Kesäkuu 2005

Kesäkuu – Ja työkiireet jatkuvat

Kesäkuu alkoi taas kiireisenä. Tein puolikasta viikkoa terveyskeskuksella, Siikalahden opastuksia sekä laskentoja, joten töitä riitti joka päivälle ja useampikin työpätkä per päivä. Kuun pari ensimmäistä päivää alkoivat heti mukavilla havainnoilla Siikalahdelta: punapäänarsku kellui edelleen paikallisena näkyen taas vesilintulaskennassa, idänuunilintu lauloi hetken muuten surkean yölaulajalaskennan päätteeksi ja opastushommissa näkyi m. harmaahaikara ja 15 tundrakurmitsan parvi, joka tipahti paikalliseksikin.

3.6. meni nukkuessa pitkään, ja iltapäivällä tultuani parin tunnin tennispeleistä huomasin, että Joensuusta oli löytynyt sepelsieppo. Jostain syystä en ollut saanut tiedotusta linnusta puhelimeeni, muuten olisin ollut jo kauan paikalla. Ei muuta kuin puhelin kouraan ja soitto Harrylle – nyt lähdetään, tämän lähemmäksi sepelsieppo ei tule koskaan!

Kello oli jo yli seitsemän ja koko ajomatkan mietimme, kuinka usein kirjosieppoja näkee iltayhdeksän jälkeen? Hieman jännittyneen, mutta huumoripitoisen ajon jälkeen kaarsimme klo 21.20 oikean pihan eteen. Noustuamme autosta kuulimme yhden säkeen korkeaa omituista laulua, mutta sitten se loppui. Mitään ei näkynyt eikä kuulunut pariin kymmeneen minuuttiin, ja tuskanhiki alkoi jo valua (Harryllä oli hieman muutakin hätää), sillä minun piti olla vetämässä yölaulajaretkeä Siikalahdella 23.40. Viimein kuulimme taas korkean laulun ja löysimme 2kv koiras sepelsiepon laulamasta puun siimeksestä. Kuvat jäivät pikaisesta yrityksestä huolimatta saamatta, olihan meillä jo kiire!

Parikkalaan saavuimme, kun minulla oli vielä 20 minuuttia yölaulajaretken alkuun. Ehdimme jopa morjenstaa sattumalta edellämme ajanutta Jarvan Ilkkaa, ja kotona olin hakemassa tavaroita 6 minuuttia ennen retken alkua. 2 minuuttia ennen retken alkua oli vain kilometrin päässä Siikalahden parkkipaikasta ja luulin jo ehtiväni ajoissa, kun… Näin tiellä minua kohti kävelevän nisäkkään, ja ajattelin, että kettuhan se siinä tulee – katsotaanpa kettua ihan kiikareilla, ja pysäytin auton ja nostin kiikarit silmille. ILVES käveli suoraan minua kohti tien viertä ja se käveli suoraan aivan autoni viereen, vain neljän metrin päähän minusta ja jäi tuijottamaan minua. Hetken päästä se loikkasi kahdella loikalla parimetriselle kalliolle, josta se vielä tuijotti minua hetken ennen kuin jatkoi tiheään kuusikkoon. Niinpä lopulta myöhästyin kokoontumisesta kaksi minuuttia, mutta olipahan heti mojova juttu kerrottavaksi retkeläisille!

Yöretkikin meni ihan mukavasti, kun löysimme mm. kissalle varoitelleen lehtopöllön, luhtahuitteja, luhtakanoja, viitakerttusia, rytikerttusen, kehrääjiä, ruisrääkän sekä pensassirkkalinnun. Jatkoin retkeä vielä aamuun oululaisen Suorsan perheen kanssa, ja niinpä havaitsimme vielä rastaskerttusen, luhtakerttusen, kultarinnan ja kuhankeittäjiä, ennen kuin oli mentävä nukkumaan.

Seuraavan päivän opastus olikin varsin väsynyt, ja havainnot jäivätkin Hannan kurssinsa kanssa löytämään paikalliseen tundrakurmitsaan. Yöllä kävimme samaisen kurssin kanssa yrittämässä Suorsien löytämän viitasirkkalinnun rengastusta, mutta saimme renkaisiin lopulta vain pari viitakerttusta.

Seuraavien päivien Siikalahtihavaintoja olivat mm. idänuunilintu, käenpiika, pari kanadanhanhea ja olipa yksi joutsenpareista saanut jo kuusi poikastakin.

Odotettu Siikalahtiralli lähestyi ja joukkueeni Ala-Kojolan Mikko ja Suojarinteen Miika saapuivatkin paria päivää ennen rallia hieman pohjustamaan/retkeilemään kanssani. Olin jopa varannut pari vapaapäivääkin pohjustamiseen/lepäämiseen, ja voinee sanoa että lepääminen jäi taas aika vähäiseksi. Pohjustukset eivät kuitenkaan tuottaneet kovinkaan ihmeellisiä havaintoja. Lähinnä tarkistimme kannattaisiko rallissa käydä muutamissa perinteisissä paikoissa. Siikalahdella näkyi harmaapäätikka, Haikanniemessä ja Soininmäellä laulivat idulit, Oronmyllyllä oli yhä tilhiä ja Saarella oli suopöllöjä vaikka kuinka. Ehdinpä käydä bongaamassa turkinkyyhkynkin Koitsanlahdelta. Silti päätimme jo hyvissä ajoin, että rallin aloituspaikka olisi Siikalahti. Rallihan alkaisi liukuvasti klo 20-22.00, joten päätimme, että aloituslajimme olisi punapäänarsku.

9.6. illalla vielä kuivaharjoittelimme potun kanssa rallin aloitusta klo 20-22.00 ja hyvältä näytti, kun koko ajan narsku oli näkyvissä samassa kuvassa parin uivelon kanssa. Luottavaisina saatoimme lähteä lepäämään rengastettuamme ensin yhden pensassirkkalinnun Sammallammella.

Vihdoin koitti rallipäivä, jona levättiin ja ladattiin akkuja iltaan saakka. Siikalahdelle suuntasimme siten, että kiipesimme torniin juuri kahdeksaksi, ja aloimme odotella sopivaa aloituslajia jäätelöitä syöden. Leppoisaa!

Siikalahtiralli 2005

Hilpeä joukkiomme koostui siis meikäläisen lisäksi Mikko Ala-Kojolasta (Oulu) sekä Miika Suojarinteestä = Potu (Mikkeli). Koskapa joukkueeseemme saapui varsin kaukaisiakin vieraita ja vieläpä paria päivää ennen rallia, olimme siis hieman pohjustaneetkin. Silti voisi sanoa, ettei pohjustuksista tälläkään kertaa ollut juuri mitään hyötyä. Kaikki pohjustetut lajit kun tulivat vastaan useampaankin kertaan sponttaanistikin rallin aikana.

Aloitimme rallimme Siikalahdelta, ja aloituslajiksi oli tarkoitus nähdä kauan paikalla ollut punapäänarsku. Otusta ei kuitenkaan ollut näkynyt koko päivänä, eikä näkynyt nytkään. Uiveloita näkyi kyllä, mutta emme raaskineet aloittaa rallia niistä silloin, kun ne vielä olivat näkyvissä. Niinpä rallimme alkoi klo 21.30 heinätavilla. Sitten hoidimme pikaisesti Siikalahden tavalliset lajit ja extrana näkyi tornista vielä sarvipöllö. Piilokojun rytikerttunenkin onneksi oli äänessä, ja jo kymmeneltä olimme parkkipaikalla. Siikalahti oli siis hoidettu niin nopeasti kuin oli suunniteltukin, mutta kahta tärkeintä lajia ei oltukaan saatu avaamaan lajilistaamme.

