Helmikuu 2005
Helmikuu – Viimeinen talvirallikuukausi
Helmikuukin alkoi leutona. Näytti, ettei koko talvena taida tulla kunnon pakkasia lainkaan. Niinpä linturetkillä oli mukava käydä, kun saattoi pukeutua siten, että kykeni vielä liikkumaankin.
Kuun toisena päivänä näin kauppareissulla harmaapäätikan, joka innostui huutelemaan sille vihelleltyäni. Siikalahdella näin naaras valkoselkätikan sekä aivan järisyttävän suuren kanahaukkanaaraan.
5.2. bongasin Savonlinnan reissun ohessa Kellarpellossa talvehtineen mustapääkertun. Punkaharjun hakit pysyivät taas piilossa.
Viikkoon ainoan retken teimme kuukkelimetsiin, jossa kaikki oli kuten pitikin. 12.2. suuntasimme Lötjösen Matin kanssa Imatralle. Matkalla pysähdyimme Koitsanlahden Hovintiellä, jossa näimme paikallisen “kontzan” lisäksi oli myös paikallinen varpuspöllö.
Ruokolahden nakkelia ei löytynyt pikaisella etsinnällä, mutta ihmeeksemme näimme keskellä metsää erään korkean männyn latvassa koiras mustarastaan. Joutsenon Kukkuroinmäellä pyörinyttä ampuhaukkaakaan emme löytäneet, mutta pienestä keltasirkkuparvesta löytyi sentään peippo vuodariksi.
Palokärjenkin näimme tien koukatessa lyhyesti Lappeenrannan kunnan alueella. Kävimme myös katsomassa, oliko eräässä ojassa talvehtiva jänkäkurppa yhä voimissaan. Yllätykseksemme löysimme kaksi kurppaa piilottelemassa vain viiden metrin päässä toisistaan. Vuokselta löysimme tutut tukkasotkan sekä uivelon mutta myös 2 vanhaa ja yhden 2-kv harmaalokin.
18.2. päästyäni töistä lähdimme pitkälle ajomatkalle kohti Oulua. Olimme menossa Hailuodon määritysviikonloppuun, jossa olin lupautunut esitelmöimään Kapverden reissustamme. Päätimme ajaa Joensuun ja samalla Liperin mustakaularastaan kautta. Rastas löytyikin helposti, mutta kuvaamaan sitä ei juuri päässyt, sillä saatuani kameravehkeet paikoilleen säikäytti ohi kolistellut juna linnun männikköön.
19.2. yövyttyämme Oulussa suuntasimme Ala-Kojolan Mikon kanssa kohti Hailuotoa. Oulunsalon Karhuojalla talvehtineet uuttukyyhkyt eivät olleet vakiopaikallaan, mutta yksi linnuista lensi meitä vastaan jatkettuamme kohti lauttarantaa. Luovossa suuntasimme Tömppää kohti, jossa oli muutaman päivän oleillut lapinpöllö. Emme ehtineet kauankaan ihailla laulavia pikkukäpylintuja, kun lapipöllö jo lensi viereemme. Otus oli kuitenkin todella aktiivinen, ja kohta se jo lensi satojen metrien päässä metsikössä. Ehdin kuitenkin yhden joten kuten onnistuneen kuvan ottaa.
Määritysviikonloppu oli mukava! Sen lisäksi, että esitykset olivat mielenkiintoisia oli mukava tavata runsaasti vanhoja tuttuja ja ottaa rennosti.
Sunnuntai illan jo hämärtyessä ajoimme lautalta yhtenä letkana Oulunsaloa kohti, jossa sattumalta törmäsimme orneihin, jotka olivat kuvaamassa juuri löytynyttä lapinpöllöä. Ja vielä samana iltana saimme kuulla, että samalla pellolla oli illalla ollut kolmekin lapinpöllöä!
Seuraavaksi päiväksi suunnittelimme Mikon ja Jaakkosen Tuomon ym. kanssa lapinpöllöjen rengastusreissua. Pyysin kaverini Heimovirran Juhan matkaan, ja ennen Oulunsaloa ehdimme käydä Hietasaaressa näkemässä 14 nokkavarpusen parven sekä kuvaamassa tilhiä Intiössä. Suopajärven Pekan johdolla yritimme pyydystää lapinpöllöjä kireässä pakkasessa, mutta vaikka tekniikka oli hallussa, eivät lapinpöllöt olleet lainkaan yhteystyökykyisiä ennen kuin tuli hämärä. Ennen auringonlaskua pöllöt olivat vain istuskelleet ja nyrpistelleet nokkansa, mutta heti hämärän saavuttua, ne alkoivat aktiivisiksi. Vaikka pariakin pöllöä päästiin yrittämään kiinni, ei meillä kuitenkaan ollut tuuria mukanamme, ja lopulta luovutimme ja jätimme pöllöt saalistamaan keskenään.
