. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

Työpäivän päätyttyä perjantaina 7.4. otin suunnan kohti Helsinkiä. Matkan varrelta näkyi Joutsenossa vuodariksi tuulihaukka ja Haminassa pari meriharakkaa. Helsinki-Vantaalta poimin veljeni Pirkan kyytiin ja matka jatkui kohti Turkua. Turussa kävimme shoppailemassa evästä parille seuraavalle päivälle ja pian olikin aika suunnata satamaan odottelemaan Viking Gracea, jolla matka jatkui kohti Ahvenanmaata.

Lautalla suuntasimme suoraan etukäteen varaamaamme puffettiin syömään. Ulkona oli jo niin pimeää, ettei kannelle enää olisikaan kannattanut mennä. Söimme parin seuraavan päivän edestä ja loppumatka meni sitten rästihommien parissa – itse kirjoittelin Thaimaan retkiraporttia ja Pirkka korjaili kokeita.

Vihdoin pitkälti puolen yön jälkeen rantauduimme Ahvenanmaalle ja Lumparlandin Långnäsiin, josta oli vielä puolen tunnin ajo Maarianhaminaan perinteiseen majapaikkaamme Solhemiin. Solhemissa onneksi oli taas kerran kaikki järjestetty hyvin ja pian pääsimme pehkuihin.

8.4. herätyskellomme soivat epäinhimillisen pian aamuviiden jälkeen ja pian olimme aamupalalla muiden jo aiemmin edellispäivänä paikalle saapuneiden joukkueiden kanssa. Me olimme tunnetusti taas nopeita ja lähdimme ensimmäisenä pihasta ajamaan kohti aloituskunnaksi valitsemaamme Eckerötä.

Stoppailimme muutamilla peltoaukeilla sarvipöllön toivossa, muttemme kuulleet alkuun itään muuta kuin runsaasti punarintoja, musta- ja punakylkirastaita. Marsundin salmea ennen kantautui lahdelta haahkojen ääntely ja näkyipä vilaukselta tien yli lentänyt lehtokurppakin, mutta ralli ei vielä ollut alkanut, sillä se alkoi vasta kuudelta. Lopulta olimme jo Eckerön puolella, kun ralli alkoi ja pysähdyimme hoitamaan tavalliset aamulaulajat pinnoihin, mm. laulurastaita oli jo joka puolella ja kuuluipa taivaalta harmaahaikarankin ääntä.

Ensimmäinen varsinainen kohteemme oli Skeppsvikin tien kuusikot, joista löytyikin helposti useita puukiipijöitä ja kuusitiaisia sekä ensimmäiset peukaloiset. Kalasääskikin lensi ylitsemme, vaikka oli vielä aika hämärää, mutta muuten emme kuulleet oikein mitään. Toivoimme tietysti kuulevamme teeriä, palokärkeä, punatulkkuja ja olisipa vaikka närhi saanut lentää tien yli, mutta näitä yleensä aamulla parhaiten hoituvia lajeja ei sitten havaittukaan koko päivänä…

Styrsin tien varressa onneksi lensi ylitsemme pari isokäpylintua ja pari rautiaistakin kuultiin. Lopulta kävelimme Styrsingsuddenin kärkeen, jossa ei yllättäen vielä ollut paikalla ketään muita. Merellä velloi mustalintuja ja haahkoja ja vähän väliä näkyi myös alliparvia, mutta muuten oli ihmeen hiljaista, sentään pari haapanaa kierteli päällämme – emmepä arvanneet, että ne jäisivät päivän ainoiksi! Pikkustaijin jälkeen näimme ensimmäiset ruokit, riskilät ja pilkkasiivet ja tietysti muutamia tavallisia vesilintulajeja nähtiin. Kun muutama muukin joukkue oli saapunut seuraksemme, löysin muuttavan naarasuivelon, jonka onnistuimme nuijauttamaan muilta höpöttelemällä jonnen joutavia, mutta löytyihän niitä sitten muualta myöhemmin. Taivaalta kuulunutta metsävikloakaan eivät muut tainneet huomata, mutta olihan niitäkin sitten siellä täällä. Sen sijaan muutama muuttanut kaakkuri, härkälintu, merimetso sekä yksittäiset ristisorsa ja kuikka taisivat tulla kaikkien paikalla olleiden lajilistoille.

Me poistuimme Styrsiltä ensimmäisinä yrittääksemme välttää sen, että törmäisimme jatkossakin joka paikassa muihin joukkueisiin – juuri parahiksi ennen kuin se aamun ainoa etelänkiisla sitten tietysti meni. Skeppsvikistä hoitui onneksi lähiluodolta noussut luotokirvinen sekä selkälokki ja Torpin kylän pinnasta löytyi sitten pelto- ja kulttuurilinnustoa tuttuun tyyliin. Sandvikenin rannasta löytyi soidintavia mustakurkku-uikkuja, silkkiuikkuja ja kelluipa lahdella taas härkälintukin. Ylitsemme lensi myös pikkukäpylintu äännellen, joten pikkuisen alkoi olla tuurin tynkääkin.

Degersandissa oli taas Aintilan Akin joukkue ”Partavillit” paikalla ja yhdessä heidän kanssaan määritimme tyllin seurassa eräällä luodolla piipertäneen kahlurin merisirriksi. Lopunkin aamuisen Styrsin köörin saavuttua paikalle muutti ohitsemme vielä tumma merikihukin, myös ensimmäinen merikotka nähtiin, mutta niitä olikin sitten kohta taivaalla aina kun sinne vain katsoi!

Degerbyn tien varresta viheltelin hömötiaisen listoillemme ja matka jatkui Storbyhyn, jossa Postbrygganin rannasta näkyi räyskä ja viereisen talon pihalta löytyi naaraspukuinen mustaleppälintu. Tämä lintu oli jo löydetty aiemmin, muttemme tienneet yhtään, missä pän Postbrygganin aluetta sitä oli nähty.

Sitten olikin aika lähteä ajamaan kohti Hammarlandia ja matkalla pelloilta ja lahdilta hoitui laulujoutsenta, nokikanaa ym. Lopulta kurvasimme Lillbolstadin peltoaukeille ja vihdoin taivaaltakin löytyi jotain muutakin kuin merikotkia, kun löysin hiirihaukan. Kaikki alueen hanhet olivat sulloutuneet pieneen vesialtaaseen ja kuittasimmekin siitä vielä puuttuneet metsä- ja tundrahanhet ja naureskelimme partaamme, että muut eivät välttämättä näkisi pelloilla ainoatakaan hanhea… Samaan aikaan pellon toisella laidalla Partavillien joukkue naureskeli katsellessaan isoa vuorihemppoparvea…

Bodafjärden oli hyvä lisä perinteiseen reittiimme, sillä lahdelta löytyi punajalkaviklo, pari kalatiiraa sekä taivaalla kaarrellut kanahaukka. Ramsholmenissa ei tarvinnut juuri autosta nousta, kun pähkinänakkeli huuteli itsensä pinnoihimme ja matka jatkui. Torpfjärdenillä kipusimme kammottavan kapeaan lintutorniin, josta avautui hyvä näkymä lahdelle. Pian olimmekin lapasorsaparia sekä heinätavikoirasta rikkaampia. Jatkettuamme kohti Maarianhaminaa näkyi vauhdista vielä isolepinkäinenkin.

Maarianhaminassa etsiskelimme perinteiseltä paikalta turkinkyyhkyhä, mutta lähes turhaan, onneksi satamassa sentään pyörähti kolme pulua taivaalla ja kalasatamasta löysimme kolme lapasotkaa.

Sitten jatkoimme Jomalan puolelle Gällarängin pelloille, jotka tuottivat kapustarintaparven sekä mustavariksen ja jo kohti Saltvikia ajaessamme näkyi Gölbyssä vielä hemppoja ja uuttukyyhkyjä.

Saltvikin Haga oli sitten pienoinen pettymys, sillä vieläkään emme saaneet uusia petolintuja listallemme! Ja hanhiparvissakin oli vain jo ennen nähtyjä lajeja. Onneksi määritimme urpiaisparven kauempaa
kuin koskaan – ne näkyivät lopulta kuuseen laskeuduttuaan yllättävän hyvin… Lötön lahdelta löytyi taas lapasorsia, 4 kalatiiraa, 2 kuikkaa sekä onneksi 6 punasotkaakin. Ödgarbyvikenillä sen sijaan ei nähty uusia lajeja, mutta pari räyskää ja 3 kalasääskeä kuitenkin.

