. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

Bongailua

Kierrettyäni Suomea viikon brittiryhmän kanssa ja saateltuani heidät taas Pirkkalan lentokentälle, oli minulla vielä lomaa jäljellä, mutta ei mitään suunnitelmia. Hetken pähkäiltyäni otin suunnan kohti pohjoista! Olihan minulla reilun viikon päästä odottamassa vielä telttailuloman huipennus eli kertausharjoitus Oulun Hiukkavaarassa, joten ajattelin, että miksipä en ajaisi jo nyt Oulun suuntaan, onhan siellä hyviä retkimaastoja koluttavaksi ja paljon kavereita tavattavaksi. Olin kuitenkin todella väsynyt kahden viikon revittämisen jälkeen, joten päätin alkuun yrittää päästä Jyväskylän saakka, josta oli löytynyt siperiantavi.

Jaksoin ihmeen hyvin ajaa Jyväskylän Manunsaareen, josta lintua oli katseltu. Perillä sain kuitenkin kuulla, että se oli vain joitakin minuutteja aiemmin uinut ison Leppäveden vastarannalla olevan kaislikon suojaan piiloon. Paikalla olivat myös Pesolan Antti sekä Tuunasen Matti, joilla poltteli myös Espoon ruostepääsky, joten Antti vanhana suunnistajana päätti suunnata vastarannalle lintua katsomaan. Päätin lähteä peesaamaan ja noin 12 kilometrin ajon tuloksena osuimme aivan suoraan oikeaan paikkaan! Nousimme autosta ja kävelimme rannan vieressä olevaa tietä pitkin ja katselimme näkyisikö sorsia kaislikossa – siperiantavin oli kerrottu liikkuneen sinisorsanaaraan seurassa. Nousin tien vieressä olleelle hiekkakasalle, jolloin aivan rannasta nousi sinisorsapari lentoon ja näiden perään nousi kaislikon toisesta päästä, noin 200 metrin päästä myös sinisorsapari sekä viimeisenä komea siperiantavi koiras! Linnut kiersivät lennossa ylitsemme ja katosivat metsän taakse kohti selkää. Tarkistimme vielä näkyisikö lintuja selällä, jolloin Antti näki ainakin yhden sinisorsan eräällä kaukaisella niemellä. Niinpä arvelimme siperiantavinkin olevan siellä.

Koskapa olin joka tapauksessa nukkumaan menossa, oli minulle tietysti aivan sama missä nukkuisin! Niinpä könysin Antin takapenkille ja otimme suunnaksi Espoon. Tavoitteenani oli tietysti nukkua mennen palaten ja hoitaa siinä sivussa pari prosua. Mutta eihän tämä tietenkään onnistunut, kun kaksi niinkin suulasta miestä kuin minä ja Antti laitetaan samaan autoon, mutta onneksi sentään 45 torkahdin ja muutenkin sain levättyä. Perillä Espoossa kipusimme Laajalahden Maarin torniin ja noin minuutissa löysimme ruostepääskyn lentämästä pääskyparvessa vauhdikkaasti lahden yllä. Lahdella näkyi myös mm. 16 jänkäsirriäistä, 2 harmaasorsaa, 2 lapinsirriä, 2 mustakurkku-uikkua ym. ja rytikerttuset lauloivat. Näin vilaukselta myös todennäköisen naaras sitruunavästäräkin, mutta se oli liian pahassa vastavalossa. Kohta jatkoimme lahden toiselle puolelle Elfvikiin, jossa parkkiksen vieressä ruisrääkkä karjui meidät tervetulleiksi. Kohta löysimme paikan, jossa jo pari päivää oli ollut punapäälepinkäinen paikallisena. Linnun oli juuri joku liian innokas kuvaaja säikyttänyt tuomen suojiin, mutta kohta se onneksi löytyi puskasta. Lepinkäistä hetken ihailtuamme ja kuvailtuamme lähdimme paluumatkalle kohti Jyväskylää.

Yritin hetken taas nukkua matkalla tässä kuitenkaan onnistumatta. Ennen Jyväskylää kävimme vielä Joutsan Rusilan kala-altailla bongaamassa mandariinisorsan, joka löytyi helposti. Lopulta olin Jyväskylässä ehkä jopa vielä väsyneempänä kuin mitä olin sieltä lähtiessäni ollut. Päätinkin ajaa taas Manunsaareen ja jäädä sinne autoon nukkumaan. Josko aamulla saisin siperiantavista jonkinlaiset kuvatkin aikaiseksi?

