. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

Kevät teki tuloaan aika vauhdikkaasti auringon jo lämmittäessä ja sateiden tullessa välillä vetenä. Tuuletkin olivat pitkään eteläisiä, mutta jostain ihmeen syystä muuttolintuja ei meinannut saapua Parikkalaan lainkaan siinä määrin kuin olisi odottanut.

Thaimaan reissumme jälkeen oli aistittavissa pientä lintukrapulaa, sillä tyhjän taivaan tuijottaminen ei kauheasti kiehtonut sen jälkeen, kun oli yhdeksässä päivässä nähnyt selvästi yli 300 lintulajia.

Pakkohan Siikalahdella oli kuitenkin alkaa käydä vähintään ruokatuntiretkellä aina sään salliessa. 10.3. havainnot jäivät kuitenkin vielä kovin talvisiksi ja ilahduttavinta olikin nähdä muutaman varpusen saapuneen taas terkkarin viereiselle pesimäpaikalleen koko talven kateissa olon jälkeen.

12.3. Imatran pelireissulla kävin illalla katsomassa Vuoksen lokkielämää, mutta eivätpä nämä kerääntymät ole enää vuosiin nousseet oikein millekään tasolle. Laskin 88 harmaalokkia ja näin ohessa myös muutamia laulujoutsenia; yksi kansallislintu kellui Parikkalan Joukionsalmessakin paluumatkalla.

13.3. kävin Kannaksella bongaamassa pitkän tauon jälkeen ruokinnalla taas muutamaan kertaan näyttäytyneen viitatiaisen. Kuuluipa jostain joutsenenkin ääntä ja vihervarpusia lensi pihan yli.

14.3. uutena muuttajana näkyi Siikalahdella merikotka, joutsenet köllöttelivät paksulla jäällä kevättä odotellen ja harmaapäätikka huusi taas koko ajan kuten niin monena aikaisempanakin keväänä. 15.3. näkyivät ensimmäiset ihan oikeasti keväisemmältä tuntuvat linnut, kun lahdella näkyi 4 töyhtöhyyppää sekä 12 pulmusta. Joutsenparit tappelivat jo aivan keväthurmoksessa.

16.3. aikainen kevään tulo jatkui kiurulla, 5 kottaraisella, 51 pulmusella sekä hyvin aikaisella pajusirkulla. Pari kanahaukkaa liihotteli reviirillään ja hyyppiä näkyi jo kymmenkunta.

18.3. joutsenia liihotteli jo edestakaisin ja muuttosuuntaankin, ensimmäinen sepelkyyhky painoi pohjoiseen ja mustarastaskin vilahti patotien poikki. Tikoilla oli elämää, kun parin palokärjen, ja harmaapäätikkojen ohella näkyi ja kuului pari pikkutikkaa ja näkyipä yksi pikkukäpylintukin. 19.3. lajisto ei juuri vaihtunut, eivätkä määrätkään – kottaraisia oli jo kuusi ja pulmusia näkyi 70 linnun parvi. Imatran pelireissulla stoppasin Simpeleen Kokkolanjoella, jossa näkyi koskikara ja Vuoksella oli talvehtineelle kanadanhanhelle saapunut seuraa.

20.3. uutena lajina näkyi pari hiirihaukkaa, mutta 23.3. paukahti sitten melkoinen ylläri, kun aurinkoisella Siikalahdella pyöri naaras ruskosuohaukka vanhan pesänsä yllä! Tämä oli minulle uusi maaliskuupinna – ja Etelä-Karjalan aikaisin koskaan – ja vieläpä useammalla päivällä! Muita ruokiksella näkyneitä lintuja olivat hiirihaukka, uuttukyyhky, 5 sepelpulua, 30 hyyppää, 2 kiurua ja 3 pajusirkkua. 24.3. ainoat mainittavat havainnot olivat kurki sekä komea noin 180 pulmusen parvi.

Särkisalmen sulaakin piti jo aika ajoin käydä katsomassa, mutta hiljaista oli! 20.3. parin satunnaisesti paikalla olleen joutsenen ohella sulan reunalla kökötti sinisorsa, mutta kuun loppuun mennessä paikalla näkyi tämän lisäksi vain tälle koirassorsalle ilmeisesti rukkaset antanut naaras sekä 2 paria telkkiä, jotka nekin katosivat takatalven myötä.

25.3. alkoi kunnon takatalvi! Jo lähes lumeton maisema peittyi taas lumivaippaan ja tuuli oli pohjoisista ilmansuunnista. Tällöin lahdella näkyi vielä hiirihaukka, 10 hyyppää, 4 kiurua, 9 kottaraista, 7 pajusirkkua, tikli sekä mustavaris, mutta seuraaviin päiviin ei oikein ollut kiinnostusta mennä ulos lainkaan.

29.3. oli yhä vain tuuli pohjoisen puoleinen ja yöpakkaset olivat keikkuneet yli kymmenessä asteessa. Suurin osa saapuneista muuttajista lie palannut vähän etelämmäksi takatalvea karkuun? Silti pikainen käynti Siikalahdella tuotti hiiri- ja varpushaukan, uuttu- sekä sepelkyyhkyn, kiurun sekä 7 pulmusta. 30.3. havainnot jäivät merikotkaan ja maaliskuun viimeisenä päivänä näkyi taas merikotka, ainakin parin vuoden tauon jälkeen vanha merilokki, mustavaris sekä västäräkki. Sääennuste ei kuitenkaan luvannut juuri parempaa, joten kevät edennee hyvin pikkuhiljaa lähipäivinäkin?

J.A.

8.1. Irlannista palattuamme stoppasimme paluumatkalla Helsingistä Parikkalaan pariin otteeseen iltahämärissä ja kuittasimme Lappeenrannasta tutun huuhkajan ja Imatran Vuokselta kanadanhanhen vuodariksi. Sinisorsia näkyi tietysti myös ja telkkäparvessa olleet pari uiveloa.

9.1. arkiaherruksen taas alettua ehdin hoitaa ruokatunnilla vuodariksi kesykyyhkyn, Kannakselta löytyneet pari viitatiaista sekä pari valkoselkätikkaa. Viitatiaiset kävivät ruokinnoilla paikassa, joka oli vajaan kilometrin päässä paikasta, jossa olin marraskuussa nähnyt pari viitatiaista talvilintulaskennassa. Saattavat siis olla samat linnut, mutta mistäpäs sitä tietää?

10.1. Kannaksen viitatiaiset näkyivät taas ja vuodariksi näkyi puukiipijä ja yllättäen myös mustarastas vilahti yhdeltä ruokinnalta piiloon kuusien kätköön. Tyrjänjoelta löytyi yllättäen 6 sinisorsaa 11.1. kylällä näkyi kanahaukka ja pikaisen metsäretken ainoa havainto oli 5 teeren parvi.

14.1. pelireissun matkan varrella Simpeleen Roukossa näkyi 3 pähkinähakkia ja Vuoksella kanadanhanhi ja 3 merimetsoa. 15.1. metsäreissu tuotti töyhtötiaisia sekä tutut kuukkelit ja Peruspohjanjoella käynti tuotti koskikaran. 16.1. Kannaksella näkyi 5 pyrstötiaista ja Siikalahdella isolepinkäinen. 17.1. Kirkonkylällä näkyi pari äänekästä pähkinänakkelia ja Siikalahdella valkoselkätikka.