Lopulta päätimme vielä lähteä kimpoamaan Jomalan Gottbyn pelloille, josta ilmoitettiin jo puolimatkassa ollessamme sepelrastaskin. Rastasta emme löytäneet, mutta ylläriksi yhdellä pellolla hiippaili todella aikainen pikkukuovi, joka jäi lopulta viimeiseksi lajiksemme.

Purussa näytti alkuun siltä, että olisimme hyvinkin 11 joukkueen kisassa mitalipallilla, mutta lopulta emme olleet nähneet ainoatakaan ässälajia ja muutenkin tuuria olisi saanut olla hieman enemmän. Tiedossa toki oli myös se, ettei kahden hengen joukkue missään nimessä ole optimi, sillä minkäänlaiseen hajaantumiseen tai edes kovin monipuoliseen havainnointiin ei kahdestaan pysty. Silti oli mukava huomata vasta purussa, että meillä oli listoiltamme unohtunut parikin lajia ja lopulta “AA-kerho” nimisen veljesjoukkion lajimäärä oli tasan sata jolla sijoituimme tasaisen joukon kuudensiksi. Monta kertaa rallin aikana tapaamamme ”Partavillit” ottivat voiton jopa vähän ylivoimaisesti 111 lajillaan. Rallin ylivoimaisesti paras havainto oli vain yhden joukkueen Styrssillä keskipäivällä näkemä vanha suula! Mekin yritimme tavoittaa lintua Degersandista, mutta valitettavasti se oli tuolloin jo jatkanut kohti Utötä, jossa se myöhemmin havaittiin.

Purun jälkeen alkoi univelka painaa oikein toden teolla ja suuntasimme varsin hyvissä ajoin pehkuihin. Meillä onneksi oli muista poiketen vielä muutama retkipäivä jäljellä.

9.4. aamupala oli kuudelta ja pian olimme matkalla taas kohti Styrsiä. Ihmeeksemme paikalle ei saapunut vielä pitkään aikaa muita, vaan saimme staijailla Pirkan kanssa kahdestaan. Merellä meno oli edellispäiväistä vilkkaampaa ja staijailimmekin lopulta aina puolille päivin saakka, muiden paikalla kääntymässä käyneiden jo jatkettua muualle aamuretkelle ennen paluulauttaansa. Aamun parhaimmistoa olivat 29 pilkkasiipeä, 84 tukkakoskeloa, 26 kaakkuria, 3 kuikkaa, 12 härkälintua, merikihu, 45 riskilää, 271 ruokkia, 3 etelänkiislaa sekä paikallinen luotokirvinen.

Päivällä Postbrygganin mustaleppälintu oli yhä paikalla ja Bölestä hoidimme vuodariksi liejukanan. Lillbolstadissa piti käydä pointsaamassa vuorihempot ja parvihan oli kasvanut entisestään ja vieläpä aika reilusti, sillä laskimme parvesta jopa 59 vuorihemppoa! Ja taivaalla oli liikennettä huomattavasti paremmin kuin edellispäivänä, jolloin olin kuitenkin staijannut silmät ruvella koko rallin ajan – nyt varpushaukkoja oli siellä täällä ja näimmepä muuttavan piekanankin.

Torpfjärdenin ruovikoista kuittasimme viiksitimalit helposti ja siinä ohessa löysimme spondesti uuden pähkinänakkelinkin. Iltapäivästä suuntasimme Hammaruddanille, jossa kuitenkin oli todella hiljaista. Rantoja pitkin käppäily tuotti kuitenkin luotokirvisen ja yhdeltä lähiluodolta löysimme 16 merisirriä. Kämpille palaillessa näimme Gottbyn pikkukuovin olevan yhä paikalla.

10.4. aamu oli toisinto edellisestä, mutta Styrsillä oli huomattavasti hiljaisempaa. Mustalinnuilla oli enemmän liikennettä ja arvioimme noin 1450 muuttavaa. Harmaasorsa pari muutti editsemme, kaakkureita näkyi 15, härkälintuja 11, merikihu, 10 riskilää, 138 ruokkia ja taas luotokirvinen. Lopettelimme staijin aika aikaisin ja suuntasimme Bodafjärdenille, jossa näkyi reissun uskomatonta kyllä ensimmäiset ja viimeiset jouhisorsat sekä jo rallissa nähtyjä lintuja.

Sitten teimme pari stoppia ennestään tuntemattomilla järvillä, mutta havainnot jäivät lähinnä Bjärströmsträsketillä nähtyyn koirasruskosuohaukkaan sekä muutamaan räyskään. Jatkoimme pikkuhiljaa kohti Saltvikiä ja Ödgarbyvikeniltä löysimme taas harmaasorsaparin ja pari räyskää ja Hagan pelloille suunnattuamme näimme isolepinkäisen. Pelloilla ei ollut muuta uutta kuin aivan järkyttävän isokokoinen muuttohaukka ja yksi ruovikkostoppi tuotti taas muutaman viiksitimalin, josko me tulevissa ralleissa vihdoin osattaisiin tämäkin laji hoitaa? Se sijaan samalla paikalla nähty fasaani meillä oli aina ennen hoitunut vakiopaikasta, mutta tältä paikalta oli rallissa löytynyt vain kukkoja – kaipa niistäkin voisi pinnan saada kun kerran fasaanistakin…

Lötöseen oli saapunut jo enempi lapasorsia, muttei muuta uutta, joten pikkuhiljaa lähdimme taas palailemaan kohti Maarianhaminaa. Gällarängissäkin nähtiin vain samoja lintuja kuin rallissakin. Ytterbyviken oli hienon näköinen paikka, muttei sekään tarjonnut yllätyksiä ja Storängenin tienooltakaan ei löytynyt kuin punatulkkupari reissupinnaksi. Illalla suuntasimme vielä Gottbyn rastasparvia seulomaan, muttemme vieläkään löytäneet etsimäämme sepelrastasta, pikkukuovi toki oli yhä vain paikalla. Nyt kävimme tarkistamassa, että kyseessä valitettavasti oli ihan eurooppalainen alalaji. Illan viimeiseksi havikseksi Solhemin pihalla lauloi pähkinänakkeli.

11.4. sääennuste oli lupaillut surkeaa, mutta suuntasimme silti taas Styrsille. Rantaan päästyämme keli oli kuitenkin oikein leppoisa ja paikalla oli jo Rasmus Mäki staijaamassa ja muutto oli kuulemma ollut heti aamusta ihan mukavaa. Mutta melko pian saapumisemme jälkeen homma tuntui hyytyvän ja vaikka mukavia rupatellessamme staijailimmekin aina puolille päivin saakka, jäivät havainnot aika vaatimattomiksi. Mukavimpina näimme pari kärjen edestä muuttanutta merisirriä, yhden aika kaukaisen etelänkiislan, 22 kaakkuria, 4 kuikkaa, 2 härkälintua, mustakurkku-uikun, 3 merikihua, 17 riskilää, 53 ruokkia sekä taas luotokirvisen. Styrsintietä pois ajellessamme näimme reissun ensimmäisen tuulihaukan ja Solhemille päästyämme lauloi nakkeli taas pihassa.

Iltapäivällä lähti Viking Grace kohti mannerta ja heti lautalle päästyämme keli muuttui sateiseksi, joten saatoimme hyvällä omatunnolla taas mennä puffettiin syömään. Loppumatka meni taas retkikertomuksen ja kokeiden parissa.

Turusta ajelimme taas Vantaalle, jossa tipautin Pirkan hotellille ja jatkoin itse Parikkalaan, jossa oli joskus ennen aamukahta ja seuraavana aamuna oli edessä todella virkeä herääminen arkitöihin.

J.A.

1.4. oli taas perinteisen Erämaarallin vuoro ja yhden väliin jääneen vuoden takia tuntuikin, ettei ralli olisi pitkään aikaan ollut Parikkalan ja Rautjärven alueella. Meille kävi lohkoarvonnassa melkoinen flaksi, kun saimme alueeksemme kotilohkomme eli mm. Kangaskylän, Siikalahden, Kullinsuon jne. sisältämän alueen. Soikkelin Miika lupautui rallijoukkueeseemme ja edellisenä iltana puimme Hannan kanssa hetken rallistrategiaamme ja suuntasimme ajoissa nukkumaan, jotta olisimme aloittelemassa rallia klo 3 aamuyöstä.

