. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

Olemme vuosien saatossa tavanneet lintumatkoillamme paljon lintuharrastajia eri maista. Monet heistä tulevat jossain vaiheessa lintumatkalle Suomeen. Ison-Britannian matkoillamme tapaamamme Gavinin kanssa oli sovittu jo Foulan retkellä, että kunhan hän tulee Suomeen, niin käydään katsomassa hänen toivelajejaan. Kiersin Gavinin ja Sharonin kanssa kolme päivää Etelä- ja Pohjois- Karjalan maisemia. Matkalla Parikkalaan he onnistuivat hoitamaan Helsingin keskustan huuhkajat ja tekemään ihan mukavia havaintoja Virolahdelta. Minulla oli viimeinen koulupäivä jonka päätyttyä kävimme pikaisesti retkellä katsomassa viirupöllöä ja helmipöllöjä. Käytyämme syömässä tukevat pitsat olimme valmiita käymään nukkumaan. Kello herätti reilusti ennen auringonnousua. Kiertelimme Parikkalan ympäristössä katsomassa yölaulajia ja auringon noustua heräileviä aamu aktiivisia lintuja. Metsäretkeily tuotti listalle komean ukkometson, pyyn ja pikkusiepon. Lämpötila oli tässä vaiheessa noussut helle lukemiin ja lyhyen yön aiheuttama väsymys alkoi painaa.

Lämmin ilmavirtaus toi mukanaan runsaasti itäisten lajien yksilöitä. Punavarpusia lauloi joka paikassa. Samoilla paikoilla oli myös runsaasti viitakerttusia ja joitakin luhtakerttusia sekä pensas- ja viitasirkkalintu.

Päivällä nukuttujen kunnon unien jälkeen lähdimme pirteinä jatkamaan matkaa kohti Pohjois-Karjalaa. Matkalla Gavin ihmetteli pelloilla hautovia lokkeja, tiiroja ja hyyppiä sekä peltoaukeiden yllä lenteleviä sinisuohaukkoja. Britannian peltoaukeiden lintulajisto kun on taantunut voimakkaasti. Pysähdyimme matkalla Pohjanrannassa ja Tetrisuon pelloilla. Läheisessä komeassa metsässä lapinpöllöemo makasi poikasensa vieressä korkealla kuusessa. Keli oli todella kuuma ja kaakosta puhalsi voimakas tuuli. Mietiskelimme keskenämme mitä harvinaisuuksia tuuli mahtaisi tuoda mukanaan.

Ajoimme Värtsilän kautta Kitsiin. Värtsilässä pysähdyimme nopeasti mutta heinäkurppien sijaan näimme pellolla vain erittäin kesyn valkoisen suokukon. Ajoimme loppumatkan Kitsiin isojen ukkospilvien siintäessä luoteistaivaalla. Kitsissä majoituimme vanhaan kouluun, jossa nukuimme taas lyhyet yöunet kylmän rintaman ylittäessä meidät sadekuuroineen.

Aamulla Sharon jäi vielä nukkumaan mennessämme Gavinin kanssa Hemminvaaraan retkelle. Pohjantikat olivat jo alkaneet hautomaan ja siksi hiljentyneet, mutta iduli, pikkusiepot ja sinipyrstö olivat hienosti äänessä. Patvinsuon kansallispuiston ympäristössä on vielä jäljellä joitain vanhan metsän saarekkeita, joissa on aina hienoa retkeillä.

Aamiaisen jälkeen lähdimme loppupäiväksi Patvinsuolle kävelemään. Hullu riekko ei tullut kenkäatrapeista huolimatta riehumaan pitkoksille, mutta kahlaajia oli hienosti äänessä ja kuvattavissa. Pitkosreitin varren linnut ovat sen verran ihmisiin tottuneita, että digiscouppaus onnistuu helposti. Pitkoksilla loikoi kyy ja tornilta nähtiin mukavasti suolajistoa. Takaisin kitsiin tultuamme oli meille valmistettu suussa sulavaa hirvipaistia. Koska seuraavakin aamu olisi aikainen, pyysimme aamiaistarvikkeet mukaan kämpille ja lähdimme nukkumaan.

Suokukkien ja vaiveroiden kukinta oli parhaimmillaan ja maasto oli paikoin punaisenaan suokukan kukkia.

Aamulla menimme ennen auringon nousua Autiovaaran luontopolulle. Kiersimme polun lopulta lähes kahteen kertaan kun välillä saimme ropsautukset vettä niskaamme. Polun varrelta löytyi useita pikkusieppoja, puukiipijöitä, palokärki, sinipystö ja vain lyhyesti pari kertaa rummutellut pohjantikka.

Autiovaarassa kiertelyn jälkeen ajoimme Joensuuhun jossa tiemme erkanivat. Gavin ja Sharon jatkoivat kohti Martinselkosen eräkeskuksen karhukojua ja minä lähdin takaisin Parikkalaan.
H.A.