Talvea hiljaisimmillaan – silti paukahtaa sponde
Helmikuu on perinteisesti linturintamalla kaikkein hiljaisinta aikaa. Ja jos jossain on linturintamalla silloin hiljaista niin juuri Parikkalassa! Niinpä laiskana talviretkeilijänä en juuri ole ulkona käynyt. Toki töihin mennessä on pimeää kuten töistä palatessakin ja viikonloppuisin oli ollut aivan liikaa muuta ohjelmaa.
4.2. maanantaina olin kuitenkin töistä vapaalla, kun kävin Lappeenrannassa Keskussairaalalla korvapolilla leikkauksen jälkeisessä ensimmäisessä kontrollissa. Yhden jälkeen olin lopulta vapaa retkelle, sillä en kuitenkaan olisi enää olisi töihinkään kerinnyt. Niinpä kävin hylsyilemässä pähkinänakkelia Pappilanniemessä ja nokkavarpusta Tirilässä. Sitten päätin soittaa Sampsa Caireniukselle, josko tätä kiinnostaisi lähteä katsomaan Joutsenon Pätilän keltasirkkumassoja, joita tämä oli kyllä käynyt katsomassa jo monena päivänä aiemminkin. Onneksi Sampsa innostui ideasta ja pian olin hakemassa tätä kyytiin. Itsekseni tuskin olisin Pätilään lähtenyt, sillä minulla ei ollut kaukoputkea mukanani ja tuhansien sirkkujen selaamiseen sellaista tarvittaisiin.
Pätilään päästyämme parkkeerasin auton peltotien levikkeelle ja jatkoimme keskemmäs peltoaukealle kävellen. Kaukana aukean toisella puolella olleessa kelossa näytti istuvan joku kapeahko lintu, jonka pyysin Sampsaa tarkistamaan putkellaan – ja se osoittautui koiras ampuhaukaksi – kuukausipinna ja kuukausiässä minulle! Pian haukka lähti lentoon meitä kohti ja pöläytti pellossa ja puissa olleet keltasirkut lentoon. Sirkkuja todellakin oli paljon, muttei kuitenkaan ennätysmääriä, sillä paikalla oli enimmillään ollut jopa 5000 lintua – nyt arvioimme niitä olevan 1500-2000.
Jonkin aikaa sirkkuja seulottuamme, päätimme lähteä etsimään keltasirkkuja myös mahdollisilta muilta paikoilta. Hyvättilästä löysimmekin viitisensataa lintua mutta esim. Konnunsuolla oli täysin hiljaista. Ilta alkoi jo hämärtää, kun päätimme vielä palata Pätilään. Keltasirkkumassat olivat jo siirtyneet yöpymään; vain muutamia pikkuparvia nousi vielä puista lentoon ja suuntasi NW. Sitten yht’äkkiä yläpuoleltamme kuului voimakasta tiksahtavaa, ehkä jopa hieman viiriäismäistä, sirkun lentoääntä! Molemmat Sampsan kanssa jähmetyimme paikalleen ja keskityimme täysin äänen kuunteluun. Vasta äänen jo loitottua yritimme nähdä äänen tuottajaa, muttemme sitä löytäneet taivaalta. Ääni oli aivan selvästi harmaasirkun lentoääni! Itsekin olin ääntä kuullut useita kertoja ulkomailla ja Sampsa oli kuullut sitä kuluvana talvenakin useita kertoja vietettyään runsaasti aikaa Saksassa. Minulla oli autossa hollantilainen cd-levy, jossa oli varpuslintujen lentoääniä ja siinä ollut ensimmäinen harmaasirkun äänityyppi oli aivan identtinen kuulemamme kanssa. Päätimme laittaa linnusta tiedon Lintutiedotukseen, josko joku muukin kuin Sampsa olisi halukas sitä jatkossa paikalta etsimään? Sampsa palaisi paikalle heti seuraavana aamuna.
