. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

Talvi piti tiukasti otettaan ja yöpakkaset huitelivat yhä lähes -20 asteessa. Päivisin alkoi jo olla lämpimämpää mutta tuuli oli pitkään pohjoisen tai lännen puoleinen. Lopulta tuuli alkoi kääntyi idän ja kaakonkin puolelle ja kävi välillä lounaassakin, mutta yölämpötilat olivat yhä niin kylmiä ja lumikerros niin paksu, ettei muuttolintuja juuri saapunut.

23.3. kävin Lappeenrannassa turnausreissulla ja havaitsin laulavan tiklin sekä bongasin Toikansuon putsarilta 5 talvehtinutta tavia. Joutsenossa näin vielä isolepinkäisen.

24.3. staijailimme Hannan kanssa pari tuntia Tyrjällä kotkien toivossa, mutta vaikka keli oli erinomainen emme nähneet ainoatakaan muuttavaa lintua. Muutama harmaalokki sentään oli saapunut pyörimään rajajärvelle. Siikalahden pysähdyksellä kuului pari rummuttavaa valkoselkätikkaa sekä laulujoutsenen kailotus ja isolepinkäinen oli saapunut päivystämään puiden latvoihin. 25.3. Siikalahdella kuului taas valkoselkätikka ja Kaukolan pelloilla pyöri kuuden pulmusen parvi.

26.3. kävin Lappeenrannassa EKKS:ssa korvapolilla toteamassa varmaksi jo tietämäni seikan, että joulukuinen korvaoperaationi oli lopulta kuitenkin epäonnistunut ja kuuloni oli jopa huonompi kuin ennen operaatiota. Havainnot jäivät Pappilanniemen puukiipijään, nakkeleita ei näkynyt. 27.3. näkyi Siikalahdella taas “vaseti” ja 28.3. kuului pikkutikan vuodariksi. Kannaksella lauloi tikli pää punaisena auringon paisteessa. Yöllä kävimme Tyrjän suunnalla parin tunnin pöllöretkellä, muttemme kuulleet yhtään mitään vaikka oli kohtalaisen lämmin ja aivan tyyni kuutamoyö.

29.3. suuntasimme taas Tyrjälle kotkastaijiin, joka alkoikin hyvin, kun kiivettyämme mäelle, jossa Sojamon Esa ja Mäkisen Topi jo olivat, kuului heti lähipuista pähkinänakkelin ääntä ja lintu löytyikin tammen latvasta. kohta lintu lensi ylitsemme ja jatkoi muuttoaan kohti pohjoista. Parin tunnin staiji aivan käsittämättömän upeassa ja auringon paahteisessa kelissä tuotti kuitenkin vain yhden kanahaukan sekä pari muuttanutta vanhaa merikotkaa.

Eramaarally

30.3. oli vuorossa odotettu Erämaaralli, joka kisattiin taas tänä vuonna Ruokolahden ja Rautjärven kuntien alueella. Meille arvottiin lohkoksi lupaava Purnujärven ja Kuokkalammen alue ja pitkien vahvistuksen etsintäsessioiden jälkeen saimme joukkueeseemme kolmanneksi lenkiksi Mikko Ala-Kojolan.

Herätys oli aamulla puoli kahdelta ja kahden jälkeen lähdimme ajelemaan kohti etelää. Käännyimme Untamon risteyksestä ja kellon lyötyä kolme oli mahdollista aloittaa ralli, joka alkoi siis tunnin liukumalla. Heti ensimmäisellä pysähdyksellä kuulimmekin huuhkajan, mutta kartan vilkaisu paljasti, että olimmekin väärällä Untamontiellä, emmekä siis olleetkaan omalla alueellamme! Alueellemme päästyämme aloimme pysähdellä tasaisin väliajoin edetessämme ensin kohti rajaa ja sitten itäisintä tietä pitkin etelään päin. Oli taas todella kylmä yö, eivätkä pysähdyksemme tuottaneet yhtään itään, ennen kuin Vilkon risteyksessä kuulimme kertaalleen ölähtäneen jonkun pöllön. Emme tästä yhdestä ölinästä uskaltaneet lajia määrittää mutta jompi kumpi lapin- tai viirupöllö se varmasti oli. Vilkossa kuulimme sitten lyhyesti aidon viirupöllön.

Kuokkalammelle päästyämme alkoi aamu jo sarastaa ja toivomamme varpuspöllöt jäivät löytymättä, mutta kolme pyytä sentään havaittiin. Näistäkin vain yksi tarkeni vihellellä. Sen sijaan kohta alkoi käpytikkojen rummutusta kuulua joka puolelta! Palokärkikin takoi ilmeisesti lämmetäkseen ja harmaapäätikka vihelteli lyhyesti. Hommahan alkoi sujua! Koskapa käpytikkoja oli niin sairaasti, päätimme keskittyä niiden laskemiseen, mutta parin pienen eksymisen takia menetimme hieman aikaa, koska ajelimme vähän turhaan edestakaisin.

Muita lintuja kuin käpytikkoja ei sitten meinannut löytyäkään. Pari harmaapäätikkaa ja palokärkiä kuului lisää, mutta mm. metsätiaiset olivat täysin kateissa ja teeriäkin näimme lähinnä vain yksittäisiä puun latvoissa harvakseltaan pulisemassa. Ainoa yllättävämpi havainto oli kolmen tiklin parvi.

