Kesän hiljaiseloa

Toukokuun 28. päivä kaukispelissä loukkaamani olkapää oli sen verran kipeä, että nukkuminen oli vaikeaa ja siksi retkeily oli aika vähäistä. En kuitenkaan kehdannut olla töistä pois, kun röntgenlääkäri ei ottamissani röntgenkuvissa ollut nähnyt mitään poikkeavaa, vaikka itse olin ollutkin kuvissa näkevinäni jonkinlaisen murtumantapaisen.

Kävin kuitenkin usein, osin juuri siitä syystä, etten saanut nukuttua, kuulostelemassa tuttuja heinäkurppia sekä pikkukultarintaa. Kehrääjiä näkyi ja kuului myös muutamia sekä tietysti viitakerttusia, mutta esimerkiksi sirkkalinnut loistivat poissaolollaan.

Kuun alun merkittävämpiä havaintoja muuten olivat 6.6. Siikalahdelta löytämäni 6 jänkäsirriäistä, 8.6. pitkästä aikaa lahdella ollut mustakurkku-uikkupari sekä 9.6. viimein vähintään 3 maastopoikasten myötä onnistuneeksi varmistunut pähkinänakkelipesintä. Saman iltana pikaisella yökierroksella ei kuulunut mitään uutta, mutta ollessani rajatiellä kuuntelemassa kehrääjää noin 30 metriä autosta, käpötteli keskikokoinen nalle tien yli noin 30 metrin päästä minusta. 10.6. Soininmäellä uudessa paikassa lauloi idänuunilintu ja Simpeleen Kokkolanjoella samaten 3 maastopoikasen myötä varmistui Etelä-Karjalan ensimmäinen onnistunut virtavästäräkkipesintä. 12.6. Siikalahdella näkyi naaras jouhisorsa ja 13.6. löytyi pikkutikan poikaspesä.

14.6. viimein oli olkapääni ultraäänitutkimus, jossa olkapäästäni löytyi sitten ihan kunnon murtuma. Niinpä jäin saman tien sairaslomalle ja sain käteni kantositeeseen seuraaviksi pariksi viikoksi. Eipä mennyt tämäkään niin kuin Strömsössä… No enää ei ollut kiire mihinkään, joten kävin Joutsenossa asioilla ja näin tien varressa pari kangaskiurua.

Sairasloman alkuun pyrin tekemään joka päivä pari kävelylenkkiä, jottei kunto ihan rapistuisi. Havainnot olivat usein samat kanadanhanhet ja tiklejä siellä täällä, mutta Likolammelta löytyi sentään nuori valkoselkätikkakin.

17.6. suuntasimme kunnon aamuyöretkelle. Retki alkoi tuttuun tapaan heinäkurpilla ja pikkukultarinnalla sekä meidät yllättäneellä mäyrällä. Rajatiellä Tyrjällä ollessamme tapahtui sitten kummia! Ollessamme pysähdyksissä Hanna huomasi oudon valon itätaivaalla, jonka hän tunnisti heti vasta laukaistuksi raketiksi! Näimme tämän Venäjältä laukaistun raketin poikkeuksellisen hyvien olosuhteiden vuoksi ja Hanna sai harvinaislaatuisentapauksen kuvattuakin! Kotona selvitimme että havaitsimme Plesetslistä laukaistun Soyuz-2.1B raketin, joka vei taivaalle Glonass-M paikannussatelliitin. Matkaa laukaisupaikalle oli vajaat 500 kilometriä. Saarelle jatkuneen retken aikana kuulimme neljä kuhankeittäjää, pensassirkkalinnun, pari luhtahuittia, hienosti huudelleen uuttukyyhkyn, vihdoin muutaman luhtakerttusen sekä sarvipöllöpoikueen ja näimme pari vanhaa lintua. Rengastimme pari vastaantullutta kuovin poikasta ja muutaman töyhtöhyyppä nuorukaisen.

19.6. aamuyöstä kuulin pikkukultarinnan viimeisen kerran, mutta enpä pahemmin tämän koommin yrittänytkään sitä. 20.6. rengastimme koko vuoden ainoan pöllöpoikueemme – 6 varpuspöllöä ja kävimme tarkistamassa nippanappa Savon puolella olevan kaakkurilammen asutuksi. Päivällä suuntasimme Lappeenrantaan elokuviin ja ohessa tsekkasimme Askolan ja nyt huippulintupaikalta näyttäneen Kaislasen, mutta kummempia havaintoja ei silti tullut.

24.6. Suuntasimme Papinlahdelle rengastuspuuhiin. Suunnittelemme alueelle pysyvämpää SSP-rengastuspaikkaa ja teimme ensimmäistä testipyyntiä. Verkkolinjojen paikat pitää suunnitella ja testata hyvin, koska virallisen pyynnin aloittamisen jälkeen niitä ei enää muutella. Pyynti onnistui yli odotusten vaikka käytössä oli vain viisi kunnollista ja kaksi ikivanhaa haalistunutta verkkoa. Saimme 11 lajista 37 rengastusta, joista runsaimmat lajit olivat talitiainen ja ruokokerttunen. Mukavia lajeja olivat useampikin pensaskerttu, herne- ja lehtokerttu, mustarastas, punavarpunen sekä keltasirkku.

25.6. Hanna rengasti vielä Tarvaslammella tuulihaukanpoikaset. Pöntössä oli neljä jo yllättävänkin isoa poikasta.

J.A.