. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

Huhtikuu – Itäsuomalaista kevättä

Koko huhtikuun olin terveyskeskuksella töissä, mutta kaiken vapaa-ajan retkeilin aktiivisesti – jopa ruokatunnit.

Heti kuun ensimmäisenä tuli kiirus, kun konza hälytti Rautjärven Purnujärvelle vihertikan perään. Valitettavasti tätä vilaukselta nähtyä tikkaa ei enää löytynyt, vaikka vielä seuraavanakin päivänä kolusimme pikkuporukalla tienoota. Havainnot jäivät muutenkin varsin vähiin, aikainen taivaanvuohi kuitenkin yllätti tikkabongarit. Siikalahdella sain bongattua maakotkan Siikalahtipinnaksi 2.4.

Seuraavana aamuna samassa paikassa muutti kuuden merimetson parvi ja Tyrjällä mäen ylitti nuori maakotka aivan järjettömän komeasti! Myös komea vaalea “borringen” hiirihaukka oli komea katsella. Sen sijaan isokokoinen falco muutti aivan liian kaukaa, että sitä olisi voinut määrittää. Harmi, sillä muutamat nähdyt tuntomerkit viittasivat koirastunturihaukkaan.

4.4. Siikalahdella pörräsi merihanhi sekä merilokki – molemmat mukavia sisämaaharvinaisuuksia. Seuraavana aamuna paukahti taas Siikalahtipinna, kun vuorihemppo muutti äännellen aivan patotien tornin vierestä. Samalla ruokatunnilla näkyi myös merikotka sekä vuoden ensimmäinen ruskosuohaukka. 6.4. vuodareita olivat vuorostaan peukaloinen, rautiainen, sinisuohaukka, ampuhaukka sekä laulurastas.

7.4. poistuttuani juuri Siikalahden patotieltä retkeilemään pelloille, sain tiedon Siikalahden tornin ylittäneestä huippuaikaisesta kiljukotkasta. Varsin vauhdikkaan ajon päätteksi ehdin kuin ehdinkin vielä näkemään tämän kevään ensiharvinaisuuden.

8.4. Siikalahti tuotti taas mukavaa katseltavaa, kun komea 2 kv maakotka matkasi läheltä kohti pohjoista ja metsäviklo, kuovi, kurki ja tavi olivat saapuneet vuodelle uusiksi lajeiksi rikkoen samalla 100 vuodarin rajapyykin.

10.4. suuntasimme heti aamusta Joutsenoon ja Konnunsuon peltotulville. Tulvat olivat tänä vuonna varsin vaatimattomat, mutta linnuista kiinnostuneita ihmisiä oli todella runsaasti liikkeellä. Lintujakin oli kohtuullisesti: muutamia kymmeniä metsähanhia, 4 merihanhea, tundrahanhi, joutsenten seassa 2 pikkujoutsenta, pari kapustarintaa, punajalkaviklo, merikotka, piekana, uuttukyyhky ja kulorastas jne. nähtiin.

Ennen kuun puoliväliä Siikalahdellekin alkoi aueta ensimmäisiä sulapaikkoja, mikä tarkoitti sitä, että aloitin vesilintulaskennat. Toki lintuja oli vielä alkuun vähän mutta nopeasti avoveden kasvaessa lintumäärät lisääntyivät. Määrien kasvaessa myös vesilintulajikirjo kasvoi totutusti. Erikoisin havainto oli kuitenkin sini- ja jouhisorsan koirasristeymä.

Siikalahdella retkeily tuotti myös muutamia mukavia havaintoja, joista parhaimpia olivat merihanhi, liejukana sekä kirjosiipikäpylintu. Mukavaa oli myös päästä bongaamaan, kun konza löysi Akavaaran Tetrisuolta lapinsirkkuparvesta 11 tunturikiurua.

16.4. kävin uudemman kerran Konnunsuolla, jossa hanhimäärät olivat kasvaneet mukavasti. Yli 600 metsähanhen lisäksi, kun näkyi jopa 142 tundrahanhea sekä 5 lyhytnokkahanhea.

23.4. oli taas ihan mukava retkipäivä, jonka parhaita olivat Särkisalmelta löytynyt harmaasorsapari sekä Siikalahden yli muuttaneet haarahaukka ja merikotka. Seuraavana päivänä Punkaharjun puolella matkalla pähkinähakkipaikoille näkyi mm. ristisorsa ja merilokki.

26.4. Siikalahdella havaittiin 3 kv keisarikotka, mutta itse olisin ollut paikalla ruokatunnillani 15 minuuttia myöhemmin. Nytkin ajoin vauhdikkaasti pohjoiseen Pohjanrantaan linnun perässä, mutta lintu havaittiin seuraavan kerran vasta muutamia tunteja myöhemmin Siilinjärvellä.

