. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

5.4. päätin työpäivän puolilta päivin ja saman tien olin ajamassa kohti Lappeenrantaa, jonne päästyäni Suojarinteen “potu” jo odotteli huoltoasemalla. Syötyämme seisovasta pöydästä jatkoimme matkaa kohti Helsinkiä. Ajokeli oli yllättävänkin keväinen, mutta lunta oli silti vielä niin paljon, että linnut loistivat poissaolollaan. Jossain sentään näimme yhden hiirihaukan. Lopulta neljältä olimme Helsinki-Vantaan lentoasemalla, josta poimimme Kemijärveltä Rovaniemen kautta matkanneen veljeni Pirkan kyytiin ja matka jatkui kohti länttä. Salossa pidimme pienen kahvitauon ja sitten jatkoimme Turkuun, jossa tapasimme Utöstä lyhyeltä lomalta rantautuneen Mikko Ala-Kojolan sekä junalla Rovaniemeltä asti matkanneen Antti Peunan; näin joukkueemme oli koossa. Shoppailimme hieman marketissa ja sitten ajoimme satamaan, jossa jätin vaihteeksi taas hieman reistailleen autoni parkkiin, sulloimme kaikki matkatavaramme Mikon autoon ja jatkoimme jonottamaan lauttajonoon.

Uudenkarhea Viking Grace lähti lopulta klo 20:55 ja tutustuttuamme lyhyesti Ahvenanmaan karttaan ja todettuamme, että töissä aamulla tunnissa suunnittelemani rallireitti tuntui kaikista aivan järkevältä, olimme vain varttia myöhemmin puffetissa aloittelemassa kunnon ateriointia. Söimmekin sitten oikein pitkän kaavan mukaan ja näin saimme jopa lähes puolet matkasta kulumaan rattoisasti. Loppuaika meni shoppaillessa ja muuten vain löhöillessä eräässä hiljaisessa nurkassa.

Lopulta rantauduimme Lumparlandin Långnäsiin klo 01:05 ja lähdimme ajamaan saaren halki kohti majapaikkaamme. Muistimme kaikki, että majapaikkana oli Solhem eli sama paikka, jossa olimme yöpyneet aiemmillakin Ahvenanmaan rallireissuillamme. Ajoimme lähes 40 minuuttia Eckeröön, jossa sitten ihmettelimme, miksei Solhemiin ollut mitään viittoja tien varressa. Niinpä ajelimme pikkutielle, joka näytti tutuimmalta, mutta majapaikkaa ei löytynyt. Edellisestä rallireissustamme oli jo neljä vuotta, joten mietimme jo, että muistimmeko paikan täysin väärin. Niinpä päätimme tarkistaa Bongariliiton sivuilta, löytyisikö sieltä majapaikan osoitetta, jolloin tajusimme, että majapaikaksi olikin mainittu Maarianhaminan Solhem! Tarkistussoitto samalla lautalla saapuneelle Heikki Vasamiehelle varmisti asian, herätin hänet nukkumasta Maarianhaminan Solhemissa! Eckerön Solhemia ei enää ollut olemassakaan! Niinpä meillä meni vielä puolisen tuntia, ennen kuin vihdoin pääsimme oikealle majapaikalle! Kello oli jo reilusti yli 2, kun vihdoin pääsimme nukkumaan.

6.4. Vain alle pari tuntia nukuttuamme soi herätyskello ja viideltä oli osa porukastamme aamupalalla, osan päätettyä skipata aamiainen ja yrittää nukkua vielä hetki. Klo 5:20 pakkasimme rallikamat autoon ja lähdimme taas kohti Eckerötä. Ralli alkoi klo 6 saavuttuamme juuri sopivasti Styrsingsuddenin tienhaaraan eli paikkaan, josta olimme rallin suunnitelleetkin aloittavamme. Mustarastaat lauloivat jo täyttä päätä ja toisella pysähdyksellä jostain kaukaa kantautui korviimme teeren kujerrus. Kolmas stoppi tuotti pakkasesta huolimatta täysillä laulaneen peukaloisen, keltasirkun sekä ylitsemme lentäneen pikkurastaan (punakylki-/laulurastas) sekä sitä takaa ajaneen isokäpylinnun, joka jäi äännellen lentelemään lähellemme. Varikset alkoivat myös heräillä ja päästyämme tien päähän olivat ensimmäiset talitiaisetkin jo äänessä.

