokkilintumuutto oli varsin rajua ja he olivat jo nähneet toistasataa riskilää, joitakin ruokkeja sekä kauhuksemme myös etelänkiislan! Lajihan olisi ollut parille meistä elis ja Pirkaltakin se puuttui spondeista! Emme antaneet tämän kuitenkaan lannistaa, vaan aloimme staijata merelle, sillä emmehän kukaan olleet koskaan nähneet Suomessa minkäänlaista ruokkilintumuuttoa ja uskottelimme tietysti itsellemme ja toisillemme, että kyllä sieltä tulisi vielä toinenkin kiisla… Riskilöitä toden totta oli liikenteessä ja pikkuhiljaa ruokkejakin alkoi näkyä enemmän ja enemmän. Haahkoja ja allejakin muutti mutta niitä emme jaksaneet laskea, tarkistimme kyllä kaikki ohilentäneet linnut huolella. Lopulta kuului helpottava huuto: “Etelänkiisla ruokkiparvessa!” Ja lintu löytyi kaikille nopeasti ja niinpä kohta käteltiin eliksiä ja spondeja saaneita tai ihan muuten vaan onnesta soikeina. Eikä aikaakaan, kun Pirkka plokkasi seuraavan kiislan ja kohta meikäläinen yhden lisää, mutta juuri tällöin samaan aikaan joku huusi merellä muuttavasta kahlaajasta, joten itsekin aloin hakea sitä putkeeni. Lintu oli mitä ilmeisimmin merisirri, mutta itse en sitä edes löytänyt, se oli niin kaukana meren väreilyssä.

Lopulta 3,5 tunnin staijilla näimme yhteensä 440 riskilää, 160 ruokkia, 5 etelänkiislaa, 7 tunnistamatonta ruokkia/kiislaa, 3 pilkkasiipeä, 16 mustalintua, 8 ristisorsaa, 3 harmaahaikaraa, 6 meriharakkaa, töyhtöhyypän sekä 10 kiurua ym.

Klo 11 päätimme kuitenkin lähteä kiertelemään muita kohteita. Ensin suuntasimme Finströmin Bjärströmsträsketille, jossa voittajajoukkue oli havainnut viiksitimaleita. Komppailu ei kuitenkaan tuottanut timaleita, mutta rallissa havaitsematta jääneet pajusirkun sekä punatulkun.

Muiden joukkueiden suunnattua hotellille pakkaamaan tavaroita ja jatkamaan kohti lauttarantaa, me saatoimme jatkaa tyytyväisinä kohti uusia seikkailuja, sillä olimme kaikki ottaneet maanantainkin vapaaksi – meillä oli vielä mukavasti retkiaikaa jäljellä. Jatkoimmekin Jomalan Gällarängiin, jossa rallissa oli havaittu mm. pikkujoutsen ja hiiripöllö. Havaintomme jäivät kuitenkin 105 merihanheen ja 3 kanadalaiseen. Sitten päätimme lähteä tutkimusmatkalle etelään ja ajoimme Lemlandiin, jossa Hellestorpissa pelloilla oli muutamia töyhtöhyyppiä, 4 huutelevaa fasaania, uuttukyyhky sekä kulorastas. Jatkoimme aina eteläkärkeen saakka Herröskatanin lintutornille, mutta tuuli oli virinnyt todella kovaksi ja korkeassa tornissa oli todella kylmä! Haahkoja kellui meressä noin 800, mutta muuten havainnot jäivät vaatimattomiksi. Päätimme jatkaa vielä aivan uusille retkimaille kohti Lumparlandia. Ennen rajaa Granbodassa näimme vielä 55 kiurun parven sekä taas pari uuttaria.

Lumparlandissa suuntasimme Långnäsiin, jonne olimme aina saapuneet lautalla keskellä yötä, joten oli mukava nähdä, miltä paikka näytti päivän valossa. Ja satamastahan näkyi lintuja todella mukavasti! 770 tukkasotkan parvesta löytyi punasotkapari, Mikko plokkasi ylitsemme lentäneen komean koiras sinisuohaukan ja itse huomasin ylitsemme lentäneen selkälokin. Lisäksi paikalla näkyi mm. pari silkkiuikkua sekä nokikana. Klemetsbyn pelloilla oli myös mukavasti lintuja; parhaina varpushaukka, 40 kiurua, räkättirastas, mustavaris ja 36 kottaraista. Paluumatkalla Lemlandin pelloille oli saapunut lisää töyhtöhyyppiä.