Kuun lopussa takatalvi yllätti vielä kerran. Vesilintulaskennat tuottivat neljä harmaasorsaa ja kuun viimeisenä päivänä aloitimme myös kartoituslaskennat. Kolmanneksi opas/laskijaksemme saapui Lappeenrannasta Harry Nyström, joka saikin aloittaa hommat heti oikein liukuhihnalla.

Huhtikuun vaihtuessa toukokuuksi maa oli taas ohuen lumikerroksen peitossa.

Harvinaisen hiljainen maaliskuu

Maaliskuu jatkui lauhana, ja päivä piteni nopeasti. Retkeilin vapaa-aikanani varsin runsaasti, mutta mitään yllättäviä havaintoja ei alkupuolesta kuuta osunut kohdalle. Savonlinnan mustapääkerttu piti käydä hoitamassa maalispinnaksi kuten jänkäkurppakin. Siikalahdella näkyi jo tutuiksi tulleita lintuja kuten pikkutikka, valkoselkätikkoja, harmaapäätikka, teeriä ja pyrstötiaisia. Kuukkeleitakin kävimme taas katsomassa, ja kuun alkupuolella pesintä ei vielä ollut alkanut, mutta edellisvuoden poikaset olivat jo saaneet siirtyä syrjemmälle vanhan parin reviiriltä.

Pöllöjen huhuilukausi alkoi viimein. Tähän saakkahan olin lähinnä vain nähnyt pöllöjä, joten tiesin kyllä niitä olevan. Parikkalan Melkoniemestä ja Simpelejärven “takaa” löytyi kuun alussa helmi- ja lehtopöllöjä. Olimme suunnitelleet kartoittavamme pöllöjä oikein urakalla, mutta juuri tällöin alkoi sitten oikeastaan koko talven ainoat kovemmat pakkaset, joten pöllöretkeilyn sai unohtaa vähäksi aikaa.

19.-20.3. kävimme Kuopiossa lintulaskentapäivillä sekä BirdLifen edustajiston kokouksessa. Reissun havainnot jäivät vähiin, mutta oli mukava vaihtaa kuulumisia monien tuttujen kanssa.

Kuopion reissun jälkeen alkoikin pikkuhiljaa kevät! Ensimmäiset muuttolinnut tulivat vastaan Imatralla, ja luonnollisesti ne olivat harmaalokkeja. 22.3. laskin jo 104 harmaalokkia. 24.3. parin tunnin staiji Siikalahdella tuotti pulmusen ja muutaman harmaalokin. Pitkäperjantaina sää hieman lämpeni, mutta öisin oli vielä pakkasta. 25.3. Siikalahden ohitti ensimmäinen laulujoutsen, pari mustavarista, hiirihaukka sekä pari kottaraista. Vaaranmäellä puolestaan näkyi muutama harmaalokki sekä hiiri- ja varpushaukka.

Erämaaralli

26.3. oli vuorossa odotettu Erämaaralli! Lähinna Konza oli suunnitellut uudenlaisen rallimuodon, jossa painotettiin erämaalajeja. Kuusi joukkuetta saivat kaikki oman alueensa Ruokolahden tai Rautjärven alueelta, jolla rallattiin 12 tunnin ajan klo 04-16. Pisteytys oli sellainen, että jokaisesta löydetystä lajista sai pisteen, mutta mielenkiintoisemmista lajeista sai pisteitä joka havainnosta. Esim. valkoselkätikka oli 10p/havainto, metso 5p/havainto, varpuspöllö 4p/yksilö, käpytikka 1p/yksilö jne. Nisäkkäistäkin sai pisteitä! Valkoselkätikka oli kuitenkin rallin päälaji, joita pyrittiin löytämään, olihan Konza koko talven työskennellyt valkoselkiä etsien.

Me aloitimme Hannan ja Ilkan kanssa alueemme, Ruokolahden SW-osan, koluamisen Äitsaaresta. Yö oli rallin alkaessa jo pitkällä, mutta onnistuimme sattumalta valita aloituspaikaksemme todella hyvän pöllöalueen. Niinpä pariin tuntiin löysimme viirupöllön, 6 helmipöllöä, huuhkajan ja 4 varpuspöllöä! Aamun valkeni kuitenkin liian nopeasti, ja pöllöt hiljenivät. Jatkoimme yhä Äitsaaren koluamista, josta löysimme mm. isolepinkäisen, pulmusen, pikkutikan sekä runsaasti käpytikkoja. Kun Äitsaari oli koluttu jatkoimme hiljalleen 6-tien itäpuoleisille paikoille, jossa lintuja oli kuitenkin todella niukasti. Niinpä ennen puoltapäivää havaitsimme vain toisen pikkutikan, hiirihaukan sekä muutamia käpytikkoja.

Onneksi rallimme päätavoitekin täyttyi viimein, kun löysimme valkoselkätikkaparin, joka saapui atrapillemme (huom. sallittu tässä rallissa). Eipä ollut valkoselkätikkahavainto koskaan tuntunut yhtä hyvältä, sillä olihan sellaista etsitty jo toistasataa kilometriä ja ainakin 50 atrapin soittoa!