Siikalahden 1. kiertely meni hieman odotuksiamme paremmin ja tuotti mm. sinisuohaukan, varpushaukan, suopöllön, pikkulepinkäisen, kivitaskun, kalasääsken jne.

Siikalahden kiertelyn jälkeen pääsimme aloittamaan yölaulajakuuntelun, ja satakieli, luhtakerttunen, viitakerttunen, viitasirkkalintu, pensassirkkalintu, kehrääjä ja luhtahuitti olivat odotetusti hanskassa hyvissä ajoin ennen puoltayötä.

Luhtakanaa jouduimmekin sitten etsimään urakalla, ja vasta 4. paikka (toki Siikalahdella sekin) tuotti tulosta. Tässä vaiheessa mietimme suunnitelmiimme täydellistä muutosta ja meinasimme jo lähteä ajamaan Lappeenrantaan, sillä yöaikaa olisi ollut jo varaa hukata ajamiseen. Kuitenkin pari puuttuvaa lajia (mm. rääkkä ja kuhankeittäjä) saivat meidät järkiimme ja lähdimme alkuperäisen suunnitelman mukaisesti Saaren suuntaan.

Saarelta ja matkan varrelta hoidimme mm. metsäviklon, kuhankeittäjän, teeret, kultarinnan, valkoviklon, kurjet (40 parvi Jyrkilässä), keltavästäräkin, närhen ja peltosirkun. Suopöllöjä näkyi muutamia siellä täällä – lajilla on huikea vuosi Parikkalassa. Myös jokunen luhtakerttunen ja pensassirkkalintu löytyi lisää.

Kun saaren perinteiset paikat, joista ei pohjustuksissakaan ollut löytynyt yhtään mitään oli koluttu alkoikin aamu sarastaa ja singahdimme omituisia oikoreittejä, jotka tuottivat mm. käpylintuparven,Tyrjänkoskelle.Tyrjänkosken metsästä löytyivät peukaloinen, punatulkut, puukiipijät, pyy sekä hömötiainen.

Pian olimmekin taas seuraavalla Siikalahtikierroksella, joka tuotti nyt mustapääkerttuhoidon ohella mukavat yllättäjät – harmaapäätikan ja pyrstötiaisperheen. Viimein myös sirittäjä suostui sirittämään pinnalistallemme ja kauan ja monesta paikasta etsimämme fasaani yritti väkisin jäädä automme alle Kaukolassa.

Seuraavaksi suuntasimme Soininmäen metsiin, joista ei pohjustuksissa ollut löytynyt muita parempia lajeja kuin idänuunilintu. Nyt idulin lisäksi löytyi muitakin mukavia lajeja, kun kulorastas, korppi, tiltaltti, palokärki, kuusitiainen, leppälintu sekä tähän aikaan vuodesta äärimmäisen vaikeasti havaittavat kuukkelit löytyivät. Onneksi näiden kuukkeleiden kanssa ollaan jo hyviä kavereita.

Oronmyllyltä löytyi vielä toinen valkoviklo, maassa istuskellut mehiläishaukka sekä tiedossa olleet tilhet, ennen kuin aloitimme matkan kohti etelää. Ajaessamme vielä Parikkalassa tien yli lensi ainoa käpytikkamme. Niinpä Parikkalasta kokosimme yön ja aamun aikana yhteensä 119 lajia, mutta loput olikin hoidettava muualta. (Toki ainakin pulu ja muutama petolintu olisivat löytyneet Parikkalastakin, mutta muutamien lisälajien takia täytyi suunnata etelään.)

Hiirihaukka näkyi ajomatkalla Rautjärvellä, ja kanadanhanhi piti käydä katsomassa matkalla Ruokolahden Laurniemeen. Hannes näyttäytyikin, mutta ei siitä näkynyt kuin puolet päästä sen kököttäessä eräässä saaressa reilun kilometrin päässä. Onneksi näkyi sentään sen verran! Meriharakat ja pikkutyllit näkyivät Laurniemessä, ja matka jatkui.

Imatran Immolanjärveltä oli tarkoitus kuulla rastaskerttunen,joka oli jo oettänyt niin Särkisalmella, Siikalahdella kuin Tarassiinlahdellakin. Onneksi sellainen nyt raksutti kolme kertaa sekunnin pätkän joukkueemme muiden jäsenten päästessä vertaamaan sen syvää raksutusta suoraan vieressä laulaneeseen rytikerttuseen. Molemmille kun nämä lajit ovat melkoisia harvinaisuuksia. Yllätyksenä järveltä löytyi myös alli ja pilkkasiipi!

Imatran ja Joutsenon rajalta löytyi pienellä Harryn joukkueen avustuksella jo kauan paikalla oleskellut pikkukultarinta, joka oli päätetty löytää potulle elikseksi. Aikaa meni runsaasti mutta toinen rallin kannalta aivan yhtä tärkeä laji – pulu – näkyi myös etsinnän aikana. Vihdoin tämä täysin äänetön caligatakin saatiin paremmin näkösälle koko porukalle, ja päätimme lähteä mahdollisimman pian pois sitä häiritsemästä.

Joutsenon Konnunsuolla Mikko kuuli kuusikosta mahdollisen pikkusiepon varoituksen, mutta meiltä muilta se jäi kuulematta. Eikä lintua löytynyt uudelleen. Kivisaaressa näkyi mielettömän kaukana väreilyssä yksinäinen nukkuva lapinsirri ja Kotasaari tuotti uutena lajina ainoastaan meitä vältelleen nuolihaukan. 6 mustavikloa siellä näkyi myös – vähän parempaa olimme paikalta odottaneet.

Lappeenrannan Karhusjärvellä näkyi kalatiirojen seassa 1-2 lapintiiraa. Kaislasella näkyi kaukainen naarasuivelo ja Askolassa ainoaksi ja rallimme viimeiseksi lajiksi näyttäytyi pari tikliä. Askolassa staijailimme pitempäänkin, mutta kahlaajiakaan ei paikalla ollut kuin yksi meriharakka ja pari pikkutylliä.

Viimeisen vartin aikana yritimme vielä löytää ainoata peruslajipuutettamme – töyhtötiaista, mutta eipä löytynyt, vaikka ehdimmekin löytää yhden ihan sopivan näköisen metsän.

Niinpä lopulta lajimääräksemme kertyi 133 lajia – ja HYVIN OLI MENNYT! Mukavaa oli ollut koko ajan, vaikka hieman olimmekin aamuyöllä väsyneitä. Jotenkin jäi sellainen fiilis, että jos vielä töyhtötiainenkin olisi löytynyt, olisi ralli ollut täydellinen – eikä sellaista rallia toivottavasti osu koskaan kohdalle… Ainahan täytyy jäädä parannettavaa!

Loppukuu

Kauan ei hyvin menneen rallin jälkeen ollut lepoaikaa, kun piti taas olla laskentatöissä. Rallia seuraavana päivänä Siikalahdella näkyi kaksikin harmaasorsaa, suokukkoja ja liroja – näistä liro oli ainoastaan yhdellä joukkueella muita ei kellään. Kartoituslaskennat sujuivat ilman yllätyksiä, kuten yleensä. Kartoittaminen on perhanan rankkaa, muttei kovin palkitsevaa.

Vesilintulaskennatkin vaikeutuivat, sillä varsinkin nokikanoilla alkoi olla jo runsaasti poikasia. Niinpä taas alkoi keskikesän työntäyteinen mutta varsin tylsä jakso, sillä harvinaisuuksia ei yleensä ole tarjolla.

Jonkin verran rengastelin vastaan tulleita yölaulajia, mutta varsinkin sirkkalinnut loistivat poissaolollaan. Toki rengastin vain ne linnut, joita sattumalta tuli vastaan, resurssit eivät riittäneet kunnon yöretkelle.