Ilta oli vielä nuori, joten päätimme vielä jatkaa Jomalan Gottbyn pelloille, joilla ei kuitenkaan näkynyt muuta kuin 150 laulujoutsenta, 80 meri- ja 7 metsähanhea, joten jatkoimme vielä Hammarlandin Lillbolstadin pelloillekin, josta laskimme 230 laulujoutsenta, 135 meri- 10 kanadan- ja 6 metsähanhea, 4 kurkea ja 3 räkättirastasta. Maarianhaminan Svibyvikenin tukkasotkaparveen oli saapunut pari punasotkakoirasta, mutta sitten oli aika käydä kämpillä sopimassa illan saunasta ja seuraavan aamun aamiaisesta, jotka todella ystävällinen isäntä lupasi järjestää toivomallamme aikataululla – loistavaa palvelua! Sitten kävimme Keskustassa pizzeriassa syömässä ja saimmekin todella maukkaat pizzat! Illalla vielä saunoimme, kirjoittelimme taas kaikki päivän havainnot Tiiraan ja lopulta pääsimme klo 23 aikaan nukkumaan.

8.4. herätys oli taas viiden pintaan ja aamiainen klo 5:30. Ja aika pian olimme taas kerran matkalla styrssille! Sää oli yön aikana muuttunut talviseksi ja maa oli lumen peitossa! Tuulikin oli todella kova ja varsin väärästä suunnasta, mutta ei se meitä hidastanut. Klo 7:15 olimme jo styrssin kärjessä ja onneksi saimme hyvin tuulen suojaa kärjen tyrnipuskista. Riskilöillä ja alleilla oli alkuun meno päällä mutta hiljalleen muutto hiipui, muttei onneksi kuitenkaan loppunut. Yksi merellä muuttanut pikkulintu toi mieleen lähinnä niittykirvisen mutta onneksi myöhemmin rannasta löytyi paikallinen niittykirvinen, joten vuodarihan siitä paukahti. Muuton paras viisiminuuttinen alkoi klo 9:30, kun ensin mereltä löytyi meitä kohti muuttanut iso jalohaukka, joka lopulta ohitti meidät komeasti – vanha koiras muuttohaukka! Ja heti perään ruokkiparvessa matkasi taas etelänkiisla. Lähes koko aamun edessämme niemen kärjessä pörräsi pulmusia – enimmillään jopa 90 linnun parvi. Klo 10:30 mennessä olimme edellä mainittujen lisäksi ynnänneet 317 riskilää, 86 ruokkia, 23 mustalintua, 563 allia, 4 metsähanhea, 8 töyhtöhyyppää, 3 meriharakkaa, silkkiuikun ja 11 kiurua. Muita havaintoja olivat taas ristisorsa, pari kanadanhanhea sekä styrssintien varressa paluumatkalla näkynyt närhi.

Hammarlandin Hammarfallenin koskikara ei vieläkään suvainnut näyttäytyä meille mutta tikli lensi äännellen ylitsemme. Pienten mutkien jälkeen palasimme klo 12 majapaikallemme, jonka rannassa osa porukastamme näki uivelon samaan aikaan, kun autolle laiskoina jääneistä osa näki pihapuusta lentoon lähteneet kaksi nokkavarpusta. Joskus laiskuudesta on hyötyäkin! Pihan ruokinnalta löytyi vielä punarinta vuodariksi, ennen kuin pakkasimme tavaramme autoon ja lähdimme vielä Svibyvikenin (nyt 4 punasotkakoirasta) ja kalasataman (yhä ainakin 31 lapasotkaa) kautta satamaan.