Koska missään muualla alueellamme ei tuntunut olevan lintuja kuin aloituspaikassamme Äitsaaressa, palasimme sinne vielä lopettamaan ralliamme. Tähtäimenä oli tietysti löytää lisää valkoselkiä, mutta kyllä komea ukkometso, palokärki ja varpushaukkakin lämmittivät mieltä.

Rallin purku tapahtui Rautjärven puolella eräällä mökillä, ja purku oli tunnelmaltaan harvinaisen mukava. Kaikki joukkueet olivat ralliinsa tyytyväisiä, eihän tuloksilla nyt ollut niinkään merkitystä, sillä joukkueet olivat rallanneet omilla alueillaan.

Rallin tulokset olivatkin huikeat! Yhteensä havaittiin mm. 7 valkoselkä- (joista kolme oli kokonaan uusia), 23 harmaapää-, 5 pikku-, pohjan- ja 157 käpytikkaa, 21 palokärkeä, 10 helmi-, 19 varpus- ja 2 viirupöllöä, 3 huuhkajaa sekä 3 metsoa. Lintulajeja havaittiin 51, vaikka muuttolinnut puuttuivat lähes täysin. Ylivoimaisen voiton korjasi Esko Veijalainen ja Jussi Valonen, joilla oli tasaisesti paljon kaikkia pistelajeja, mm. kolme valkoselkätikkaa. Hurjimman yksittäisen pistemäärän nappasivat Könoset ja Kärkkäisen Kari 10 harmaapäätikkahavainnollaan! Meidän sijoituksemme oli viides.

Kevät tulee

Pääsiäispäivänä kävin lyhyellä palautumisstaijilla Siikalahdella, jossa muutti kaukainen merikotka, hiirihaukka ja pari joutsenta. Seuraavana yönä teimme pitkästä aikaa pöllöretkenkin, kun vihdoin oli taas lauhempaa. Tyrjän suunnalta löytyi helposti 4 helmipöllöä, huuhkaja ja viirupöllö. Siikalahdella puolestaan näimme pari komeaa viirupöllöä, mutta loppu reissu ei ollutkaan niin ruusuinen, sillä jäimme autolla kiinni, ja lopulta jouduimme hakemaan apua paikalliselta isännältä kello 01 yöllä. Lopulta automme saatiin hangesta traktorilla.

Seuraavana päivänä muualla maakunnassa nähtiin sekä meri- että maakotkia, mutta me staijasimme Siikalahdella lähes tyhjää taivasta. Kiuru oli ainoa vuodelle uusi laji, toki fasaanin huuto Siikalahdella on mainittavan arvoinen havainto.

Kevään edistyminen oli siis kuun lopussakin hidasta. Kuun viimeinen päivä tuotti vielä Siikalahdelta yhden vanhan merikotkan, muutamia hiirihaukkoja, kiuruja ja kottaraisia sekä tuulihaukan. Kävin illalla myös Joutsenon Konnunsuolla katsastamassa sulan maan tilanteen. Lunta oli vielä pelloilla runsaasti, mutta ainoassa pälvessä ruokaili 11 töyhtöhyyppää sekä kanadanhanhi. Paluumatkalla pimeässä auton valoissa näkyi vielä viirupöllö Rautjärvellä ja helmipöllö Parikkalassa.

Helmikuu – Viimeinen talvirallikuukausi

Helmikuukin alkoi leutona. Näytti, ettei koko talvena taida tulla kunnon pakkasia lainkaan. Niinpä linturetkillä oli mukava käydä, kun saattoi pukeutua siten, että kykeni vielä liikkumaankin.

Kuun toisena päivänä näin kauppareissulla harmaapäätikan, joka innostui huutelemaan sille vihelleltyäni. Siikalahdella näin naaras valkoselkätikan sekä aivan järisyttävän suuren kanahaukkanaaraan.

5.2. bongasin Savonlinnan reissun ohessa Kellarpellossa talvehtineen mustapääkertun. Punkaharjun hakit pysyivät taas piilossa.

Viikkoon ainoan retken teimme kuukkelimetsiin, jossa kaikki oli kuten pitikin. 12.2. suuntasimme Lötjösen Matin kanssa Imatralle. Matkalla pysähdyimme Koitsanlahden Hovintiellä, jossa näimme paikallisen “kontzan” lisäksi oli myös paikallinen varpuspöllö.

Ruokolahden nakkelia ei löytynyt pikaisella etsinnällä, mutta ihmeeksemme näimme keskellä metsää erään korkean männyn latvassa koiras mustarastaan. Joutsenon Kukkuroinmäellä pyörinyttä ampuhaukkaakaan emme löytäneet, mutta pienestä keltasirkkuparvesta löytyi sentään peippo vuodariksi.

