. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

Lauantaina 17.8. heräsimme ennen aamuviittä ja klo 5:30 lähdimme ajamaan kohti Helsinkiä. Viikissä oli taas Lintumessut, joissa Hannalla oli nakkihommia ja illalla sekä seuraavana päivänä BirdLifen hallituksen ohjelmaa.

Törmäsimme Viikissä heti parkkipaikalla vanhaan tuttuumme Kai Hilditchiin, joka kertoi olevansa kohta lähdössä Utöseen bongaamaan ruostekurkkusirkkua kuten minäkin. ”Kaitsu” meinasi vielä käydä pikaisesti amerikanhaapanaa yrittämässä. Tutustuin lyhyesti messuihin ja moikkasin useita tuttuja, jotka olivat vielä rakentamassa kojujaan ja juuri kun messut olivat alkamassa päätin lähteä ajelemaan kohti Paraisia.

Alkumatkasta huomasin Olavi Kemppaiselta tulleen päivityksen ruostekurkkusirkusta ja soittelin Olaville, sattuisiko hän olemaan paikalla vielä illalla. Olavi oli parin päivän reissulla ja palailemassa samalla lautalla kuin mekin Kaitsun kanssa. Olavi oli saanut majakkaviikonlopun takia täydestä saaresta itselleen kolmion, jossa oli tilaa ja hän tarjosikin, että voisin majoittua siinä mikäli vuokranantajalle sopisi. Viestittelimme Kaitsun kanssa ja sovimme jatkavamme Lohjalta yhdellä autolla. Ja sitten kyselin Olavilta sopisiko Kaitsukin kämppään? Lohjalla ABC:llä ehdin syödä ja ostaa vähän eväitä ja kohta hyppäsinkin Kaitsun kyytiin.

Pian saimme Olavilta tiedon, että kämpästä joutuisi maksamaan aikalailla tolkuttoman hinnan, joten molemmat päätimme pysyä alkuperäisessä suunnitelmassamme nukkua maastossa. Matka sujui todella nopeasti rupatellessa ja emme oikein tajunneet ajan kulua kuin vasta Nauvon lossilla, jossa tajusimme Utön lauttamme lähtevän alle puolen tunnin päästä! Loppumatkan pitikin sitten kiirettä mutta onneksi ehdimme lauttarantaan neljä minuuttia ennen lautan lähtöä klo 13:26 ja onneksi lautta oli yhä rannassa, sillä joskus se lähtee etuajassa, jos lauttahenkilökunta toteaa, ettei tulijoita ole näkyvissä. Ohjeistuksessa kuitenkin lukee, että lautalla pitäisi olla viimeistään kymmentä minuuttia ennen se lähtöä.

Kannoin omat tavarani pikimmiten lauttaan mutta Kaitsullapa olikin ”hieman” enemmän tavaraa. Lopulta Kaitsu ehti kuitenkin vielä ajaa auton parkkiin ja kiiruhtaa lautalle, joka pääsi lähtemään aivan aikataulussaan.

Lautalla kiipesimme tuttuun tapaan kannelle ja vaikka kannella oli paljon porukkaa, saimme hyvän staijipaikan istumapaikkoineen. Alkumatkasta lintuhavainnot olivat vähissä, mutta sentään yksi riskilä ja jokunen merikihu näkyi. Loppumatkasta meri oli vielä tyhjempi ja havainnot jäivät muutamiin merikihuihin lisää sekä pilkkasiipipoikueeseen ym.

Pitkä merimatka oli ohi lopulta etuajassa ja noin 17:45 rantauduimme Utöseen. Raahasimme kaikki tavaramme pelipaikalle kappelin lähelle, jossa Olavi sekä aamulla saapunut bongariporukka oli sirkkua hakemassa. Sirkkua ei ollut aamun Olavin havainnon jälkeen nähnyt yksikään bongari mutta pari näköhavaintoa oli tehty muiden toimesta majakan tienoilla. Bongariporukka oli kuullut linnun vastaavan atrappiin jonkin aikaa, mutta tästäkin havainnosta oli jo nelisen tuntia.

Niinpä päätimme hieman levittäytyä ja me keskityimme etsinnässä näihin kahteen kohteeseen eli kappelin ja majakan ympäristöön. Kertaalleen näin hyvän näköisen kandin lennähtävän yhden pihlajan latvaan mutta lintu teki täydellisen katoamistempun. Eikä sitä löytynyt, vaikka saimme apuja myös linnun uudelleen viiden päivän kateissaolon jälkeen löytäneeltä Ville Wallinmaaltakin, joka kiersi laajempaa aluetta atrappia soitellen. Hänen löydöstään alkaen lintu oli joka kerta vastannut hanakasti atrappiin.

Bongariporukan lähdettyä jatkoimme etsintää iltaan saakka, jolloin saimme Olavilta soiton, että majapaikan hintapyyntö oli ollut joko sekaannus tai sitten vuokraisäntä oli ajatellut, että parempi saada edes jotain ja tarjous oli nyt 50€ per kärsä. Tähän oli jo syytä tarttua ja pian kannoimme tavarat rivitalokämppään, jonka ovessa luki Rokka – kaikki kämpät on nimetty Tuntemattoman sotilaan henkilöiden mukaan.

Kaitsun kanssa teimme vielä hämärissä kierroksen mutta emme havainneet oikein mitään mielenkiintoista ja lopulta aika aikaisin painuimme pehkuihin.