Miika oli ollut iltavuorossa töissä, joten sovimme, että hän liittyisi ralliin vasta hieman ennen aamun sarastusta. Me puolestaan Hannan kanssa aloitimme pöllöjen etsiskelyn Oravaniemeltä, josta jatkoimme Ristimäen kautta Kolmikantaan, sitten Kullinsuon ja Kontiolammen kautta Tyrjälle, mutta emme kuulleet ainoatakaan pöllöä. Rallin sai aloittaa liukuvasti kolmen ja neljän välissä, mutta me emme havainneet mitään aloittamisen arvoista, sillä vaikka nisäkkäistäkin tässä rallissa sai pinnoja, eivät rusakko tai metsäjänis mielestämme ansainneet aloituslajin statusta.

Niinpä lopulta ensimmäiseksi lajiksemme näimme laulujoutsenia Tyrjänkoskella, josta kiiruhdimmekin sitten aamuviiden pintaan Siikalahdelle Miikaa tapaamaan. Olin jo edellisiltana ajanut minun ja Hannan pyörät Kannakselle, jonne Miikakin tipautti omansa ja siitä lähdimme suunnitellusti polkemaan eri suuntiin, sillä tässä rallissa sai hajaantua kahtia. Hanna lähti polkemaan koko aamuksi Kolmikannan suuntaan ja meillä Miikan kanssa oli suunnitelmana suunnata koluamaan Siikalahden tienoota. Ensin kuitenkin kävimme vielä pikaisesti Siikalahden eteläpuolen metsissä autolla kuulostelemassa mahdollisia varpuspöllöjä, mutta emmepä kuulleet niitäkään. Muuten kyllä tavalliset linnut alkoivat jo pikkuhiljaa heräillä ja kuulimmepa yhden töyhtötiaisen sekä pari hippiäistäkin, ennen kuin olimme taas Kannaksella ja lähdimme polkemaan Siikalahtea kohti.

Kaukolassa näkyi kolme metsäkaurista ja Siikalahden rannoilla kuulimme ensimmäisen harmaapäätikan, joita löytyikin aamun aikana aika monta – yhteensä Miikan kanssa havaitsimme 8, Hanna kaksi ja koko porukalla löysimme iltapäivällä vielä yhden lisää. Muuten Siikalahdella oli hiljaista! Takatalvi oli iskenyt linnustoon aika pahasti ja ne muutaman jo saapuneet linnut olivat palanneet takaisin etelämmäksi. Tässä rallissahan ns. erämaalajit antoivat pisteitä yksilöittäin, kun taas muista linnuista sai vain yhden lajipisteen. Niinpä pyörälenkkimme Siikalahden rantoja seuraillen tuotti meille pisteitä lähinnä tikoista. Harmaapäätikka oli tietysti meille melkoinen pinnasampo, sillä yksilöstä sai viisi pistettä. Siikalahdelta löysimme kuitenkin lukuisten käpytikkojen (koko päivän yhteismäärä 40 yksilöä) lisäksi myös pari valkoselkätikkaa, pikkutikan sekä palokärjen.

Teeriä havaitsimme ainoastaan kolme naarasta emmekä kuulleet soidinta lainkaan. Kanahaukka ja varpushaukka nähtiin Siikalahden päällä ja sekä paikallisia että muuttavia hiirihaukkoja nähtiin yhteensä 9 lintua. Uuttukyyhky muutti lahden yli ja päivän mittaan näimme muutamia metsähanhiparvia sekä pari yksittäistä tundrahanhea. Torokanniemessä lauloi peukaloinen lyhyesti ja Peltolan pellolla oli varisparvessa mustavaris. Hömötiaisia oli todella vähän (yht.16) mutta puukiipijöitä kuultiin ilahduttavan runsaasti (10). Punatulkkuja havaittiin 29, närhiä 13, korppeja 27, Hanna havaitsi 5 pikkukäpylintua, pulmusia nähtiin muutama parvi ja hemppokin kuului muutolla. Päivän paras laji osui Hannan pyörälenkin varrelle, kun hän löysi Lahdenkylästä pähkinänakkelin. Muita hänen parempia havaintojaan olivat pyy, palokärki sekä tikli ja pisteitä toki tuli runsaasti tavallisista metsälajeista. Meidän pyörälenkkimme Miikan kanssa oli tässä vaiheessa jo tyssänyt aikoja sitten, kun olimme lähteneet Siikalahden pohjoispuolen metsien läpi polkemaan kohti Särkisalmea ja päässeet jopa aika lähelle, kunnes yhtäkkiä tien auraus veikin järvelle ja pilkkiavannoille. Niinpä olimme kääntyneet takaisin ja suunnanneet patotielle staijaamaan.

Hannan poljettua Lahdenkylän läpi kuutostien varteen soitti hän meidät hakemaan hänet. Tässä vaiheessa aamupäivää oli tuuli virinnyt varsin voimakkaaksi ja lintujen havainnointi oli vaikeaa. Kiertelimme tovin Kangaskylän pinnassa havaiten Ristimäessä tilhiparven, Kirkonkylällä kuusitiaisen ja Kangaskylällä pulut sekä 4 varpusta, ennen kuin minut tiputettiin jatkamaan petostaijia patotielle ja Hanna ja Miika suuntasivat Särkisalmen suuntaan. Iltapäivä meni kuitenkin aivan plörinäksi, kun edes merikotkat eivät suvainneet saapua kovassa tuulessa Siikalahdelle. Niinpä lopulta emme iltapäivällä enää monta pistettä saaneet, paras löytö oli Tyrjältä löytynyt valkkoselkätikka.

Lopulta ralli loppui ja Miika lähti nukkumaan, jotta jaksaisi taas yöllä töihin ja me suuntasimme Simpeleen suuntaan Pitkäjärven toimintakeskukselle, jossa oli tapahtuman purku illanviettoineen. Perille päästyämme olikin jo lähes koko porukka kasassa. Parikkalan ja Rautjärven alueella oli yhdeksällä lohkolla ollut joukkue koluamassa, valitettavasti aivan koko alueen kattavaa kartoitusta emme nyt saaneet tehtyä, sillä yhden joukkueen peruutettua viimetingassa osallistumisensa, jäi alun perin yhden lohkon eli kaukaisimman Rautjärven lohkon ohella myös kaukaisin Parikkalan lohko eli Uukuniemen lohko kartoittamatta.

Purku oli taas pitkä ja yllätyksellinen. Me tietysti yllätimme kaikki 11 harmaapäätikallamme, jolla nousimme tuloslistoilla komeasti. Pöllöjäkin oli havaittu ihan kohtalaisesti, mikä yllätti ainakin minut ja parilla lohkolla oli teeriä soidintanut kuulemma joka puolella. Se ei kuitenkaan ollut yllätys, että lopulta voiton kirjasi Valosten ja Parviaisen joukkue, joka oli tällä kertaa kolunnut Rasvaniemi-Kirjavala-Kesusmaa -lohkoa. Valosen poijjaat eli Arttu ja Perttu olivat polkeneet metsäteitä lähes koko päivän ja keränneet taas melkoisen määrän metsätiaisia ja toki muutakin pinnakamaa ja heillä olikin varmaan lähes joka toisesta lajista isoimmat pistemäärät. He myös vastasivat yllättävimmistä havainnoista, kun pellolta oli aamuyöllä noussut pyy kiepistä ja metso oli muuttanut yli kesken staijin järven selälle! Toiseksi sijoittuivat kisan pääjärjestäjä Harry Nyström seuranaan Jarkko Rutila sekä Helena Lamberg ja kolmanneksi Jari Kontiokorpi, Pentti Hotta sekä Timo Patosuo. Me olimme seuraavan todella tiukan kolmikon paras yhden pisteen erolla seuraaviin (Jari Kiljunen ja Raino Kinnunen) ja sitä seuraaviin eroa (Jani Varis ja Kai Hilditch) oli kolme pistettä (lue kolme hömötiaisia tai käpytikkaa tms.). Seitsemänsiä olivat Jarmo Pirhonen ja Ilpo Hjerppe ja kahdeksansia ensikertalaiset Markku Nurminen, Pasi Parkkinen ja Leena Vekka, joilla oli kuitenkin kovia ässälajeja mm. lehtopöllö, kangaskiuruja sekä toinen kisan lapinpöllöistä.