Palokärjenkin näimme tien koukatessa lyhyesti Lappeenrannan kunnan alueella. Kävimme myös katsomassa, oliko eräässä ojassa talvehtiva jänkäkurppa yhä voimissaan. Yllätykseksemme löysimme kaksi kurppaa piilottelemassa vain viiden metrin päässä toisistaan. Vuokselta löysimme tutut tukkasotkan sekä uivelon mutta myös 2 vanhaa ja yhden 2-kv harmaalokin.

18.2. päästyäni töistä lähdimme pitkälle ajomatkalle kohti Oulua. Olimme menossa Hailuodon määritysviikonloppuun, jossa olin lupautunut esitelmöimään Kapverden reissustamme. Päätimme ajaa Joensuun ja samalla Liperin mustakaularastaan kautta. Rastas löytyikin helposti, mutta kuvaamaan sitä ei juuri päässyt, sillä saatuani kameravehkeet paikoilleen säikäytti ohi kolistellut juna linnun männikköön.

19.2. yövyttyämme Oulussa suuntasimme Ala-Kojolan Mikon kanssa kohti Hailuotoa. Oulunsalon Karhuojalla talvehtineet uuttukyyhkyt eivät olleet vakiopaikallaan, mutta yksi linnuista lensi meitä vastaan jatkettuamme kohti lauttarantaa. Luovossa suuntasimme Tömppää kohti, jossa oli muutaman päivän oleillut lapinpöllö. Emme ehtineet kauankaan ihailla laulavia pikkukäpylintuja, kun lapipöllö jo lensi viereemme. Otus oli kuitenkin todella aktiivinen, ja kohta se jo lensi satojen metrien päässä metsikössä. Ehdin kuitenkin yhden joten kuten onnistuneen kuvan ottaa.

Määritysviikonloppu oli mukava! Sen lisäksi, että esitykset olivat mielenkiintoisia oli mukava tavata runsaasti vanhoja tuttuja ja ottaa rennosti.

Sunnuntai illan jo hämärtyessä ajoimme lautalta yhtenä letkana Oulunsaloa kohti, jossa sattumalta törmäsimme orneihin, jotka olivat kuvaamassa juuri löytynyttä lapinpöllöä. Ja vielä samana iltana saimme kuulla, että samalla pellolla oli illalla ollut kolmekin lapinpöllöä!

Seuraavaksi päiväksi suunnittelimme Mikon ja Jaakkosen Tuomon ym. kanssa lapinpöllöjen rengastusreissua. Pyysin kaverini Heimovirran Juhan matkaan, ja ennen Oulunsaloa ehdimme käydä Hietasaaressa näkemässä 14 nokkavarpusen parven sekä kuvaamassa tilhiä Intiössä. Suopajärven Pekan johdolla yritimme pyydystää lapinpöllöjä kireässä pakkasessa, mutta vaikka tekniikka oli hallussa, eivät lapinpöllöt olleet lainkaan yhteystyökykyisiä ennen kuin tuli hämärä. Ennen auringonlaskua pöllöt olivat vain istuskelleet ja nyrpistelleet nokkansa, mutta heti hämärän saavuttua, ne alkoivat aktiivisiksi. Vaikka pariakin pöllöä päästiin yrittämään kiinni, ei meillä kuitenkaan ollut tuuria mukanamme, ja lopulta luovutimme ja jätimme pöllöt saalistamaan keskenään.

22.2. kuvasimme Hannan kanssa veljeni Rikun seuraavia kirjaprojekteja varten hiihtoa sekä muita liikuntasuorituksia. Kuvia tuli räiskittyä tuhatkunta kuudessa tunnissa. Juuri sopivasti lopetettuamme saimme tiedon, että nyt olivat pojat saaneet lapinpöllön kiinni Kempeleessä! Olimme vain 10 minuutin matkan päässä, joten ehdimme hyvin kuvaamaan ja ihailemaan tätä uljasta pöllöä, joka lopulta päästettiin jatkamaan saalistuksiaan rengas kintussaan.

23.2. jouduimme lähtemään paluumatkalle kohti Parikkalaa. Nyt ei matkan varrella ollut mitään bongattavaa tiedossa, joten retkeilimme aamulla hieman Tyrnävällä ja Limingassa. Tyrnävällä emme löytäneet peltopyistä kuin jälkiä, mutta näimme 140 pulmusen parven. Limingasta taas pointsasimme vuodariksi turkinpulun, joita näimme 21 lintua. Liperissä kävimme vielä ennen pimeää katsastamassa, pitikö paikkansa, että mustakaularastas oli kadonnut, sillä meidän jälkeen lintua ei ollut enää havaittu. Eikä lintua näkynyt nytkään.

Seuraavana päivänä sain tiedon Mikkolanniemellä (ex Saarta) eräällä pihalla viihtyneestä viirupöllöstä sekä Tyrjällä havaitusta lapinpöllöstä. Painelin töiden jälkeen Mikkolanniemelle, mutta parin tunnin aikana havaitsin vain pari varpuspöllöä. Eikä käynyt onni Tyrjälläkään, jossa jouduin noin 50 kiloisen koiran “leikkikaveriksi” enkä havainnut pöllöjä.