19.1. kylän kesykyyhkyt olivat taas lisääntyneet ja kuuden parvi harjoitteli lentämistä terkkarin yläpuolella. Taitavat todellakin pesiä aivan ympäri koko talven? Muuten seuraavat uudet havainnot olivat 21.1. taas pelireissulla Kolmikannankankaalla lentänyt isolepinkäinen, Simpeleen Kokkolanjoella nähdyt 8 laulujoutsenta sekä pari koskikaraa sekä Lappeenrannasta hoidetut Reijolan puhdistamon 6 tavia, Pappilanniemen harmaapäätikka ja Kaukaanselällä näkyneet 3 merimetsoa.

22.1. teimme Simpeleen järven eteläisen osan kiertoretken Hannan ja tämän sisarusten Miikan ja Elissan kanssa. Ensihavainnot tehtiin Tarvaslammella, jossa pihassa näkyi pari harmaapäätikkaa. Aloitimme kuukkelimetsistä, joista kolme lintua löytyi taas ruokittavaksi ja kuvattavaksi. Matkalla näkyi myös kanahaukka. Melkoniemestä löysimme sitten yllättäen uuden viitatiaisen! Lintu kävi pienellä piharuokinnalla ja ehdimme onneksi ottaa siitä pari kuvaa ennen kuin se jatkoi muiden tiaisten perässä metsään. Taas liikkeelle lähdettyämme näimme 9 teeren parven.

Villisikatilan puista seuloimme keltasirkkuparvea, josta löytyi pikkuvarpusten ohella yksi varpunenkin. Kokkolanjoelta löytyi taas laulujoutsenia ja koskikara sekä kuului urpiainen.

Koitsanlahdella Mantkanniemessä viitatiaiset olivat yhä paikalla ja pian jatkoimme Siikalahdelle, jossa näimme isolepinkäisen ja lopetimme retken Kannakselle, jossa näimme taas pari viitatiaista. Olimme siis parissa tunnissa nähneet viisi viitatiaista! Retken päätti vielä eräässä kelossa kököttänyt kanahaukka.

26.1. Siikalahdella näkyi pyy vuodariksi ja Kannaksen viitatiaiset olivat yhä sitkaasti paikalla. 27.1. aamulla Kannaksella näkyi se harvinaisin tiainen eli kuusitiainen. Päivemmällä ajelin etelää kohti ja retkeilin matkalla tovin Imatralla ja Lappeenrannassa mutta kauheassa sumussa havainnot jäivät samoihin tuttuihin lintuihin.

27.1. aamusta hyppäsin Kirkkonummelta Matias Castrénin kyytiin ja yhdessä Matiaksen ja Jari Laitasalon kanssa suuntasimme Hankoon, jossa meillä oli taas perinteinen Bongariliiton hallituksen kokousviikonloppu. Aamun retkeilimme Hankoniemen kärjen tuntuman lintupaikoilla ja näimmekin sulalla merellä kyhmyjoutsenia, joitakin laulujoutsenia, kala-, harmaa- ja merilokkeja sekä kalasatamassa 5 naurulokkiakin, nokikanan, muutaman tukkakoskelon, muutamia satoja alleja, muutaman merikotkan jne. Päivällä kokoonnuimme Tvärminnessä ja kokousta jatkuikin pitkälle puoleen yöhön.

29.1. suuntasimme taas samalla porukalla retkelle kuten toki muu porukkammekin. Nähtyämme palokärjen Tvärminnessä, ajoimme suoraan Vedagrundetille, josta löytyi saman tien paikalla paria päivää aiemmin näkynyt luotokirvinen. Retkeilimme puolille päivin, jolloin keli alkoi muuttua varsin tuuliseksi ja näimme osin samoja lajeja kuin edellispäivänäkin, mutta kuulimme myös pari isokäpylintua ja näimme mm. Täktbuktenin Kobbenilla 29 lapasotkaa, tukkasotkia ja uivelon ja Högholmenilla noin 70 pilkkasiipeä sekä ainakin yhden mustalinnun ym.

31.1. löysin Siikalahdelta europaea-pähkinänakkelin ja näkyihän siellä tietysti valkoselkätikkakin.

1.2. Särkisalmella näkyi pari kuusi- ja töyhtötiaista ja Siikalahdella vaseti, harmaapäätikka ja isolepinkäinen. Illan saunareissulla Tarvaslammella kuului aktiivisesti puputtanut helmipöllö.

Viitatiaiset tuntuivat kadonneet johonkin enkä havainnut niitä enää lainkaan, vaikka kävin paikoilla useampaankin otteeseen. Sen sijaan valkoselkä- ja harmaapäätikkoja tuntui näkyvän ruokinnoilla helposti. 2.2. Särkisalmelta napsahti vuodariksi peippokin.

4.2. aamusta näin Kirkonkylällä pyrstötiaisia sekä pari vihervarpusta. Jatkoimme retkelle Partasen Harrin kanssa ja vaikka alku oli tahmea, niin viimeistään Siikalahdella alkoi onni potkia, kun näimme lyhyessä ajassa harmaapää-, pikku-, valkoselkä- sekä yllärinä myös pohjantikan sekä pähkinänakkelin! Koskapa fiilis oli niin korkealla, niin päätimme vielä käydä Rautjärven Latvajärveltä pointsaamassa hiiripöllön.

5.2. olin taas pelihommissa Lappeenrannassa ja matkalla näkyi taas tuttuja lintuja. Kävin myös Joutsenossa yrittämässä turkinkyyhkyjä, joita ei näkynyt mutta Etelä-Karjalan ensimmäiset talvehtivat uuttukyyhkyt, 4 kappaletta, onnistuin näkemään Myllärilässä.

Muutamaan päivään en taas nähnyt muuta kuin tikkoja sekä samaa isolepinkäistä, mutta 10.2. kävin moikkaamassa Tyrjän sinisorsia ja koskikaraakin. 11.2. aamun metsäretki tuotti vain 5 teeren parven ja vuodariksi pikkukäpylintuparin.

12.12. oli taas pelihommia ja nyt onnistui matkan varrelta hoitumaan turkinkyyhkytkin Joutsenon Anolasta. Odottelin lintuja varmaan noin tunnin, kunnes yhtäkkiä paikalla myös ollut Punnosen Pekka huomasi äksöniä taivaalla. Kyyhkyt saapuivat kovaaa ja korkealla päällemme kanahukan jahdatessa toista niistä! Ja kylläpä oli lähellä, ettei toinen lintu jäänyt vanhan koirasgentin saaliiksi, mutta onneksi haukka hyytyi päästyään pari kertaa ihan iskemäänkin, mutta onneksi kyyhkyyn osumatta. Jatkoimme tästä pointsaamaan Pekalle uuttaritkin, jotka löytyivät pienen hakemisen jälkeen. Lopulta jatkoin itse Lappeenrantaan, josta en enää löytänyt mitään uutta ennen kuin piti suunnata pelaamaan.

13.12. lyhyt metsäretki aurinkoisessa ja lämpimässä kelissä tuotti pelokärjen sekä kolme kilpaa huudellutta pyytä ja 17.2. Siikalahdella näkyi taas nakkeli ja vaseti. 18.2. tein hieman etuajassa talvilintulaskennan, sillä oikeaan laskenta-aikaan olemme suurimman osan lomareissulla ja muut päivät töissä. Lintuja oli vähemmän kuin koskaan, mutta osasyynä lie ollut se, että lähdin laskentaan hieman myöhässä ja osan kelistä satoi lunta ja loppupäästä reissua tuuli varsin kovaa. Niinpä lintumäärät jäivät pienemmiksi kuin koskaan, mutta ylläreitäkin osui kohdalle. Mainittavimpia havaintoja olivat 2 kuusitiaista, harmaapäätikka, 3 urpiaista, 2 pyytä sekä kotipiiriin jo päästyäni ylitseni lentänyt mustavaris! Illalla kävimme Hannan ja Harrin kanssa Melkoniemen suunnilla pöllöretkellä ja saldoksi tuli yhteensä 5 helmipöllöä.