Kävelimme parkkipaikalta rantaa pitkin Styrsingsuddenin kärkeen ja merellä näkyi heti todella mukavasti lintuja! Isokoskeloiden, telkkien, allien, haahkojen ja sinisorsien ohella näimme pian meri-, harmaa- ja kalalokkeja, ensimmäiset riskilät viuhtoivat merellä ja muutolla olivat myös mustalintu, pari tukkasotkaa, merimetsoja sekä muutama tukkakoskelo ja naurulokki. Lähilahdella uiskenteli kyhmy- ja laulujoutsenia ja taivaalla näkyivät, tai taivaalta kuuluivat naakka, korppeja, pulmunen sekä peippoja. Pari pikkuparvea ristisorsia lenteli edestakaisin editsemme ja vihdoin näimme ensimmäiset ruokitkin. Aamu oli jo pitkällä, kun ensimmäiset merikotkat kohosivat taivaalle – tällöin oli aika lähteä jatkamaan matkaa.

Parkkipaikalle kävely tuotti vain sinitiaisen mutta styrssin tien varressa kuulimme vielä rummuttavan palokärjen, kuusi- ja hömötiaisen sekä näimme ensimmäiset jo soidinta esittäneet sepelkyyhkyt. Skeppsvikintien varresta löysimme hippiäisen, lisää kuusitiaisia ja rannassa kuulimme ensimmäisen muuttavan kiurun sekä viherpeippoja, muttemme löytäneet mereltä mitään uutta. Niinpä jatkoimme Torpin kylälle, josta hoidimme varpusen, pikkuvarpusen, harakan, ohitsemme muuttaneen merihanhen sekä kottaraisen. Degersandissa lajilistaamme kartuttivat vain varpushaukka sekä vihervarpusparvi, myös aamun toinen teeri kuultiin. Käringsundbyn ruokintapaikka näytti todella hyvältä, mutta vaikka paikalla kävi ihan mukavasti lintuja, emme löytäneet sieltä mitään uutta. Storbyn kylällä kesykyyhky löytyi heti ensimmäisellä stopilla ja Postbrygganin rannasta löytyi merellä kelluneet pari silkkiuikkua sekä pilkkasiipipari. Pieni kävely alueella ei kuitenkaan tuottanut mitään muuta uutta, lähdettyämme taas liikkeelle taivaalla sentään rundaili ensimmäinen hiirihaukkamme. Eckerön pelloille päästyämme löysimme vihdoin ensimmäisen käpytikan ja plokkasimme taivaalta lukuisten merikotkien seasta komean nuoren maakotkan!

Kunta vaihtui Hammarlandiksi ja matkamme jatkui Lillbolstadin pelloille, jotka olivatkin erinomaiset! Pelloilla oli 225 laulujoutsenta, 86 merihanhea, 5 kanadanhanhea, 2 metsähanhea sekä 11 kurkea. 12 uuttukyyhkyn parvi pyörähti peltojen päällä ja pitkän tikistyksen jälkeen kaukaisesta varislintuparvesta löytyi 2 mustavarista. Kun haavikkoon lennähti kohta yksinäinen räkättirastas ja Pirkka nyppäsi kaukaa takapelloilla seisoskelleen töyhtöhyypän, oli pysähdyksemme ollut mitä mainioin!

Koskapa meillä ei ihan hirveästi ollut mitään reitti- ja paikkasuunnitelmia ennen Maarianhaminaa, päätimme ajaa sinne hieman pitempää reittiä, josko löytäisimme sattumalta matkan varrelta jotain, niinpä käännyimme kohti Finströmiä ja kuntien rajalla pysähdyimme mukavan näköiseen paikkaan, jossa pikkulätäkössä seisoskeli kaksi harmaahaikaraa ja muutama tikli lauleskeli lähipuissa. Muuta emme kuitenkaan nähneet ennen kuin Jomalan puolella Gölbyssä tien varressa seisoskeli päivän toinen töyhtöhyyppä.