Ensimmäistä kunnon action-tapausta piti odottaa 22. päivään, jolloin puhelin kertoi, että konza oli nähnyt välimerenhaukan Parikkalan Saaren Akanvaaran Tetrisuolla! Parikymmentä minuuttia myöhemmin oli paikalla, mutta haukasta ei enää näkynyt vilaustakaan. Sen parin tunnin aikana, jonka ehdin ennen terveyskeskukselle menoa lintua etsiä, näimme kuitenkin haarahaukan.

Loppukuu menikin taas vuoroin terkkarilla ja Siikalahdella. Havainnot olivat varsin tavanomaisia: valkoselkätikkoja, iduli, valkoposkihanhi, rastaskerttusia, useita kultarintoja…

Toukokuu 2005

Töitä enemmän kuin koskaan – Maailman kiireisin toukokuu!

Toukokuu alkoi kuten jo arvata saattaa töiden merkeissä. Heti ensimmäisenä aamuna laskimme kartoituslaskentaa Siikalahdella, vaikka takatalvi olikin. Siikalahden pohjoisosan saariin pääsi juuri ja juuri soutamalla, sillä Sokkiinselkä oli suurelta osin vielä jäässä. Soutaminen aamuöisellä lahdella oli kuitenkin taas ikimuistoista, ja muutamia lintuhavaintojakin kertyi, kun jään reunalla kökötti mm. 8 meriharakan parvi sekä kanadanhanhi. Päivällä lahdella näkyi mm. pikkukuoveja, kivitaskupari, pensastasku, liro ja Särkisalmella näkyi heinätavikoiras. Ehdimmepä Harryn kanssa laskemaan iltapäivällä vesilintulaskennankin, joka tuotti 18 lajia vesilintuja, yllättävimpinä jopa 3/1 harmaasorsaa sekä 3 allia.

2.5. eli synttäripäiväni meni pääosin terveyskeskustöissä, mutta muutamia synttäripäiväpinnoja ehdin pointsaamaan, esim. harmaasorsat ja suopöllön.

3.5. oli taas vesilintulaskennan vuoro. Laskenta ei tuottanut mustalintua kummallisempaa, mutta tornilta näkyi muuttava haarahaukka ja matkan varrella lauloi pohjansirkku. Ensimmäiset pikkulokit, kalatiirat ja haarapääskyt saapuivat päivän aikana.

4.5. aamustaiji ennen puoltapäivää, jolloin piti taas menemän terkkarille staijailimme Hannan kanssa taas tornilla. Muutto oli hiljaista, ja vain kaakkuri ja räystäspääsky kirjattiin vuodenpinnoihin, kunnes plokkasin kotkan saapumasta suoraan meitä kohti. Upea lähes vanha (5kv?) kiljukotka ohitti meidät vain noin 500m etäisyydeltä, kaarteli hetken patotien päällä ja jatkoi pohjoiseen.

5.5. kiertelin luoksemme kylään saapuneiden vanhempieni kanssa Saaren lintupaikoilla lähinnä maisemia katsellen, mutta eihän hyvillä paikoilla voi lintuhavainnoiltakaan välttyä. Kanavalammella näin lyhyesti lintumassojen seassa lennähtäneen mustapyrstökuirin, Tarassiinlahdella muutti pohjansirkku ja näkyi harmaasorsa sekä suokukkoja ja iltapäivällä vielä Siikalahdella mustaviklo sekä päivän toinen mustapyrstökuiri.

Yöllä teimme Hannan kanssa ensimmäisen yölaulaja/huutajalaskennan, jonka tulos ennakoi surkeaa rantakanavuotta, niin vähän kuulimme luhtahuitteja ja –kanoja. Yön paras havainto oli säkkipimeässä huutaen muuttanut meriharakka.

6.5. sopivasti vesilintulaskennan jälkeen puhelimeni hälytti – Lappeenrannan Eväksenjärvellä oli ruskosotka! Ruskosotkahälyäkin suurempi yllätys oli seuraava puhelimeni hälytys, kun Ala-Kojolan Mikko soitti olevansa Parikkalassa, ja kysyvänsä pääseekö kyytiin. Niinpä bongausreissu menikin harvinaisen leppoisasti jutellessa. Lintukin oli Harrylla ja kumppaneilla putkessa saapuessamme pelipaikalle, ja pian olimme jo matkalla takaisin Parikkalaan elistä rikkaampina.

7.5. oli vuorossa kauan jo odotettu Tornien Taisto. Joukkueessamme oli minun ja Hannan lisäksi, Keskitalon Markus, Kuusisalon Ilpo, Hännisen Johannes ja Uotilan Teemu. Myös Lötjösen Matti oli pitkään meitä ansiokkaasti avustamassa. Lajimäärämme kohosi jopa 90 lajiin, joista parhaimpia olivat Siikalahtipinnaksi paukahtanut leveäpyrstökihu, lyhytnokkahanhi, harmaasorsat, fasaani, punajalkaviklo, pari tilhiparvea, vuodaritormäpääskyt ja -kirjosiepot sekä lapinsirkku. Sisämaasarjassa sijoituimme ties monettako kertaa toiseksi – taas Parikkalan Tarassiinlahden jälkeen, jossa havaittiin huikeat 98 lajia.

Loppupäiväkin sujui rattoisasti, kun matkalla opparilla näimme Markukselle kovan valkoselkätikan ja kotipihamme edustalla Simpelejärvessä kellui 8/11 allihaahkan parvi. Iltapäivä menikin sukuloidessa.

8.5. oli kohtuullinen muuttopäivä, kun kotirannasta näkyi reilut 750 muuttavaa hanhea. Lähes kaikki määrittyivät tundrametsähanhiksi, mutta olipa seassa jo ensimmäinen valkoposkihanhiparvikin sekä muutamia tundrahanhia. Merikotkankin näin pihapinnaksi. Koitsanlahdelta bongasimme Lötjösen Matin kanssa Valosen Jussin löytämän 4/5 allihaahkan parven ja illalla ehdin taas vesilintulaskentaan, jonka paras havainto oli 5 punajalkavikloa.

Seuraavien parin (lepo)päivän ainoa lintuhavainto oli kotipihalta nähty muuttava suopöllö.

Eikä mainittavampia havaintoja tullut seuraavissa laskennoissakaan, mutta 12.5. Siikalahdella oli taas oikein mukavaa. Metsähanhia muutti 46 parvessa reilut 2300 mukanaan 10 tundraa ja valkoposkea sekä 7 merimetsoa. Vuodareiksi kuului pari hernekerttua ja näkyi käki, mehiläishaukka, pari nuolihaukkaa sekä paremmat 2kv muuttohaukkanaaras ja niittysuohaukkakoiras. Muuttipa ylitseni todennäköinen arosuohaukkanaaraskin, joka kuitenkin jäi vain todennäköiseksi.

13.5. laskennassa vuodariksi olivat saapuneet satakieli, sirittäjä ja sinirinta ja tornilta näkyi tervapääsky sekä komea aivan vierestä muuttanut 70 punakuirin parvi. Seuraavan päivän merkittävin havainto oli Sounion kuopalta löytynyt kangaskiurupari.

15.5. laskenta tuotti vuodariksi ainoastaan pensaskertun, mutta sadetta nuotiopaikalla pitäessämme saimme tiedon, että tornilta näkyi mustatiira. Sännättyämme paikalle saimme todeta linnun olevan yhä paikalla, ja vesialueella kellui myös 2 Etelä-Karjalan ennätysaikaista vesipääskyäkin ja näimmepä vielä muuttavan merikotkan.

Toinen yölaulajalaskenta oli taas aivan yhtä köyhä kuin ensimmäinenkin, ja 17.5. oli muutenkin yhtä tuskaa. Oli töissä terkkarilla, ja Siikalahdella tapahtui. Ruokatunnilla näimme kyllä Hannan kotipihalta muuttavan pikkukiljukotkan, mutta silti kohtuullisen valkoposkimuuton lomassa muuttaneiden punakaulahanhien nuijaus tuntuu vieläkin pahalta! Ehdin päivän aikana nuijata muutakin, mutta onneksi illalla hoidin Siikalahtipinnaksi pikkusiepon, joten ei päivä kuitenkaan ihan penkin alle mennyt.