31.5. Heräsin viiden nurkilla ja ajoin siperiantavipaikalle, jossa törmäsin pariin bongariin, jotka olivat etsineet lintua tuloksetta jo edellisillasta saakka. Lintua oli kuulemma haettu illalla 30 bongarin voimin ja kaikki rannat oli koluttu huolella. Niinpä päätin lähteä tarkistamaan myös edellispäiväisen vastarannan puoleisen paikan, jota tämä porukka ei varmaan ollut osannut koluta. Lintu ei kuitenkaan ruovikosta löytynyt, joten päätin alkaa kaivaa sitä putkella selältä. Alkuun en löytänyt mitään, mutta kun seuloin alkuperäistä havaintopaikkaa löysin kuin löysinkin linnun aivan vakiopaikastaan, mutta se piilotteli laiturin alla. Kohta se lähti uimaan ja katosi minulta katveeseen saaren taakse. Niinpä laitoin linnusta tiedotukset ja lähdin ajamaan taas kerran takaisin Manunsaareen. Perillä lintu löytyi onneksi pian ja sain kuin sainkin siitä kuvat otettua ennen kuin se taas kiersi saaren taakse katveeseen.

Tauvo

Lopulta tyytyväisenä lähdin pitkälle ajomatkalle kohti pohjoista. Olin jo tehnyt päätöksen, että suuntaisin ensin Siikajoen Tauvon rengastusasemalle, jonne olin soittanutkin jo Tynjälän Matille ja sopinut tulevani sinne avustajaksi.

Olin jo aika lähellä Siikajokea, kun piippari ilmoitti Kalajoelta pohjoiseen lähteneestä mahdollisesta arokotkasta. Kuluttelin hieman aikaa ja suuntasin sitten Alhonmäelle kotkaa vastaanottamaan. Heti mäelle kiivettyäni huomasin paljain silmin minua kohti tulevan V-tyylissä siipiään pitäneen kotkan! Siinäkö se muka jo tulee? Ei sentään, kyseessä oli nuori maakotka – mukava havis kuitenkin. Pari tuntia staijailin todella väsyneenä, mutta havainnot jäivät hiiri-, kana- ja mehiläishaukkaan sekä varpushaukkapariin. Lopulta ajoin Tauvoon, jossa kannettuani tavarat asemalle painuin saman tien nukkumaan.

Heräsin muutaman tunnin unien jälkeen ja lähdin Ulkonokan kiertoon. Heti rantaan päästyäni huomasin poispäin lentävä suohaukan, josta ei kerta kaikkiaan tullut mitään mieleen. Linnun yläpuoli oli lähes tasaisen harmaa, ei edes siivenkärjissä näkynyt mustaa. Yläperä oli kapeasti valkoinen ja peitinhöyhenet ja pyrstö muuta yläpuolta vaaleammat. Valitettavasti lintu lensi suoraan poispäin, joten laji jäi auki. Lentotyyli, muoto ja koko kuitenkin viittasivat vahvasti sirosuohaukkaan.

Rantakävely tuotti 6 pikkutiiraa, karikukon, 3 ristisorsaa (kaikki vuodareita), merihanhipoikueen, kapustarinnan, 10 tylliä, 2 suosirriä, 10 lapinsirriä, 13 jänkäsirriäistä, pikkulepinkäisen ym. Kolme tuntia kestäneen kierroksen jälkeen palasin asemalle, jossa Matti olikin jo laittanut verkot pyyntiin. Verkoilla oli kuitenkin hiljaista ja puolen yön jälkeen suuntasin pariksi tunniksi nukkumaan.