Klo 14:25 lähdimme taas Gracella kohti Turkua. Olimme alkuun hetken kannella ja näimmekin joitakin ristisorsia, toistakymmentä meriharakkaa, tyllin, 9 uiveloa ym. ennen kuin suuntasimme taas puffettiin tankkaamaan itseämme ähkyiksi! Loppumatkasta kävimme vielä katsomassa merta, joka kuitenkin saaristossa oli yhä valtaosin jäässä. Eräässä pohjukassa näimme valtavan noin 4-5000 tukkasotkan parven ja joka puolella näkyi yhä merikotkia, niitä olimme viikonlopun aikana nähneet varmaan yli sata lintua! Loppumatkan otimme rennosti ja itse onnistuin jopa nukahtamaan toviksi. Muu porukka näki Turun jo lähestyessä ikkunoiden läpi lokkiparvessa selkälokin ja itsekin heräsin, kun Pirkka löysi laivaa säikähtäneen koiras tavin. Klo 19:50 olimme viimein Turussa ja ulos lautalta päästyämme ajoimme parkkipaikalle, jossa lastasimme tavaramme autooni, hyvästelimme Mikon ja Antin, jotka lähtivät kohti Oulua ja lähdimme itse kohti itää.

Pudotimme Pirkan Hotelli Pilotille Vantaalle ja jatkoimme “potun” kanssa yhdellä tankkausstopilla Lappeenrantaan, josta potu lähti kohti Mikkeliä ja itselläni oli edessä vielä viimeiset ja todella väsyneet 100 km Parikkalaan. Lopulta olin kotona hieman kahden jälkeen. Sain kuitenkin ihan kohtuulliset unet ennen kuin edessä oli paluu arkeen. Potu oli kotona hieman minua myöhemmin ja parin tunnin unien jälkeen jo hiihtelemässä tikkakartoituksissa. Mikko ja Antti olivat Oulussa vasta neljän jälkeen aamuyöllä ja Antilla oli aamulla edessä vielä bussimatka Kuusamoon. Pirkka puolestaan lensi seuraavana aamuna Rovaniemelle, josta ajoi suoraan Kemijärvelle töihin. Aika rankkaa siis, mutta silti takuulla reissumme Ahvenanmaalle oli ollut kaikille todella virkistävä, joten jaksaisimme nyt taatulla odotella paremmin kevään saapumista – ties kuinka pitkään…

J.A.

Talvi piti tiukasti otettaan ja yöpakkaset huitelivat yhä lähes -20 asteessa. Päivisin alkoi jo olla lämpimämpää mutta tuuli oli pitkään pohjoisen tai lännen puoleinen. Lopulta tuuli alkoi kääntyi idän ja kaakonkin puolelle ja kävi välillä lounaassakin, mutta yölämpötilat olivat yhä niin kylmiä ja lumikerros niin paksu, ettei muuttolintuja juuri saapunut.

23.3. kävin Lappeenrannassa turnausreissulla ja havaitsin laulavan tiklin sekä bongasin Toikansuon putsarilta 5 talvehtinutta tavia. Joutsenossa näin vielä isolepinkäisen.

24.3. staijailimme Hannan kanssa pari tuntia Tyrjällä kotkien toivossa, mutta vaikka keli oli erinomainen emme nähneet ainoatakaan muuttavaa lintua. Muutama harmaalokki sentään oli saapunut pyörimään rajajärvelle. Siikalahden pysähdyksellä kuului pari rummuttavaa valkoselkätikkaa sekä laulujoutsenen kailotus ja isolepinkäinen oli saapunut päivystämään puiden latvoihin. 25.3. Siikalahdella kuului taas valkoselkätikka ja Kaukolan pelloilla pyöri kuuden pulmusen parvi.

26.3. kävin Lappeenrannassa EKKS:ssa korvapolilla toteamassa varmaksi jo tietämäni seikan, että joulukuinen korvaoperaationi oli lopulta kuitenkin epäonnistunut ja kuuloni oli jopa huonompi kuin ennen operaatiota. Havainnot jäivät Pappilanniemen puukiipijään, nakkeleita ei näkynyt. 27.3. näkyi Siikalahdella taas “vaseti” ja 28.3. kuului pikkutikan vuodariksi. Kannaksella lauloi tikli pää punaisena auringon paisteessa. Yöllä kävimme Tyrjän suunnalla parin tunnin pöllöretkellä, muttemme kuulleet yhtään mitään vaikka oli kohtalaisen lämmin ja aivan tyyni kuutamoyö.