22.2. kuvasimme Hannan kanssa veljeni Rikun seuraavia kirjaprojekteja varten hiihtoa sekä muita liikuntasuorituksia. Kuvia tuli räiskittyä tuhatkunta kuudessa tunnissa. Juuri sopivasti lopetettuamme saimme tiedon, että nyt olivat pojat saaneet lapinpöllön kiinni Kempeleessä! Olimme vain 10 minuutin matkan päässä, joten ehdimme hyvin kuvaamaan ja ihailemaan tätä uljasta pöllöä, joka lopulta päästettiin jatkamaan saalistuksiaan rengas kintussaan.
23.2. jouduimme lähtemään paluumatkalle kohti Parikkalaa. Nyt ei matkan varrella ollut mitään bongattavaa tiedossa, joten retkeilimme aamulla hieman Tyrnävällä ja Limingassa. Tyrnävällä emme löytäneet peltopyistä kuin jälkiä, mutta näimme 140 pulmusen parven. Limingasta taas pointsasimme vuodariksi turkinpulun, joita näimme 21 lintua. Liperissä kävimme vielä ennen pimeää katsastamassa, pitikö paikkansa, että mustakaularastas oli kadonnut, sillä meidän jälkeen lintua ei ollut enää havaittu. Eikä lintua näkynyt nytkään.
Seuraavana päivänä sain tiedon Mikkolanniemellä (ex Saarta) eräällä pihalla viihtyneestä viirupöllöstä sekä Tyrjällä havaitusta lapinpöllöstä. Painelin töiden jälkeen Mikkolanniemelle, mutta parin tunnin aikana havaitsin vain pari varpuspöllöä. Eikä käynyt onni Tyrjälläkään, jossa jouduin noin 50 kiloisen koiran “leikkikaveriksi” enkä havainnut pöllöjä.
Päätin kuitenkin yrittää vielä seuraavana päivänä uudelleen. Nyt viirupöllö odottelikin minua jo piharuokinnan vieressä. Kuvasinkin lintua oikein urakalla, mutta se tuppasi sekä ujostelemaan kameraa (katseli koko ajan poispäin) että olemaan liian lähellä! Ja nyt löytyi lapinpöllökin, vaikka ei ollenkaan helposti. Sain linnusta kunnon havainnon vasta pilkkopimeässä, kun se tuli puun latvaan minuutiksi atrapin houkuttelemana.
Kun kerran talvirallin loppukiri oli päässyt vauhtiin, suuntasimme taas seuraavana aamuna Valosen Jussin vinkin perusteella etsimään metsoa Parikkalan ja Punkaharjun rajan tietämiltä. Ukko löytyikin saman tien, ja 69. talvipinna oli plakkarissa! Niinpä päätin lähteä saman tien Imatralle hoitamaan siellä minua jo pitkään karttanutta mustalintua. Matkalla löysin joutsenperheen Simpeleen Kokkolanjoesta, mutta Imatralla kolusin Vuoksen edestakaisin pariin otteeseen mutta mullia ei löytynyt!
27.2. suoritin talvilintulaskennan kevätlaskennan Siikalahden ympäri. Kylmässä kelissä lintuja oli maastossa todella vähän! Suurin osa linnuista olikin kylällä tai muilla ruokinoilla. 7 tikliä, 10 vihervarpusta, valkoselkätikkapari, 7 teertä ja pari puukiipijää olivat haviksia paremmasta päästä. Mukavaa oli myös nähdä aivan tuoreet fasaanin jäljet Siikalahdella. Tämä Siikalahtipinnaksi minulle hoitunut elikko oli siis ainakin vielä hengissä.
Lopulta havaitsin EKLY:n talvirallissa 69 lintulajia, jolla irtosi 3. sija Paavo Rantasen (71) ja Kari Kärkkäisen (70) jälkeen. Tulos oli varsin mukava, sillä olihan tämä ensimmäinen talveni Etelä-Karjalassa. Puuttumaan jäivät muiden havaitsemista lajeista helpoimpina: merikotka, ampuhaukka, kuikka, mustalintu, pilkkasiipi sekä lehtopöllö.