. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

Marraskuun loppu oli retkeilyn puolesta melkoista hiljaiseloa. 25.11. Siikalahdelle oli lörtsökelien myötä sulanut sen verran aukkoa, että laulujoutsenet olivat saapuneet taas jostain läheiseltä talvehtimispaikaltaan, oletettavasti Simpeleen Kokkolanjoelta reviirejään varailemaan. Sulaa oli vielä paikoin Simpelejärvelläkin mutta pikainen kierros tuotti vain kalalokkeja ja isokoskeloita. Muita havaintoja olivat Siikalahdella näkynyt isolepinkäinen ja Koitsanlahdessa yhä ruokinnalla näkynyt viitatiainen.

Viikonloppuna minulla oli molempina päivinä pelihommia Lappeenrannassa ja ehdin molempina päivinä mukavasti retkeilemäänkin. 26.11. mainittavampia havaintoja olivat Imatran Kuparin 11 merimetsoa sekä Lappeenrannan Toikansuon peukaloinen, varpushaukka sekä 9 pyrstötiaista. Sunnuntaina 27.11. retkeilimme lähes koko päivän Caireniuksen Sampsan kanssa ja aloitimme taas Imatralta. Matkalla näin itse Rautjärven Laikossa aamutuimaan tien yli lentäneen maakotkan. Vuoksella näimme mm. 5 laulujoutsenta, kanadanhanhen, vajaat 600 sinisorsaa, tukkasotkan, ilmeisesti aiemmin paikalle siirrettyn kuikan, 19 merimetsoa, 2 allia sekä tietysti telkkiä ja isokoskeloita. Immalanjärvellä näkyi 18 pilkkasiipeä ja Lappeenrannan Toikansuolla peukaloinen, 2 punarintaa ja viikkojen tauon jälkeen taas tiltaltti. Joutsenossa näimme vielä peipon ja tilhiä ennen kuin minun piti lähteä pelihommiin.

29.11. näin huutelevan harmaapäätikan Kangaskylässä ja kuun viimeisenä ruokatuntibongailin vielä muutaman lajin marraskisalistalle. Peipon löysin spondesti, mutta tiklin bongasin saman tien varresta kylältä ja pähkinähakin Särkisalmelta. Lopulta näin Parikkalan ja Rautjärven Lintukerhon alueella marraskuussa 74 lintulajia.

1.12. talvikauden avauspäivä tuotti vain tundraurpiaisen ja vihervarpusen kylältä ja kanahaukan Koitsanlahdenkankaalta. 2.12. Koitsanlahden Mantkanniemessä kuului harmaapäätikka, mutta viitatiaisruokinta oli taas kerran aivan tyhjä eikä ruokinnalla näin näkynyt ainoatakaan lintua. 3.12. ruokinnalla kuitenkin oli taas ruokaa ja pienen viheltelyn jälkeen paikalle saapuivat molemmat viitatiaiset. Siikalahdella näin pari valkoselkätikkaa sekä pikkutikan ja Kirkonkylällä mustarastaan sekä pähkinänakkelin.

4.12. minulla oli taas pelihommia illalla Lappeenrannassa, joten aamusta suuntasimme taas Sampsan kanssa retkelle. Stoppasin matkalla Vuoksella nähden kanadanhanhen ja uivelon ja napattuani Sampsan kyytiin jatkoimme saman tien Luumäen Lepistöön bongaamaan siellä jo pitkään keltasirkkuparvessa viihtyneitä lapinsirkkuja. Pakkasta oli kymmenkunta astetta, mutta keli oli tyyni ja aurinkoinen. Sirkkuja ei kuitenkaan ensin meinannut millään löytyä, mutta lopulta löysimme reilun tuhannen keltasirkun parven. Ja oikeastaan saman tien löytyi puun latvuksesta myös ensimmäinen lapinsirkku. Vietimme paikalla muutaman tunnin sirkkuja seuloen ja kertaalleen näimme liian lyhyesti hyvin vaalean mäntysirkkunaarasmaisen linnun, jota ei kuitenkaan enää myöhemmin löytynyt. Näimme ainakin kaksi lapinsirkkua ja muita havaintoja alueelta olivat peippo, varpus- ja kanahaukka, pikkutikka, isolepinkäinen, pikkukäpylintu, 6 pulmusen parvi sekä 9 teeren parvi. Loppuretken parhaimmistoa olivat Lappeenrannan Mattilassa näkynyt pikkutikka ja Toikansuolla taas näkynyt peukaloinen.

6.12. oli vuorossa taas perinteinen Porvoon seudun Itsenäisyyspäiväralli. Ajelin edellisiltana Lapinjärvelle Tuomaalan Juhan luokse ja illan aikana teimme karkean rallisuunnitelman Juhan, Nette Meriluodon sekä Markus Keskitalon kanssa osin edellispäivien pohjustusten pohjalta.