1.6. Nukuin sitten tietysti pommiin ja heräsin vasta viiden jälkeen. Onneksi verkoilla oli kuitenkin yhä ollut hiljaista eikä mitään parempaakaan oikein ollut tullut. Herättyäni parempia verkkolajeja olivat mustarastas, mustapääkerttu, tiltaltti, punavarpunen, keltasirkku, vihervapunen, urpiainen ym. Päivän paras verkkolintu oli kuitenkin Kroatiassa rengastettu ruokokerttunen! Kipusin joka tunti vartiksi aseman torniin vakiomuutonhavainnointiin ja havaintoja tuli yllättävänkin mukavasti: riekko räkätti, kaulushaikara puhalteli, pohjantikka kävi lähipuussa, 7 jänkäsirriäistä muutti ja oudoimpana näkyi kohti luodetta korkealla muuttanut hiiripöllö! Samainen suohaukkakin näkyi yhä nokalla, mutta se oli aivan rannan tuntumassa, joten etäisyyttä lintuun oli reilusti toista kilometriä. Kuitenkin määritin linnun 3kv koiras arosuohaukaksi.

Kunnon päiväunien jälkeen suuntasin ulkonokalle seitsemän jälkeen. Tietenkään suohaukkaa ei nyt näkynyt, mutta heti Munahiedalla kahlureita katsellessani korviini kantautui tuttu laulunsäe – pikkusirkku! Lintu löytyi pensaan latvasta laulamasta ja sen taustalla myös luhtakana alkoi äännellä.

Jatkaessani Ulkonokan kierrosta, alkoi taivas tummua ja yhtäkkiä mereltä alkoi sankka sumu vyöryä rantaan. Laitoin töppöstä toisen eteen ja yritin ehtiä laskemaan kierroksen loppuun. Löysin taas 3 ristisorsaa, nyt 3 merikihua, vuodariksi (235) 2 vesipääskyä, 2 jänkäsirriäistä mutta muuten pitkälti samoja lintuja kuin edellispäivänäkin. Lopulta sumu kuitenkin ympäröi koko nokan, joten jouduin lopettamaan ennen kuin oli päässyt lähellekään Ulkonokan lintutornia ja palasin suorinta tietä asemalle. Illalla päällemme tulikin kunnon saderintama kovine ukkosineen, joten märkää oli!

2.6. vuorokausirytmi oli nyt kääntynyt päinvastaiseksi, joten koko yön kiersin verkkoja. Sateen ja sumun takia maasto oli todella märkä, joten linnut eivät juuri liikkuneet. Kolmen ensimmäisen kierroksen saldo oli kaksi lintua. Onneksi aamua kohti verkot ja puskatkin pikkuhiljaa kuivuivat ja lintua alkoi liikkua. Määrillä ei kuitenkaan mässäilty, mutta lajivalikoima oli kohtalaisen kirjava, mukavia lajeja olivat mm. västäräkki, pari punavarpusta ja pensastaskupari. Yhteensä rengastuksia tuli päivän aikana kuitenkin vain 65+13 kontrollia.

Nukuttuani lyhyet päiväunet suuntasin Ulkonokalle klo 14:25. Vesi oli noussut siihen malliin, että jouduin pariin kertaan ottamaan saappaat pois ja kahlaamaan reisiä myöten. Toki onnistuin silti myös mulahtamaan saappaat märiksi. Linnut olivat pääpiirteissään samoja kuin edellispäivinä, mukavimpia: 16 jänkäsirriäistä, 2 karikukkoa, 2 vesipääskyä, merikotka, 2 merikihua, 3 ristisorsaa, heinätavi, luhtakana jne. Nykyisin huikean pitkään (7km) Ulkonokan kierrokseen menee 3 tuntia, vaikka yrittäisi hieman pitää kiirettä!

Illalla nukuin taas pitkään ja heräsin parahiksi, kun Matti oli laittanut verkot pyyntiin.

Yö ja aamu olivat todella tuuliset, joten verkot pullistelivat tuulessa ja pyytivät aika vaisusti. Mukavampia lajeja olivat mustapääkerttu ja taivaanvuohi. Tornissa kävin pikaisesti, mutta 6 jänkäsirriäistä ja paria pikkutiiraa kummempaa ei näkynyt.

Aamulla saapuivat Ojaset, Mikko ja Liisa, asemalle ja hetken heidän kanssa juteltuaan päätin lähteä ajelemaan hiljalleen kohti Oulua. Matkan varrella kävin ensin tutustumassa Siikajoen Vartin peltoihin, mutta tuulisessa kelissä en havainnut pelloilla mitään. Toisen stopin tein Limingan Virkkulassa, jossa staijailimme oppaan töissä olleen Vierimaan Antin kanssa kovassa tuulessa parin tunnin ajan havaiten 3 merikotkaa, mutta ei juuri muuta. Iltapäivällä jatkoin Ouluun veljeni Rikun luokse.