Päätin kuitenkin yrittää vielä seuraavana päivänä uudelleen. Nyt viirupöllö odottelikin minua jo piharuokinnan vieressä. Kuvasinkin lintua oikein urakalla, mutta se tuppasi sekä ujostelemaan kameraa (katseli koko ajan poispäin) että olemaan liian lähellä! Ja nyt löytyi lapinpöllökin, vaikka ei ollenkaan helposti. Sain linnusta kunnon havainnon vasta pilkkopimeässä, kun se tuli puun latvaan minuutiksi atrapin houkuttelemana.

Kun kerran talvirallin loppukiri oli päässyt vauhtiin, suuntasimme taas seuraavana aamuna Valosen Jussin vinkin perusteella etsimään metsoa Parikkalan ja Punkaharjun rajan tietämiltä. Ukko löytyikin saman tien, ja 69. talvipinna oli plakkarissa! Niinpä päätin lähteä saman tien Imatralle hoitamaan siellä minua jo pitkään karttanutta mustalintua. Matkalla löysin joutsenperheen Simpeleen Kokkolanjoesta, mutta Imatralla kolusin Vuoksen edestakaisin pariin otteeseen mutta mullia ei löytynyt!

27.2. suoritin talvilintulaskennan kevätlaskennan Siikalahden ympäri. Kylmässä kelissä lintuja oli maastossa todella vähän! Suurin osa linnuista olikin kylällä tai muilla ruokinoilla. 7 tikliä, 10 vihervarpusta, valkoselkätikkapari, 7 teertä ja pari puukiipijää olivat haviksia paremmasta päästä. Mukavaa oli myös nähdä aivan tuoreet fasaanin jäljet Siikalahdella. Tämä Siikalahtipinnaksi minulle hoitunut elikko oli siis ainakin vielä hengissä.

Lopulta havaitsin EKLY:n talvirallissa 69 lintulajia, jolla irtosi 3. sija Paavo Rantasen (71) ja Kari Kärkkäisen (70) jälkeen. Tulos oli varsin mukava, sillä olihan tämä ensimmäinen talveni Etelä-Karjalassa. Puuttumaan jäivät muiden havaitsemista lajeista helpoimpina: merikotka, ampuhaukka, kuikka, mustalintu, pilkkasiipi sekä lehtopöllö.

Tammikuu – Vuodenpinnojen keruu alkaa taas

Vaikka Uuden Vuoden -yönä olimmekin käyneet seuraamassa Parikkalan kuntaliitoksenkin kunniaksi järjestettyä ilotulitusta (Saari ja Uukuniemi liittyivät Parikkalaan), lähdimme silti 1.1. aamuvarhain perinteiselle ekaekaa-retkelle.

Olin suunnitellut, että kiertäisimme pitkälti samat paikat kuin Itsenäisyyspäivä -rallissakin, tarkoituksena nähdä runsaasti lajeja ja mahdollisimman monta ekaekaa-pinnaa. Niinpä jo aamuvarhain suuntasimme kohti Ruokolahden Utulaa. Matkan varrella pysähdyimme pimeässä Rautjärven Suomaankorven hiiripöllöpaikalla, jossa kuulimme yllätykseksemme sarvipöllön. Hiiripöllö ei vielä näyttäytynyt.

Utula oli lähes tyhjä, joten aamumme meni täysin mönkään. Vain tusinaa tavallista vuodenpinnaa rikkaampina suuntasimme Imatralle, jossa jo Vuoksenniskalla ylitsemme lensi palokärki. Vuokselta löytyi pikaisesti tukkasotkapari, merimetsoja sekä naarasalli, josta tuli talvikisa-pinnakin.

Meltolasta löytyivät taas vihervarpuset, nokkavarpunen sekä myöskin tundraurpiainen. Salo-Issakasta puolestaan löytyi helposti, jopa kuukausi-ässäksi hoitunut, valkoselkätikkanaaras.

Seuraavana oli vuorossa varovainen jänkäkurpan etsintä eräältä eteläkarjalaiselta ojalta. Ja tyytyväisinä itseemme (onnistuimme näkemään linnun täysin sitä häiritsemättä) ja siihen että otus oli yhä hyvissä voimissa, jatkoimme retkeämme.

Simpeleellä Lakkakujan ruokinnalta löytyivät pikatahtia mustarastas sekä järripeippo ja Kokkolanjoelta koskikara. Suomaankorven hiiripöllökin löytyi kuusen latvasta, joten ehdimme Parikkalaan jo ennen hämärää. Kangaskylän fasaanipaikalle ajettuamme emme ehtineet edes parkkeerata autoa, kun ylitsemme suhahti varpushaukka, joka vieläpä laskeutui aivan eteemme puuhun. Eikä siinä vielä kaikki vaan se se sai kimppuunsa harmaapäätikan! Fasaania emme kuitenkaan enää löytäneet, mutta tilhi lisättiin päivän viimeiseksi ja 36. lajiksi.