Maarianhaminassa suuntasimme lähes suoraan kalasatamaan, jossa kellui todella mukavasti vesilintuja. 39 nokikanan parvi uiskenteli lähellämme ja kaukaa vastarannan tukkasotkaparvista löytyi jopa 35 lapasotkaakin. Ylitsemme lensi taas pari harmaahaikaraakin. Svibyviken ei tuottanut mitään uutta, joten jatkoimme Jomalan Gottbyn pelloille, jossa joutsenten ja samojen hanhien ohella löysimme pikkukäpylintuparin ja ylitsemme lensi taas varpushaukka.

Pikainen käynti Tallögassa ei ollut menestys, joten päätimme ajaa nopeasti viettämään rallin loppuaika aina meille niin suosiollisena olleeseen Hammaruddaniin. Parkkeerattuamme automme tien varteen ja kiivettyämme kalliolle, nostin kaukoputkeni pystyyn, suuntasin sen kohti lähintä saarta ja kurkkasin putkeen ja heti putken kuvassa näkyi karilla seisoskelemassa kolme kahlaajaa – merisirrejä! Muuten merellä oli hiljaista eikä mitään uutta meinannut löytyä, niinpä päätimme kävellä vielä pitemmälle kallioita pitkin, josko niemen itäpuolelta löytyisi vielä jotain. Lahdelta löytyikin todella isot vesilintuparvet, joiden seassa kellui ainakin 11 uiveloa! Ralliaikamme alkoi jo vedellä viimeisiään, kun plokkasin aivan vastarantaa pitkin lentävän meriharakan! En oikein saanut suustani ulos mitään järkeviä nuotteja, koska tiesin linnun katoavan hetkenä minä hyvänsä niemen taakse, onneksi kuitenkin kuittauksia alkoi tippua ensin yksi, sitten toinen ja vihdoin kolmas (neljänhän meistä viidestä piti havaita laji) – vain alle sekuntia ennen kuin lintu katosi niemen taakse! Ja tämä tapahtui kolme minuuttia ennen ralliajan päättymistä! Niinpä fiilikset kohosivat entistäkin korkeammalle – loppumme oli ollut loistava ja hyvinhän meillä oli mennyt koko ajan! Fiilistä ei laskenut edes autolle takaisin kävellessämme “potun” jaloista lentoon ampaissut lehtokurppa. Sitä ei kuitenkaan tarpeeksi moni olisi nähnyt, että siitä olisi lajia saatu kisassakaan.

Pikaisen kauppakäynnin jälkeen jatkoimme Solhemiin, jossa ruokailun jälkeen oli vuorossa rallin purku. Paikalla olivat kaikki ralliin osallistuneet 13 joukkutta. Purun aluksi julkaistiin jopa 48 lajin peruslajilista, jolta meillä puuttui neljä lajia: punatulkku, töyhtötiainen, närhi sekä urpiainen. Ja eipä kellään ollut kaikkia peruslajeja ja vain yksi joukkue oli nähnyt kaikki paitsi yhden peruslajin. Meiltä puuttuneet lajit puuttuivat monilta muiltakin ja näiden lisäksi myös pulmunen oli vain harvoilla joukkueilla.