Hietatiira

4.6. en juuri retkeillyt, mutta bongaamaan jouduin, kun Antti soitti, että Virkkulassa oli taas paikallisena hänen paria päivää aikaisemminkin näkemänsä riuttatiira. Ajoin vauhdilla paikalle ja pian lintu löytyi kaukaa lahden vastarannalta Puhkiavanperän tornin luota lentelemästä lahden yltä. Kohta lintu nousi todella korkealle taivaalle ja näytti jo tekevän lähtöä mutta onneksi se tippui upealla syöksyllä takaisin lahdelle ja laskeutui eräälle kivelle. Vaikka lintu oli todella kaukana, alkoi minusta linnun tuntomerkit olla ristiriidassa sen kanssa, miltä riuttatiiran pitäisi näyttää. Linnun yläperä ja pyrstö eivät juuri erottuneet selkäpuolta selvästi vaaleampina, valkoisina, vaan vain hiukan vaaleampina. Käsisiiven takareuna oli musta, mutta käsisulat eivät olleet muuta siipeä tummemmat ja linnun lento oli ennemmin lokkimaista kuin tiiramaista. Aloin pitää lintua hietatiirana! Lintu oli siis todella kaukana, joten kun bongareita alkoi saapua, ehdotin, että jonkin pitäisi äkkiä mennä Puhkiavanperälle tarkistamaan laji. Lopulta lähdimme ajamaan sinne pikkuporukalla. Matkalla tuli jo päivitys riuttatiirasta Puhkiavanperästäkin, mutta silti laitoin viestin, että itse pidin lintua ennemmin hietatiirana ja Puhkiavanperään ennen minua ehtineet Pirita ja Ari Latja sekä Jouni Pursiainen kohta varmistivat mielipiteeni oikeaksi! Kohta jo itsekin juoksin kohti lintutornia, kunnes noin 100 metriä ennen tornia havahduin tuttuun voimakkaaseen pitkään ja laskevaan vihellykseen aivan vieressäni – pussitiainen! Kuulin äänen viitisen kertaa, jolloin soitin Latjoille ja Pursiaisille, että tulevat hoitamaan linnun, itse päätin jatkaa katsomaan tiiraa. Porukka kuulikin pussitiaisen muutamaan kertaan, mutta lintua ei kuitenkaan onnistuttu näkemään. Itse näin Puhkiavanperän tornista vain merikotkan sekä jo syysmuutolla olleet 10 mustavikloa ennen kuin aika pian tein tilaa bongareille, jotka eivät vielä tiiraa olleet nähneet, mutta tiiraapa ei enää näkynyt.

Hailuoto

5.6. lähdimme Vierimaan Antin kanssa puolipäiväretkelle Hailuotoon. Olimme Oulunsalon Riutun lauttarannassa hyvissä ajoin ja näimme lutakoilla pari koiras harmaasorsaa. Klo 7:30 lähti lautta ja puolta tuntia myöhemmin olimme Hailuodon Huikussa. Jo lauttarannassa näimme ensimmäiset ristisorsat ja niitä näkyikin myöhemmin lähes joka paikassa lisää. Kävimme mm. Potinlahdella, Karvonlahdella, Petsamon laiturilla, Patelanselällä ja Kirkkosalmella sekä yritimme taas kerran etsiä Kutukarin lintutornia ja lähes yhtä huonolla menestyksellä kuin edelliselläkin kerralla. 10 vuotta sitten kolhin paikalla autoa ja nyt juutuimme lähes pohjaa myöten pehmeään mutaan kiinni. Onneksi saimme kuusen oksien ja lapion avulla auton jo ensimmäisellä yrittämällä ylös. Päivän havainnot jäivät pariinkymmeneen ristisorsaan, 16 harmaasorsan parveen sekä pariin toisaalla, pariin karikukkoon, pariin merikotkaan ja mehiläishaukkaan ym. Kahden lautalla palasimme mantereelle ja kävimme vielä Oulunsalon Akionlahdella, Kempeleen Teppolassa sekä Oulun Kivisaaressa, mutta mainittavampia havaintoja ei tullut.