19.2. Kokkolanjoella näkyi 4 laulujoutsenta, 13 sinisorsaa ja isokoskelo ja Kontron pellolla isolepinkäinen. Seuraavana päivänä isokoskeloita näkyi jo 5 yksilöä. Sitten seuraavat päivät menivätkin valmistautuessa Thaimaan matkaan. Ainoa kirjattu lintuhavainto ennen reissua oli lentoasemalle ajellessa Porvoossa nähty hiirihaukka.

J.A.

9.12. kävin työpäivän päätteeksi Simpeleellä, jossa 6-tien sillalta näkyi pikku-uikku sekä koskikara. Viitatiaiset näkyivät taas Koitsanlahdella matkan varrella. 10.12. teimme pari stoppia Vuoksella jouluostoksille mennessämme ja näimme 9 merimetsoa, kanadanhanhen sekä uivelokoiraan.

11.12. kävimme Soikkelin Miikan kanssa kiertelemässä Simpeleellä hieman huolellisemmin ja näimme nyt molemmat pikku-uikut 6-tieltä ja muita havaintoja joelta olivat neljän laulujoutsenen perhe, 9 sinisorsaa, 3 telkkää, palokärki sekä 9 pyrstötiaisen parvi. Latvajärven suunnilla näimme yhteensä ainakin 35 teertä ja Änkilänsalossa kanahaukan. Paluumatkalla Koitsanlahden hovin ruokinnoilla näkyi 2 harmaapäätikkaa.

Viikolla havainnot jäivät kylällä näkyneeseen kanahaukkaan sekä Lemmikonsalmella pienehkössä sulassa kelluneeseen pilkkasiipeen. 14.12. kävin ruokatunnilla pikaisesti Simpeleellä hakemassa teroitettavana olleet luistimeni ja bongasin samalla Roukosta pähkinähakin. 16.12. pikakäynti Tyrjänjoella tuotti perinteisen koskikaran.

18.12. kiertelimme Hannan kanssa taas Simpeleen suunnalla ja kävimme matkalla viemässä viitatiaisille joululahjaksi ison rasvapötkön, sillä Mantkanniemen ruokinta oli pariin otteeseen ollut aivan typötyhjä. Olisipahan linnuilla ainakin jotain aina tarjolla. Viitatiaiset eivät tällä kertaa näyttäytyneet, mutta ylitsemme lensi 5 taviokuurnan parvi ja rantametsikössä rummutteli valkoselkätikka.

Jouluaattona kävimme taas Mantkanniemessä ja pitkästä aikaa näimme molemmat viitatiaiset ja urpiaisparvessa oli tyylipuhdas ruskourpiainen, joka oli ensimmäinen havaintoni cabaret alalajin urpiaisesta Etelä-Karjalassa. Tapaninpäivänä kävimme kiertelemässä Melkoniemen metsissä ja näimme kaikki alueen 3+1 kuukkelia. Metso rysähti lentoon lähipuista, mutta muuten havainnot jäivät vähiin.

27.12. oli vuorossa talvilintulaskenta, joka oli erittäin vähälintuinen. Sääkin muuttui laskennan lopussa surkeaksi, mutta onneksi linnut pysyivät aktiivisina. Havaitut linnut olivat: teeri 17, kesykyyhky 2, valkoselkätikka 1, pyrstö- 19, sini- 22, tali- 63, töyhtö- ja hömötiainen 2, puukiipijä 1, isolepinkäinen 1, närhi 11, harakka 17, naakka 50, varis 14, korppi 5, pikkuvarpunen 12, viherpeippo 15, urpiainen 1, punatulkku 10 ja keltasirkku 30.

29.12. teimme aamuretken Vuokselle Miikan sekä Jarvan Ilkan kanssa. Kolusimme lähes koko Suomen puoleisen joen, mutta linnut olivat vähissä. Parempia haviksia olivat vain paria päivää aiemmin löytynyt nuori kyhmyjoutsen, kanadanhanhi, 2 uivelonaaras, ainakin 26 merimetsoa sekä ylilentäneet pari pikkukäpylintua.

30.12. ajoimme Hannan kanssa Uudenvuoden viettoon (lue ekaekaa retkelle) Kirkkonummelle. Matkalla Joutsenossa näkyi kanahaukka ja yritimme bongata Asikkalassa talvehtivaa peltosirkkua, mutta lauhtuneen kelin takia pellot olivat täysin sulat, emmekä havainneet keltasirkkujakaan kuin erittäin kaukaa lennossa. 80 urpiaisen parvessa olleet pari tundraurpiaista sekä pari tikliä sentään nähtiin.

Uudenvuoden aattona kävimme Porkkalan kärjessä, jossa oli aika arktista eikä siten juuri lintuja, vaikka meri olikin täysin sula. Ainoa mainittava lintu oli nuori merikotka.

Ekaekaa aloitettiin sitten massabongauksella Turun Topinojan kaatopaikalla, jossa ainakin 130 huomioliiveihin pukeutunutta bongaria kokoontui aamuyhdeksältä. Porttien auettua (tietysti täysin poikkeuksellisesti) meille, marssimme koko porukka muutaman paikallisen lintuharrastajan opastamina pelipaikoille, jossa jopa kolme taigarautiaista oli talvehtimassa ruderaatissa, jonka lähelle oli myös perustettu ruokinta, jolla ainakin yksi linnuista kävi.

Koko porukka levittäytyi rinteeseen tuijottamaan puskan varjoissa sijainnutta ruokintaa ja kun oli vielä varsin hämärää, löysin todella lupaavan näköisen kandin aivan puskien tyveltä ja hetken lintu oli kohtuullisesti näkyvissä ja kyllä se taigarautiainen oli! Huusin linnusta muille, mutta ilmeisesti koko porukasta vain kourallinen näki linnun. Lintu katosi puskan syövereihin eikä tullut enää uudelleen esiin. Tietenkään kun Hanna ei ollut lintua nähnyt, ei havainnolla ollut minullekaan juuri arvoa, vaan halusin nähdä linnun paremmin. Niinpä ei auttanut kuin odottaa.

Pikkuhiljaa aamu alkoi valjeta ja vuodenpinnoja alkoi tietysti ropista, parempina näkyi kana- ja varpushaukka, noin 250 harmaalokkia joukossaan nuori merilokki, pikkutikka, räkätti- ja mustarastas, fasaani sekä ylitsemme lentänyt sepelkyyhky.

Pariin otteeseen ruderaattirinnettä kompattiin paikallisten voimin, mutta rinteestä nousi lentoon vain urpiaisia. Reilusti yli kahden tunnin odottelun jälkeen päätti iso porukka kiivetä rinteeseen Jouko Vuokon johdolla ja kompata rinteen oikein huolella. Ja kuinka ollakaan, lopulta porukan edestä nousi taigarautiainen ja lensi puskan latvustoon, johon oli juuri hetkeä aiemmin alkanut kauniisti paistaa aurinko. Vihdoin kaikki saivat linnun nähtyä ja saatoimme lähteä jatkamaan muualle ekaekaa-pinnojen perässä. Ollessamme kävelemässä kohti autoparkkia, lensi ylitsemme 4 kottaraista.

Me suuntasimme Paimion Pitkäportaalle yrittämään ”satavarmoja” uuttukyyhkyjä, mutta eihän niitä löytynyt. Havainnot jäivät massiivisessa noin 400 urpiaisen parvessa olleisiin muutamiin tundraurpiaisiin. Jatkettuamme taas matkaa, lensi ylitsemme merikotka.

