Alkukesän helteitä

21.5. Virolahti-ralliviikonlopun jälkeen työviikon aloittaminen oli taas aika tukkoista. Keli oli melkoisen kesäinen ja vaikka väsyttikin, niin suuntasin ruokatunnilla Siikalahdelle. Valosen Arttu oli patotien lavalla jo ollut pitemmän aikaa, mutta havainnot olivat jääneet vähiin. Siinä jutustellessamme löysin hanhen lentämästä meitä kohti. Arttu tokaisi nähneensä pari tundrahanhea aiemmin ja sellaiselta tämäkin näytti lentäessään aika matalalla mutta kohtuu etäältä ohitsemme. Jostain syystä seurasin lintua pitempään putkella ja kiinnitin huomiota todella laajaan otsalaikkuun, joka kaartui selvästi päälaelle. Samalla huomasin myös kaulan tummenevan päätä kohti. Mutta yksin lentäessään lintu ei näyttänyt mitenkään erityisen pieneltä tai sirolta, joten tokaisin Artulle jotain tyyliin, että saattaa kyllä olla jotain kiljuhanhea mukana tuossa linnussa. Lahden pohjoispään yllä lintu kaarsi ympäri ja lähti tulemaan taas meitä kohti ja lensi suurin piirtein samaa reittiä taas ohitsemme. Nyt molemmat huomasimme selvän otsakilven ja tumman kaulan ja pään ohella myös pienen nokan, jonka väriä ei kuitenkaan kirkkaassa auringonpaisteessa päässyt oikein arvioimaan. Lahden eteläpäähän päästyään lintu kuitenkin kaarsi taas ympäri ja lähti tulemaan kohti. Tällöin Arttu singahti hakemaan kameran autolta ja nyt lintu meidät ohitettuaan kääntyi kohti koillista lentäen aika hienosti editsemme ja tällöin erotin juuri ja juuri myös keltaisen silmärenkaan! Lintuhan alkoi todellakin näyttää ihan aidolta kiljuhanhelta! Ja asia varmistui, kun Arttu sai kuin saikin linnun kuvattua ja silmärengas sekä pinkki töpönokka näkyivät kuvassa oikein mainiosti!

Iltapäivällä kävimme Hannan kanssa Punkaharjulla katsastamassa rupimanterilampea ja näimmekin vilaukselta ainakin yhden yksilön. Ohessa näimme myös valkoselkätikan.

22.5. ruokatuntistaiji tuotti kolmen heinätavin kisailevan parven, jossa kuten arvata saattaa, oli kaksi koirasta ja yksi naaras. Illemmalla kävimme tarkistamassa viiripöllön pesimätilanteen ja yllättäen pöntössä oli vasta aivan pienet poikaset.

23.5. Siikalahdella näkyi pari lapinsirriä ja iltapäivällä Härskiinmutkasta merimetso. Varpuspöllön pesimätilanne oli sekin samanlainen eli emo oli vielä pöntössä allaan aivan pienet poikaset. Tarvaslammen kottaraiset sen sijaan olivat jo rengastusikäisiä ja kolmesta pöntöstä pulttasimme 13 poikasta.

24.5. helteisen kesäkelin ruokatuntistaiji tuotti vain pari ylitseni muuttanutta pikkutylliä. 25.5. suuntasimme iltapäivästä Saarelle, jossa Kanavalammelta löytyi tulvalta jänkäsirriäinen ja kuului kuhankeittäjä, Uukuniemen Suurenjärvenlietteellä oli jo kuivuneella tulvalla 8 lapinsirriä ja 3 keltavästäräkkiä, Jyrkilässä näkyi pari uuttukyyhkyä ja Pohjanrannassa 6 tylliä ja 2 lapinsirriä.

26.5. suuntasimme varhain aamusta Melkoniemen metsiin, josta löysimme pari idänuunilintua, pikkusiepon sekä aktiivisesti rummutelleen pohjantikan. Aamulla laskin taas Siikalahden vähäiset vesilinnut ja sitten loppupäivä menikin univelkoja nukkuessa. Illalla lähdimme sitten kunnon yöretkelle, jolla löytyi taas pari soidintavaa heinäkurppaa perinteiseltä pellolta, reunametsissä surisi myös pari kehrääjää. Jatkettuamme tältä pellolta matkaa törmäsimme yllättäen toisellakin peltoaukealla soineeseen heinäkurppaan ja tällä paikalla kuului ensimmäinen ruisrääkkäkin. Yhden sarvipöllön kuultuamme ja toisen nähtyämme suuntasimme Siikalahden maisemiin, josta löysimme runsaasti viitakerttusia, viitasirkkalinnun sekä jokusen luhtakanan ja -huitin ja näkyipä vielä yksi sarvipöllökin, ennen kuin oli taas aika suunnata unten maille.