29.3. suuntasimme taas Tyrjälle kotkastaijiin, joka alkoikin hyvin, kun kiivettyämme mäelle, jossa Sojamon Esa ja Mäkisen Topi jo olivat, kuului heti lähipuista pähkinänakkelin ääntä ja lintu löytyikin tammen latvasta. kohta lintu lensi ylitsemme ja jatkoi muuttoaan kohti pohjoista. Parin tunnin staiji aivan käsittämättömän upeassa ja auringon paahteisessa kelissä tuotti kuitenkin vain yhden kanahaukan sekä pari muuttanutta vanhaa merikotkaa.

Eramaarally

30.3. oli vuorossa odotettu Erämaaralli, joka kisattiin taas tänä vuonna Ruokolahden ja Rautjärven kuntien alueella. Meille arvottiin lohkoksi lupaava Purnujärven ja Kuokkalammen alue ja pitkien vahvistuksen etsintäsessioiden jälkeen saimme joukkueeseemme kolmanneksi lenkiksi Mikko Ala-Kojolan.

Herätys oli aamulla puoli kahdelta ja kahden jälkeen lähdimme ajelemaan kohti etelää. Käännyimme Untamon risteyksestä ja kellon lyötyä kolme oli mahdollista aloittaa ralli, joka alkoi siis tunnin liukumalla. Heti ensimmäisellä pysähdyksellä kuulimmekin huuhkajan, mutta kartan vilkaisu paljasti, että olimmekin väärällä Untamontiellä, emmekä siis olleetkaan omalla alueellamme! Alueellemme päästyämme aloimme pysähdellä tasaisin väliajoin edetessämme ensin kohti rajaa ja sitten itäisintä tietä pitkin etelään päin. Oli taas todella kylmä yö, eivätkä pysähdyksemme tuottaneet yhtään itään, ennen kuin Vilkon risteyksessä kuulimme kertaalleen ölähtäneen jonkun pöllön. Emme tästä yhdestä ölinästä uskaltaneet lajia määrittää mutta jompi kumpi lapin- tai viirupöllö se varmasti oli. Vilkossa kuulimme sitten lyhyesti aidon viirupöllön.

Kuokkalammelle päästyämme alkoi aamu jo sarastaa ja toivomamme varpuspöllöt jäivät löytymättä, mutta kolme pyytä sentään havaittiin. Näistäkin vain yksi tarkeni vihellellä. Sen sijaan kohta alkoi käpytikkojen rummutusta kuulua joka puolelta! Palokärkikin takoi ilmeisesti lämmetäkseen ja harmaapäätikka vihelteli lyhyesti. Hommahan alkoi sujua! Koskapa käpytikkoja oli niin sairaasti, päätimme keskittyä niiden laskemiseen, mutta parin pienen eksymisen takia menetimme hieman aikaa, koska ajelimme vähän turhaan edestakaisin.

Muita lintuja kuin käpytikkoja ei sitten meinannut löytyäkään. Pari harmaapäätikkaa ja palokärkiä kuului lisää, mutta mm. metsätiaiset olivat täysin kateissa ja teeriäkin näimme lähinnä vain yksittäisiä puun latvoissa harvakseltaan pulisemassa. Ainoa yllättävämpi havainto oli kolmen tiklin parvi.

Lopulta olimme puoli yhdentoista aikaan Purnujärvellä, jossa päätimme taas upeassa kelissä alkaa kotkastaijin. Puoli tuntia oli aivan hiljaista, mutta sitten Mikko nyppäsi komean maakotkan! Ja heti perään löysin 2 merikotkaa ja vielä näiden perässä kolmannen! 7 pulmusta myös laskeutui tielle viereemme. Sitten reiluun tuntiin ei kuitenkaan enää näkynyt kuin 3 kanahaukkaa, varpushaukka sekä hiirihaukka. Pikkuhiljaa kaakkoinen tuuli yltyi niin kovaksi, että päätimme lähteä koluamaan vielä niitä kolkkia alueestamme, joissa emme olleet käyneet. Metsissä oli kuitenkin aivan hiiren hiljaista. Jokunen käpytikka näkyi mutta nekään eivät enää olleet äänessä. Raivokas valkoselkätikkajahtimme ei sekään tuottanut tulosta, vaikka pari varmaa paikkaa kävimmekin koluamassa. Rallin viime minuuteilla näimme vielä palokärjen ja pyyn ennen kuin lähdimme ajelemaan kohti Simpeleen Teboilia, jossa rallijoukkueiden oli tarkoitus syödä ennen purkua.