Ajoimme seuraavaksi Salon keskustaan, jossa ei näkynyt autosta nousematta yhtään turkinkyyhkyä, mutta 5 sepelkyyhkyä nähtiin. Ajoimme itse asiassa paikalle aivan vahingossa, kun saimme väärää tietoa, että paikalla olisi ollut uuttukyyhkyjäkin, mutta nämä olivatkin siis sepelkyyhkyjä…

Koskapa uuttukyyhkyt alkoivat jo ottaa päähän, ajoimme vielä Salon Kumelaan, jossa oli edellispäivänä nähty toistakymmentä ”uuttaria” ja emme olleet ehtineet edes perille pelipaikoille, kun tien yli lensi 6 uuttukyyhkyä ja laskeutui mullospellolle tien viereen varislintuparven.

Loppupäivä menikin sitten aika poskelleen, kun yritimme pähkinähakkeja useammastakin paikasta Raaseporista, mutta havainnot jäivät tavallisiin vuodenpinnoihin. Illan jo hämärryttyä nousi Karjalla tien varresta metsään iso rastas, joka näytti kulorastaalta, mutten ehtinyt nähdä lintua tarpeeksi hyvin saatuani sitä varmaksi. Niinpä lopulta päivästä jäi aika valju maku, vaikka toki tärkein laji oli onnistunut hienosti – kiitos Turun paikallisten aktiivien!

2.1. meillä olikin sitten aamusta lento Irlantiin talvilomalle. Reissusta voit lukea tästä:

J.A.

Marraskuun loppu oli retkeilyn puolesta melkoista hiljaiseloa. 25.11. Siikalahdelle oli lörtsökelien myötä sulanut sen verran aukkoa, että laulujoutsenet olivat saapuneet taas jostain läheiseltä talvehtimispaikaltaan, oletettavasti Simpeleen Kokkolanjoelta reviirejään varailemaan. Sulaa oli vielä paikoin Simpelejärvelläkin mutta pikainen kierros tuotti vain kalalokkeja ja isokoskeloita. Muita havaintoja olivat Siikalahdella näkynyt isolepinkäinen ja Koitsanlahdessa yhä ruokinnalla näkynyt viitatiainen.

Viikonloppuna minulla oli molempina päivinä pelihommia Lappeenrannassa ja ehdin molempina päivinä mukavasti retkeilemäänkin. 26.11. mainittavampia havaintoja olivat Imatran Kuparin 11 merimetsoa sekä Lappeenrannan Toikansuon peukaloinen, varpushaukka sekä 9 pyrstötiaista. Sunnuntaina 27.11. retkeilimme lähes koko päivän Caireniuksen Sampsan kanssa ja aloitimme taas Imatralta. Matkalla näin itse Rautjärven Laikossa aamutuimaan tien yli lentäneen maakotkan. Vuoksella näimme mm. 5 laulujoutsenta, kanadanhanhen, vajaat 600 sinisorsaa, tukkasotkan, ilmeisesti aiemmin paikalle siirrettyn kuikan, 19 merimetsoa, 2 allia sekä tietysti telkkiä ja isokoskeloita. Immalanjärvellä näkyi 18 pilkkasiipeä ja Lappeenrannan Toikansuolla peukaloinen, 2 punarintaa ja viikkojen tauon jälkeen taas tiltaltti. Joutsenossa näimme vielä peipon ja tilhiä ennen kuin minun piti lähteä pelihommiin.

29.11. näin huutelevan harmaapäätikan Kangaskylässä ja kuun viimeisenä ruokatuntibongailin vielä muutaman lajin marraskisalistalle. Peipon löysin spondesti, mutta tiklin bongasin saman tien varresta kylältä ja pähkinähakin Särkisalmelta. Lopulta näin Parikkalan ja Rautjärven Lintukerhon alueella marraskuussa 74 lintulajia.

1.12. talvikauden avauspäivä tuotti vain tundraurpiaisen ja vihervarpusen kylältä ja kanahaukan Koitsanlahdenkankaalta. 2.12. Koitsanlahden Mantkanniemessä kuului harmaapäätikka, mutta viitatiaisruokinta oli taas kerran aivan tyhjä eikä ruokinnalla näin näkynyt ainoatakaan lintua. 3.12. ruokinnalla kuitenkin oli taas ruokaa ja pienen viheltelyn jälkeen paikalle saapuivat molemmat viitatiaiset. Siikalahdella näin pari valkoselkätikkaa sekä pikkutikan ja Kirkonkylällä mustarastaan sekä pähkinänakkelin.

4.12. minulla oli taas pelihommia illalla Lappeenrannassa, joten aamusta suuntasimme taas Sampsan kanssa retkelle. Stoppasin matkalla Vuoksella nähden kanadanhanhen ja uivelon ja napattuani Sampsan kyytiin jatkoimme saman tien Luumäen Lepistöön bongaamaan siellä jo pitkään keltasirkkuparvessa viihtyneitä lapinsirkkuja. Pakkasta oli kymmenkunta astetta, mutta keli oli tyyni ja aurinkoinen. Sirkkuja ei kuitenkaan ensin meinannut millään löytyä, mutta lopulta löysimme reilun tuhannen keltasirkun parven. Ja oikeastaan saman tien löytyi puun latvuksesta myös ensimmäinen lapinsirkku. Vietimme paikalla muutaman tunnin sirkkuja seuloen ja kertaalleen näimme liian lyhyesti hyvin vaalean mäntysirkkunaarasmaisen linnun, jota ei kuitenkaan enää myöhemmin löytynyt. Näimme ainakin kaksi lapinsirkkua ja muita havaintoja alueelta olivat peippo, varpus- ja kanahaukka, pikkutikka, isolepinkäinen, pikkukäpylintu, 6 pulmusen parvi sekä 9 teeren parvi. Loppuretken parhaimmistoa olivat Lappeenrannan Mattilassa näkynyt pikkutikka ja Toikansuolla taas näkynyt peukaloinen.

6.12. oli vuorossa taas perinteinen Porvoon seudun Itsenäisyyspäiväralli. Ajelin edellisiltana Lapinjärvelle Tuomaalan Juhan luokse ja illan aikana teimme karkean rallisuunnitelman Juhan, Nette Meriluodon sekä Markus Keskitalon kanssa osin edellispäivien pohjustusten pohjalta.

Herätys oli epäinhimillisesti ennen viittä ja puoli kuuden jälkeen olimme ajamassa Juhan ja Neten kanssa kohti Porvoota, josta Markus napattiin kyytiin. Sitten suuntasimme hoitamaan Markuksen iltapäivällä pohjustamia varpusia sekä fasaania, jotka olivat kuin olivatkin paikoillaan niillä sijoilla, joille ne olivat näyttäneet asettuvan yöpuulle. Sitten otimme suunnan Juhan työkaverin pihalle, jossa on jo vuosia asustellut lehtopöllöjä ja jossa edellisvuoden rallissakin olimme käyneet turhaan yrittämässä. Nytkin huhuilimme pihapiirissä jonkin aikaa turhaan, mutta ollessamme kävelemässä takaisin autolle, alkoi lehtopöllö kiljahdella naapuripihan suunnalta. Rallimme oli siis alkanut erinomaisesti!

