Tammikuu 2005

Tammikuu – Vuodenpinnojen keruu alkaa taas

Vaikka Uuden Vuoden -yönä olimmekin käyneet seuraamassa Parikkalan kuntaliitoksenkin kunniaksi järjestettyä ilotulitusta (Saari ja Uukuniemi liittyivät Parikkalaan), lähdimme silti 1.1. aamuvarhain perinteiselle ekaekaa-retkelle.

Olin suunnitellut, että kiertäisimme pitkälti samat paikat kuin Itsenäisyyspäivä -rallissakin, tarkoituksena nähdä runsaasti lajeja ja mahdollisimman monta ekaekaa-pinnaa. Niinpä jo aamuvarhain suuntasimme kohti Ruokolahden Utulaa. Matkan varrella pysähdyimme pimeässä Rautjärven Suomaankorven hiiripöllöpaikalla, jossa kuulimme yllätykseksemme sarvipöllön. Hiiripöllö ei vielä näyttäytynyt.

Utula oli lähes tyhjä, joten aamumme meni täysin mönkään. Vain tusinaa tavallista vuodenpinnaa rikkaampina suuntasimme Imatralle, jossa jo Vuoksenniskalla ylitsemme lensi palokärki. Vuokselta löytyi pikaisesti tukkasotkapari, merimetsoja sekä naarasalli, josta tuli talvikisa-pinnakin.

Meltolasta löytyivät taas vihervarpuset, nokkavarpunen sekä myöskin tundraurpiainen. Salo-Issakasta puolestaan löytyi helposti, jopa kuukausi-ässäksi hoitunut, valkoselkätikkanaaras.

Seuraavana oli vuorossa varovainen jänkäkurpan etsintä eräältä eteläkarjalaiselta ojalta. Ja tyytyväisinä itseemme (onnistuimme näkemään linnun täysin sitä häiritsemättä) ja siihen että otus oli yhä hyvissä voimissa, jatkoimme retkeämme.

Simpeleellä Lakkakujan ruokinnalta löytyivät pikatahtia mustarastas sekä järripeippo ja Kokkolanjoelta koskikara. Suomaankorven hiiripöllökin löytyi kuusen latvasta, joten ehdimme Parikkalaan jo ennen hämärää. Kangaskylän fasaanipaikalle ajettuamme emme ehtineet edes parkkeerata autoa, kun ylitsemme suhahti varpushaukka, joka vieläpä laskeutui aivan eteemme puuhun. Eikä siinä vielä kaikki vaan se se sai kimppuunsa harmaapäätikan! Fasaania emme kuitenkaan enää löytäneet, mutta tilhi lisättiin päivän viimeiseksi ja 36. lajiksi.

2.1. kävimme Savonlinnassa, jossa bongasimme siellä talvehtineen kuikan. Punkaharjun pähkinähakkeja ei tällä kertaa näkynyt, mutta METLA:n metsissä pyöri isokäpylintuja. Seuraavana päivänä löytyi sitten Kangaskylän fasaanikin.

4.1. kävimme Mikkelissä mummoni luona, jossa yövyimme yön mökillä yhdessä veljeni Pirkan perheen kanssa. Lintuhavaintoja ei juuri tullut, ja kuviakin kertyi ainoastaan sukulaisista.

Kuun puoliväliä ennen sain vihdoin ensimmäiset lintukuvatkin otettua, kun kävin kuvaamassa Oronmyllyn kesyä koskikaraa. Muuten lintuhavainnot olivat vähissä vaikka lähes joka päivä retkeilinkin. Simpeleellä näkyi sentään pari isolepinkäistä ja fasaanista paukahti 221. Siikalahtipinna.

15.1. kävimme taas tarkistamassa, että Parikkalan kuuluisilla kuukkeleilla oli kaikki hyvin. Nämä veijarit olivat taas hyvillään, kun saivat ruokavalioonsa taas vaihtelua eväistämme. Samalla reissulla näkyi myös aina mukava pohjantikka.

Seuraavana päivänä retkeilin taas Imatran suunnalla, ja aloitin varhain bongaamalla Ruokolahden Huhtasenkylällä jo pari viikkoa liikuskelleen pähkinänakkelin. Vuokselta löytyi myös vuoden ensimmäisenä päivänä löytymättä jäänyt uivelo sekä ylitseni lentänyt tikli. Salo-Issakalla oli tällä kertaa valkoselkätikkapari, mutta Joutsenon puolelta ei enää löytynyt kanahaukkaa kummempaa.

17.1. suuntasimme taas vaihteeksi Helsinkiin. Hannalla oli BirdLifen hallituksen kokous sekä töitä matkamessuilla ja molemmat olimme menossa myös veljeni Rikun kirjojen julkistamistilaisuuteen. Näistä kahdesta kuntoilun perusteisiin keskittyneistä kirjoista olin itsekin kuvannut ja Hanna piirtänyt toiseen jonkin verran kuvia. Itselläni oli tarkoitus myös retkeillä niin paljon kuin mahdollista, mutta lopulta retkeilysuunnitelmat menivät mönkään, sillä lunta tuli koko ajan taivaan täydeltä. Lopulta ainoaksi havikseksi jäivät matkalla Luumäellä nähty pikkukäpylintupari, Tuuloksessa nähty joutsenpari sekä Siuntiosta bongaamani piekana. Menomatkalla yritimme toki Sysmän jääkuikkaa, mutta ilmeisesti lintu nähtiin edellisenä päivänä viimeisen kerran, sekä Hämeenlinnan grönlanninlokkia (joka ei sitten edes ollut grönlanninlokki), mutta sankan sumun takia näimme ainoastaan harmaalokkimaisia hahmoja.

Loppukuusta retkeily jäi lumisten ja tuulisten kelien takia vähiin. Muutaman pöllöretken lisäksi keskityin lähinnä kanalintujn etsintään. Pöllöistä hoituikin uusina talvikisapinnoina huuhkaja sekä helmipöllö. Puuttuvista kanalinnuista pyy hoitui viimein mutta metso jäi vielä helmikuun työlistalle. Jokunen harmaapäätikka, koskikara, varpushaukka, tundraurpiainen ja pyrstötiaisparvi sentään vielä näkyi mutta kuvaushollille en saanut mitään tavallisempaakaan lajia.

Kuun lopussa vuodenpinnat näyttivät 60 lajia, saapa nähdä mitä perinteisesti vuoden hiljaisin kuukausi, helmikuu, tuo tullessaan?