Arktikaloma alkaa hyvin

18.5. tarjosi murtuneelle miehelle lisää lääkettä, kun vesilintulaskennassa löysimme Hannan kanssa järisyttävän komean koiraspunapäänarskun! Kun vielä illalla terkkaritöiden jälkeen pääsin suuntaamaan Virolahdelle parin päivän ”lomalle”, alkoi elämä taas hymyillä. Matkalla Ylämaalla näin sponden punajalkahaukan, mutta kuitatessani tästä potulle (Miika Suojarinne), jonka kanssa olin menossa retkeilemään, sain vastaukseksi, että tämä oli juuri nähnyt sponden jalohaikaran. Miehikkälässä bongasin keräkurmitsan vuodariksi ja illalla potun kanssa staijailimme Hurpussa, jossa irtosi vuodariksi huikeita lajeja kuten kyhmyjoutsen, lapintiira, karikukko, haahka jne.

19.5. tarjosikin Hurpussa jo parempaa. Aamusta kuikkamuutto oli kohtalaista, mutta hiipui kuitenkin nopeasti. Valkoposkimuutto jatkuikin sitten hissukseen koko aamun, ja reilut 35000 valkoposkea sekä muutama tuhat sepelhanhea. Heti aamusta mukavana lajina havaitsimme tumman muodon leveäpyrstökihun. Sinihanhityyppinen lumihanhikin ohitti meidät kaukaa, muttei onneksi liian kaukaa. Päivän ihmeellisin havainto oli kuitenkin valkkariparvessa muuttanut lähes täysin albiino meriharakka, jonka tunnistaminen oli käsittämättömän vaikeaa ennen kuin se ylitti meidät täysin plusmiikasta. Väitettiinpä porukassa havaitun myös punakaulahanhen eräässä valkoposkiparvessa, mutta itse en ainakaan nähnyt mitään tarpeeksi punakaulahanhen näköistä vaan vain sepelhanhen, joka oli varsin nigricans-tyylinen valkoisine kylkijuovineen, mutta tähän ei osattu kiinnittää huomiota, kun parvesta etsittiin elistä. Erikoista punakaulahavainnossa oli se, ettei yksikään kokenut havainnoitsija sitä parvessa havainnut, mutta muut kyllä – eli… Muita aamun aikana Hurpussa havaitsemiamme lintuja olivat mm. pari merikihua, harmaahaikara, 100 tundrahanhea, vesipääsky, suopöllö, suosirri, tyllejä ja niemen toisella puolella jo jonkin aikaa majaillut upea koiras kyhmyhaahka.

Päivällä staijailimme Kurkelan tornissa havaiten vain vähän petoja, parempana havaintona ainoastaan haarahaukan. Lintulahden valkoselkätikkojakin piti tietysti käydä katsomassa, olihan naaras syntynyt edelliskesänä Parikkalassa.

Pari tuntia Hurpun leirintäalueella teltassa nukuttuamme suuntasimme taas aamustaijille, joka alkoi varsin hiljaisena. Onnistuinpa mähertämään aamun ainoan haviksenkin, kun kiljuhanhi muutti siinä ainoassa hanhiparvessa, joka meni sinä aikana, kun kävin metsikössä surffipaskalla. Yksi oudon näköinen kanadanhanhimainen valkoposkihanhi nähtiin tämän päivän oudoksi havainnoksi. Muita hiljaisen aamun haviksia olivat ristisorsa, riskilä ja taas suopöllö.

Potun lähdettyä ajamaan Mikkeliä kohti jäin vielä Kurkelaan petostaijiin, ja onneksi jäin sillä plokattuani ensin naarasarosuohaukan vuodariksi Haminasta tuli aivan omituinen rarikotkaviesti, jonka sisältö oli tulkittavissa ainoastaan siten, että meitä kohti oli saapumassa keisarikotka. Porukkaa saapui tornin täydeltä, mutta itse olin tietysti ns. parhailla paikoilla. Staiji oli varsin intensiivistä vaikka osa oli hieman liiankin täpinöissään. Naaraspunajalkahaukka ohitti tornin aivan järisyttävän upeasti, mutta odotukset olivat korkeammalla. Pikkukilju(-/kilju)kotka löytyi eteläiseltä taivaalta kaukaa, mutta sitä ei oikein kukaan kiinnostunut katsomaan. 6 tuntia staijasimme kotkaa odottaen, mutta mitään ei saapunut. Lopulta saimmekin tiedon, että Haminan mystinen viesti oli tarkoittanut kuitenkin näkemäämme pikkukiljukotkaa. Illalla ajoin kotia Parikkalaan.

Potukin saapui hieman yllättäen aamupäivästä Siikalahdelle, jossa oli opastamassa. Punapäänarsku oli edelleen sinnikkäästi paikalla, ja aamulla rastaskerttunenkin oli raksuttanut muutaman säkeen. Päivällä näimme vielä pari lyhytnokkahanhea päivän ainoassa metsuriparvessa. Paras havis tuli kuitenkin työpäivän jälkeen, kun haimme jäätelöt kaupasta. Päätin, että käymme uimarannalla vilkaisemassa olisiko siellä vihdoin minulle pikkutylli vuodariksi. Eipä ollut, mutta terijoensalavista löytyi 2kv koiras kirjokerttu! Meinasipa jäätelöt mennä väärään kurkkuun!

Seuraavana yönä vedimme Potun kanssa yöretken Hannan BirdLife kurssilaisille. Hiljaista oli edelleen, mutta luhtahuittien ja –kanan lisäksi löytyi ensimmäinen ruisrääkkäkin.

22.5. kiersimme aamuvarhain potun kanssa Saaren lintupaikkoja. Mikkolanniemestä löytyi tylli ja muutama kanadanhanhi, Tarassiinlahdella näkyi harmaahaikara ja 2 paria lapasotkia ja kuului rastaskerttunen sekä fasaani. Päivällä Siikalahdella muutti 7000 valkoposkihanhea sekä 550 sepelhanhea sekä mm. kolme tylliä. Iltapuolella laskimme vielä vesilinnutkin, joten taas oli ollut aika pitkä päivä.

Seuraavien päivien vuodenpinnoja olivat viitakerttunen, kultarinta, lapinsirri, rytikerttunen, luhtakerttunen, kehrääjä, pensassirkkalintu, kuhankeittäjä ja käenpiika, eli kesä oli tullut. Bongasinpa Hannan kurssinsa kanssa löytämän idänuunilinnun Soininmäestä ja pähkinähakit Punkaharjun metlalta, jossa näin myös nokkavarpusen.

Lieksan lintukurssi

27.5. oli minun vuoro lähteä BirdLifen kurssin pitoon Lieksan Kitsiin. Kurssin aiheena olivat suo- ja metsälinnut ja retkikohteina Lieksan upeat vanhat metsät sekä Patvinsuon huikeat suomaisemat. Lähdin ajamaan pohjoista kohti puoliltapäivin, joten minulla oli juuri ja juuri aikaa tehdä muutamia tarkkaan harkittuja pysähdyksiä matkalla. Niinpä löysinkin heti ensimmäisellä pysähdykselläni Akavaaran Tetrisuolta 3+9 keräkurmitsaa. Toisen pysähdykseni suoritin Tohmajärven Rantakylässä, josta löytyi valkoposkihanhen lisäksi kuvauksellinen pikkujoutsen.