Purku oli Junkkarikämpälle ja aika pian oli selvää, että muut olivat nähneet enemmän. Eteläisimmillä alueilla oli ollut selvästi kylmempi, joten tiaiset, punatulkut ja hippiäiset olivat olleet hiljempaa kuin muilla lohkoilla. Meidän lohko oli myös ainoa, jossa tuuli oli iltapäivällä selvästi eniten häirinnyt havainnointia. Eipä ollut siis yllätys, että jäimme kisassa tylysti viimeisiksi, mutta eipä muutkaan olleet juuri yllättäviä havaintoja tehneet. Toki eräällä porukalla oli 16 pyytä, saarilohkolla oli ollut jonkin verran pöllöjä, jopa 2 sarvipöllöäkin ja valtaosalla lohkoista oli metsätiaisia ja hippiäisiä ollut kymmeniä. Toki pohjantikkoja, metsoja ja muita oikeita erämaalintujakin oli havaittu. Kahden kärkijoukkueen ennätystulokset erosivat lopulta toisistaan vain kahdella pisteellä! Mukavaa oli kuitenkin taas ollut ja olipa maakotkakin havaittu rallissa vasta toista kertaa. Meidän hurjat 90 käpytikkaa olivat lopulta ihan paperia, sillä lähes kaikki muutkin joukkueet olivat havainneet käpäreitä saman verran – yhteensä niitä oli havaittu 6 joukkueen toimesta lähes 500! Lajimääräksi koko kisassa muodostui vain 49 lintulajia, mikä kertoi hyvin siitä, kuinka talvista yhä oli ollut!

31.3. suuntasin taas staijaamaan Tyrjälle, jonne saapuivat myös Jari Kiljunen sekä Jani Varis. Kolmessa tunnissa havaitsimme taas esiaikuisen maakotkan sekä 4 merikotkaa. Lisäksi näimme 4 muuttanutta kanahaukkaa. 55 korpin pari myös pyöri paikallisena. Matkalla kotiin päin näin vielä 3 pulmusta ja illalla Särkisalmelle oli saapunut 2 laulujoutsenta.

Yöllä suuntasimme Pohjois-Karjalaan Tohmajärvelle pöllöretkelle, siellä kun oli kuultu aivan järisyttäviä määriä pöllöjä, jopa lapin- ja hiiripöllöjäkin, joita kovasti halusin saada äänitettyä! Eräässä paikassa, jossa oli kuultu jopa 5 lapinpöllöä, kuulimme vain kertaalleen kunnollisen sarjan lapinpöllöä sekä epämääräisiä puuskahduksia, mutta reiluun tuntiin ei nauhalle saatu mitään. Yö kylmeni taas todella kylmäksi, joten oli pakko lähteä liikkeelle. Pari helmipöllö kuultiin mutta muutkaan lapinpöllöt taikka hiiripöllöt eivät suvainneet äännellä. Lopulta bongasimme vielä kirkolta lehtopöllön, jota sain hieman äänitetyksikin, ennen kuin oli pakko lähteä kotia kohti, sillä olimme jo aivan jäässä.

1.4. aamuvarhain, vain 2 tuntia nukuttuani lähdin Joutsenoon hoitamaan harmaasirkkua kuukausipinnaksi. Pätilään kurvatessani lähti tieltä 2 uuttukyyhkyä ja perille päästyäni, olivat Helsingistä saapuneet bongarit juuri saaneet sirkun hoidettua ja lähdössä pois. Niinpä jouduin hakemaan haavikosta maahan tippunutta lintua itsekseni. Paikalla oli vain kolmisenkymmentä keltasirkkua mutta ne viihtyivät pellossa katveessa ja nousivat vain aika ajoin haapoihin. Osa linnuista vieläpä lähti määrätietoisesti kauas SSE pellon taakse, mutta onneksi lopulta ehdin nähdä harmaasirkun lyhyesti sekä haavoissa että maassa ennen kuin kaikki sirkut lähtivät SSE. Lähtiessäni takaisin autolle, osa sirkuista jo palasi takaisin haavikkoon.