2.1. kävimme Savonlinnassa, jossa bongasimme siellä talvehtineen kuikan. Punkaharjun pähkinähakkeja ei tällä kertaa näkynyt, mutta METLA:n metsissä pyöri isokäpylintuja. Seuraavana päivänä löytyi sitten Kangaskylän fasaanikin.

4.1. kävimme Mikkelissä mummoni luona, jossa yövyimme yön mökillä yhdessä veljeni Pirkan perheen kanssa. Lintuhavaintoja ei juuri tullut, ja kuviakin kertyi ainoastaan sukulaisista.

Kuun puoliväliä ennen sain vihdoin ensimmäiset lintukuvatkin otettua, kun kävin kuvaamassa Oronmyllyn kesyä koskikaraa. Muuten lintuhavainnot olivat vähissä vaikka lähes joka päivä retkeilinkin. Simpeleellä näkyi sentään pari isolepinkäistä ja fasaanista paukahti 221. Siikalahtipinna.

15.1. kävimme taas tarkistamassa, että Parikkalan kuuluisilla kuukkeleilla oli kaikki hyvin. Nämä veijarit olivat taas hyvillään, kun saivat ruokavalioonsa taas vaihtelua eväistämme. Samalla reissulla näkyi myös aina mukava pohjantikka.

Seuraavana päivänä retkeilin taas Imatran suunnalla, ja aloitin varhain bongaamalla Ruokolahden Huhtasenkylällä jo pari viikkoa liikuskelleen pähkinänakkelin. Vuokselta löytyi myös vuoden ensimmäisenä päivänä löytymättä jäänyt uivelo sekä ylitseni lentänyt tikli. Salo-Issakalla oli tällä kertaa valkoselkätikkapari, mutta Joutsenon puolelta ei enää löytynyt kanahaukkaa kummempaa.

17.1. suuntasimme taas vaihteeksi Helsinkiin. Hannalla oli BirdLifen hallituksen kokous sekä töitä matkamessuilla ja molemmat olimme menossa myös veljeni Rikun kirjojen julkistamistilaisuuteen. Näistä kahdesta kuntoilun perusteisiin keskittyneistä kirjoista olin itsekin kuvannut ja Hanna piirtänyt toiseen jonkin verran kuvia. Itselläni oli tarkoitus myös retkeillä niin paljon kuin mahdollista, mutta lopulta retkeilysuunnitelmat menivät mönkään, sillä lunta tuli koko ajan taivaan täydeltä. Lopulta ainoaksi havikseksi jäivät matkalla Luumäellä nähty pikkukäpylintupari, Tuuloksessa nähty joutsenpari sekä Siuntiosta bongaamani piekana. Menomatkalla yritimme toki Sysmän jääkuikkaa, mutta ilmeisesti lintu nähtiin edellisenä päivänä viimeisen kerran, sekä Hämeenlinnan grönlanninlokkia (joka ei sitten edes ollut grönlanninlokki), mutta sankan sumun takia näimme ainoastaan harmaalokkimaisia hahmoja.

Loppukuusta retkeily jäi lumisten ja tuulisten kelien takia vähiin. Muutaman pöllöretken lisäksi keskityin lähinnä kanalintujn etsintään. Pöllöistä hoituikin uusina talvikisapinnoina huuhkaja sekä helmipöllö. Puuttuvista kanalinnuista pyy hoitui viimein mutta metso jäi vielä helmikuun työlistalle. Jokunen harmaapäätikka, koskikara, varpushaukka, tundraurpiainen ja pyrstötiaisparvi sentään vielä näkyi mutta kuvaushollille en saanut mitään tavallisempaakaan lajia.

Kuun lopussa vuodenpinnat näyttivät 60 lajia, saapa nähdä mitä perinteisesti vuoden hiljaisin kuukausi, helmikuu, tuo tullessaan?

Talviralli toi säpinää

Joulukuun alussa alkanut EKLY:n talviralli innosti löhösyksyn jälkeen kaivamaan retkivarustuksen esiin ja suuntaamaan talviseen luontoon. 1.12. suuntasin Lappeenrantaan, jonka läheisillä lintupaikoilla retkeilimme Harry Nyströmin kanssakoko lyhyen valoisan ajan. Joutsenon Kukkuroinmäeltä löytyi pari peippoa, muutama harmaalokki, kanahaukka ja teeriä. Konnunsuolta isolepinkäinen, Pulpilta pari harmaalokkia lisää seurassaan kalalokkikin. Lappeenrannan Tykillä kolusimme turhaan mustarastaan ja tiklin toivossa, mutta Toikansuolta löytyi vaihteeksi tänä talvena vähäisiä räkättirastaita. Eli hyvin lähti homma käyntiin.