Herätys oli epäinhimillisesti ennen viittä ja puoli kuuden jälkeen olimme ajamassa Juhan ja Neten kanssa kohti Porvoota, josta Markus napattiin kyytiin. Sitten suuntasimme hoitamaan Markuksen iltapäivällä pohjustamia varpusia sekä fasaania, jotka olivat kuin olivatkin paikoillaan niillä sijoilla, joille ne olivat näyttäneet asettuvan yöpuulle. Sitten otimme suunnan Juhan työkaverin pihalle, jossa on jo vuosia asustellut lehtopöllöjä ja jossa edellisvuoden rallissakin olimme käyneet turhaan yrittämässä. Nytkin huhuilimme pihapiirissä jonkin aikaa turhaan, mutta ollessamme kävelemässä takaisin autolle, alkoi lehtopöllö kiljahdella naapuripihan suunnalta. Rallimme oli siis alkanut erinomaisesti!

Sitten olikin edessä pitempi siirtymä Loviisan Lappomiin ydinvoimalan liepeille. Olimme tehneet edellisiltana radikaalin päätöksen olla aloittamatta aamun valjetessa mahdollisimman ulkomereltä, sillä pohjustuspäivät olivat osoittaneet merilintuliikenteen olevan varsin vähäistä. Näin voittaisimme runsaasti aikaa, kun ei tarvitsisi ajaa niin kauas niemenkärkeen saati staijata merelle. Meri oli kuitenkin auki voimalan edustaltakin, jonne ajoimme pikkuteitä pitkin pointsaten matkalta mukavimpina lajeina merikotkan, hömö-, töyhtö- ja kuusitiaisen, puukiipijän sekä mustarastaan. Merellä näkyi heti jokunen kyhmyjoutsen, tukkasotkia sekä 7 uiveloa. Kaikki lokit olivat valitettavasti harmaalokkeja ja 4 sinisorsaa lensi ylitsemme mutta merisorsia saati merimetsoa ei valitettavasti näkynyt.

Sitten pyörähdimme Loviisan keskustassa, jossa näkyi mm. kanahaukka, jonka jälkeen otimme suunnan kohti Pernajaa, josta oli rallin pohjustuksissa löytynyt mäntysirkku; laji, jonka olin hiljattain joutunut pyyhkimään eliksistäni, kun RK oli hylännyt kaikki Suomessa tavatut naaraspukuiset linnut. Lintu oli löytynyt lauantai-iltapäivästä ja silloin sen oli aika moni onnistunut bongaamaan – me emme jostain syystä tajunneet ajaa paikalle suoraan Luumäeltä, jossa olimme Sampsan kanssa – olisimmehan olleet valmiiksi puolimatkassa ja olisimme juuri ja juuri lintuun ehtineet ennen kuin se katosi. Ehkä bongaus ei tullut mieleeni, kun kuitenkin tiesin olevani paria päivää myöhemmin alueella rallaamassa?

Nähtyämme ensin isoa tietä ajaessamme närhen ja liukkaita pikkuteitä ajaessamme palokärjen, saavuimme Kopparsbackenin peltoaukealle noin klo 11 aikaan ja pian näimme edessämme muutamien kymmenien bongareiden joukon seisomassa peltotiellä. Parkkeerasimme automme ja erillään muista bongareista automme lähellä olikin pari tuttua eteläkarjalaista bongaria eli Markku Loippo sekä Vesa Väkevä, joilta pääsimme kysymään tilannepäivitystä. Ja tilanne oli vakava, kuten Markku sanoi, lintua ei ollut näkynyt koko päivänä ja kävi ilmi, että edellispäivänäkään isosta bongariporukasta ei ollut kuin kolme ihmistä onnistunut näkemään linnun! Moni bongari oli siis paikalla jo toista päivää!

Juttelimme siinä niitä näitä, kun peltotien mutkassa olleessa bongariporukassa alkoi selvästi käydä kuhina – näytti kuin he olisivat löytäneet linnun! Olimme sen verran kaukana heistä, ettei huutamaan voinut alkaa, kun ainoat sirkutkin olivat kuitenkin kohtuullisen lähellä muutaman pikkupuun latvustossa pellon keskellä. Vaihtoehtoina oli joko alkaa tuijottaa näkyviä lintuja tai singahtaa bongarijoukon luokse. Itse päätin singahtaa ja vaikka tie oli järkyttävän liukas, pääsin pian sen verran lähelle bongarijoukkoa, että joku sieltä hoksasi huutaa minulle, että lintu näkyi oikean puoleisessa puussa ollen toiseksi alimmainen sirkku. Niinpä stoppasin ja laitoin putken pystyyn ja aloin seuloa sirkkuja. Olin tietysti sen verran eri kulmassa puihin nähden, että oikea puu olikin toinen oikealta ja oikea lintukin oli koko joukon alimmainen, mutta onneksi lintu tunnistui helposti puhtaanvalkoisen, tummempaan rinnan yläosaan rajautuvan vatsan avulla. Ja kun sain vähän putkea zoomattua, näkyivät naamakuviot ja kupeiden viirujen värityskin lopulta ihan hyvin. Mutta samaan aikaan huomasin, että muu joukkueeni ja Loippo sekä Väkevä eivät vielä nähneet lintua, se kun oli paljon huonommassa kulmassa heihin nähden. Niinpä lähdin singahtamaan heidän luokseen, jotta voisin näyttää heille oikean paikan. Ja kuinka ollakaan heitin liukkaalla tiellä sellaiset lipat, että ihme, ettei koko sirkkuparvi säikähtänyt lentoon, kun kaukoputken jalustani paukahti jäiseen tiehen. Vanha jalustani hajosi nyt viimeistään siihen kuntoon, että on aika ostaa uusi…