Sitten olikin edessä pitempi siirtymä Loviisan Lappomiin ydinvoimalan liepeille. Olimme tehneet edellisiltana radikaalin päätöksen olla aloittamatta aamun valjetessa mahdollisimman ulkomereltä, sillä pohjustuspäivät olivat osoittaneet merilintuliikenteen olevan varsin vähäistä. Näin voittaisimme runsaasti aikaa, kun ei tarvitsisi ajaa niin kauas niemenkärkeen saati staijata merelle. Meri oli kuitenkin auki voimalan edustaltakin, jonne ajoimme pikkuteitä pitkin pointsaten matkalta mukavimpina lajeina merikotkan, hömö-, töyhtö- ja kuusitiaisen, puukiipijän sekä mustarastaan. Merellä näkyi heti jokunen kyhmyjoutsen, tukkasotkia sekä 7 uiveloa. Kaikki lokit olivat valitettavasti harmaalokkeja ja 4 sinisorsaa lensi ylitsemme mutta merisorsia saati merimetsoa ei valitettavasti näkynyt.

Sitten pyörähdimme Loviisan keskustassa, jossa näkyi mm. kanahaukka, jonka jälkeen otimme suunnan kohti Pernajaa, josta oli rallin pohjustuksissa löytynyt mäntysirkku; laji, jonka olin hiljattain joutunut pyyhkimään eliksistäni, kun RK oli hylännyt kaikki Suomessa tavatut naaraspukuiset linnut. Lintu oli löytynyt lauantai-iltapäivästä ja silloin sen oli aika moni onnistunut bongaamaan – me emme jostain syystä tajunneet ajaa paikalle suoraan Luumäeltä, jossa olimme Sampsan kanssa – olisimmehan olleet valmiiksi puolimatkassa ja olisimme juuri ja juuri lintuun ehtineet ennen kuin se katosi. Ehkä bongaus ei tullut mieleeni, kun kuitenkin tiesin olevani paria päivää myöhemmin alueella rallaamassa?

Nähtyämme ensin isoa tietä ajaessamme närhen ja liukkaita pikkuteitä ajaessamme palokärjen, saavuimme Kopparsbackenin peltoaukealle noin klo 11 aikaan ja pian näimme edessämme muutamien kymmenien bongareiden joukon seisomassa peltotiellä. Parkkeerasimme automme ja erillään muista bongareista automme lähellä olikin pari tuttua eteläkarjalaista bongaria eli Markku Loippo sekä Vesa Väkevä, joilta pääsimme kysymään tilannepäivitystä. Ja tilanne oli vakava, kuten Markku sanoi, lintua ei ollut näkynyt koko päivänä ja kävi ilmi, että edellispäivänäkään isosta bongariporukasta ei ollut kuin kolme ihmistä onnistunut näkemään linnun! Moni bongari oli siis paikalla jo toista päivää!

Juttelimme siinä niitä näitä, kun peltotien mutkassa olleessa bongariporukassa alkoi selvästi käydä kuhina – näytti kuin he olisivat löytäneet linnun! Olimme sen verran kaukana heistä, ettei huutamaan voinut alkaa, kun ainoat sirkutkin olivat kuitenkin kohtuullisen lähellä muutaman pikkupuun latvustossa pellon keskellä. Vaihtoehtoina oli joko alkaa tuijottaa näkyviä lintuja tai singahtaa bongarijoukon luokse. Itse päätin singahtaa ja vaikka tie oli järkyttävän liukas, pääsin pian sen verran lähelle bongarijoukkoa, että joku sieltä hoksasi huutaa minulle, että lintu näkyi oikean puoleisessa puussa ollen toiseksi alimmainen sirkku. Niinpä stoppasin ja laitoin putken pystyyn ja aloin seuloa sirkkuja. Olin tietysti sen verran eri kulmassa puihin nähden, että oikea puu olikin toinen oikealta ja oikea lintukin oli koko joukon alimmainen, mutta onneksi lintu tunnistui helposti puhtaanvalkoisen, tummempaan rinnan yläosaan rajautuvan vatsan avulla. Ja kun sain vähän putkea zoomattua, näkyivät naamakuviot ja kupeiden viirujen värityskin lopulta ihan hyvin. Mutta samaan aikaan huomasin, että muu joukkueeni ja Loippo sekä Väkevä eivät vielä nähneet lintua, se kun oli paljon huonommassa kulmassa heihin nähden. Niinpä lähdin singahtamaan heidän luokseen, jotta voisin näyttää heille oikean paikan. Ja kuinka ollakaan heitin liukkaalla tiellä sellaiset lipat, että ihme, ettei koko sirkkuparvi säikähtänyt lentoon, kun kaukoputken jalustani paukahti jäiseen tiehen. Vanha jalustani hajosi nyt viimeistään siihen kuntoon, että on aika ostaa uusi…

Onneksi kömmittyäni pystyyn ja todettuani luut ehjiksi, vaikka polveen ja nilkkaan sattuikin varsin paljon, huomasin että Loippo oli onneksi löytänyt linnun ja muutkin pääsivät pian sitä katsomaan. Eli toiseksi tärkein asia heti WP-pinnan saamisen jälkeen, rallilajin hoitaminenkin onnistui! Palattuani muiden luo hain kameran autosta ja otin vielä joitakin kuvia mäntysirkusta ja muutama paikalle juuri saapunut onnekas pääsi vielä katsomaan saman tien lintua putkistamme, kunnes yhtäkkiä sirkut nousivat taivaalle, lensivät ylitsemme ja kauas peltoaukean toiselle puolelle, laskeutuen suurten kuusten edustalle.

Meillä oli siis mennyt juuri niin kuin olimme edellisiltana suunnitelleet, olimme 10 minuutissa hoitaneet mäntysirkun rallilajiksi ja pääsimme jatkamaan matkaa. Toki olimme epäilleet, että tämä käynti Kopparsbackenissa olisi voinut kulminoitua ihan päinvastaisella tavalla rallimme tuomioksi…

Jatkoimme kohti Porvoota nähden matkalla ison urpiaisparven, jossa oli myös kymmenkunta tikliä sekä ainakin 3 tundraurpiaista. Porvoossa ajoimme Emäsalon sillalle, josta hoituivat kala- ja merilokki, mutta Tanssisaaren tikkaruokinta ei valitettavasti nopealla käynnillä antanut meille uusia lajeja. Onneksi kohta näkyi vauhdista Markuksen takapenkiltä plokkaama pelto-ojan matalissa puskissa ollut pyrstötiaisparvi ja sitten löytyivät Ernestasista pohjustetut räkättirastaat sekä yllärinä koiraspeippo ja eipä aikaakaan, kun olimme vauhdista nähneet isolepinkäisen, hiirihaukan kuin piekanankin.

Sitten olikin aika lähteä pikimmiten kohti Lapinjärveä. Ajo oli pitkä ja hieman puuduttava, mutta onneksi lopulta Juhan ja Neten pohjustama hiiripöllö löytyi Heikinkylästä kohtuullisen helposti. Mutta Markusbackenin peltopyitä ei vakiopaikoilta löytynyt, mutta eipä tämäkään käynti hukkaan mennyt, sillä huomasin naakkojen ja varisten parveilevan kaukana peltolakeuksien takana ja lopulta löysin paniikin aiheuttajan – maakotka lensi matalalla peltojen yllä!

Kohta matka jatkui Ingermanninkylään ruokinnalle, jolle saapui pienen odottelun jälkeen odottamamme europaea –alalajin pähkinänakkeli ja sitten piti kiiruhtaa kohti Porlammin koskikarapaikkoja. Tämä projekti sitten kestikin pitempään kuin olimme toivoneet, sillä pari koskikaraa löytyi lopulta vasta neljännestä paikasta. Onneksi samalta paikalta hoitui illan jo hämärtäessä myös pyy.