Koluttuamme Harryn kanssa kaikki järkevät paikat, lähdin paluumatkalle kohti Parikkalaa. Ajelin hämärtyvässä illassa vielä epätoivoiselle yritykselle nähdä Rautjärven Suomaankorvella oleillut hiiripöllö. Kerrankin oli tuuria sillä hiiripöllö istui niin lähellä tietä, ettei sitä voinut olla näkemättä, vaikka oli jo todella pimeää. Eikä tuuri loppunut siihen, sillä näin lähipellolla vielä sarvipöllönkin!

2.12. ajoin Rautjärven Torsajärvelle bongaamaan Kontiokorven Jarin näkemiä kaakkureita. Löysinkin heti kaakkurin sekä joutsenet, joita oli vielä kymmeniä. Joutsenten seassa kuitenkin uiskenteli vielä pikku-uikkukin! Jatkoin retkeäni Imatraa ja Vuoksea kohti nähden matkalla varpuspöllön. Vuoksella oli runsaasti telkkiä ja isokokseloita mutta myös uivelo sekä merimetsoja.

3.12. suuntasin vesilintujen toivossa pitemmälle reissulle. Tarkoituksenani oli käydä Mikkelissä mummoni luona kyläilemässä ja kiertää samalla Saimaa kahden päivän aikana. Aamuksi ajoin Taipalsaaren Sarviniemeen, josta löytyi heti merilokki muutamien tavallisten lokkien seurasta, mutta vesilintuja ei löytynyt vaikka palelin paikalla muutaman tunnin. Tilhiparvi sentään näkyi vielä. Ajaessani kohti Mikkeliä tutustuin hieman kotimaakuntaani kierrellen pikkuteitä Savitaipaleella ja Suomenniemellä löytäen molemmista pari koskikaraa.

4.12. yövyttyäni Mikkelissä ajoin aamuksi Ruokolahden Utulaan, josta löytyi valtaisasta keltasirkkuparvesta paikalla jo pitempään olleet peipot sekä järripeippo. Jatkoin Taipalsaaren Kyläniemeen mutta vesilintuja ei näkynyt sielläkään. Paluumatkalla paikkasin vielä samasta keltasirkkuparvesta Rantasen Paavon ja Kärkkäisen Karin näkemän pajusirkun.

5.12. suuntasin taas aamuksi Imatralle. Aikaa retkeilyyn ei ollut paljon ennen kaukalopallopeliäni. Kuitenkin näin Meltolassa pari mustarastasta, kuusi nokkavarpusta sekä pikkutikan.

Itsenäisyyspäivän ralli

Itsenäisyyspäivänä oli vuorossa perinteinen Itsenäisyyspäiväralli. Pohjustushan oli nyt meikäläisellä kohdallaan, joten joukkueellamme, The Three Guides: minä, Hanna ja Ilkka Jarva, oli suunnitelmat selvillä. Haettuamme Ilkan Imatralta hoidimme Imatran Kuparin merimetsot pimeessä ja suuntasimme pikimmiten Ruokolahden Utulaan, josta löysimmekin peipot, järrin ja pajusirkun sekä vielä isolepinkäisenkin. Pikaisen Vuoksen tyhjennyksen jälkeen Meltola meni aivan yhtä putkeen, sillä nokkavarpusen ja mustarastaan lisäksi näkyi mm. tundraurpiainen, koskikara ja harmaalokki.

Imatralta suuntasimme jo puolen päivän jälkeen Simpeleelle, jossa joutsenet olivat ilmeisesti odotelleet meitä, sillä ajaessamme vauhdilla 6-tietä kohti Kokkolanjokea tämä joella ollut joutsenperhe ylitti meidät ja lähti muutolle. Koska koskikarakin oli jo nähty säästyimme näin mahdollisesti vaivalloiselta ja aikaa vievältä Kokkolanjoelta ja pistimme suunnitelmat uusiksi ja suuntasimme Parikkalaan.

Parikkalan myllyllä meitä odotti odotettu pinna – varpunen ja täysin odottamaton pinna – fasaani! Illan jo hämärtäessä suuntasimme Siikalahdelle, joka ylitti hurjimmatkin odotuksemme (oikeastaan odotuksia ei ollut), sillä valkoselkätikka, puukiipijä ja pyrstötiainen hoituivat todella nopeasti! Niinpä ajoimme takaisin Rautjärvelle ja Suomaankorvelle, josta hiiripöllö löytyikin odotetusti. Tunnin vielä etsiskelimme muita pöllöjä mutta turhaan.

Lopulta löysimme yhteensä 41 lajia, millä irtosi voitto tämän kertaisessa Itsenäisyyspäivärallissa. Tuuria oli ollut mukana, mutta kerrankin myös pohjustuksesta oli ollut hyötyä!

Loppuvuosi

Seuraavina päivinä kävin ruokkimassa Parikkalan kuukkeleita sekä pointsasin kovan talvipinnan jänkäkurpasta.