Sunnuntaina 18.8. heräsimme klo 5:30 ja kuuden pintaan olimme taas sirkkua hakemassa. Noin klo 6:30 olimme me kolme sekä teltassa majoittuneet Toni Kukkola ja kolme pohjoissavolaista bongaria kappelin tienoolla, jossa Olavi oli edellisaamuna saanut linnun vastaamaan atrappiin ja tulemaan näkyville. Hieman odoteltuamme kokeilimme onneamme mutta tällä kertaa emme saaneet mitään vastausta.

Niinpä kohta levittäydyimme taas kahteen porukkaan, savolaiset jäivät kappelile ja me muut suuntasimme majakalle. Kävellessämme näin sirkkumaisen linnun lentävän ylitsemme mutta talojen taakse katveeseen. Odoteltuamme ja soiteltuamme atrappia tovin saapui Utössä asuva Jorma Tenovuo paikalle ja hän kertoi, kuinka lintua oli alkuun havaittu ja hän piti majakan ympäristön notkoja ehdottomasti varmimpana paikkana löytää lintu ja paras tapa olisi kompata notkoja huolellisesti pikkuporukalla.

Savolaistenkin saavuttua majakalle levittäydyimme aluetta komppaamaan mutta ensimmäinen komppaus ei tuottanut tulosta. Päätimme kuitenkin kävellä aivan samat kohdat uudelleen takaisin päinkin ja tällöin Kaitsu näki lupaavan oloisen linnun vilahtavan matalaan katajikkoon piiloon. Kiersimme myötävalon puolelle ja komppasimme katajikon ja lopulta edestäni lähti lintu lentoon ja laskeutui kalliolle. Ehdin tunnistaa linnun jo lennossa mutta se laskeutui juuri minusta katsottuna katajan taakse. Muut kuitenkin näkivät linnun ja hekin saivat linnun naulattua! Otin pari askelta sivulle ja pääsin itsekin näkemään ruostekurkkusirkun hienosti ja ottamaan siitä jokusen kuvankin ennen kuin se nousi siivilleen ja lensi seuraavien katajien kätköön.

Komppasimme erittäin varovaisesti vielä toisen kerran linnun näkyviin ja nyt se jämähti kalliolle upeasti näkyviin. Saimme kaikki ihailla ja kuvata sitä antaumuksella ennen kuin se lensi kauemmaksi notkoon laskeutuen, jonne päätimme jättää sen rauhaan, sillä illemmalla olisi tulossa lisää bongareita.

Tyytyväisinä päätimme suunnata kiertämään saarta ja etsimään muitakin lintuja. Havainnot eivät päätä huimanneet mutta löysimme saaresta risti- ja harmaasorsan pari mustakurkku-uikkua ja ylitsemme lensi nuori isosirri ym. Toiveissa oli löytää paikalla pesinyt kirjokerttuperhekin mutta emme niitä löytäneet.

Päivän lämmettyä lintumaailma hiljeni entisestään ja lopulta palailimme vielä Kukkolan Tonin kanssa majakalle, jonne kohta saapui uusi bongariporukka, jossa oli mukana ainakin yksi jo kolmatta kertaa lintua yrittämässä ollut bongari. Kerroimme oman mielipiteemme, kuinka lintua tulisi hakea ja totesin vielä, että kannattaisi ehkä kuitenkin odotella vielä hetki ennen komppaamaan alkamista, sillä majakkaviikonlopun takia alueella oli ollut aika kova härdelli useamman tunnin ajan. Porukka päätti kuitenkin alkaa kompata saman tien. Komppaajien edettyä noin 50 metrin päähän meistä huomasin jonkun pikkulinnun lennähtävän aivan eri suunnasta pihlajan latvaan ja siinähän se ruostekurkkusirkku oli! Huusin linnusta porukalle ja kaikki paitsi pusikossa komppaamassa olleet löysivät linnun. Tietysti puskassa oli juuri se kolmatta kertaa paikalla ollut. Ja kohta lintu lennähti läheisen pihan edustalla olevaan katajaan piiloon. Neuvoin koko porukkaa piirittämään katajan pikimmiten ja siitähän se lintu löytyi loppuporukallekin. Me emme enää ehtineet lintua jäädä ihastelemaan ja kuvailemaan vaan minunkin piti palailla kämpälle nappaamaan tavarat kantoon ja jatkaa kohti satamaa, josta lauttamme lähti klo 13:00.

Kävimme heti alkumatkasta syömässä mutta muuten staijailimme kannella taas laiskasti koko matkan, mutta havainnot jäivät alliin ja räyskään ym.

Lopulta rantauduimme Pärnäisiin, josta jatkoimme taas Kaitsun kanssa rupatellen kohti Lohjaa. Stoppasimme Salossa syömään ja kävimme pikaisesti yrittämässä ruskosotkan bongausta, mutta alkoi olla jo turhan hämärä emmekä saaneet ihan hyvän näköistä mutta todella kaukana nukkunutta kandia varmasti määritettyä. Lohjalta sitten jatkoimme omilla autoilla tahoillemme.

Nappasin Hannan kyytiin Vantaalta Jumbolta ja edessä oli vielä pitkä ajo Parikkalaan. Matka sujui ilman yllätyksiä, kunnes Simpeleellä Kokkolanjoen kohdalla näimme tien yli lentäneen huuhkajan ja heti Parikkalan puolelle päästyämme lähti tien varresta lentoon viirupöllö. Kotona olimme vasta kahden aikaan aamuyöllä. Bongausreissu oli kuitenkin ollut todella virkistävä ja taas jaksaa arkea jonkin aikaa!

J.A.