Viikonloppu Ähtärissä ja iltataivaan erikoisia

Perjantaina 15.3. ajelimme iltapäivän ja illan poikki Suomen Ähtäriin, jossa Hannalla oli palaverit Eläinpuiston johtoportaan kanssa. Hannahan tekee eläinpuistolle uusia infotauluja maalauksineen ja teksteineen, joten ennen keväistä uuden puiston päärakennuksen avaamista, oli nyt hyvä aika suunnitella, mitä kaikkea pitäisi saada ennen avajaisia valmiiksi – työtä kyllä tämän jälkeenkin vielä riittäisi.

Matkan varrella pysähdyimme kertaalleen Pieksämäen Inkilänkylällä, josta Tiiraan ilmoitettu hiiripöllö löytyi jo vauhdista. Pöllö istuskeli peltoaukean keskellä sähkölangalla, josta se teki useamman syöksyn peltoon ja jopa saikin saalista.

Ähtäriin pääsimme iltayhdeksän jälkeen ja hotelli Mesikämmenestä haimme avaimen meille varattuun leirintäalueen mökkiin. Hotelli oli aivan täynnä, sillä siellä oli käynnissä Veljekset Keskisen omistaman Tuurin kyläkaupan henkilöstön bileet, joissa odoteltiin juuri illan bändin Elonkorjuun esityksen alkamista. Me tietysti pakenimme saman tien mökillemme, joka osoittautui todella mukavaksi kuuden hengen kämpäksi. Saunoimme ja menimme aikaisin nukkumaan.

16.3. aamulla heräsimme ja totesimme ulkona olevan pakkasta jopa 27 astetta! Auto ei ollut ollut lämmityksessä, joten kävelimme hotellille aamupalalle ja pian sinne saapui myös Eläinpuiston väki. Pikapalaverin jälkeen lähdimme kiertämään puistoa eläinpuiston intendentin Mauno Seppäkosken kyydissä. Tutustuimme useisiin rakennuksiin ja rakennelmiin, joihin Hannan toivottiin myös suunnittelevan uutta ilmettä ainakin värien osalta. Onneksi keli oli hieman jo lämmennyt ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, kun yhdentoista aikaan tapasimme lehdistöä ja muuta väkeä ahma-aitauksen ulkopuolella. Ähtärin Eläinpuiston uudistustyötähän tehtiin nyt 40-vuotisjuhlavuonna ja vuoden ensimmäsen neljänneksen teemaeläimeksi oli valittu ahma, jota tänään esiteltiin yleisölle. Klo 12 jatkoimme muiden mukana karhuaitaukselle, jossa karhut päästettiin ensimmäistä kertaa ulos talviuniltaan. Oli hauskaa seurailla emonallen ja tämän kahden erauspennun touhuiluja tarhassa, jossa oli lähes metri lunta!

Lopulta jäimme Hannan kanssa vielä kiertelemään puistoon ja kuvailemaan eläimiä. Palailimme mökillemme kolmen jälkeen ja klo 16:30 tapasimme taas Maunon ja kävimme tutustumassa rakenteilla olevaan uuteen päärakennukseen ja sitten menimme hotellille syömään ja suunnitelemaan vielä Hannan tulevia töitä. Lopulta olimme takaisin kämpällämme kahdeksan jälkeen ja loppuillan otimme rennosti ja taas saunoimme.

17.3. heräsimme kahdeksan aikaan ja ulkona oli taas paukkupakkanen. Sudet ulvoivat komeasti aitauksessaan ja hotelliaamiaisen jälkeen menimme taas Eläinpuistoon kiertelemään, vielä kerran tutustumaan rakennelmiin ja kuvailemaan eläimiä. Oli mukava kierrellä puistossa reilu tunti ennen kuin puisto aukesi yleisölle. Tämä tarkoitti sitä, että eläimet olivat todella hienosti esillä ja varmaan luulivat meidän olevan henkilökuntaa ja saavan meiltä ruokaa. Upeita kuvia siis saatin!

Yhdentoista aikaan siivoilimme mökkimme ja palautimme avaimet hotellin respaan ja lähdimme ajelemaan kohti länttä. Reilun parinkymmenen kilometrin päästä olimme Tuurin kyläkaupalla, jonka avautumista saimme vielä odotella tovin. Sitten kiertelimme tunnin tässä valtavassa kauppakompleksissa ennen kuin lähdimme kotimatkalle.

Paluumatkalla ajoimme hieman eri reittejä ja pysähdyimme ensin Äänekosken Piilolanniemessä, jossa yritimme bongata silkkiuikkua kuukausipinnaksi. Tämä kuten pikku-uikkukin oli kuitenkin jossain piilossa emmekä sitä nähneet. Näimme kyllä Keski-Suomen vuoden ensimmäisen hiirihaukan. Sitten jatkoimme kohti Varkautta ja onnistuimme sopimaan Ristiinasta kohti Oulua ajamassa olleen veljeni Rikun perheen kanssa treffit Varkaudenporttiin, jossa söimme porukalla ja lähdimme sitten kohti kotejamme.

Kahdeksan aikaan ajelimme Punkaharjulla, kun huomasimme taivaalla todella komeita revontulia. Keli oli todella kylmä ja itse olin onnistunut uikkupaikalla kastelemaan kenkäni läpimäriksi, mutta kuvailimme silti puolisen tuntia revontulia Punkaharjulla ennen kuin jatkoimme kotiin, josta Hanna nappasi jalustan ja laajakulman mukaansa ja jatkoimme vielä Siikalahdelle puoleksi tunniksi jatkamaan revontulikuvausta. Pikkuhiljaa revontulet himmenivät, mutta nämä olivat kyllä komeimmat revontulet, mitä olimme näillä leveysasteilla nähneet – toki pohjoisessa itse oin nähnyt aikanaan paljon komeampiakin…


21.3. illalla kahdeksan aikaan Hanna päätti mennä kotirantaan katsomaan, löytäisikö länsi-luoteiselta taivaalta nyt heikosti lyhyen aikaa näkyvää PanSTARRS -komeettaa. Ja löytyihän se ja Hanna soitti minutkin sitä katsomaan. Kaukanahan se oli ja vaikka Hanna oli sen lyhyen aikaa nähnyt paljain silminkin, näkyi se kohtuullisen hyvin vasta kaukoputkella. Hanna räiski siitä kuvia järkkärillään ja itse yritin saada jotain aikaan skouppaamalla kaukoputken läpi.

J.A.