Kävin kiertelemässä hieman metsissä sekä Konnunsuolla mutta näin vain muutaman pulmusen, sepelkyyhkyn sekä uuttukyyhkyn. Lopulta palasin vielä Pätilään, jossa oli taas muutama sirkun etsijä, mutta kun reiluun puoleen tuntiin sitä ei näkynyt, lähdin ajelemaan kohti kotia. Matkalla kävin vielä etsimässä tuloksetta nokkavarpusia Imatran Linnansuolta sekä Vuoksensuun satamassa, jossa näkyi vain pari merimetsoa. Lopulta oli kuitenkin ajettava kotiin ja pitkille päiväunille.

J.A.

Perjantaina 15.3. ajelimme iltapäivän ja illan poikki Suomen Ähtäriin, jossa Hannalla oli palaverit Eläinpuiston johtoportaan kanssa. Hannahan tekee eläinpuistolle uusia infotauluja maalauksineen ja teksteineen, joten ennen keväistä uuden puiston päärakennuksen avaamista, oli nyt hyvä aika suunnitella, mitä kaikkea pitäisi saada ennen avajaisia valmiiksi – työtä kyllä tämän jälkeenkin vielä riittäisi.

Matkan varrella pysähdyimme kertaalleen Pieksämäen Inkilänkylällä, josta Tiiraan ilmoitettu hiiripöllö löytyi jo vauhdista. Pöllö istuskeli peltoaukean keskellä sähkölangalla, josta se teki useamman syöksyn peltoon ja jopa saikin saalista.

Ähtäriin pääsimme iltayhdeksän jälkeen ja hotelli Mesikämmenestä haimme avaimen meille varattuun leirintäalueen mökkiin. Hotelli oli aivan täynnä, sillä siellä oli käynnissä Veljekset Keskisen omistaman Tuurin kyläkaupan henkilöstön bileet, joissa odoteltiin juuri illan bändin Elonkorjuun esityksen alkamista. Me tietysti pakenimme saman tien mökillemme, joka osoittautui todella mukavaksi kuuden hengen kämpäksi. Saunoimme ja menimme aikaisin nukkumaan.

16.3. aamulla heräsimme ja totesimme ulkona olevan pakkasta jopa 27 astetta! Auto ei ollut ollut lämmityksessä, joten kävelimme hotellille aamupalalle ja pian sinne saapui myös Eläinpuiston väki. Pikapalaverin jälkeen lähdimme kiertämään puistoa eläinpuiston intendentin Mauno Seppäkosken kyydissä. Tutustuimme useisiin rakennuksiin ja rakennelmiin, joihin Hannan toivottiin myös suunnittelevan uutta ilmettä ainakin värien osalta. Onneksi keli oli hieman jo lämmennyt ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, kun yhdentoista aikaan tapasimme lehdistöä ja muuta väkeä ahma-aitauksen ulkopuolella. Ähtärin Eläinpuiston uudistustyötähän tehtiin nyt 40-vuotisjuhlavuonna ja vuoden ensimmäsen neljänneksen teemaeläimeksi oli valittu ahma, jota tänään esiteltiin yleisölle. Klo 12 jatkoimme muiden mukana karhuaitaukselle, jossa karhut päästettiin ensimmäistä kertaa ulos talviuniltaan. Oli hauskaa seurailla emonallen ja tämän kahden erauspennun touhuiluja tarhassa, jossa oli lähes metri lunta!

Lopulta jäimme Hannan kanssa vielä kiertelemään puistoon ja kuvailemaan eläimiä. Palailimme mökillemme kolmen jälkeen ja klo 16:30 tapasimme taas Maunon ja kävimme tutustumassa rakenteilla olevaan uuteen päärakennukseen ja sitten menimme hotellille syömään ja suunnitelemaan vielä Hannan tulevia töitä. Lopulta olimme takaisin kämpällämme kahdeksan jälkeen ja loppuillan otimme rennosti ja taas saunoimme.