Iltapäivällä pääsin perille Kitsiin, jossa kurssilaiset olivatkin kaikki jo paikalla. Kuudelta aloitimme kurssin ensin tutustumalla toisiimme, ja pian jo opiskelimme tyypillisten suo- ja metsälintujen lajintuntemusta.

28.5. aamuviideltä suuntasimme kurssilaisten kanssa Autiovaaraan, jossa kävelimme upeassa metsässä muutaman kilometrin lenkin kuullen pari pikkusieppoa ja peukaloisen sekä runsaasti tavallisia metsälintuja, joiden kaikkien laulu toivon mukaan tuli kurssilaisille tutuksi. Autiovaarasta jatkoimme Patvinsuon susilenkille. Lintutornille oli neljän kilometrin matka, jolla havaitsimme useita pikkukuoveja ja kapustarintoja, mutta monet pienemmät linnut olivat kavahtaneet hurjaksi yltynyttä tuulta. Tornilla näimme kuitenkin joitakin tavallisia kahlaajia sekä mm. metsähanhia, kanadanhanhen, uiveloita, keltavästäräkkejä, järripeippoja sekä pikkukäpylintuja. Paluumatkalla näimme vielä kyykäärmeen sekä nuolihaukan, ja pian olimmekin päivälevolla Kitsin Lomatuvilla. Illalla tuuli yltyi niin kovaksi, että kämpiltämme katkesi sähkötkin, mutta onneksi päivän opiskelutkin saatiin suoritettua ja saunan jälkeen porukka pääsi varhain nukkumaan.

Toisena kurssiaamuna suuntasimme Hemminvaaran metsiin. Itse olin retkeillyt koko yön löytäen muutamia idänuunilintuja, mutta kurssilaisten kanssa päästyämme Hemminvaaraan oli tuuli taas yltynyt todella rajuksi. Onneksi saimme vielä idänuunilinnunkin ääneen ja jopa hienosti näkyville. Monia tavallisia lajejakin onneksi löysimme aina yhden kutakin, vaikka tiesimme metsissä niitä olevan lisää. Tuuli kuitenkin piti valtaosan linnuista piilossa. Puoliltapäivin päätöspalaverin ja mm. kurssilla havaittujen lajien laskun (70) jälkeen kurssi olikin pulkassa, ja saatoin itsekin aloittaa paluumatkan kohti Parikkalaa. Paluumatkalla havainnot jäivät Tetrisuolla vielä taapertaneisiin 4 keräkurmitsaan.

Kuun viimeisinä päivinä löytyi se kaivattu pikkutylli vuodariksi, kuten myös tavallisista yölaulajista viimeinen eli viitasirkkalintukin. Imatran ja Joutsenon rajalta kävin vielä hoitelemassa pikkukultarinnan kuukausipinnaksi, ja sitten olikin jo aika aloittaa lähes yhtä työntäyteinen kesäkuu.

Huhtikuu 2005

Huhtikuu – Itäsuomalaista kevättä

Koko huhtikuun olin terveyskeskuksella töissä, mutta kaiken vapaa-ajan retkeilin aktiivisesti – jopa ruokatunnit.

Heti kuun ensimmäisenä tuli kiirus, kun konza hälytti Rautjärven Purnujärvelle vihertikan perään. Valitettavasti tätä vilaukselta nähtyä tikkaa ei enää löytynyt, vaikka vielä seuraavanakin päivänä kolusimme pikkuporukalla tienoota. Havainnot jäivät muutenkin varsin vähiin, aikainen taivaanvuohi kuitenkin yllätti tikkabongarit. Siikalahdella sain bongattua maakotkan Siikalahtipinnaksi 2.4.

Seuraavana aamuna samassa paikassa muutti kuuden merimetson parvi ja Tyrjällä mäen ylitti nuori maakotka aivan järjettömän komeasti! Myös komea vaalea “borringen” hiirihaukka oli komea katsella. Sen sijaan isokokoinen falco muutti aivan liian kaukaa, että sitä olisi voinut määrittää. Harmi, sillä muutamat nähdyt tuntomerkit viittasivat koirastunturihaukkaan.

4.4. Siikalahdella pörräsi merihanhi sekä merilokki – molemmat mukavia sisämaaharvinaisuuksia. Seuraavana aamuna paukahti taas Siikalahtipinna, kun vuorihemppo muutti äännellen aivan patotien tornin vierestä. Samalla ruokatunnilla näkyi myös merikotka sekä vuoden ensimmäinen ruskosuohaukka. 6.4. vuodareita olivat vuorostaan peukaloinen, rautiainen, sinisuohaukka, ampuhaukka sekä laulurastas.

7.4. poistuttuani juuri Siikalahden patotieltä retkeilemään pelloille, sain tiedon Siikalahden tornin ylittäneestä huippuaikaisesta kiljukotkasta. Varsin vauhdikkaan ajon päätteksi ehdin kuin ehdinkin vielä näkemään tämän kevään ensiharvinaisuuden.

8.4. Siikalahti tuotti taas mukavaa katseltavaa, kun komea 2 kv maakotka matkasi läheltä kohti pohjoista ja metsäviklo, kuovi, kurki ja tavi olivat saapuneet vuodelle uusiksi lajeiksi rikkoen samalla 100 vuodarin rajapyykin.

10.4. suuntasimme heti aamusta Joutsenoon ja Konnunsuon peltotulville. Tulvat olivat tänä vuonna varsin vaatimattomat, mutta linnuista kiinnostuneita ihmisiä oli todella runsaasti liikkeellä. Lintujakin oli kohtuullisesti: muutamia kymmeniä metsähanhia, 4 merihanhea, tundrahanhi, joutsenten seassa 2 pikkujoutsenta, pari kapustarintaa, punajalkaviklo, merikotka, piekana, uuttukyyhky ja kulorastas jne. nähtiin.

Ennen kuun puoliväliä Siikalahdellekin alkoi aueta ensimmäisiä sulapaikkoja, mikä tarkoitti sitä, että aloitin vesilintulaskennat. Toki lintuja oli vielä alkuun vähän mutta nopeasti avoveden kasvaessa lintumäärät lisääntyivät. Määrien kasvaessa myös vesilintulajikirjo kasvoi totutusti. Erikoisin havainto oli kuitenkin sini- ja jouhisorsan koirasristeymä.

Siikalahdella retkeily tuotti myös muutamia mukavia havaintoja, joista parhaimpia olivat merihanhi, liejukana sekä kirjosiipikäpylintu. Mukavaa oli myös päästä bongaamaan, kun konza löysi Akavaaran Tetrisuolta lapinsirkkuparvesta 11 tunturikiurua.

16.4. kävin uudemman kerran Konnunsuolla, jossa hanhimäärät olivat kasvaneet mukavasti. Yli 600 metsähanhen lisäksi, kun näkyi jopa 142 tundrahanhea sekä 5 lyhytnokkahanhea.

23.4. oli taas ihan mukava retkipäivä, jonka parhaita olivat Särkisalmelta löytynyt harmaasorsapari sekä Siikalahden yli muuttaneet haarahaukka ja merikotka. Seuraavana päivänä Punkaharjun puolella matkalla pähkinähakkipaikoille näkyi mm. ristisorsa ja merilokki.

26.4. Siikalahdella havaittiin 3 kv keisarikotka, mutta itse olisin ollut paikalla ruokatunnillani 15 minuuttia myöhemmin. Nytkin ajoin vauhdikkaasti pohjoiseen Pohjanrantaan linnun perässä, mutta lintu havaittiin seuraavan kerran vasta muutamia tunteja myöhemmin Siilinjärvellä.

Kuun lopussa takatalvi yllätti vielä kerran. Vesilintulaskennat tuottivat neljä harmaasorsaa ja kuun viimeisenä päivänä aloitimme myös kartoituslaskennat. Kolmanneksi opas/laskijaksemme saapui Lappeenrannasta Harry Nyström, joka saikin aloittaa hommat heti oikein liukuhihnalla.