Mukavia havaintoja ja summia kisassa olivat mm. 20 valkoselkätikkaa, 34 harmaapäätikkaa, 88 palokärkeä, 4 sarvipöllöä sekä hiiripöllö. Sen sijaan kateissa olivat mm. metsot, joita havaittiin vain se yksi muuttaneen oloinen, merikotka (vain 1), töyhtötiainen (33) sekä ensimmäistä kertaa pinnalajina mukana ollut varpunen, joita löytyi vain 42 yksilöä kolmella lohkolla.

Illan viettoa jatkui puolille öin, mutta lopulta oli pakko suunnata aivan karmeaksi muuttuneessa lumisadekelissä kotiin nukkumaan, sillä minulla oli seuraavana päivänä Imatran tienoon kaukispuulaakin loppuottelu voitettavana. Melkoinen trilleri peli muuten olikin, mutta rankkareissa se voitto lopulta tuli.

2.4. ennen Imatralle ajamista näkyi Siikalahdella vuodariksi pari kulorastasta, ensimmäiset räkättirastaat sekä muutama tikli. Seuraavat mainittavammat havainnot tein 4.4. kun Siikalahdella kierteli jo viitisenkymmentä hanhea (40 metsuria ja 10 tundraa), pari merikotkaa muutti, ruskosuohaukkoja oli saapunut paikalle jo pari ja ensimmäinen niittykirvinen saapui lahdelle.

5.4. lahdella olikin sitten yllättäen todella keväistä, vaikka ei sää ihmeemmin ollut sen paremmaksi muuttunut. Edellispäivänä muiden vilaukselta näkemä kaulushaikara kuului vaimeasti, punarinta piilotteli ruovikon reunassa, taivaanvuohi näkyi lyhyesti lennossa ja muutama naurulokki sekä kalalokki muuttivat, mutta yllätyksellisintä oli kuitenkin se, että sepelkyyhkyjä oli isoissa parvissa lähes tuhatkunta ja peippoja, joita oli aiemmin näkynyt vain ihan muutamia, viiletti metsiä pitkin pääosin pohjoisiin suuntiin tunnissa pitkälti toistatuhatta. Niittykirvisiä oli jo 24 linnun porukka, pari västäräkkiäkin näkyi sekä hemppo ja 70 pulmusta. Särkisalmen sulalla näkyi tavi, pari nokinanaa sekä selkälokki ja Lemmikonsalmella pari haapanaa ja 5 uiveloa. Illalla Särkisalmella näkyi vielä lehtokurppakin.

Sama meno jatkui 6.4. jolloin Siikalahdella näkyi pari kanadanhanhea, taveja, punasotkakoiras, sinisuohaukka kierteli taivaalla parin kalasääsken ohella, toistakymmentä hiirihaukkaa, 6 varpushaukkaa, pari ampuhaukkaa ja piekana näkyi myös, kapustarinta suuntasi kohti etelää käytyään varmaan toteamassa, että pohjoisempana oli vielä ihan kunnon hanget, mutta pari kuovia suuntasi silti kohti pohjoista.

Mutta sitten sää taas huononi ja muutto tyssäsi ja tyssäsikin sitten ihan kunnolla! Öisin tuli kunnon pakkasia ja sateetkin tulivat lumena. Nähtyäni vielä ruokatunnilla Särkisalmella jouhisorsaparin, olikin työpäivän päätteeksi mukava suunnata nokka kohti lounaisinta Suomea ja Ahvenanmaata, jossa oli tarkoitus viettää seuraavat neljä päivää rallaten sekä retkeillen.

J.A.

Kevät teki tuloaan aika vauhdikkaasti auringon jo lämmittäessä ja sateiden tullessa välillä vetenä. Tuuletkin olivat pitkään eteläisiä, mutta jostain ihmeen syystä muuttolintuja ei meinannut saapua Parikkalaan lainkaan siinä määrin kuin olisi odottanut.

Thaimaan reissumme jälkeen oli aistittavissa pientä lintukrapulaa, sillä tyhjän taivaan tuijottaminen ei kauheasti kiehtonut sen jälkeen, kun oli yhdeksässä päivässä nähnyt selvästi yli 300 lintulajia.

Pakkohan Siikalahdella oli kuitenkin alkaa käydä vähintään ruokatuntiretkellä aina sään salliessa. 10.3. havainnot jäivät kuitenkin vielä kovin talvisiksi ja ilahduttavinta olikin nähdä muutaman varpusen saapuneen taas terkkarin viereiselle pesimäpaikalleen koko talven kateissa olon jälkeen.

12.3. Imatran pelireissulla kävin illalla katsomassa Vuoksen lokkielämää, mutta eivätpä nämä kerääntymät ole enää vuosiin nousseet oikein millekään tasolle. Laskin 88 harmaalokkia ja näin ohessa myös muutamia laulujoutsenia; yksi kansallislintu kellui Parikkalan Joukionsalmessakin paluumatkalla.

13.3. kävin Kannaksella bongaamassa pitkän tauon jälkeen ruokinnalla taas muutamaan kertaan näyttäytyneen viitatiaisen. Kuuluipa jostain joutsenenkin ääntä ja vihervarpusia lensi pihan yli.

14.3. uutena muuttajana näkyi Siikalahdella merikotka, joutsenet köllöttelivät paksulla jäällä kevättä odotellen ja harmaapäätikka huusi taas koko ajan kuten niin monena aikaisempanakin keväänä. 15.3. näkyivät ensimmäiset ihan oikeasti keväisemmältä tuntuvat linnut, kun lahdella näkyi 4 töyhtöhyyppää sekä 12 pulmusta. Joutsenparit tappelivat jo aivan keväthurmoksessa.

16.3. aikainen kevään tulo jatkui kiurulla, 5 kottaraisella, 51 pulmusella sekä hyvin aikaisella pajusirkulla. Pari kanahaukkaa liihotteli reviirillään ja hyyppiä näkyi jo kymmenkunta.

18.3. joutsenia liihotteli jo edestakaisin ja muuttosuuntaankin, ensimmäinen sepelkyyhky painoi pohjoiseen ja mustarastaskin vilahti patotien poikki. Tikoilla oli elämää, kun parin palokärjen, ja harmaapäätikkojen ohella näkyi ja kuului pari pikkutikkaa ja näkyipä yksi pikkukäpylintukin. 19.3. lajisto ei juuri vaihtunut, eivätkä määrätkään – kottaraisia oli jo kuusi ja pulmusia näkyi 70 linnun parvi. Imatran pelireissulla stoppasin Simpeleen Kokkolanjoella, jossa näkyi koskikara ja Vuoksella oli talvehtineelle kanadanhanhelle saapunut seuraa.

20.3. uutena lajina näkyi pari hiirihaukkaa, mutta 23.3. paukahti sitten melkoinen ylläri, kun aurinkoisella Siikalahdella pyöri naaras ruskosuohaukka vanhan pesänsä yllä! Tämä oli minulle uusi maaliskuupinna – ja Etelä-Karjalan aikaisin koskaan – ja vieläpä useammalla päivällä! Muita ruokiksella näkyneitä lintuja olivat hiirihaukka, uuttukyyhky, 5 sepelpulua, 30 hyyppää, 2 kiurua ja 3 pajusirkkua. 24.3. ainoat mainittavat havainnot olivat kurki sekä komea noin 180 pulmusen parvi.

Särkisalmen sulaakin piti jo aika ajoin käydä katsomassa, mutta hiljaista oli! 20.3. parin satunnaisesti paikalla olleen joutsenen ohella sulan reunalla kökötti sinisorsa, mutta kuun loppuun mennessä paikalla näkyi tämän lisäksi vain tälle koirassorsalle ilmeisesti rukkaset antanut naaras sekä 2 paria telkkiä, jotka nekin katosivat takatalven myötä.

25.3. alkoi kunnon takatalvi! Jo lähes lumeton maisema peittyi taas lumivaippaan ja tuuli oli pohjoisista ilmansuunnista. Tällöin lahdella näkyi vielä hiirihaukka, 10 hyyppää, 4 kiurua, 9 kottaraista, 7 pajusirkkua, tikli sekä mustavaris, mutta seuraaviin päiviin ei oikein ollut kiinnostusta mennä ulos lainkaan.