Illan jo hämärrettyä yritimme vielä varpuspöllöä useammastakin paikasta, mutta lopulta kello alkoi lähestyä viittä ja päätimme lopettaa. Muu joukkueemme lähti kohti purkupaikkaa Hamarissa, kun itse lähdin jo ajelemaan kotia kohti.

Illalla jo kotiin päästyäni sain lopulta tietää niin lajimäärämme kuin sijoituksemmekin; olimme 50 lajillamme jääneet niukasti yhdellä lajilla toiseksi. Toisen sijan taas voitimme ässien määrällä, joita meitä oli jopa kolme. Mutta hopea ei todellakaan ole häpeä eikä harmita yhtään, sillä olihan ralli upeassa säässä ja mukavassa seurassa tarjonnut monia mukavia lajeja, eikä meillä ollut koko rallissa ollut oikeastaan yhtään heikkoa hetkeäkään ja tärkeimpänä ainakin itselleni jää rallimuistoihin mäntysirkusta saatu WP-pinna!

J.A.

Onhan tuota hulluja tempauksia tullut tehtyä ennenkin, mutta viikonloppu 19.11. – 20.11. jäänee historiaan yhdestä hulluimmista. Alun perin tuona viikonloppuna minun olisi pitänyt olla joko Bongariliiton syyskokouksessa Helsingissä, BirdLifen edustajistoviikonlopussa Lohjalla tai Lappeenrannassa kaveriporukan järjestämässä tapahtumassa, johon oli tulossa paljon tuttuja, joita ei ollut tullut nähtyä vuosiin. Olinkin optimoinut viikonlopun siten, että olisin lauantain Lappeenrannassa ja sunnuntaiksi olin ilmoittautunut Lohjalle Edustajiston kokoukseen, kun kuitenkin olen Bongariliiton edustaja. Näin olin ajatellut, että pystyisin periaatteessa osallistumaan kaikkien tahojen toimintaan. Mutta loppuviikosta sain kiekkotreeneissä sen verran kovan tällin jalkaan, että lauantaiksi suunnitellut sporttailusuunnitelmat kaveriporukalla oli haudattava. Ja koskapa en ollut ilmoittautunut Edustajiston kokosviikonloppuun kuin sunnuntaiksi ja jo ilmoittanut olevani pois lauantain Bongariliiton kokouksista, päätin tehdä lopulta jotain aivan muuta, kun kerran hullua mahdollisuutta tarjottiin.

Perjantai-iltapäivänä Larssonin Kalle laittoi WhatsAppiin ringin pystyyn nimellä ”mäntysirkkuli”. Ruotsin Skånessa oli vajaan viikon verran ollut bongattavana WP:n ensimmäinen amerikkalainen mäntysirkkuli ja Kalle kyseli rinkiin kutsumalta isommalta porukalta, löytyisikö porukasta muita innokkaita bongaamaan lähtijöitä. En itse alkuun kiinnittänyt töitteni lomassa rinkiin mitään huomiota, mutta kun pari innokasta lähtijää oli Kallen lisäksi löytynyt ja lentosuunnitelmat alkoivat paljastua ihan inhimillisen hintaisiksi, päätin itsekin ilmoittautua täysin päättömälle bongausreissulle.

Niinpä lauantaiaamuyöstä klo 2 soi herätyskello ja reilua puolta tuntia myöhemmin olin ajamassa kohti Helsinki-Vantaata. Lentoasemalla olin noin klo 6:30 ja asemalta löytyivät pian niin Kalle kuin Pitkäkosken Jari ja Kilpimaan Jannekin. Ja klo 7:30 lähti koneemme kohti Tanskan Kööpenhaminaa.

Laskeuduimme Kööpenhaminaan klo 9:10 ja koskapa meillä oli mukanamme vain käsimatkatavarat, olimme varsin pian hakemassa Kilpimaan Europcarista vuokraamaa Skoda Superbia. Ja eipä aikaakaan, kun olimme ajamassa kohti Juutinrauman siltaa. Sillan ylitykseen vaadittavan lätkän olimme ostaneet vuokraamosta ja se maksoi hulppeat 80€ lähes saman verran kuin auton vuokra! Mutta tämän ansiosta meidän ei tarvinnut juuri sillalla hidastella ja kohta olimmekin jo Ruotsin puolella Skånessa ajamassa kohti mäntysirkkulipaikkaa.

Ennen yhtätoista saavuimme noin 45 minuutin ajon jälkeen Staffanstorpiin mäntysirkkulipaikalle, jossa oli porukkaa ihan älyttömästi! Olimme jo matkalla saaneet tiedon, että lintua ei ollut löytynyt ja paikalle mutaisia teitä pitkin tallusteltuamme tapasimme vanhoja tuttuja, paikalliset Jesper Segergren ja Richard Ekin sekä tanskalaisen Christian Lethin ja useita brittejä, joista tutuimpia minulle olivat Richard Bonser, Josh Jones sekä Ernie Davis. Ruotsalaiset olivat tietysti jo sirkkulin hoitaneet aiemmin ja niin olivat Ernie ja Joshkin edellisiltapäivänä. Mutta nyt kaikki paikat, missä lintua oli nähty oli jo koluttu huolella moneen kertaan ja etenkin Rich, jolla ei enää ollut paljon aikaa ennen paluulentoaan oli jo ehdottoman varma, ettei lintu enää ollut paikalla. Niinpä tovin kavereiden kanssa juteltuamme, teimme radikaalin päätöksen ja päätimme jättää sirkkulin muiden paikalla olleiden etsittäväksi ja suunnata noin sadan kilometrin päässä muutamia päiviä paikalla ollutta rusokaulasirriä bongaamaan, tämä kun kuulemma oli ainakin yhä paikalla. Samalla suunnalla oli lisäksi oleillut nokisorsa, joka myös kiinnosti porukkaamme. Jos mäntysirkkuli löytyisi, saisimme siitä kuitenkin tiedon ja voisimme palata sitä bongaamaan.

Onneksi pääsimme nopeasti isolle valtatielle, jota pitkin ajoimme noin tunnissa perille Vejbystrandin pieneen satamaan, jonka pohjoispuolella näkyi suurehko bongariporukka tuijottamassa edessään ollutta kivikkoa. Kävelimme nopeasti paikalle ja saimme kuulla, että lintu oli noin kymmenen minuuttia aiemmin vielä näkynyt kivikossa suosirrien seassa, mutta nyt linnut nukkuivat siten, että rusokaulasirri oli jossain piilossa.

Meillä oli alkuun käytössämme vain Jarin putki, mutta lopulta Kallenkin täytyi nöyrtyä hakemaan omansa autosta, kun lintua ei meinannut näkyä. Meillä muilla ei putkea ollut mukana lainkaan. Kalle oli meistä ainoa, jolla laji oli hoidossa Suomesta, joten häntä alkoi pikkuhiljaa poltella matkan jatkaminen kolmenkymmenen kilometrin päässä ollutta nokisorsaa bongaamaan, joka sekin oli ainakin aamupäivästä ollut paikalla.

Tuijottelimme kivikkoa reilun parin tunnin ajan ja aina silloin tällöin ruotsalaiset höpöttivät siihen malliin, että joku jossain päin porukkaa lintua näkisi ja saimmekin yhdeltä neitokaiselta nuotteja, missä osassa suosirriparvea hänkin ainakin luuli lintua hetkittäin nähneen, kun sen pää vilahteli kivien, suosirrien sekä parin nukkuvan sinisorsan takana. Me emme kuitenkaan millään onnistuneet nähdä linnusta vilaustakaan. Lopulta linnut yhtäkkiä valpastuivat ja osa lähti kävelemään kivikossa ja tietysti taas tuolloin osa porukasta linnun näki, mutta sitten aivan yhtäkkiä koko noin 80 suosirrin parvi nousi lentoon ja lensi kauas pohjoiseen. Ja me emme onnistuneet nähdä parvessa edes pienempää sirriä!