Huhtikuun vaihtuessa toukokuuksi maa oli taas ohuen lumikerroksen peitossa.

Maaliskuu 2005

Harvinaisen hiljainen maaliskuu

Maaliskuu jatkui lauhana, ja päivä piteni nopeasti. Retkeilin vapaa-aikanani varsin runsaasti, mutta mitään yllättäviä havaintoja ei alkupuolesta kuuta osunut kohdalle. Savonlinnan mustapääkerttu piti käydä hoitamassa maalispinnaksi kuten jänkäkurppakin. Siikalahdella näkyi jo tutuiksi tulleita lintuja kuten pikkutikka, valkoselkätikkoja, harmaapäätikka, teeriä ja pyrstötiaisia. Kuukkeleitakin kävimme taas katsomassa, ja kuun alkupuolella pesintä ei vielä ollut alkanut, mutta edellisvuoden poikaset olivat jo saaneet siirtyä syrjemmälle vanhan parin reviiriltä.

Pöllöjen huhuilukausi alkoi viimein. Tähän saakkahan olin lähinnä vain nähnyt pöllöjä, joten tiesin kyllä niitä olevan. Parikkalan Melkoniemestä ja Simpelejärven “takaa” löytyi kuun alussa helmi- ja lehtopöllöjä. Olimme suunnitelleet kartoittavamme pöllöjä oikein urakalla, mutta juuri tällöin alkoi sitten oikeastaan koko talven ainoat kovemmat pakkaset, joten pöllöretkeilyn sai unohtaa vähäksi aikaa.

19.-20.3. kävimme Kuopiossa lintulaskentapäivillä sekä BirdLifen edustajiston kokouksessa. Reissun havainnot jäivät vähiin, mutta oli mukava vaihtaa kuulumisia monien tuttujen kanssa.

Kuopion reissun jälkeen alkoikin pikkuhiljaa kevät! Ensimmäiset muuttolinnut tulivat vastaan Imatralla, ja luonnollisesti ne olivat harmaalokkeja. 22.3. laskin jo 104 harmaalokkia. 24.3. parin tunnin staiji Siikalahdella tuotti pulmusen ja muutaman harmaalokin. Pitkäperjantaina sää hieman lämpeni, mutta öisin oli vielä pakkasta. 25.3. Siikalahden ohitti ensimmäinen laulujoutsen, pari mustavarista, hiirihaukka sekä pari kottaraista. Vaaranmäellä puolestaan näkyi muutama harmaalokki sekä hiiri- ja varpushaukka.

Erämaaralli

26.3. oli vuorossa odotettu Erämaaralli! Lähinna Konza oli suunnitellut uudenlaisen rallimuodon, jossa painotettiin erämaalajeja. Kuusi joukkuetta saivat kaikki oman alueensa Ruokolahden tai Rautjärven alueelta, jolla rallattiin 12 tunnin ajan klo 04-16. Pisteytys oli sellainen, että jokaisesta löydetystä lajista sai pisteen, mutta mielenkiintoisemmista lajeista sai pisteitä joka havainnosta. Esim. valkoselkätikka oli 10p/havainto, metso 5p/havainto, varpuspöllö 4p/yksilö, käpytikka 1p/yksilö jne. Nisäkkäistäkin sai pisteitä! Valkoselkätikka oli kuitenkin rallin päälaji, joita pyrittiin löytämään, olihan Konza koko talven työskennellyt valkoselkiä etsien.

Me aloitimme Hannan ja Ilkan kanssa alueemme, Ruokolahden SW-osan, koluamisen Äitsaaresta. Yö oli rallin alkaessa jo pitkällä, mutta onnistuimme sattumalta valita aloituspaikaksemme todella hyvän pöllöalueen. Niinpä pariin tuntiin löysimme viirupöllön, 6 helmipöllöä, huuhkajan ja 4 varpuspöllöä! Aamun valkeni kuitenkin liian nopeasti, ja pöllöt hiljenivät. Jatkoimme yhä Äitsaaren koluamista, josta löysimme mm. isolepinkäisen, pulmusen, pikkutikan sekä runsaasti käpytikkoja. Kun Äitsaari oli koluttu jatkoimme hiljalleen 6-tien itäpuoleisille paikoille, jossa lintuja oli kuitenkin todella niukasti. Niinpä ennen puoltapäivää havaitsimme vain toisen pikkutikan, hiirihaukan sekä muutamia käpytikkoja.

Onneksi rallimme päätavoitekin täyttyi viimein, kun löysimme valkoselkätikkaparin, joka saapui atrapillemme (huom. sallittu tässä rallissa). Eipä ollut valkoselkätikkahavainto koskaan tuntunut yhtä hyvältä, sillä olihan sellaista etsitty jo toistasataa kilometriä ja ainakin 50 atrapin soittoa!

Koska missään muualla alueellamme ei tuntunut olevan lintuja kuin aloituspaikassamme Äitsaaressa, palasimme sinne vielä lopettamaan ralliamme. Tähtäimenä oli tietysti löytää lisää valkoselkiä, mutta kyllä komea ukkometso, palokärki ja varpushaukkakin lämmittivät mieltä.

Rallin purku tapahtui Rautjärven puolella eräällä mökillä, ja purku oli tunnelmaltaan harvinaisen mukava. Kaikki joukkueet olivat ralliinsa tyytyväisiä, eihän tuloksilla nyt ollut niinkään merkitystä, sillä joukkueet olivat rallanneet omilla alueillaan.

Rallin tulokset olivatkin huikeat! Yhteensä havaittiin mm. 7 valkoselkä- (joista kolme oli kokonaan uusia), 23 harmaapää-, 5 pikku-, pohjan- ja 157 käpytikkaa, 21 palokärkeä, 10 helmi-, 19 varpus- ja 2 viirupöllöä, 3 huuhkajaa sekä 3 metsoa. Lintulajeja havaittiin 51, vaikka muuttolinnut puuttuivat lähes täysin. Ylivoimaisen voiton korjasi Esko Veijalainen ja Jussi Valonen, joilla oli tasaisesti paljon kaikkia pistelajeja, mm. kolme valkoselkätikkaa. Hurjimman yksittäisen pistemäärän nappasivat Könoset ja Kärkkäisen Kari 10 harmaapäätikkahavainnollaan! Meidän sijoituksemme oli viides.

Kevät tulee

Pääsiäispäivänä kävin lyhyellä palautumisstaijilla Siikalahdella, jossa muutti kaukainen merikotka, hiirihaukka ja pari joutsenta. Seuraavana yönä teimme pitkästä aikaa pöllöretkenkin, kun vihdoin oli taas lauhempaa. Tyrjän suunnalta löytyi helposti 4 helmipöllöä, huuhkaja ja viirupöllö. Siikalahdella puolestaan näimme pari komeaa viirupöllöä, mutta loppu reissu ei ollutkaan niin ruusuinen, sillä jäimme autolla kiinni, ja lopulta jouduimme hakemaan apua paikalliselta isännältä kello 01 yöllä. Lopulta automme saatiin hangesta traktorilla.

Seuraavana päivänä muualla maakunnassa nähtiin sekä meri- että maakotkia, mutta me staijasimme Siikalahdella lähes tyhjää taivasta. Kiuru oli ainoa vuodelle uusi laji, toki fasaanin huuto Siikalahdella on mainittavan arvoinen havainto.

Kevään edistyminen oli siis kuun lopussakin hidasta. Kuun viimeinen päivä tuotti vielä Siikalahdelta yhden vanhan merikotkan, muutamia hiirihaukkoja, kiuruja ja kottaraisia sekä tuulihaukan. Kävin illalla myös Joutsenon Konnunsuolla katsastamassa sulan maan tilanteen. Lunta oli vielä pelloilla runsaasti, mutta ainoassa pälvessä ruokaili 11 töyhtöhyyppää sekä kanadanhanhi. Paluumatkalla pimeässä auton valoissa näkyi vielä viirupöllö Rautjärvellä ja helmipöllö Parikkalassa.