29.3. oli yhä vain tuuli pohjoisen puoleinen ja yöpakkaset olivat keikkuneet yli kymmenessä asteessa. Suurin osa saapuneista muuttajista lie palannut vähän etelämmäksi takatalvea karkuun? Silti pikainen käynti Siikalahdella tuotti hiiri- ja varpushaukan, uuttu- sekä sepelkyyhkyn, kiurun sekä 7 pulmusta. 30.3. havainnot jäivät merikotkaan ja maaliskuun viimeisenä päivänä näkyi taas merikotka, ainakin parin vuoden tauon jälkeen vanha merilokki, mustavaris sekä västäräkki. Sääennuste ei kuitenkaan luvannut juuri parempaa, joten kevät edennee hyvin pikkuhiljaa lähipäivinäkin?

J.A.

8.1. Irlannista palattuamme stoppasimme paluumatkalla Helsingistä Parikkalaan pariin otteeseen iltahämärissä ja kuittasimme Lappeenrannasta tutun huuhkajan ja Imatran Vuokselta kanadanhanhen vuodariksi. Sinisorsia näkyi tietysti myös ja telkkäparvessa olleet pari uiveloa.

9.1. arkiaherruksen taas alettua ehdin hoitaa ruokatunnilla vuodariksi kesykyyhkyn, Kannakselta löytyneet pari viitatiaista sekä pari valkoselkätikkaa. Viitatiaiset kävivät ruokinnoilla paikassa, joka oli vajaan kilometrin päässä paikasta, jossa olin marraskuussa nähnyt pari viitatiaista talvilintulaskennassa. Saattavat siis olla samat linnut, mutta mistäpäs sitä tietää?

10.1. Kannaksen viitatiaiset näkyivät taas ja vuodariksi näkyi puukiipijä ja yllättäen myös mustarastas vilahti yhdeltä ruokinnalta piiloon kuusien kätköön. Tyrjänjoelta löytyi yllättäen 6 sinisorsaa 11.1. kylällä näkyi kanahaukka ja pikaisen metsäretken ainoa havainto oli 5 teeren parvi.

14.1. pelireissun matkan varrella Simpeleen Roukossa näkyi 3 pähkinähakkia ja Vuoksella kanadanhanhi ja 3 merimetsoa. 15.1. metsäreissu tuotti töyhtötiaisia sekä tutut kuukkelit ja Peruspohjanjoella käynti tuotti koskikaran. 16.1. Kannaksella näkyi 5 pyrstötiaista ja Siikalahdella isolepinkäinen. 17.1. Kirkonkylällä näkyi pari äänekästä pähkinänakkelia ja Siikalahdella valkoselkätikka.

19.1. kylän kesykyyhkyt olivat taas lisääntyneet ja kuuden parvi harjoitteli lentämistä terkkarin yläpuolella. Taitavat todellakin pesiä aivan ympäri koko talven? Muuten seuraavat uudet havainnot olivat 21.1. taas pelireissulla Kolmikannankankaalla lentänyt isolepinkäinen, Simpeleen Kokkolanjoella nähdyt 8 laulujoutsenta sekä pari koskikaraa sekä Lappeenrannasta hoidetut Reijolan puhdistamon 6 tavia, Pappilanniemen harmaapäätikka ja Kaukaanselällä näkyneet 3 merimetsoa.

22.1. teimme Simpeleen järven eteläisen osan kiertoretken Hannan ja tämän sisarusten Miikan ja Elissan kanssa. Ensihavainnot tehtiin Tarvaslammella, jossa pihassa näkyi pari harmaapäätikkaa. Aloitimme kuukkelimetsistä, joista kolme lintua löytyi taas ruokittavaksi ja kuvattavaksi. Matkalla näkyi myös kanahaukka. Melkoniemestä löysimme sitten yllättäen uuden viitatiaisen! Lintu kävi pienellä piharuokinnalla ja ehdimme onneksi ottaa siitä pari kuvaa ennen kuin se jatkoi muiden tiaisten perässä metsään. Taas liikkeelle lähdettyämme näimme 9 teeren parven.

Villisikatilan puista seuloimme keltasirkkuparvea, josta löytyi pikkuvarpusten ohella yksi varpunenkin. Kokkolanjoelta löytyi taas laulujoutsenia ja koskikara sekä kuului urpiainen.

Koitsanlahdella Mantkanniemessä viitatiaiset olivat yhä paikalla ja pian jatkoimme Siikalahdelle, jossa näimme isolepinkäisen ja lopetimme retken Kannakselle, jossa näimme taas pari viitatiaista. Olimme siis parissa tunnissa nähneet viisi viitatiaista! Retken päätti vielä eräässä kelossa kököttänyt kanahaukka.

26.1. Siikalahdella näkyi pyy vuodariksi ja Kannaksen viitatiaiset olivat yhä sitkaasti paikalla. 27.1. aamulla Kannaksella näkyi se harvinaisin tiainen eli kuusitiainen. Päivemmällä ajelin etelää kohti ja retkeilin matkalla tovin Imatralla ja Lappeenrannassa mutta kauheassa sumussa havainnot jäivät samoihin tuttuihin lintuihin.

27.1. aamusta hyppäsin Kirkkonummelta Matias Castrénin kyytiin ja yhdessä Matiaksen ja Jari Laitasalon kanssa suuntasimme Hankoon, jossa meillä oli taas perinteinen Bongariliiton hallituksen kokousviikonloppu. Aamun retkeilimme Hankoniemen kärjen tuntuman lintupaikoilla ja näimmekin sulalla merellä kyhmyjoutsenia, joitakin laulujoutsenia, kala-, harmaa- ja merilokkeja sekä kalasatamassa 5 naurulokkiakin, nokikanan, muutaman tukkakoskelon, muutamia satoja alleja, muutaman merikotkan jne. Päivällä kokoonnuimme Tvärminnessä ja kokousta jatkuikin pitkälle puoleen yöhön.

29.1. suuntasimme taas samalla porukalla retkelle kuten toki muu porukkammekin. Nähtyämme palokärjen Tvärminnessä, ajoimme suoraan Vedagrundetille, josta löytyi saman tien paikalla paria päivää aiemmin näkynyt luotokirvinen. Retkeilimme puolille päivin, jolloin keli alkoi muuttua varsin tuuliseksi ja näimme osin samoja lajeja kuin edellispäivänäkin, mutta kuulimme myös pari isokäpylintua ja näimme mm. Täktbuktenin Kobbenilla 29 lapasotkaa, tukkasotkia ja uivelon ja Högholmenilla noin 70 pilkkasiipeä sekä ainakin yhden mustalinnun ym.

31.1. löysin Siikalahdelta europaea-pähkinänakkelin ja näkyihän siellä tietysti valkoselkätikkakin.

1.2. Särkisalmella näkyi pari kuusi- ja töyhtötiaista ja Siikalahdella vaseti, harmaapäätikka ja isolepinkäinen. Illan saunareissulla Tarvaslammella kuului aktiivisesti puputtanut helmipöllö.

Viitatiaiset tuntuivat kadonneet johonkin enkä havainnut niitä enää lainkaan, vaikka kävin paikoilla useampaankin otteeseen. Sen sijaan valkoselkä- ja harmaapäätikkoja tuntui näkyvän ruokinnoilla helposti. 2.2. Särkisalmelta napsahti vuodariksi peippokin.

4.2. aamusta näin Kirkonkylällä pyrstötiaisia sekä pari vihervarpusta. Jatkoimme retkelle Partasen Harrin kanssa ja vaikka alku oli tahmea, niin viimeistään Siikalahdella alkoi onni potkia, kun näimme lyhyessä ajassa harmaapää-, pikku-, valkoselkä- sekä yllärinä myös pohjantikan sekä pähkinänakkelin! Koskapa fiilis oli niin korkealla, niin päätimme vielä käydä Rautjärven Latvajärveltä pointsaamassa hiiripöllön.

5.2. olin taas pelihommissa Lappeenrannassa ja matkalla näkyi taas tuttuja lintuja. Kävin myös Joutsenossa yrittämässä turkinkyyhkyjä, joita ei näkynyt mutta Etelä-Karjalan ensimmäiset talvehtivat uuttukyyhkyt, 4 kappaletta, onnistuin näkemään Myllärilässä.

Muutamaan päivään en taas nähnyt muuta kuin tikkoja sekä samaa isolepinkäistä, mutta 10.2. kävin moikkaamassa Tyrjän sinisorsia ja koskikaraakin. 11.2. aamun metsäretki tuotti vain 5 teeren parven ja vuodariksi pikkukäpylintuparin.