Fiilis alkoi olla jo aika epätoivoinen, varsinkin kun ruotsalaisista ei ottanut mitään selvää! Selkeästi osa oli linnun nähnyt ja osa taas vain heitti pyyhkeen kehään ja päätti lähteä pois. Mutta pienehkö porukka lähti suoraviivaisesti tarpomaan rantaviivaa parven perään ja me tietysti säntäsimme perään. Lopulta saimmekin tiedon, että parvi oli noin kilometrin päässä ja singahdimme perään. Mutta päästyämme perille saimme todeta parven olevan pienellä kivikkosaarella aika kaukana rannasta ja linnuista näkyi vain kymmenkunta, kun ne taas nukkuivat kivien takana!

Pienen odottelun jälkeen Kalle päätti lähteä nokisorsaa bongaamaan ja vei tietenkin putkensa mennessään. Niinpä meillä oli varsin toivottoman oloinen tilanne, kun linnut olivat kaukana, pahimmillaan kivikosta ei näkynyt ainoatakaan sirriä ja paikallisistakaan ei oikein ottanut mitään selvää, että oliko kellään tietoa, oliko tämä sirreille normaalia käytöstä, vai kävikö parvi joskus jossain rannassa näkyvissäkin? Ihan varmoja emme voineet olla edes siitä, että rusokaulasirri oli tässä porukassa, sillä huhujen mukaan pieni osa parvesta olisi jatkanut rantaviivaa kauemmaksi. Epätoivo alkoi jo ottaa otettaan, mutta uskottelimme itsellemme, että sirrien pitäisi joskus ruokaillakin eikä vain nukkua koko päivää.

Oltuamme jonkin aikaa paikalla tapasimme paikallisen Olof Jönssonin, johon olimme olleet yhteydessä ennen reissua ja reissun aikanakin. Ja kuinka ollakaan, hän oli saapunut paikalle vain pari minuuttia ennen kuin parvi oli lennähtänyt ja onnistunut heti näkemään parin sekunnin ajan rusokaulasirriä parvessa ennen kuin ne olivat lähteneet lentoon. Linnun oli täytynyt olla meidän kulmastamme jonkin takana koko ajan, sillä olin itse tuolloin juuri seulonut Kallen putkella parvea näkemättä mitään muuta kuin suosirrejä. Olof kertoili, että tämä oli ollut parvelle normaalia käytöstä ja rusokaulasirri oli ennenkin ollut todella vaikea löytää sirrien ja kivien takaa, muttei kertaakaan aiemmin sentään näin vaikea…

Tuijottelimme ja tuijottelimme kivikkosaareen eri kulmista ja lopulta peräännyimme satakunta metriä kauemmaksi rantadyynin portaikkoon, josta saarta pääsi katsomaan hieman ylempää ja vaikka etäisyyttä oli reilusti enemmän ja iltakin alkoi jo pikkuhiljaa hämärtää, kun sää oli varsin pilvinen, näkyi dyyniltä kuitenkin huomattavasti enemmän sirrejä nukkumassa kivien lomassa.

Valtaosa porukasta antoi pikkuhiljaa periksi ja mekin kävimme rannassa hyvästelemässä Olofin, jonka piti lähteä kotia kohti, mutta päätimme kuitenkin sinnikkäästi yrittää pimeään asti, sillä emmepä me muutakaan voineet, sillä Kalle oli autollamme etsimässä nokisorsaa, valitettavasti huonolla tuloksella hänkin. Autossa olivat myös kaikki meidän lisävaatteemme,joten aloimme pikkuhiljaa olla aika pahasti jäässä.

Mutta sitten yksi vanhempi lintuharrastaja sai puhelun, että joku porukka näkisi rusokaulasirrin dyyniltä. Hän onneksi oli kuullut meidän puhuvan englantia Olofin kanssa ja kertoi meille asiasta. Ja vaikka pari paikallista yritti kovasti tyrmätä, ettei lintu voinut näkyä dyynille, kun he olivat siellä juuri edellisen tunnin viettäneet, niin lähdimme kuitenkin tietysti kävelemään dyyniä kohti. Olimmehan mekin siellä olleet edellisen tunnin mutta tilanteet voivat aina muuttua…

Portaikossa, jossa me olimme olleet ollut pikkuporukka ei selvästikään näyttänyt siltä, että he mitään näkisivät, mutta toisessa portaikossa, joka oli vielä jonkin verran kauempana, mutta taas eri kulmassa saareen nähden alkoi käydä pieni kuhina. Singahdimme pikimmiten paikalle ja saimme ihan hyvän paikan ennen kuin portaikko alkoi olla täynnä. Mutta meillä oli vain yksi putki käytössä ja arvasimme, että lintu ei taaskaan näkyisi joka kohtaan. Niinpä kävelin suoraan sen porukan luo, joka linnun näytti löytäneen ja nämähän olivat onneksi mukavia ja hyvää englantia puhuvia orneja, jotka ilomielin antoivat minun katsoa heidän putkellaan. Ja vaikka valo oli jo vähentynyt ja etäisyyttä saareen varsin paljon, oli Swarovskissa sen verran hyvä valovoima ja piirto, että löysin heti kuvasta pienen sirrin suosirrien seurasta. Talvipukuinen rusokaulasirri olisi tietysti ollut kiva nähdä siten, että sitä olisi päässyt kunnolla mässäilemään, sillä tässä puvussa lajilla ei ole juuri mitään selkeitä tuntomerkkejä. Ja tälle etäisyydelle ei kovin vähäiset tuntomerkit enää näkyneet. Mutta kuvassa oli selvästi pieni sirri, jonka lyhyt nokka erottui aika ajoin sen käännellessä päätään ja sukiessa itseään. Lisäksi lintu näytti hieman lättänältä ja lyhytjalkaiselta eikä lainkaan niin pyöräkältä kuin pikkusirrin olisi olettanut vastaavassa tilanteessa näyttävän. Jari ja Kilpimaakin pääsivät tietysti katsomaan lintua samasta putkesta ja pian Jarilla oli lintu omassakin putkessaan ja yllättävän hyvin lintu näkyi hänen vanhemmalla Swarollaankin. Jonkin aikaa lintua taas katseltuani, se yhtäkkiä lennähti metrin verran vasemmalle kivien taakse, mutta tovin päästä se oli palannut taas täsmälleen samaan paikkaan kököttämään. Mutta nyt valo oli jo vähentynyt niin paljon, ettei siitä erottanut enää mitään muuta kuin pienen koon.

Lopulta päätimme mekin lähteä palailemaan satamaan, josta käppäilimme kylän kaupalle hieman lämmittelemään ja ostamaan evästä. Kallekin saatiin taas kiinni ja puolisen tuntia myöhemmin hän saapui täydellisen hylsyreissun heittäneenä meitä hakemaan. Kalle ei siis harmi kyllä ollut nähnyt mitään kolmesta yrittämästään rarista. Meillä muilla nokisorsa oli aiemmin hoidossa, mutta olimme tietysti suunnitelleet koko porukalla senkin hoitavan, mutta aina ei mene niin kuin Strömssössä…

Kilpimaa hyppäsi taas rattiin ja reilun tunnin ajon jälkeen ylitimme taas Juutinrauman sillan Tanskan puolelle. Kävimme lentokentän läheisellä huoltamolla tankilla ja syömässä ja palattuamme autolle huomasimme saaneemme parkkisakon, joka oli mukavat 100€! Reissumme ei todellakaan ollut mennyt niin kuin olimme etukäteen toivoneet. Onneksi kuitenkin rusokaulasirri oli näyttäytynyt, joten itse olin kuitenkin ihan kohtuu hyvillä fiiliksillä, vaikka toki mäntysirkkuli, jota ei siis ollut koko päivänä enää löytynyt, olisi ollut se tärkein pinna tällä reissulla meille kaikille.