Helmikuu 2005

Helmikuu – Viimeinen talvirallikuukausi

Helmikuukin alkoi leutona. Näytti, ettei koko talvena taida tulla kunnon pakkasia lainkaan. Niinpä linturetkillä oli mukava käydä, kun saattoi pukeutua siten, että kykeni vielä liikkumaankin.

Kuun toisena päivänä näin kauppareissulla harmaapäätikan, joka innostui huutelemaan sille vihelleltyäni. Siikalahdella näin naaras valkoselkätikan sekä aivan järisyttävän suuren kanahaukkanaaraan.

5.2. bongasin Savonlinnan reissun ohessa Kellarpellossa talvehtineen mustapääkertun. Punkaharjun hakit pysyivät taas piilossa.

Viikkoon ainoan retken teimme kuukkelimetsiin, jossa kaikki oli kuten pitikin. 12.2. suuntasimme Lötjösen Matin kanssa Imatralle. Matkalla pysähdyimme Koitsanlahden Hovintiellä, jossa näimme paikallisen “kontzan” lisäksi oli myös paikallinen varpuspöllö.

Ruokolahden nakkelia ei löytynyt pikaisella etsinnällä, mutta ihmeeksemme näimme keskellä metsää erään korkean männyn latvassa koiras mustarastaan. Joutsenon Kukkuroinmäellä pyörinyttä ampuhaukkaakaan emme löytäneet, mutta pienestä keltasirkkuparvesta löytyi sentään peippo vuodariksi.

Palokärjenkin näimme tien koukatessa lyhyesti Lappeenrannan kunnan alueella. Kävimme myös katsomassa, oliko eräässä ojassa talvehtiva jänkäkurppa yhä voimissaan. Yllätykseksemme löysimme kaksi kurppaa piilottelemassa vain viiden metrin päässä toisistaan. Vuokselta löysimme tutut tukkasotkan sekä uivelon mutta myös 2 vanhaa ja yhden 2-kv harmaalokin.

18.2. päästyäni töistä lähdimme pitkälle ajomatkalle kohti Oulua. Olimme menossa Hailuodon määritysviikonloppuun, jossa olin lupautunut esitelmöimään Kapverden reissustamme. Päätimme ajaa Joensuun ja samalla Liperin mustakaularastaan kautta. Rastas löytyikin helposti, mutta kuvaamaan sitä ei juuri päässyt, sillä saatuani kameravehkeet paikoilleen säikäytti ohi kolistellut juna linnun männikköön.

19.2. yövyttyämme Oulussa suuntasimme Ala-Kojolan Mikon kanssa kohti Hailuotoa. Oulunsalon Karhuojalla talvehtineet uuttukyyhkyt eivät olleet vakiopaikallaan, mutta yksi linnuista lensi meitä vastaan jatkettuamme kohti lauttarantaa. Luovossa suuntasimme Tömppää kohti, jossa oli muutaman päivän oleillut lapinpöllö. Emme ehtineet kauankaan ihailla laulavia pikkukäpylintuja, kun lapipöllö jo lensi viereemme. Otus oli kuitenkin todella aktiivinen, ja kohta se jo lensi satojen metrien päässä metsikössä. Ehdin kuitenkin yhden joten kuten onnistuneen kuvan ottaa.

Määritysviikonloppu oli mukava! Sen lisäksi, että esitykset olivat mielenkiintoisia oli mukava tavata runsaasti vanhoja tuttuja ja ottaa rennosti.

Sunnuntai illan jo hämärtyessä ajoimme lautalta yhtenä letkana Oulunsaloa kohti, jossa sattumalta törmäsimme orneihin, jotka olivat kuvaamassa juuri löytynyttä lapinpöllöä. Ja vielä samana iltana saimme kuulla, että samalla pellolla oli illalla ollut kolmekin lapinpöllöä!

Seuraavaksi päiväksi suunnittelimme Mikon ja Jaakkosen Tuomon ym. kanssa lapinpöllöjen rengastusreissua. Pyysin kaverini Heimovirran Juhan matkaan, ja ennen Oulunsaloa ehdimme käydä Hietasaaressa näkemässä 14 nokkavarpusen parven sekä kuvaamassa tilhiä Intiössä. Suopajärven Pekan johdolla yritimme pyydystää lapinpöllöjä kireässä pakkasessa, mutta vaikka tekniikka oli hallussa, eivät lapinpöllöt olleet lainkaan yhteystyökykyisiä ennen kuin tuli hämärä. Ennen auringonlaskua pöllöt olivat vain istuskelleet ja nyrpistelleet nokkansa, mutta heti hämärän saavuttua, ne alkoivat aktiivisiksi. Vaikka pariakin pöllöä päästiin yrittämään kiinni, ei meillä kuitenkaan ollut tuuria mukanamme, ja lopulta luovutimme ja jätimme pöllöt saalistamaan keskenään.

22.2. kuvasimme Hannan kanssa veljeni Rikun seuraavia kirjaprojekteja varten hiihtoa sekä muita liikuntasuorituksia. Kuvia tuli räiskittyä tuhatkunta kuudessa tunnissa. Juuri sopivasti lopetettuamme saimme tiedon, että nyt olivat pojat saaneet lapinpöllön kiinni Kempeleessä! Olimme vain 10 minuutin matkan päässä, joten ehdimme hyvin kuvaamaan ja ihailemaan tätä uljasta pöllöä, joka lopulta päästettiin jatkamaan saalistuksiaan rengas kintussaan.

23.2. jouduimme lähtemään paluumatkalle kohti Parikkalaa. Nyt ei matkan varrella ollut mitään bongattavaa tiedossa, joten retkeilimme aamulla hieman Tyrnävällä ja Limingassa. Tyrnävällä emme löytäneet peltopyistä kuin jälkiä, mutta näimme 140 pulmusen parven. Limingasta taas pointsasimme vuodariksi turkinpulun, joita näimme 21 lintua. Liperissä kävimme vielä ennen pimeää katsastamassa, pitikö paikkansa, että mustakaularastas oli kadonnut, sillä meidän jälkeen lintua ei ollut enää havaittu. Eikä lintua näkynyt nytkään.

Seuraavana päivänä sain tiedon Mikkolanniemellä (ex Saarta) eräällä pihalla viihtyneestä viirupöllöstä sekä Tyrjällä havaitusta lapinpöllöstä. Painelin töiden jälkeen Mikkolanniemelle, mutta parin tunnin aikana havaitsin vain pari varpuspöllöä. Eikä käynyt onni Tyrjälläkään, jossa jouduin noin 50 kiloisen koiran “leikkikaveriksi” enkä havainnut pöllöjä.

Päätin kuitenkin yrittää vielä seuraavana päivänä uudelleen. Nyt viirupöllö odottelikin minua jo piharuokinnan vieressä. Kuvasinkin lintua oikein urakalla, mutta se tuppasi sekä ujostelemaan kameraa (katseli koko ajan poispäin) että olemaan liian lähellä! Ja nyt löytyi lapinpöllökin, vaikka ei ollenkaan helposti. Sain linnusta kunnon havainnon vasta pilkkopimeässä, kun se tuli puun latvaan minuutiksi atrapin houkuttelemana.

Kun kerran talvirallin loppukiri oli päässyt vauhtiin, suuntasimme taas seuraavana aamuna Valosen Jussin vinkin perusteella etsimään metsoa Parikkalan ja Punkaharjun rajan tietämiltä. Ukko löytyikin saman tien, ja 69. talvipinna oli plakkarissa! Niinpä päätin lähteä saman tien Imatralle hoitamaan siellä minua jo pitkään karttanutta mustalintua. Matkalla löysin joutsenperheen Simpeleen Kokkolanjoesta, mutta Imatralla kolusin Vuoksen edestakaisin pariin otteeseen mutta mullia ei löytynyt!