12.12. oli taas pelihommia ja nyt onnistui matkan varrelta hoitumaan turkinkyyhkytkin Joutsenon Anolasta. Odottelin lintuja varmaan noin tunnin, kunnes yhtäkkiä paikalla myös ollut Punnosen Pekka huomasi äksöniä taivaalla. Kyyhkyt saapuivat kovaaa ja korkealla päällemme kanahukan jahdatessa toista niistä! Ja kylläpä oli lähellä, ettei toinen lintu jäänyt vanhan koirasgentin saaliiksi, mutta onneksi haukka hyytyi päästyään pari kertaa ihan iskemäänkin, mutta onneksi kyyhkyyn osumatta. Jatkoimme tästä pointsaamaan Pekalle uuttaritkin, jotka löytyivät pienen hakemisen jälkeen. Lopulta jatkoin itse Lappeenrantaan, josta en enää löytänyt mitään uutta ennen kuin piti suunnata pelaamaan.

13.12. lyhyt metsäretki aurinkoisessa ja lämpimässä kelissä tuotti pelokärjen sekä kolme kilpaa huudellutta pyytä ja 17.2. Siikalahdella näkyi taas nakkeli ja vaseti. 18.2. tein hieman etuajassa talvilintulaskennan, sillä oikeaan laskenta-aikaan olemme suurimman osan lomareissulla ja muut päivät töissä. Lintuja oli vähemmän kuin koskaan, mutta osasyynä lie ollut se, että lähdin laskentaan hieman myöhässä ja osan kelistä satoi lunta ja loppupäästä reissua tuuli varsin kovaa. Niinpä lintumäärät jäivät pienemmiksi kuin koskaan, mutta ylläreitäkin osui kohdalle. Mainittavimpia havaintoja olivat 2 kuusitiaista, harmaapäätikka, 3 urpiaista, 2 pyytä sekä kotipiiriin jo päästyäni ylitseni lentänyt mustavaris! Illalla kävimme Hannan ja Harrin kanssa Melkoniemen suunnilla pöllöretkellä ja saldoksi tuli yhteensä 5 helmipöllöä.

19.2. Kokkolanjoella näkyi 4 laulujoutsenta, 13 sinisorsaa ja isokoskelo ja Kontron pellolla isolepinkäinen. Seuraavana päivänä isokoskeloita näkyi jo 5 yksilöä. Sitten seuraavat päivät menivätkin valmistautuessa Thaimaan matkaan. Ainoa kirjattu lintuhavainto ennen reissua oli lentoasemalle ajellessa Porvoossa nähty hiirihaukka.

J.A.

9.12. kävin työpäivän päätteeksi Simpeleellä, jossa 6-tien sillalta näkyi pikku-uikku sekä koskikara. Viitatiaiset näkyivät taas Koitsanlahdella matkan varrella. 10.12. teimme pari stoppia Vuoksella jouluostoksille mennessämme ja näimme 9 merimetsoa, kanadanhanhen sekä uivelokoiraan.

11.12. kävimme Soikkelin Miikan kanssa kiertelemässä Simpeleellä hieman huolellisemmin ja näimme nyt molemmat pikku-uikut 6-tieltä ja muita havaintoja joelta olivat neljän laulujoutsenen perhe, 9 sinisorsaa, 3 telkkää, palokärki sekä 9 pyrstötiaisen parvi. Latvajärven suunnilla näimme yhteensä ainakin 35 teertä ja Änkilänsalossa kanahaukan. Paluumatkalla Koitsanlahden hovin ruokinnoilla näkyi 2 harmaapäätikkaa.

Viikolla havainnot jäivät kylällä näkyneeseen kanahaukkaan sekä Lemmikonsalmella pienehkössä sulassa kelluneeseen pilkkasiipeen. 14.12. kävin ruokatunnilla pikaisesti Simpeleellä hakemassa teroitettavana olleet luistimeni ja bongasin samalla Roukosta pähkinähakin. 16.12. pikakäynti Tyrjänjoella tuotti perinteisen koskikaran.

18.12. kiertelimme Hannan kanssa taas Simpeleen suunnalla ja kävimme matkalla viemässä viitatiaisille joululahjaksi ison rasvapötkön, sillä Mantkanniemen ruokinta oli pariin otteeseen ollut aivan typötyhjä. Olisipahan linnuilla ainakin jotain aina tarjolla. Viitatiaiset eivät tällä kertaa näyttäytyneet, mutta ylitsemme lensi 5 taviokuurnan parvi ja rantametsikössä rummutteli valkoselkätikka.

Jouluaattona kävimme taas Mantkanniemessä ja pitkästä aikaa näimme molemmat viitatiaiset ja urpiaisparvessa oli tyylipuhdas ruskourpiainen, joka oli ensimmäinen havaintoni cabaret alalajin urpiaisesta Etelä-Karjalassa. Tapaninpäivänä kävimme kiertelemässä Melkoniemen metsissä ja näimme kaikki alueen 3+1 kuukkelia. Metso rysähti lentoon lähipuista, mutta muuten havainnot jäivät vähiin.

27.12. oli vuorossa talvilintulaskenta, joka oli erittäin vähälintuinen. Sääkin muuttui laskennan lopussa surkeaksi, mutta onneksi linnut pysyivät aktiivisina. Havaitut linnut olivat: teeri 17, kesykyyhky 2, valkoselkätikka 1, pyrstö- 19, sini- 22, tali- 63, töyhtö- ja hömötiainen 2, puukiipijä 1, isolepinkäinen 1, närhi 11, harakka 17, naakka 50, varis 14, korppi 5, pikkuvarpunen 12, viherpeippo 15, urpiainen 1, punatulkku 10 ja keltasirkku 30.

29.12. teimme aamuretken Vuokselle Miikan sekä Jarvan Ilkan kanssa. Kolusimme lähes koko Suomen puoleisen joen, mutta linnut olivat vähissä. Parempia haviksia olivat vain paria päivää aiemmin löytynyt nuori kyhmyjoutsen, kanadanhanhi, 2 uivelonaaras, ainakin 26 merimetsoa sekä ylilentäneet pari pikkukäpylintua.

30.12. ajoimme Hannan kanssa Uudenvuoden viettoon (lue ekaekaa retkelle) Kirkkonummelle. Matkalla Joutsenossa näkyi kanahaukka ja yritimme bongata Asikkalassa talvehtivaa peltosirkkua, mutta lauhtuneen kelin takia pellot olivat täysin sulat, emmekä havainneet keltasirkkujakaan kuin erittäin kaukaa lennossa. 80 urpiaisen parvessa olleet pari tundraurpiaista sekä pari tikliä sentään nähtiin.

Uudenvuoden aattona kävimme Porkkalan kärjessä, jossa oli aika arktista eikä siten juuri lintuja, vaikka meri olikin täysin sula. Ainoa mainittava lintu oli nuori merikotka.

Ekaekaa aloitettiin sitten massabongauksella Turun Topinojan kaatopaikalla, jossa ainakin 130 huomioliiveihin pukeutunutta bongaria kokoontui aamuyhdeksältä. Porttien auettua (tietysti täysin poikkeuksellisesti) meille, marssimme koko porukka muutaman paikallisen lintuharrastajan opastamina pelipaikoille, jossa jopa kolme taigarautiaista oli talvehtimassa ruderaatissa, jonka lähelle oli myös perustettu ruokinta, jolla ainakin yksi linnuista kävi.

Koko porukka levittäytyi rinteeseen tuijottamaan puskan varjoissa sijainnutta ruokintaa ja kun oli vielä varsin hämärää, löysin todella lupaavan näköisen kandin aivan puskien tyveltä ja hetken lintu oli kohtuullisesti näkyvissä ja kyllä se taigarautiainen oli! Huusin linnusta muille, mutta ilmeisesti koko porukasta vain kourallinen näki linnun. Lintu katosi puskan syövereihin eikä tullut enää uudelleen esiin. Tietenkään kun Hanna ei ollut lintua nähnyt, ei havainnolla ollut minullekaan juuri arvoa, vaan halusin nähdä linnun paremmin. Niinpä ei auttanut kuin odottaa.

Pikkuhiljaa aamu alkoi valjeta ja vuodenpinnoja alkoi tietysti ropista, parempina näkyi kana- ja varpushaukka, noin 250 harmaalokkia joukossaan nuori merilokki, pikkutikka, räkätti- ja mustarastas, fasaani sekä ylitsemme lentänyt sepelkyyhky.