Sitten alkoi itse huuto ja heti alkuun huudettiin yllättävänkin kovia lajeja. Aika pian oli selvää että paikallinen veljesparijoukkue Team Falcon oli keulilla, mutta me ja pari muuta joukkuetta kamppailivat kakkossijasta tasapäisesti, muiden jäätyä kauemmaksi. Olimme pitkään toisena mutta kun alkoi tuntua, että pikkuhiljaa useamman joukkueen pitäisi alkaa jo huutaa ei-oota, tippui peräkkäin useita sellaisia lajeja, jotka meiltä puuttuivat ja tipahdimme ensin kolmanneksi. Yhden ehdottomista voittajasuosikeista eli Sir Henrikin huudettua ei-oota ja jäätyä meidän taaksemme, huudettiin seuraavaksi juuri ne meillä jäljellä olleet kaksi lajia eli merisirri sekä meriharakka, joista jälkimmäinen oli vieläpä lähes kaikilla joukkueilla! Niinpä tipahdimme purusta toisena muiden jatkaessa vielä huutoa. Lopulta muutkin takanamme olleet joukkueet luovuttivat mutta kolme joukkuetta jatkoi yhä huutojaan. Lopulta selvä voittaja oli Team Falcon (78 lajia), toiseksi nousi Team Ristisaari (74) ja viimetingassa lopun kovilla huutolajeilla ohitsemme noussut Simunankosken kaksiterähöylä (70) oli kolmas – me jäimme 68 lajillamme neljänneksi, mikä oli kuitenkin todella kova suoritus. Mehän olimme Ahvenanmaalla vasta neljättä kertaa ja ensimmäistä kertaa näin kevään kynnyksellä, jolloin ralli on kuitenkin järjestetty ennen muinoin monta kertaa.

Purun jälkeen olimme todella väsyneitä ja painuimme aika aikaisin huoneeseemme ja aika pian myös nukkumaan. Olihan meillä ollut jo aika rankat kaksi päivää ja olimme nukkuneet vain pari tuntia edellisyönä…

7.4. heräsimme kuitenkin taas viiden jälkeen ja puoli kuudelta olimme aamupalalla ja varsin pian matkalla taas kohti Styrsingsuddenia. Laskettuamme matkalla Hammarlandin Öran joutsenet ja hanhet, olimme lopulta klo 7:30 kävelleet styrssin kärkeen, jossa jo Sir Henrikin poppoo oli staijaamassa. Ruokkilintumuutto oli varsin rajua ja he olivat jo nähneet toistasataa riskilää, joitakin ruokkeja sekä kauhuksemme myös etelänkiislan! Lajihan olisi ollut parille meistä elis ja Pirkaltakin se puuttui spondeista! Emme antaneet tämän kuitenkaan lannistaa, vaan aloimme staijata merelle, sillä emmehän kukaan olleet koskaan nähneet Suomessa minkäänlaista ruokkilintumuuttoa ja uskottelimme tietysti itsellemme ja toisillemme, että kyllä sieltä tulisi vielä toinenkin kiisla… Riskilöitä toden totta oli liikenteessä ja pikkuhiljaa ruokkejakin alkoi näkyä enemmän ja enemmän. Haahkoja ja allejakin muutti mutta niitä emme jaksaneet laskea, tarkistimme kyllä kaikki ohilentäneet linnut huolella. Lopulta kuului helpottava huuto: “Etelänkiisla ruokkiparvessa!” Ja lintu löytyi kaikille nopeasti ja niinpä kohta käteltiin eliksiä ja spondeja saaneita tai ihan muuten vaan onnesta soikeina. Eikä aikaakaan, kun Pirkka plokkasi seuraavan kiislan ja kohta meikäläinen yhden lisää, mutta juuri tällöin samaan aikaan joku huusi merellä muuttavasta kahlaajasta, joten itsekin aloin hakea sitä putkeeni. Lintu oli mitä ilmeisimmin merisirri, mutta itse en sitä edes löytänyt, se oli niin kaukana meren väreilyssä.

Lopulta 3,5 tunnin staijilla näimme yhteensä 440 riskilää, 160 ruokkia, 5 etelänkiislaa, 7 tunnistamatonta ruokkia/kiislaa, 3 pilkkasiipeä, 16 mustalintua, 8 ristisorsaa, 3 harmaahaikaraa, 6 meriharakkaa, töyhtöhyypän sekä 10 kiurua ym.

Klo 11 päätimme kuitenkin lähteä kiertelemään muita kohteita. Ensin suuntasimme Finströmin Bjärströmsträsketille, jossa voittajajoukkue oli havainnut viiksitimaleita. Komppailu ei kuitenkaan tuottanut timaleita, mutta rallissa havaitsematta jääneet pajusirkun sekä punatulkun.