27.5. viimein herättyämme suuntasimme Rautjärven puolelle Kokkolanjoelle, jossa bongasimme jo pitempään paikalla viihtyneen virtavästäräkkiparin ja aika pian oli selvää, että paikalla ruokittiin pesäpoikasia. Emot napsivat suoraan lennosta erilaisia vesiperhosia. Urakoimme vielä sen verran, että nappasimme kyytiin viimeisenkin naapurikunnassa olleen pöllön pöntön ja kävimme laittamassa sen uuteen paikkaan, paremmin reitille, jotta jatkossa pönttöjen kiertäminen olisi edes vähän helpompaa. Aamuretken loppuhuipennuksena törmäsimme vielä valkoselkätikan poikaspesään, jonka lähistöllä puuhaili myös pari pyrstötiaista.

28.5. ruokatuntistaijin ainoaksi havainnoksi jäi patotiellä tauon jälkeen raksuttanut rastaskerttunen. Illallakin tein vain pikavisiitin Siikalahdelle bongatakseni pensassirkkalinnun vuodariksi. 29.5. patotieltä näkyi harmaapäätikka ja iltapäivällä kävimme pikakeikan Saarella, jossa näkyi Kanavalammella 3 heinätavia, Jyrkilässä taas 2 uuttukyyhkyä ja Pohjanrannassa laidunsi vielä muutama kymmentä valkoposkihanhea ja kuului kultarinta. 30.5. ainoaksi mainittavaksi havainnoksi Siikalahdella kuului viimein ensimmäinen kuhankeittäjä. Harvinaisemmaksi käy tämäkin laji vuosi vuodelta!

Kuun viimeisen päivän Siikalahtikäynti oli yhtä tyhjän kanssa ja iltapäivällä kävimme taas rupimantereita katsomassa, mutta vieläkään ei otuksia nähty kovin hyvin. Sen sijaan vesimantereita näkyi useita. Hannan mummolan lähistöltä löysimme viitasirkkalinnun, mutta muuten havainnot jäivät vähiin. Illalla kävimme vielä tarkistamassa, että pähkinänakkeleilla oli yhä poikaset pöntössä ja niitä ruokittiin aktiivisesti.

Hiljainen oli kesäkuun ensimmäinenkin ruokatuntistaiji, joten kävin taas kerran katsomassa nakkeleita. Iltayöstä univelkoja tarpeeksi nukuttuani lähdin pitkästä aikaa pyörällä ns. ekoretkelle. Ensin hoidin Siikalahdelta pensassirkkalinnun, rastaskerttusen ja ruisrääkän sekä näin pari tundrametsähanhea. Kauhean pitkiä pysähdyksiä ei hyttysten syötävänä huvittanut tehdä, mutta erään pellon reunassa kiinnitin huomioni todella kaukaa kuuluneeseen laulunsäkeeseen, josta ei oikein erottunut muuta kuin laulun pituus ja tasaisuus. Äänen sointi ei pahemmin vaihdellut, kuten yleensä yölaulajilla. Aika pitkään kuunneltuani päätin, että ääntä on pakko käydä kuuntelemassa lähempää ja koska pelto oli viljelty, könysin lopulta yhden ojan pohjaa lähemmäksi. Ja kuinka ollakaan heikko epäilykseni varmistui oikeaksi ja lintu oli lähempää kuultuna helppo tunnistaa pikkukultarinnaksi! Olin odottanut löytäväni lajin Parikkalasta tai edes koko Etelä-Karjalasta jo toistakymmentä vuotta, mutta nyt vasta löysin ensimmäiseni! Hanna oli lähellä opastamassa erästä amerikkalaista ornia, jonka kanssa oli aamulla ollut jo metsäretkelläkin ja soitin tämän paikalle. Onneksi löysimme tieltä paikan, johon laulu kantautui heikosti mutta vielä varsin selvästi.

Hoidettuani ekopinnaksi heinäkurpankin, jatkoin Siiikalahden viitasirkkalinnun, Sounion kuopan ja patotien kautta, mutta ihme kyllä en kuullut ainoatakaan kehrääjää ja patotielläkin oli todella vaisun hiljaista. Hyttysiä oli kyllä aivan tolkuttomasti!