Pariin otteeseen ruderaattirinnettä kompattiin paikallisten voimin, mutta rinteestä nousi lentoon vain urpiaisia. Reilusti yli kahden tunnin odottelun jälkeen päätti iso porukka kiivetä rinteeseen Jouko Vuokon johdolla ja kompata rinteen oikein huolella. Ja kuinka ollakaan, lopulta porukan edestä nousi taigarautiainen ja lensi puskan latvustoon, johon oli juuri hetkeä aiemmin alkanut kauniisti paistaa aurinko. Vihdoin kaikki saivat linnun nähtyä ja saatoimme lähteä jatkamaan muualle ekaekaa-pinnojen perässä. Ollessamme kävelemässä kohti autoparkkia, lensi ylitsemme 4 kottaraista.

Me suuntasimme Paimion Pitkäportaalle yrittämään ”satavarmoja” uuttukyyhkyjä, mutta eihän niitä löytynyt. Havainnot jäivät massiivisessa noin 400 urpiaisen parvessa olleisiin muutamiin tundraurpiaisiin. Jatkettuamme taas matkaa, lensi ylitsemme merikotka.

Ajoimme seuraavaksi Salon keskustaan, jossa ei näkynyt autosta nousematta yhtään turkinkyyhkyä, mutta 5 sepelkyyhkyä nähtiin. Ajoimme itse asiassa paikalle aivan vahingossa, kun saimme väärää tietoa, että paikalla olisi ollut uuttukyyhkyjäkin, mutta nämä olivatkin siis sepelkyyhkyjä…

Koskapa uuttukyyhkyt alkoivat jo ottaa päähän, ajoimme vielä Salon Kumelaan, jossa oli edellispäivänä nähty toistakymmentä ”uuttaria” ja emme olleet ehtineet edes perille pelipaikoille, kun tien yli lensi 6 uuttukyyhkyä ja laskeutui mullospellolle tien viereen varislintuparven.

Loppupäivä menikin sitten aika poskelleen, kun yritimme pähkinähakkeja useammastakin paikasta Raaseporista, mutta havainnot jäivät tavallisiin vuodenpinnoihin. Illan jo hämärryttyä nousi Karjalla tien varresta metsään iso rastas, joka näytti kulorastaalta, mutten ehtinyt nähdä lintua tarpeeksi hyvin saatuani sitä varmaksi. Niinpä lopulta päivästä jäi aika valju maku, vaikka toki tärkein laji oli onnistunut hienosti – kiitos Turun paikallisten aktiivien!

2.1. meillä olikin sitten aamusta lento Irlantiin talvilomalle. Reissusta voit lukea tästä:

J.A.

Marraskuun loppu oli retkeilyn puolesta melkoista hiljaiseloa. 25.11. Siikalahdelle oli lörtsökelien myötä sulanut sen verran aukkoa, että laulujoutsenet olivat saapuneet taas jostain läheiseltä talvehtimispaikaltaan, oletettavasti Simpeleen Kokkolanjoelta reviirejään varailemaan. Sulaa oli vielä paikoin Simpelejärvelläkin mutta pikainen kierros tuotti vain kalalokkeja ja isokoskeloita. Muita havaintoja olivat Siikalahdella näkynyt isolepinkäinen ja Koitsanlahdessa yhä ruokinnalla näkynyt viitatiainen.

Viikonloppuna minulla oli molempina päivinä pelihommia Lappeenrannassa ja ehdin molempina päivinä mukavasti retkeilemäänkin. 26.11. mainittavampia havaintoja olivat Imatran Kuparin 11 merimetsoa sekä Lappeenrannan Toikansuon peukaloinen, varpushaukka sekä 9 pyrstötiaista. Sunnuntaina 27.11. retkeilimme lähes koko päivän Caireniuksen Sampsan kanssa ja aloitimme taas Imatralta. Matkalla näin itse Rautjärven Laikossa aamutuimaan tien yli lentäneen maakotkan. Vuoksella näimme mm. 5 laulujoutsenta, kanadanhanhen, vajaat 600 sinisorsaa, tukkasotkan, ilmeisesti aiemmin paikalle siirrettyn kuikan, 19 merimetsoa, 2 allia sekä tietysti telkkiä ja isokoskeloita. Immalanjärvellä näkyi 18 pilkkasiipeä ja Lappeenrannan Toikansuolla peukaloinen, 2 punarintaa ja viikkojen tauon jälkeen taas tiltaltti. Joutsenossa näimme vielä peipon ja tilhiä ennen kuin minun piti lähteä pelihommiin.

29.11. näin huutelevan harmaapäätikan Kangaskylässä ja kuun viimeisenä ruokatuntibongailin vielä muutaman lajin marraskisalistalle. Peipon löysin spondesti, mutta tiklin bongasin saman tien varresta kylältä ja pähkinähakin Särkisalmelta. Lopulta näin Parikkalan ja Rautjärven Lintukerhon alueella marraskuussa 74 lintulajia.

1.12. talvikauden avauspäivä tuotti vain tundraurpiaisen ja vihervarpusen kylältä ja kanahaukan Koitsanlahdenkankaalta. 2.12. Koitsanlahden Mantkanniemessä kuului harmaapäätikka, mutta viitatiaisruokinta oli taas kerran aivan tyhjä eikä ruokinnalla näin näkynyt ainoatakaan lintua. 3.12. ruokinnalla kuitenkin oli taas ruokaa ja pienen viheltelyn jälkeen paikalle saapuivat molemmat viitatiaiset. Siikalahdella näin pari valkoselkätikkaa sekä pikkutikan ja Kirkonkylällä mustarastaan sekä pähkinänakkelin.

4.12. minulla oli taas pelihommia illalla Lappeenrannassa, joten aamusta suuntasimme taas Sampsan kanssa retkelle. Stoppasin matkalla Vuoksella nähden kanadanhanhen ja uivelon ja napattuani Sampsan kyytiin jatkoimme saman tien Luumäen Lepistöön bongaamaan siellä jo pitkään keltasirkkuparvessa viihtyneitä lapinsirkkuja. Pakkasta oli kymmenkunta astetta, mutta keli oli tyyni ja aurinkoinen. Sirkkuja ei kuitenkaan ensin meinannut millään löytyä, mutta lopulta löysimme reilun tuhannen keltasirkun parven. Ja oikeastaan saman tien löytyi puun latvuksesta myös ensimmäinen lapinsirkku. Vietimme paikalla muutaman tunnin sirkkuja seuloen ja kertaalleen näimme liian lyhyesti hyvin vaalean mäntysirkkunaarasmaisen linnun, jota ei kuitenkaan enää myöhemmin löytynyt. Näimme ainakin kaksi lapinsirkkua ja muita havaintoja alueelta olivat peippo, varpus- ja kanahaukka, pikkutikka, isolepinkäinen, pikkukäpylintu, 6 pulmusen parvi sekä 9 teeren parvi. Loppuretken parhaimmistoa olivat Lappeenrannan Mattilassa näkynyt pikkutikka ja Toikansuolla taas näkynyt peukaloinen.

6.12. oli vuorossa taas perinteinen Porvoon seudun Itsenäisyyspäiväralli. Ajelin edellisiltana Lapinjärvelle Tuomaalan Juhan luokse ja illan aikana teimme karkean rallisuunnitelman Juhan, Nette Meriluodon sekä Markus Keskitalon kanssa osin edellispäivien pohjustusten pohjalta.

Herätys oli epäinhimillisesti ennen viittä ja puoli kuuden jälkeen olimme ajamassa Juhan ja Neten kanssa kohti Porvoota, josta Markus napattiin kyytiin. Sitten suuntasimme hoitamaan Markuksen iltapäivällä pohjustamia varpusia sekä fasaania, jotka olivat kuin olivatkin paikoillaan niillä sijoilla, joille ne olivat näyttäneet asettuvan yöpuulle. Sitten otimme suunnan Juhan työkaverin pihalle, jossa on jo vuosia asustellut lehtopöllöjä ja jossa edellisvuoden rallissakin olimme käyneet turhaan yrittämässä. Nytkin huhuilimme pihapiirissä jonkin aikaa turhaan, mutta ollessamme kävelemässä takaisin autolle, alkoi lehtopöllö kiljahdella naapuripihan suunnalta. Rallimme oli siis alkanut erinomaisesti!