27.2. suoritin talvilintulaskennan kevätlaskennan Siikalahden ympäri. Kylmässä kelissä lintuja oli maastossa todella vähän! Suurin osa linnuista olikin kylällä tai muilla ruokinoilla. 7 tikliä, 10 vihervarpusta, valkoselkätikkapari, 7 teertä ja pari puukiipijää olivat haviksia paremmasta päästä. Mukavaa oli myös nähdä aivan tuoreet fasaanin jäljet Siikalahdella. Tämä Siikalahtipinnaksi minulle hoitunut elikko oli siis ainakin vielä hengissä.

Lopulta havaitsin EKLY:n talvirallissa 69 lintulajia, jolla irtosi 3. sija Paavo Rantasen (71) ja Kari Kärkkäisen (70) jälkeen. Tulos oli varsin mukava, sillä olihan tämä ensimmäinen talveni Etelä-Karjalassa. Puuttumaan jäivät muiden havaitsemista lajeista helpoimpina: merikotka, ampuhaukka, kuikka, mustalintu, pilkkasiipi sekä lehtopöllö.

Tammikuu 2005

Tammikuu – Vuodenpinnojen keruu alkaa taas

Vaikka Uuden Vuoden -yönä olimmekin käyneet seuraamassa Parikkalan kuntaliitoksenkin kunniaksi järjestettyä ilotulitusta (Saari ja Uukuniemi liittyivät Parikkalaan), lähdimme silti 1.1. aamuvarhain perinteiselle ekaekaa-retkelle.

Olin suunnitellut, että kiertäisimme pitkälti samat paikat kuin Itsenäisyyspäivä -rallissakin, tarkoituksena nähdä runsaasti lajeja ja mahdollisimman monta ekaekaa-pinnaa. Niinpä jo aamuvarhain suuntasimme kohti Ruokolahden Utulaa. Matkan varrella pysähdyimme pimeässä Rautjärven Suomaankorven hiiripöllöpaikalla, jossa kuulimme yllätykseksemme sarvipöllön. Hiiripöllö ei vielä näyttäytynyt.

Utula oli lähes tyhjä, joten aamumme meni täysin mönkään. Vain tusinaa tavallista vuodenpinnaa rikkaampina suuntasimme Imatralle, jossa jo Vuoksenniskalla ylitsemme lensi palokärki. Vuokselta löytyi pikaisesti tukkasotkapari, merimetsoja sekä naarasalli, josta tuli talvikisa-pinnakin.

Meltolasta löytyivät taas vihervarpuset, nokkavarpunen sekä myöskin tundraurpiainen. Salo-Issakasta puolestaan löytyi helposti, jopa kuukausi-ässäksi hoitunut, valkoselkätikkanaaras.

Seuraavana oli vuorossa varovainen jänkäkurpan etsintä eräältä eteläkarjalaiselta ojalta. Ja tyytyväisinä itseemme (onnistuimme näkemään linnun täysin sitä häiritsemättä) ja siihen että otus oli yhä hyvissä voimissa, jatkoimme retkeämme.

Simpeleellä Lakkakujan ruokinnalta löytyivät pikatahtia mustarastas sekä järripeippo ja Kokkolanjoelta koskikara. Suomaankorven hiiripöllökin löytyi kuusen latvasta, joten ehdimme Parikkalaan jo ennen hämärää. Kangaskylän fasaanipaikalle ajettuamme emme ehtineet edes parkkeerata autoa, kun ylitsemme suhahti varpushaukka, joka vieläpä laskeutui aivan eteemme puuhun. Eikä siinä vielä kaikki vaan se se sai kimppuunsa harmaapäätikan! Fasaania emme kuitenkaan enää löytäneet, mutta tilhi lisättiin päivän viimeiseksi ja 36. lajiksi.

2.1. kävimme Savonlinnassa, jossa bongasimme siellä talvehtineen kuikan. Punkaharjun pähkinähakkeja ei tällä kertaa näkynyt, mutta METLA:n metsissä pyöri isokäpylintuja. Seuraavana päivänä löytyi sitten Kangaskylän fasaanikin.

4.1. kävimme Mikkelissä mummoni luona, jossa yövyimme yön mökillä yhdessä veljeni Pirkan perheen kanssa. Lintuhavaintoja ei juuri tullut, ja kuviakin kertyi ainoastaan sukulaisista.

Kuun puoliväliä ennen sain vihdoin ensimmäiset lintukuvatkin otettua, kun kävin kuvaamassa Oronmyllyn kesyä koskikaraa. Muuten lintuhavainnot olivat vähissä vaikka lähes joka päivä retkeilinkin. Simpeleellä näkyi sentään pari isolepinkäistä ja fasaanista paukahti 221. Siikalahtipinna.

15.1. kävimme taas tarkistamassa, että Parikkalan kuuluisilla kuukkeleilla oli kaikki hyvin. Nämä veijarit olivat taas hyvillään, kun saivat ruokavalioonsa taas vaihtelua eväistämme. Samalla reissulla näkyi myös aina mukava pohjantikka.

Seuraavana päivänä retkeilin taas Imatran suunnalla, ja aloitin varhain bongaamalla Ruokolahden Huhtasenkylällä jo pari viikkoa liikuskelleen pähkinänakkelin. Vuokselta löytyi myös vuoden ensimmäisenä päivänä löytymättä jäänyt uivelo sekä ylitseni lentänyt tikli. Salo-Issakalla oli tällä kertaa valkoselkätikkapari, mutta Joutsenon puolelta ei enää löytynyt kanahaukkaa kummempaa.

17.1. suuntasimme taas vaihteeksi Helsinkiin. Hannalla oli BirdLifen hallituksen kokous sekä töitä matkamessuilla ja molemmat olimme menossa myös veljeni Rikun kirjojen julkistamistilaisuuteen. Näistä kahdesta kuntoilun perusteisiin keskittyneistä kirjoista olin itsekin kuvannut ja Hanna piirtänyt toiseen jonkin verran kuvia. Itselläni oli tarkoitus myös retkeillä niin paljon kuin mahdollista, mutta lopulta retkeilysuunnitelmat menivät mönkään, sillä lunta tuli koko ajan taivaan täydeltä. Lopulta ainoaksi havikseksi jäivät matkalla Luumäellä nähty pikkukäpylintupari, Tuuloksessa nähty joutsenpari sekä Siuntiosta bongaamani piekana. Menomatkalla yritimme toki Sysmän jääkuikkaa, mutta ilmeisesti lintu nähtiin edellisenä päivänä viimeisen kerran, sekä Hämeenlinnan grönlanninlokkia (joka ei sitten edes ollut grönlanninlokki), mutta sankan sumun takia näimme ainoastaan harmaalokkimaisia hahmoja.

Loppukuusta retkeily jäi lumisten ja tuulisten kelien takia vähiin. Muutaman pöllöretken lisäksi keskityin lähinnä kanalintujn etsintään. Pöllöistä hoituikin uusina talvikisapinnoina huuhkaja sekä helmipöllö. Puuttuvista kanalinnuista pyy hoitui viimein mutta metso jäi vielä helmikuun työlistalle. Jokunen harmaapäätikka, koskikara, varpushaukka, tundraurpiainen ja pyrstötiaisparvi sentään vielä näkyi mutta kuvaushollille en saanut mitään tavallisempaakaan lajia.

Kuun lopussa vuodenpinnat näyttivät 60 lajia, saapa nähdä mitä perinteisesti vuoden hiljaisin kuukausi, helmikuu, tuo tullessaan?

Edellinen sivu - Seuraava sivu