Muiden joukkueiden suunnattua hotellille pakkaamaan tavaroita ja jatkamaan kohti lauttarantaa, me saatoimme jatkaa tyytyväisinä kohti uusia seikkailuja, sillä olimme kaikki ottaneet maanantainkin vapaaksi – meillä oli vielä mukavasti retkiaikaa jäljellä. Jatkoimmekin Jomalan Gällarängiin, jossa rallissa oli havaittu mm. pikkujoutsen ja hiiripöllö. Havaintomme jäivät kuitenkin 105 merihanheen ja 3 kanadalaiseen. Sitten päätimme lähteä tutkimusmatkalle etelään ja ajoimme Lemlandiin, jossa Hellestorpissa pelloilla oli muutamia töyhtöhyyppiä, 4 huutelevaa fasaania, uuttukyyhky sekä kulorastas. Jatkoimme aina eteläkärkeen saakka Herröskatanin lintutornille, mutta tuuli oli virinnyt todella kovaksi ja korkeassa tornissa oli todella kylmä! Haahkoja kellui meressä noin 800, mutta muuten havainnot jäivät vaatimattomiksi. Päätimme jatkaa vielä aivan uusille retkimaille kohti Lumparlandia. Ennen rajaa Granbodassa näimme vielä 55 kiurun parven sekä taas pari uuttaria.

Lumparlandissa suuntasimme Långnäsiin, jonne olimme aina saapuneet lautalla keskellä yötä, joten oli mukava nähdä, miltä paikka näytti päivän valossa. Ja satamastahan näkyi lintuja todella mukavasti! 770 tukkasotkan parvesta löytyi punasotkapari, Mikko plokkasi ylitsemme lentäneen komean koiras sinisuohaukan ja itse huomasin ylitsemme lentäneen selkälokin. Lisäksi paikalla näkyi mm. pari silkkiuikkua sekä nokikana. Klemetsbyn pelloilla oli myös mukavasti lintuja; parhaina varpushaukka, 40 kiurua, räkättirastas, mustavaris ja 36 kottaraista. Paluumatkalla Lemlandin pelloille oli saapunut lisää töyhtöhyyppiä.

Ilta oli vielä nuori, joten päätimme vielä jatkaa Jomalan Gottbyn pelloille, joilla ei kuitenkaan näkynyt muuta kuin 150 laulujoutsenta, 80 meri- ja 7 metsähanhea, joten jatkoimme vielä Hammarlandin Lillbolstadin pelloillekin, josta laskimme 230 laulujoutsenta, 135 meri- 10 kanadan- ja 6 metsähanhea, 4 kurkea ja 3 räkättirastasta. Maarianhaminan Svibyvikenin tukkasotkaparveen oli saapunut pari punasotkakoirasta, mutta sitten oli aika käydä kämpillä sopimassa illan saunasta ja seuraavan aamun aamiaisesta, jotka todella ystävällinen isäntä lupasi järjestää toivomallamme aikataululla – loistavaa palvelua! Sitten kävimme Keskustassa pizzeriassa syömässä ja saimmekin todella maukkaat pizzat! Illalla vielä saunoimme, kirjoittelimme taas kaikki päivän havainnot Tiiraan ja lopulta pääsimme klo 23 aikaan nukkumaan.