6.6. etsimme edellisiltana Liminkaan tulleen Suojarinteen ”potun” kanssa hietatiiraa Limingan ja Lumijoen paikoilta mutta tuloksetta. Kävimme Puhkiavanperässä, Sannanlahdella ja Karvonlahdella, jotka olivat edellisvuonna ne parhaat havaintopaikat. Muutenkin havikset jäivät varsin tavanomaisiksi: pari pikkulepinkäistä, 3 merikotkaa ja räyskä sentään nähtiin. Potu jatkoi vielä Virkkulaan, Temmesjoelle ja Oulunsalonkin paikoille, mutta tiiraa ei löytynyt.

Kertaamassa

7.6. alkoi sitten kertausharjoitukseni Oulun Hiukkavaarassa, jossa oli aika tiukka 4 päivän setti sotilaspoliisikoulutusta todella kuumassa, yli 30 asteen kelissä ja ötököitäkin oli enemmän kuin tarpeeksi! Lintuhavainnoilta en kuitenkaan välttynyt ja mm. käen kukunta ei ole enää ikinä entisensä! Hullut käet kukkuivat telttamme ympärillä yötä päivää lähes koko ajan. Pikku- ja isokäpylintuja, palokärki, metsävikloja ja mehiläishaukka näkyi myös. Mieletön havainto oli kuitenkin 9.6. ainoan pitemmän huilitauon, jolloin itsekin löhösin kasarmialueen nurtsilla ilman paitaa, keskeyttänyt taivaalta kuulunut tuttu ääni – MEHILÄISSYÖJÄ huristeli taivaalla kuusi kertaa, mutta kirkkaalta sinitaivaalta en lintua kuitenkaan paljain silmin löytänyt.

10.6. kertauksen päätyttyä päätin ajella Parikkalaan, jotta ehtisin vielä viikonloppuna retkeillä hieman kotimaisemissakin pitkän tauon jälkeen. Illalla kävin kuuntelemassa Partasen Harrin takapihalla Moskuunniemessä laulaneen viitasirkkalinnun ja alkuyöstä tein pikaisen yöretken, jolla kuului viitakerttusia, ruisrääkkiä, luhtahuitteja sekä kehrääjä.

11.6. opastelimme Hannan kanssa kerran aikaisemminkin opastelemaamme espanjalaista Ponc Feliuta perheineen. Hanna oli jo edellispäivän sekä aamun kiertänyt tämän kanssa pointsaten ison osan projektilajeista, mutta vielä oli tekemistä jäljellä päiväksikin. Niinpä suuntasimme Punkahajun Laakkiille, josta Hannan veli Miika oli löytänyt paria päivää aiemmin harmaapäätikan pesän. Jo kävellessämme pesälle kuulimme tai näimme kuikan, pikkulepinkäisen, luhtakerttusen, kultarinnan, mustapääkertun, puukiipijän, punatulkkuja, sirittäjiä ym. mutta pesällä saimme odottaa hyttysten syötävänä tunnin kunnes viimein naarastikka saapui ruokkimaan poikasia. Tämän jälkeen kävimme vielä rengastamassa eräästä pöntöstämme rengastamatta jääneen pienen viirupöllönpoikasen – valitettavasti toinen pienemmistä sisaruksista oli mennyt isompien suihin.

Lomani viimeisenä päivänä innostuin vielä kiertämään Siikalahden yölaulajia kuunnellen. Löysinkin lahdelta mukavat 8 rytikerttusta, 5 luhtahuittia ja 7 luhtakanaa mutten toivomaani pikkuharvinaisuutta pikkuhuittia tai ruokosirkkalintua tms. Sarvipöllö kantoi saalista poikasilleen Kaukolan pelloilla, jossa lauloi myös viitasirkkalintu. Myös jokunen ruisrääkkä, monta viitakerttusta sekä yksittäiset kuhankeittäjä ja kehrääjä kuuluivat myös. Loppupäivän latailin akkuja, jotta paluu arkeen onnistuisi 3,5 viikon rankan maastoloman jälkeen. Olin havainnut tänä aikana Suomessa 214 lintulajia!

J.A.