Onneksi kömmittyäni pystyyn ja todettuani luut ehjiksi, vaikka polveen ja nilkkaan sattuikin varsin paljon, huomasin että Loippo oli onneksi löytänyt linnun ja muutkin pääsivät pian sitä katsomaan. Eli toiseksi tärkein asia heti WP-pinnan saamisen jälkeen, rallilajin hoitaminenkin onnistui! Palattuani muiden luo hain kameran autosta ja otin vielä joitakin kuvia mäntysirkusta ja muutama paikalle juuri saapunut onnekas pääsi vielä katsomaan saman tien lintua putkistamme, kunnes yhtäkkiä sirkut nousivat taivaalle, lensivät ylitsemme ja kauas peltoaukean toiselle puolelle, laskeutuen suurten kuusten edustalle.

Meillä oli siis mennyt juuri niin kuin olimme edellisiltana suunnitelleet, olimme 10 minuutissa hoitaneet mäntysirkun rallilajiksi ja pääsimme jatkamaan matkaa. Toki olimme epäilleet, että tämä käynti Kopparsbackenissa olisi voinut kulminoitua ihan päinvastaisella tavalla rallimme tuomioksi…

Jatkoimme kohti Porvoota nähden matkalla ison urpiaisparven, jossa oli myös kymmenkunta tikliä sekä ainakin 3 tundraurpiaista. Porvoossa ajoimme Emäsalon sillalle, josta hoituivat kala- ja merilokki, mutta Tanssisaaren tikkaruokinta ei valitettavasti nopealla käynnillä antanut meille uusia lajeja. Onneksi kohta näkyi vauhdista Markuksen takapenkiltä plokkaama pelto-ojan matalissa puskissa ollut pyrstötiaisparvi ja sitten löytyivät Ernestasista pohjustetut räkättirastaat sekä yllärinä koiraspeippo ja eipä aikaakaan, kun olimme vauhdista nähneet isolepinkäisen, hiirihaukan kuin piekanankin.

Sitten olikin aika lähteä pikimmiten kohti Lapinjärveä. Ajo oli pitkä ja hieman puuduttava, mutta onneksi lopulta Juhan ja Neten pohjustama hiiripöllö löytyi Heikinkylästä kohtuullisen helposti. Mutta Markusbackenin peltopyitä ei vakiopaikoilta löytynyt, mutta eipä tämäkään käynti hukkaan mennyt, sillä huomasin naakkojen ja varisten parveilevan kaukana peltolakeuksien takana ja lopulta löysin paniikin aiheuttajan – maakotka lensi matalalla peltojen yllä!

Kohta matka jatkui Ingermanninkylään ruokinnalle, jolle saapui pienen odottelun jälkeen odottamamme europaea –alalajin pähkinänakkeli ja sitten piti kiiruhtaa kohti Porlammin koskikarapaikkoja. Tämä projekti sitten kestikin pitempään kuin olimme toivoneet, sillä pari koskikaraa löytyi lopulta vasta neljännestä paikasta. Onneksi samalta paikalta hoitui illan jo hämärtäessä myös pyy.

Illan jo hämärrettyä yritimme vielä varpuspöllöä useammastakin paikasta, mutta lopulta kello alkoi lähestyä viittä ja päätimme lopettaa. Muu joukkueemme lähti kohti purkupaikkaa Hamarissa, kun itse lähdin jo ajelemaan kotia kohti.

Illalla jo kotiin päästyäni sain lopulta tietää niin lajimäärämme kuin sijoituksemmekin; olimme 50 lajillamme jääneet niukasti yhdellä lajilla toiseksi. Toisen sijan taas voitimme ässien määrällä, joita meitä oli jopa kolme. Mutta hopea ei todellakaan ole häpeä eikä harmita yhtään, sillä olihan ralli upeassa säässä ja mukavassa seurassa tarjonnut monia mukavia lajeja, eikä meillä ollut koko rallissa ollut oikeastaan yhtään heikkoa hetkeäkään ja tärkeimpänä ainakin itselleni jää rallimuistoihin mäntysirkusta saatu WP-pinna!

J.A.