Kovan alkukuun jälkeen löysäsin tahtia ja suuntasin seuraavan kerran retkelle 16.12. ja taas Vuokselle. Imatrallahan kävin muutenkin kaukalopallotreeneissä, joten treenireissuihin oli hyvä välillä liittää retkeilyä. Nyt löysin talven ensimmäisen tukkasotkan sekä bongasin Harryn ja Punnosen Pekan löytämät tukkakoskelot.

Joulua ennen ehdin vielä nähdä kodin ikkunasta sekä kana- että varpushaukan sekä nähdä parit valkoselkä- ja harmaapäätikat. Jouluksi suuntasimme kuitenkin Kirkkonummelle vanhempieni luokse.

Joulu oli perinteinen: vatsa kasvoi ja mukavaa oli. Niinpä Tapaninpäivänä piti taas suunnata retkelle Porkkalan kärkeen. Olimme liikkeellä jo ennen auringon nousua ja juuri kipuamassa staijikalliolle, kun meikäläinen liukastui… Olimme jopa ihmetelleet, kun kalliot eivät olleet lainkaan liukkaita, mutta ei tarvittu kuin yksi liukas kohta! Putkeni jysähti kallioon ja siinä se meidän retki sitten olikin! Putken kiinnitysmekanismi, jolla putki kiinnitetään jalustaa hajosi (taas!). Eipä auttanut kuin kävellä takaisin autolle.

Onneksi M-Opticsin mahtava henkilökunta antoi minulle taas putken lainaan siksi ajaksi, kun oma putkeni on Tsekeissä korjattavana. Kiitos taas kerran! Niinpä minun ei tarvinnut vaipua talviunelle, vaan Parikkalaan palattuamme saatoin taas jatkaa retkeilyä.

29.12. teinkin taas talvilintulaskennan eli kävelin kotipihalta Simpelejärven rannan kautta Parikkalan Kangaskylän (se keskusta) läpi Siikalahdelle, sen ympäri ja takaisin kotio laskien kaikki havaitsemani linnut. Lintuja olikin ihan mukavasti mukavimpien havaintojen ollessa se sama tuttu fasaani, 22 teertä, pikkutikka ja pari valkoselkätikkaa.

Vuoden viimeisenä päivänä kävimme vielä metsäretkellä havaiten Tyrjänjoella koskikaran sekä Siikalahden ympäristössä taas valkoselkätikan ja 12 pyrstötiaista, jotka tulivat aivan viereemme eräälle ojalle peseytymään ja juomaan. Olipa hauskaa seurattavaa! Mutta nyt Hyvää Uutta Vuotta 2005!

Talven odottelua

Marraskuun pari ensimmäistä viikkoa meni taas töissä terveyskeskuksella. Linnut olivat lähteneet, eikä innostusta retkeilyyn juuri ollut. Siikalahtikin oli jäätynyt aivan lokakuun viimeisinä päivinä.

Kuun alussa tein Siikalahdella talvilintulaskennan. Muutamia päiviä aiemmin oli paikalla vielä ollut vesilintuja useampikin sata joukossaan lapasotkaa, allia, mustalintua jne. mutta nyt patotien pienessä sulassa oli enää yksi sinisorsa ja lahden jäällä värjötteli paikallinen joutsenperhe viluissaan. Muutenkin linnut olivat todella vähissä, sentään tundraurpiainen, muutama teeri, pyy ja kanahaukka näkyi. Laskennan varrella kävelin pätkän myös vielä sulan Simpelejärven rantaa, jossa näkyi kala- ja harmaalokkeja, 2 naurulokkia, isokoskeloita ja sinisorsia.

Loppukuu menikin aivan järjestellessä ja muokkaillessa niitä pariakymmentätuhatta kuvaa, joita puolentoista vuoden aikana on tullut otettua, pelaillessa kaukalopalloa ja valmennellessa kiekkojunioreita. Koskapa alkoi näyttää pahasti siltä, etten ottaisi lainkaan kuvia koko kuukauden aikana, lähdin varta vasten kuvaamaan Simpeleeltä löytynyttä hiiripöllöä eräänä kauniina pakkasaamuna. Varpaat jäässä kökötin erään ladon nurkalla erittäin yhteistyöhaluista pöllöä kuvaten ja sainkin muutamia mainioita otoksia.

28.11. kävimme pointsaamassa Punnosen Pekalle kuukkelit E-K:n pinnaksi. Linnut suvaitsivat näyttäytyä vasta lähes tunnin odottelun jälkeen, sillä paikalla pörräili närhiä, joiden kanssa kuukkelit eivät ole ylimpiä ystävyksiä. Lopulta kuukkelit kuitenkin tulivat hakemaan makupalansa totuttuun tapaan. Myös hömö- ja töyhtötiaiset tunkivat taas lähes taskuihin asti.

Jatkoimme Pekan kanssa retkeä Simpeleen suuntaan, josta näkyi parhaimpina Rajakallion Rainerin ruokinnalla käyvät peippo sekä järripeippo. Muuten oli todella köyhää, mikä lupaili varsin huonoa ajatellen tulevaa Itsenäisyyspäivän pinnarallia.