8.4. herätys oli taas viiden pintaan ja aamiainen klo 5:30. Ja aika pian olimme taas kerran matkalla styrssille! Sää oli yön aikana muuttunut talviseksi ja maa oli lumen peitossa! Tuulikin oli todella kova ja varsin väärästä suunnasta, mutta ei se meitä hidastanut. Klo 7:15 olimme jo styrssin kärjessä ja onneksi saimme hyvin tuulen suojaa kärjen tyrnipuskista. Riskilöillä ja alleilla oli alkuun meno päällä mutta hiljalleen muutto hiipui, muttei onneksi kuitenkaan loppunut. Yksi merellä muuttanut pikkulintu toi mieleen lähinnä niittykirvisen mutta onneksi myöhemmin rannasta löytyi paikallinen niittykirvinen, joten vuodarihan siitä paukahti. Muuton paras viisiminuuttinen alkoi klo 9:30, kun ensin mereltä löytyi meitä kohti muuttanut iso jalohaukka, joka lopulta ohitti meidät komeasti – vanha koiras muuttohaukka! Ja heti perään ruokkiparvessa matkasi taas etelänkiisla. Lähes koko aamun edessämme niemen kärjessä pörräsi pulmusia – enimmillään jopa 90 linnun parvi. Klo 10:30 mennessä olimme edellä mainittujen lisäksi ynnänneet 317 riskilää, 86 ruokkia, 23 mustalintua, 563 allia, 4 metsähanhea, 8 töyhtöhyyppää, 3 meriharakkaa, silkkiuikun ja 11 kiurua. Muita havaintoja olivat taas ristisorsa, pari kanadanhanhea sekä styrssintien varressa paluumatkalla näkynyt närhi.

Hammarlandin Hammarfallenin koskikara ei vieläkään suvainnut näyttäytyä meille mutta tikli lensi äännellen ylitsemme. Pienten mutkien jälkeen palasimme klo 12 majapaikallemme, jonka rannassa osa porukastamme näki uivelon samaan aikaan, kun autolle laiskoina jääneistä osa näki pihapuusta lentoon lähteneet kaksi nokkavarpusta. Joskus laiskuudesta on hyötyäkin! Pihan ruokinnalta löytyi vielä punarinta vuodariksi, ennen kuin pakkasimme tavaramme autoon ja lähdimme vielä Svibyvikenin (nyt 4 punasotkakoirasta) ja kalasataman (yhä ainakin 31 lapasotkaa) kautta satamaan.

Klo 14:25 lähdimme taas Gracella kohti Turkua. Olimme alkuun hetken kannella ja näimmekin joitakin ristisorsia, toistakymmentä meriharakkaa, tyllin, 9 uiveloa ym. ennen kuin suuntasimme taas puffettiin tankkaamaan itseämme ähkyiksi! Loppumatkasta kävimme vielä katsomassa merta, joka kuitenkin saaristossa oli yhä valtaosin jäässä. Eräässä pohjukassa näimme valtavan noin 4-5000 tukkasotkan parven ja joka puolella näkyi yhä merikotkia, niitä olimme viikonlopun aikana nähneet varmaan yli sata lintua! Loppumatkan otimme rennosti ja itse onnistuin jopa nukahtamaan toviksi. Muu porukka näki Turun jo lähestyessä ikkunoiden läpi lokkiparvessa selkälokin ja itsekin heräsin, kun Pirkka löysi laivaa säikähtäneen koiras tavin. Klo 19:50 olimme viimein Turussa ja ulos lautalta päästyämme ajoimme parkkipaikalle, jossa lastasimme tavaramme autooni, hyvästelimme Mikon ja Antin, jotka lähtivät kohti Oulua ja lähdimme itse kohti itää.

Pudotimme Pirkan Hotelli Pilotille Vantaalle ja jatkoimme “potun” kanssa yhdellä tankkausstopilla Lappeenrantaan, josta potu lähti kohti Mikkeliä ja itselläni oli edessä vielä viimeiset ja todella väsyneet 100 km Parikkalaan. Lopulta olin kotona hieman kahden jälkeen. Sain kuitenkin ihan kohtuulliset unet ennen kuin edessä oli paluu arkeen. Potu oli kotona hieman minua myöhemmin ja parin tunnin unien jälkeen jo hiihtelemässä tikkakartoituksissa. Mikko ja Antti olivat Oulussa vasta neljän jälkeen aamuyöllä ja Antilla oli aamulla edessä vielä bussimatka Kuusamoon. Pirkka puolestaan lensi seuraavana aamuna Rovaniemelle, josta ajoi suoraan Kemijärvelle töihin. Aika rankkaa siis, mutta silti takuulla reissumme Ahvenanmaalle oli ollut kaikille todella virkistävä, joten jaksaisimme nyt taatulla odotella paremmin kevään saapumista – ties kuinka pitkään…

J.A.