Lopulta olimme puoli yhdentoista aikaan Purnujärvellä, jossa päätimme taas upeassa kelissä alkaa kotkastaijin. Puoli tuntia oli aivan hiljaista, mutta sitten Mikko nyppäsi komean maakotkan! Ja heti perään löysin 2 merikotkaa ja vielä näiden perässä kolmannen! 7 pulmusta myös laskeutui tielle viereemme. Sitten reiluun tuntiin ei kuitenkaan enää näkynyt kuin 3 kanahaukkaa, varpushaukka sekä hiirihaukka. Pikkuhiljaa kaakkoinen tuuli yltyi niin kovaksi, että päätimme lähteä koluamaan vielä niitä kolkkia alueestamme, joissa emme olleet käyneet. Metsissä oli kuitenkin aivan hiiren hiljaista. Jokunen käpytikka näkyi mutta nekään eivät enää olleet äänessä. Raivokas valkoselkätikkajahtimme ei sekään tuottanut tulosta, vaikka pari varmaa paikkaa kävimmekin koluamassa. Rallin viime minuuteilla näimme vielä palokärjen ja pyyn ennen kuin lähdimme ajelemaan kohti Simpeleen Teboilia, jossa rallijoukkueiden oli tarkoitus syödä ennen purkua.

Purku oli Junkkarikämpälle ja aika pian oli selvää, että muut olivat nähneet enemmän. Eteläisimmillä alueilla oli ollut selvästi kylmempi, joten tiaiset, punatulkut ja hippiäiset olivat olleet hiljempaa kuin muilla lohkoilla. Meidän lohko oli myös ainoa, jossa tuuli oli iltapäivällä selvästi eniten häirinnyt havainnointia. Eipä ollut siis yllätys, että jäimme kisassa tylysti viimeisiksi, mutta eipä muutkaan olleet juuri yllättäviä havaintoja tehneet. Toki eräällä porukalla oli 16 pyytä, saarilohkolla oli ollut jonkin verran pöllöjä, jopa 2 sarvipöllöäkin ja valtaosalla lohkoista oli metsätiaisia ja hippiäisiä ollut kymmeniä. Toki pohjantikkoja, metsoja ja muita oikeita erämaalintujakin oli havaittu. Kahden kärkijoukkueen ennätystulokset erosivat lopulta toisistaan vain kahdella pisteellä! Mukavaa oli kuitenkin taas ollut ja olipa maakotkakin havaittu rallissa vasta toista kertaa. Meidän hurjat 90 käpytikkaa olivat lopulta ihan paperia, sillä lähes kaikki muutkin joukkueet olivat havainneet käpäreitä saman verran – yhteensä niitä oli havaittu 6 joukkueen toimesta lähes 500! Lajimääräksi koko kisassa muodostui vain 49 lintulajia, mikä kertoi hyvin siitä, kuinka talvista yhä oli ollut!

31.3. suuntasin taas staijaamaan Tyrjälle, jonne saapuivat myös Jari Kiljunen sekä Jani Varis. Kolmessa tunnissa havaitsimme taas esiaikuisen maakotkan sekä 4 merikotkaa. Lisäksi näimme 4 muuttanutta kanahaukkaa. 55 korpin pari myös pyöri paikallisena. Matkalla kotiin päin näin vielä 3 pulmusta ja illalla Särkisalmelle oli saapunut 2 laulujoutsenta.

Yöllä suuntasimme Pohjois-Karjalaan Tohmajärvelle pöllöretkelle, siellä kun oli kuultu aivan järisyttäviä määriä pöllöjä, jopa lapin- ja hiiripöllöjäkin, joita kovasti halusin saada äänitettyä! Eräässä paikassa, jossa oli kuultu jopa 5 lapinpöllöä, kuulimme vain kertaalleen kunnollisen sarjan lapinpöllöä sekä epämääräisiä puuskahduksia, mutta reiluun tuntiin ei nauhalle saatu mitään. Yö kylmeni taas todella kylmäksi, joten oli pakko lähteä liikkeelle. Pari helmipöllö kuultiin mutta muutkaan lapinpöllöt taikka hiiripöllöt eivät suvainneet äännellä. Lopulta bongasimme vielä kirkolta lehtopöllön, jota sain hieman äänitetyksikin, ennen kuin oli pakko lähteä kotia kohti, sillä olimme jo aivan jäässä.

1.4. aamuvarhain, vain 2 tuntia nukuttuani lähdin Joutsenoon hoitamaan harmaasirkkua kuukausipinnaksi. Pätilään kurvatessani lähti tieltä 2 uuttukyyhkyä ja perille päästyäni, olivat Helsingistä saapuneet bongarit juuri saaneet sirkun hoidettua ja lähdössä pois. Niinpä jouduin hakemaan haavikosta maahan tippunutta lintua itsekseni. Paikalla oli vain kolmisenkymmentä keltasirkkua mutta ne viihtyivät pellossa katveessa ja nousivat vain aika ajoin haapoihin. Osa linnuista vieläpä lähti määrätietoisesti kauas SSE pellon taakse, mutta onneksi lopulta ehdin nähdä harmaasirkun lyhyesti sekä haavoissa että maassa ennen kuin kaikki sirkut lähtivät SSE. Lähtiessäni takaisin autolle, osa sirkuista jo palasi takaisin haavikkoon.

Kävin kiertelemässä hieman metsissä sekä Konnunsuolla mutta näin vain muutaman pulmusen, sepelkyyhkyn sekä uuttukyyhkyn. Lopulta palasin vielä Pätilään, jossa oli taas muutama sirkun etsijä, mutta kun reiluun puoleen tuntiin sitä ei näkynyt, lähdin ajelemaan kohti kotia. Matkalla kävin vielä etsimässä tuloksetta nokkavarpusia Imatran Linnansuolta sekä Vuoksensuun satamassa, jossa näkyi vain pari merimetsoa. Lopulta oli kuitenkin ajettava kotiin ja pitkille päiväunille.

J.A.