2.6. kävimme työpäivän jälkeen Simpeleellä taas katsomassa virtavästäräkkejä ja myöskin toteamassa, että löytämämme valkoselkätikkapoikue oli lähtenyt maastoon. Illemmalla kävin Tarvaslammella saunalenkillä ja yöllä kävimme tarkistamassa, että pikkukultarinta oli yhä paikoillaan, samoin kuin heinäkurpatkin. Siikalahdellakin stoppasimme, mutta havainnot jäivät ruisrääkkään ja luhtahuittiin.

3.6. aamuvarhain lähdimme Hannan kanssa rengastusreissulle. Minulla oli jo pitkään ollut yölaulajien rengastuslupa ja joskus muinoin olin päättänyt, että sitten kun löydän Parikkalasta pikkukultarinnan, haluan sen myös rengastaa. Onhan caligata kuitenkin ollut kotisivujemmekin nimikkolintu sivujen alusta asti. Projekti oli helppo, kunhan ensin olimme könynneet ojanpohjia pitkin linnun lähelle. Verkot pystytettyämme lintu oli verkossa alta minuutin ja muutamaa minuuttia myöhemmin vapautettu takaisin reviirilleen.

Projektin onnistumisesta innostuneena sain ainakin itse pitkästä aikaa kipinää yölaulajarengastukseen, sillä enhän ollut noin kymmeneen vuoteen rengastanut juuri mitään muuta kuin pöllöjä. Niinpä jatkoimme vielä Siikalahden tienoille ja rengastimme vielä tutut pensas- ja viitasirkkalinnunkin. Ohessa havaitsimme kuhankeittäjän, pari pystötiaista sekä valkoselkätikkaparin. Patotiellä tapasimme vielä maisemissa olleen amerikkalaisornin ja näimme ohitsemme lentäneen heinätavin. Kävimme vielä hänen kanssaan Siikalahden pohjoispäässä, jossa havainnot jäivät kuitenkin vain kultarintaan.

Kunnon päiväunilta herättyäni huomasin, että edellispäivänä Porissa havaittu keisarikotka oli ehtinyt jo Espooseen asti ja matkalla itään. Tuttua reittiä kulkiessaan arvioin linnun ehtivän vielä päivän aikana itärajalle ja pois Suomesta, kun sääkin oli siihen optimaalinen. Niinpä lähdin ajamaan kohti Haminaa. Lappeenrannan ja Luumäen rajalla motaria ajaessani näin tien päällä kaartelevia ja syöksyileviä varislintuja ja lokkeja. Kohta huomasin niiden joukossa myös kookkaan petolinnun, joka alkoi heti näyttää aika hyvältä. Ollessani jo aika lähellä haukka lähti komeaan syöksyyn suoraan kohti asfalttia ja vain metrin korkeudessa se koukkasi aivan edelläni ajavan auton keulan eteen. Tämän auton kuljettaja joutui jarruttamaan oikein kunnolla, ettei törmäisi haukkaan, joka kanttasi upeasti ylöspäin ja minäkin alitin linnun vain korkeintaan kymmenestä metristä! Enpä ennen ollut tunnistanut satasen vauhdista haarahaukkaa iälleen 2kv:ksi.

Vajaan parin tunnin ajon jälkeen kipusin Haminan Kirkkojärven kumpareelle. Paikalla oli lopulta hieman toistakymmentä toiveikasta ornia ja toivonkipinä roihahti oikein kunnolla, kun linnun ilmoitettiin olevan jo ensin Loviisassa ja sitten Pyhtäällä. Laskimme jo minuuttiaikatauluja, milloin lintu tulisi ja toivoimme saavamme ilmoituksen vielä tätä ennen ainakin läheiseltä Hevoskalliolta, mutta linnustapa ei enää kuulunutkaan mitään. Lopulta iltakuuden aikaan viimeisetkin alkoivat antaa periksi. Me jäimme paikalle Kotkasta hälyttämäni Soikkelin Miikan kanssa vielä rupattelemaan Kemppaisen Olavin sekä yhden paikallisen ornin kanssa, kun huomasin rantapuiden latvaan laskeutuneen isolepinkäisen. Lintu vaikutti aika pitkälti ns. homeyeri-tyyppiseltä, mutta näidenhän oletetaan nykyisin olevan vain nimialalajin vaihtelua. Epäilen kuitenkin linnun olevan tulleen ainakin jonkin matkaa rajojemme itäpuolelta.

Illalla ajelin kotiin, jossa olin lopulta aika väsyneenä. Hanna oli käynyt juuri rengastamassa yhden naakkapoikueen meidän pihan lähistöltä.

J.A.