Ajettuamme auton vuokraamon paikoille parkkihalliin ja palautettuamme avaimet, jouduimme vielä käymään maksamassa parkkisakon pankilla, ennen kuin pääsimme kävelemään lähtöauloille. Lopulta meille meinasi tulla jopa kiire ehtiä koneelle, sillä perinteiseen tapaan Helsingin lähtöaula sijaitsi kaikkein kauimpana.

Lentomme lähti 20:10 paikallista aikaa ja Helsinkiin laskeuduimme lopulta mukavasti 25 minuuttia etuajassa klo 22:20. Aulassa heitimme hyvästit toisillemme ja autolle käveltyäni, lähdin ajamaan kohti Lohjaa. Olin Lohjan Kisakalliossa klo 23:30, jossa kävin vielä paikalla koko päivän olleen Hannan kanssa moikkaamassa iltaa viettäneitä tuttuja ennen kuin noin 00:30 suuntasimme nukkumaan.

Sunnuntaina oli sitten vuorossa BirdLifen edustajiston kokous, joka kesti aamu puoli yhdeksästä iltapäivä yhteen. Hanna valittiin taas hallituksen varapuheenjohtajaksi. Sitten kävimme vanhempieni luona Kirkkonummella pikaisesti, ennen kuin lopulta lähdimme pitkälle kotimatkalle. Olimme lopulta Parikkalassa ihan ihmisten aikoihin ja kylläpä väsytti. Takana oli varsin pitkä ja raskas viikonloppu!

J.A.

Simpelejärvestä oli siis lahdet ja rannat jo jäässä ja yllättäen iso osa isommista selistäkin. Niinpä jopa laulujoutsenista oli valtaosa lähtenyt etelään ja niitä näkyi vain muutamin paikoin pieniä määriä. Isokoskeloitakaan ei tänä syksynä ehtinyt kertyä selille juuri lainkaan.

11.11. kävin kääntymässä Tähtiniemessä, jonne pääsin juuri ja juuri, sillä teitä ei ollut aurattu ja lunta oli yllättävän paljon. Jäisten selkien takana oli vielä hieman sulaa, jossa kellui pilkkasiipi ja mustalintu. Paluumatkalla pysähdyin Koitsanlahden Mantkanniemessä, jossa ruokinnalla oli yhä pari viitatiaista. Joukion Laatokanportin takana aukeni yllättäen sula ja kävelin rantaan katsomaan, löytyisikö selältä jotain vesilintuja ja löysinkin 5 liian kaukana väreilyssä ollutta lintua. Rannassa kuitenkin uiskenteli hassu parivaljakko – valkoposkihanhi ja sepelhanhi! Näytti siltä, että valkoposkihanhella oli vikaa siivessä, mutta sepelhanhi näytti aivan ehjältä. Tämä ei ilmeisesti ollut kehdannut jättää kaveriaan yksin. Laatokanportin kalakaupan pitäjä tuli juttelemaan pihassa kanssani ja tämä kertoi, että lintuja oli ollut aiemmin enemmänkin, mutta merikotka oli harventanut parvea. Tämä oli myös ruokkinut lintuja ja sittemmin hän on tehnyt linnuille yöpaikan ja polkuja rantaan ruokapaikoille jne. Saa nähdä, toipuuko valkoposki siihen kuntoon, että linnut pääsisivät vaikka Vuokselle, jossa talvehtiminen voisi onnistua, vai ovatko linnut joku päivä otettavissa kiinni ja toimitettavissa hoitoon?

Työpäivän jälkeen singahdin vielä Rautjärven Simpeleen Kokkolanjoelle, josta oli löytynyt pikku-uikku. Uudensillankoskella näkyi myös haapana, tukkasotka, 5 valkoposkihanhea, sinisorsia, koskikara ja pyrstötiaisia.

12.11. suuntasimme Hannan ja Partasen Harrin kanssa päiväretkelle Rautjärven puolelle. Matkan varrella kävimme katsomassa sepel- ja valkoposkihanhea sekä viitatiaisia. Mukavaksi ylläriksi Mantkanniemen ruokinnalla näkyi myös pikkutikka. Kokkolanjoella tukkasotka, koskikara ja pari valkoposkihanhea löytyivät Uudensillankoskelta ja 6-tien sillalta näkyivät muut tutut linnut eli pikku-uikku, haapana ja sinisorsat. Lahnaselle ajellessa näimme räkättirastaan ja tundraurpiaisen, mutta Lahnasella havainnot jäivät pariin sinisorsaan, pariin telkkään ja huudelleeseen harmaapäätikkaan. Kangaskoskelta puolestaan löytyi pari kuusitiaista, isolepinkäinen ja näkyi lennossa 15 käpylinnun parvi.

Sitten suuntasimme hieman kauemmas Rautjärvelle, kun olimme saaneet Kokkolanjoella tapaamaltamme tutulta lintuharrastajalta vinkkejä paikkaan, jossa oli ollut parikin hiiripöllö sekä suopöllö. Pöllöjä ei meinannut millään löytyä mutta lopulta äkkäsin suopöllön istumassa tien varressa muutamia kilometrejä eri paikassa, missä se oli edellispäivänä näkynyt. Lintu oli aika luottavainen ja saimme siitä hyvät kuvat. Kyseessä oli kuukausipinna; en ollut koskaan ennen nähnyt marraskuista suopöllöä.

Lopulta se kuitenkin lennähti ihan hyväkuntoisen oloisena hieman suojaisempaan paikkaan istuskelemaan. Kierroksellamme näimme myös hämmästyttävän paljon teeriä: Suurimmassa parvessa oli jopa 67 lintua ja yhteensä näimme hieman toistasataa lintua!

13.11. Suuntasin aamusta Lappeenrantaa kohti matkan varrella taas valkoposki- ja sepelhanhea vilkaisten. Kokkolanjoellakin pysähdyin lyhyesti, mutta sorsien lisäksi näkyi vain pilkkasiipi sekä valkoposkihanhen raadolta lähtenyt nuori naaras kanahaukka.

Lappeenrannassa suuntasin Toikansuon ojalle, jossa oli ollut edellisen noin viikon parhaimmillaan parikin taigarautiaista. Toinen linnuista oli yhä edellispäivänä ollut paikalla. Käppäilin lopulta ojan vartta edestakaisin 6 tuntia käyden välillä vain pikaisesti syömässä ja kyllähän paikalla lintuja oli todella mukavasti, muttei ainoatakaan taigarautiaista. Jotain syksyn erikoisuudesta kertoo kuitenkin se, että ojan varressa oli ainakin 8 punarintaa, 5 peukaloista, 2 rautiaista, tiltaltti, 2 mustarastasta sekä koskikara. Näistä lajeista en useammastakaan ollut tehnyt aiemmin kuin korkeintaan yhden havainnon Etelä-Karjalassa marraskuussa, tiltalttia en ollut aiemmin havainnut lainkaan.

14.11. kävin hoitamassa marraskisaan kuukkelit ja 15.11. pikainen Kokkolanjokikäynti tuotti samoja vesilintuja sekä hippiäisen marraslajiksi numero 71.

J.A.