17.3. heräsimme kahdeksan aikaan ja ulkona oli taas paukkupakkanen. Sudet ulvoivat komeasti aitauksessaan ja hotelliaamiaisen jälkeen menimme taas Eläinpuistoon kiertelemään, vielä kerran tutustumaan rakennelmiin ja kuvailemaan eläimiä. Oli mukava kierrellä puistossa reilu tunti ennen kuin puisto aukesi yleisölle. Tämä tarkoitti sitä, että eläimet olivat todella hienosti esillä ja varmaan luulivat meidän olevan henkilökuntaa ja saavan meiltä ruokaa. Upeita kuvia siis saatin!

Yhdentoista aikaan siivoilimme mökkimme ja palautimme avaimet hotellin respaan ja lähdimme ajelemaan kohti länttä. Reilun parinkymmenen kilometrin päästä olimme Tuurin kyläkaupalla, jonka avautumista saimme vielä odotella tovin. Sitten kiertelimme tunnin tässä valtavassa kauppakompleksissa ennen kuin lähdimme kotimatkalle.

Paluumatkalla ajoimme hieman eri reittejä ja pysähdyimme ensin Äänekosken Piilolanniemessä, jossa yritimme bongata silkkiuikkua kuukausipinnaksi. Tämä kuten pikku-uikkukin oli kuitenkin jossain piilossa emmekä sitä nähneet. Näimme kyllä Keski-Suomen vuoden ensimmäisen hiirihaukan. Sitten jatkoimme kohti Varkautta ja onnistuimme sopimaan Ristiinasta kohti Oulua ajamassa olleen veljeni Rikun perheen kanssa treffit Varkaudenporttiin, jossa söimme porukalla ja lähdimme sitten kohti kotejamme.

Kahdeksan aikaan ajelimme Punkaharjulla, kun huomasimme taivaalla todella komeita revontulia. Keli oli todella kylmä ja itse olin onnistunut uikkupaikalla kastelemaan kenkäni läpimäriksi, mutta kuvailimme silti puolisen tuntia revontulia Punkaharjulla ennen kuin jatkoimme kotiin, josta Hanna nappasi jalustan ja laajakulman mukaansa ja jatkoimme vielä Siikalahdelle puoleksi tunniksi jatkamaan revontulikuvausta. Pikkuhiljaa revontulet himmenivät, mutta nämä olivat kyllä komeimmat revontulet, mitä olimme näillä leveysasteilla nähneet – toki pohjoisessa itse oin nähnyt aikanaan paljon komeampiakin…

21.3. illalla kahdeksan aikaan Hanna päätti mennä kotirantaan katsomaan, löytäisikö länsi-luoteiselta taivaalta nyt heikosti lyhyen aikaa näkyvää PanSTARRS -komeettaa. Ja löytyihän se ja Hanna soitti minutkin sitä katsomaan. Kaukanahan se oli ja vaikka Hanna oli sen lyhyen aikaa nähnyt paljain silminkin, näkyi se kohtuullisen hyvin vasta kaukoputkella. Hanna räiski siitä kuvia järkkärillään ja itse yritin saada jotain aikaan skouppaamalla kaukoputken läpi.

J.A.

Ornio opastaa jälleen ensi kesänä lintumatkan Georgiaan. Vastuullisena matkanjärjestänä on Kontiki, joka myös vastaanottaa ilmoittautumiset ja kyselyt. Matka alkaa 1.7.2013.

Tutustumme monipuolisesti Kaukasuksen alueen biotooppeihin. Puolet ajasta retkeilemme Pohjois-Kaukasuksella vuoristomaisemissa alueen erikoisuuksien perässä. Georgian luonto on erittäin vaihtelevaa: Pohjoisessa kohoavat massiiviset Kaukasusvuoret Euroopan korkeimpine huippuineen, kaakossa vallitsevat arot ja lännessä subtrooppiset lehtimetsät. Matkan loppuosa vietetään Georgian eteläosien kuivissa vuoristoissa ja aroalueilla petolintujen, itäisten varpuslintujen ja monien muualla harvalukuisten lajien parissa sekä Vähä-Kaukasuken vuoristometsissä.

Majoittumiset ovat Tbilisin kahta yötä lukuun ottamatta ns. pelipaikoilla, joten maastoon pääsee heti aamusta.

Paikkoja on vielä jäljellä muutamia.

H.A.