Sitten olikin edessä pitempi siirtymä Loviisan Lappomiin ydinvoimalan liepeille. Olimme tehneet edellisiltana radikaalin päätöksen olla aloittamatta aamun valjetessa mahdollisimman ulkomereltä, sillä pohjustuspäivät olivat osoittaneet merilintuliikenteen olevan varsin vähäistä. Näin voittaisimme runsaasti aikaa, kun ei tarvitsisi ajaa niin kauas niemenkärkeen saati staijata merelle. Meri oli kuitenkin auki voimalan edustaltakin, jonne ajoimme pikkuteitä pitkin pointsaten matkalta mukavimpina lajeina merikotkan, hömö-, töyhtö- ja kuusitiaisen, puukiipijän sekä mustarastaan. Merellä näkyi heti jokunen kyhmyjoutsen, tukkasotkia sekä 7 uiveloa. Kaikki lokit olivat valitettavasti harmaalokkeja ja 4 sinisorsaa lensi ylitsemme mutta merisorsia saati merimetsoa ei valitettavasti näkynyt.

Sitten pyörähdimme Loviisan keskustassa, jossa näkyi mm. kanahaukka, jonka jälkeen otimme suunnan kohti Pernajaa, josta oli rallin pohjustuksissa löytynyt mäntysirkku; laji, jonka olin hiljattain joutunut pyyhkimään eliksistäni, kun RK oli hylännyt kaikki Suomessa tavatut naaraspukuiset linnut. Lintu oli löytynyt lauantai-iltapäivästä ja silloin sen oli aika moni onnistunut bongaamaan – me emme jostain syystä tajunneet ajaa paikalle suoraan Luumäeltä, jossa olimme Sampsan kanssa – olisimmehan olleet valmiiksi puolimatkassa ja olisimme juuri ja juuri lintuun ehtineet ennen kuin se katosi. Ehkä bongaus ei tullut mieleeni, kun kuitenkin tiesin olevani paria päivää myöhemmin alueella rallaamassa?

Nähtyämme ensin isoa tietä ajaessamme närhen ja liukkaita pikkuteitä ajaessamme palokärjen, saavuimme Kopparsbackenin peltoaukealle noin klo 11 aikaan ja pian näimme edessämme muutamien kymmenien bongareiden joukon seisomassa peltotiellä. Parkkeerasimme automme ja erillään muista bongareista automme lähellä olikin pari tuttua eteläkarjalaista bongaria eli Markku Loippo sekä Vesa Väkevä, joilta pääsimme kysymään tilannepäivitystä. Ja tilanne oli vakava, kuten Markku sanoi, lintua ei ollut näkynyt koko päivänä ja kävi ilmi, että edellispäivänäkään isosta bongariporukasta ei ollut kuin kolme ihmistä onnistunut näkemään linnun! Moni bongari oli siis paikalla jo toista päivää!

Juttelimme siinä niitä näitä, kun peltotien mutkassa olleessa bongariporukassa alkoi selvästi käydä kuhina – näytti kuin he olisivat löytäneet linnun! Olimme sen verran kaukana heistä, ettei huutamaan voinut alkaa, kun ainoat sirkutkin olivat kuitenkin kohtuullisen lähellä muutaman pikkupuun latvustossa pellon keskellä. Vaihtoehtoina oli joko alkaa tuijottaa näkyviä lintuja tai singahtaa bongarijoukon luokse. Itse päätin singahtaa ja vaikka tie oli järkyttävän liukas, pääsin pian sen verran lähelle bongarijoukkoa, että joku sieltä hoksasi huutaa minulle, että lintu näkyi oikean puoleisessa puussa ollen toiseksi alimmainen sirkku. Niinpä stoppasin ja laitoin putken pystyyn ja aloin seuloa sirkkuja. Olin tietysti sen verran eri kulmassa puihin nähden, että oikea puu olikin toinen oikealta ja oikea lintukin oli koko joukon alimmainen, mutta onneksi lintu tunnistui helposti puhtaanvalkoisen, tummempaan rinnan yläosaan rajautuvan vatsan avulla. Ja kun sain vähän putkea zoomattua, näkyivät naamakuviot ja kupeiden viirujen värityskin lopulta ihan hyvin. Mutta samaan aikaan huomasin, että muu joukkueeni ja Loippo sekä Väkevä eivät vielä nähneet lintua, se kun oli paljon huonommassa kulmassa heihin nähden. Niinpä lähdin singahtamaan heidän luokseen, jotta voisin näyttää heille oikean paikan. Ja kuinka ollakaan heitin liukkaalla tiellä sellaiset lipat, että ihme, ettei koko sirkkuparvi säikähtänyt lentoon, kun kaukoputken jalustani paukahti jäiseen tiehen. Vanha jalustani hajosi nyt viimeistään siihen kuntoon, että on aika ostaa uusi…

Onneksi kömmittyäni pystyyn ja todettuani luut ehjiksi, vaikka polveen ja nilkkaan sattuikin varsin paljon, huomasin että Loippo oli onneksi löytänyt linnun ja muutkin pääsivät pian sitä katsomaan. Eli toiseksi tärkein asia heti WP-pinnan saamisen jälkeen, rallilajin hoitaminenkin onnistui! Palattuani muiden luo hain kameran autosta ja otin vielä joitakin kuvia mäntysirkusta ja muutama paikalle juuri saapunut onnekas pääsi vielä katsomaan saman tien lintua putkistamme, kunnes yhtäkkiä sirkut nousivat taivaalle, lensivät ylitsemme ja kauas peltoaukean toiselle puolelle, laskeutuen suurten kuusten edustalle.

Meillä oli siis mennyt juuri niin kuin olimme edellisiltana suunnitelleet, olimme 10 minuutissa hoitaneet mäntysirkun rallilajiksi ja pääsimme jatkamaan matkaa. Toki olimme epäilleet, että tämä käynti Kopparsbackenissa olisi voinut kulminoitua ihan päinvastaisella tavalla rallimme tuomioksi…

Jatkoimme kohti Porvoota nähden matkalla ison urpiaisparven, jossa oli myös kymmenkunta tikliä sekä ainakin 3 tundraurpiaista. Porvoossa ajoimme Emäsalon sillalle, josta hoituivat kala- ja merilokki, mutta Tanssisaaren tikkaruokinta ei valitettavasti nopealla käynnillä antanut meille uusia lajeja. Onneksi kohta näkyi vauhdista Markuksen takapenkiltä plokkaama pelto-ojan matalissa puskissa ollut pyrstötiaisparvi ja sitten löytyivät Ernestasista pohjustetut räkättirastaat sekä yllärinä koiraspeippo ja eipä aikaakaan, kun olimme vauhdista nähneet isolepinkäisen, hiirihaukan kuin piekanankin.

Sitten olikin aika lähteä pikimmiten kohti Lapinjärveä. Ajo oli pitkä ja hieman puuduttava, mutta onneksi lopulta Juhan ja Neten pohjustama hiiripöllö löytyi Heikinkylästä kohtuullisen helposti. Mutta Markusbackenin peltopyitä ei vakiopaikoilta löytynyt, mutta eipä tämäkään käynti hukkaan mennyt, sillä huomasin naakkojen ja varisten parveilevan kaukana peltolakeuksien takana ja lopulta löysin paniikin aiheuttajan – maakotka lensi matalalla peltojen yllä!

Kohta matka jatkui Ingermanninkylään ruokinnalle, jolle saapui pienen odottelun jälkeen odottamamme europaea –alalajin pähkinänakkeli ja sitten piti kiiruhtaa kohti Porlammin koskikarapaikkoja. Tämä projekti sitten kestikin pitempään kuin olimme toivoneet, sillä pari koskikaraa löytyi lopulta vasta neljännestä paikasta. Onneksi samalta paikalta hoitui illan jo hämärtäessä myös pyy.

Illan jo hämärrettyä yritimme vielä varpuspöllöä useammastakin paikasta, mutta lopulta kello alkoi lähestyä viittä ja päätimme lopettaa. Muu joukkueemme lähti kohti purkupaikkaa Hamarissa, kun itse lähdin jo ajelemaan kotia kohti.

Illalla jo kotiin päästyäni sain lopulta tietää niin lajimäärämme kuin sijoituksemmekin; olimme 50 lajillamme jääneet niukasti yhdellä lajilla toiseksi. Toisen sijan taas voitimme ässien määrällä, joita meitä oli jopa kolme. Mutta hopea ei todellakaan ole häpeä eikä harmita yhtään, sillä olihan ralli upeassa säässä ja mukavassa seurassa tarjonnut monia mukavia lajeja, eikä meillä ollut koko rallissa ollut oikeastaan yhtään heikkoa hetkeäkään ja tärkeimpänä ainakin itselleni jää rallimuistoihin mäntysirkusta saatu WP-pinna!

J.A.