Tiistaina Sampsa seuloi paikalla sirkkuja mutta kylmässä tuulessa ei näkynyt kuin 2500 keltasirkkua sekä mm. 30 peippoa ja järripeippo. Myös paikalla aiemmin näkynyt sepelkyyhky näyttäytyi taas kuten näkemämme ampuhaukkakin. Keskiviikkona Sampsa oli estynyt käymästä paikalla, mutta torstaina hän oli taas paikalla ja silloin tärppäsi! Harmaasirkku löytyi taas äänen perusteella nyt pensaasta istumasta keltasirkkujen keskeltä ja Sampsa sai siitä kuviakin otettua ennen kuin se lensi muun parven mukana peltoon! Sirkku näyttäytyi vielä kerran samassa pensaassa, mutta lensi lopulta keltasirkkujen kanssa taas peltojen taakse ruokinnoille. Näinä päivinä olin tietysti itse töissä, mutta työmatkoilla näin Kangaskylällä palokärjen ja isolepinkäisen.
Perjantaina päätin työpäiväni ennen yhtä ja koska olin taas vaihteeksi matkaamassa viikonlopuksi etelään, tällä kertaa oli vuorossa Tiiratoimikunnan kokous, suuntasin tietysti suoraan Pätilään. Poimin taas Sampsan kyytiin ja kahden aikaan olimme perillä. Paikalla oli jo pari sirkun etsijää, mutta mitään mainittavia havaintoja ei heillä vielä ollut. Kohta kuitenkin löytyi pellon takaa kuusen latvasta sepelkyyhky, josta sain niin EKLY-talvipinnan kuin kuukausipinnankin. Kohta kyyhky sitten lensi edessämme olleeseen haavikkoon ja kökötti hyvin esillä seuraavat puolitoista tuntia. Sirkut olivat kuitenkin todella levottomia ja tuulisessa kelissä niitä ei oikein päässyt katsomaan kunnolla hetkeäkään. Niinpä kävimme pikaisesti tarkistamassa lähiruokintojen tilanteen, mutta sielläkin sirkut olivat hankalasti näkyvillä. Suurin osa linnuista oli kateissa. Viitisen peippoa kuitenkin nähtiin sirkkuparvissa. Palattuamme taas haavikon luo, kävi ampuhaukka jahtaamassa sirkkuja pariin otteeseen. Kyyhky ei pienestä pedosta välittänyt yhtään, vaikka se lensi aivan vierestä.
Pikkuhiljaa iltapäivän jo hämärtyessä alkoi sirkkuja saapua lisää haavikkoon ja kohta ne alkoivat käydä myös pellossa ja pensaissa aivan edessämme. Olipahan melkoinen vilinä, kun lintuja oli enimmillään kolmatta tuhatta! Raumasta startannut bongariparivaljakko saapui lähinnä kait tutustumaan paikkaan, jotta voisivat seuraavana päivänä aloittaa alueella tehokkaat sirkkuetsinnät ja InvisibleManFromCorvona tunnettu WP-pinnakärki kiskoi vasta toppahousuja jalkaansa, kun Sampsa huudahti,
että hänellä oli nyt harmaasirkku putkessa! Sampsa tarjosi heti putkestaan lintua katsottavaksi ja muutamassa sekunnissa kaikilla oli lintu hoidettuna! Sitten olikin edessä hankalampi urakka löytää lintu omiin kaukoputkiin, sillä haapojen latvukset olivat niin täynnä sirkkuja, että nuottien antaminen oli täysin mahdotonta. Onneksi kuitenkin onnistuin löytää sen aika pian ja sain muutaman kuvan sekä lyhyen videon otettua. Pian lintu ponkaisi lentoon ja katosi sirkkumassaan. Itse olin tässä vaiheessa sen verran jäässä, että päätin lähteä jatkamaan matkaani kohti Kirkkonummea. Eikä sirkkua enää illan aikana nähtykään. Itselläni lauantai meni Tiira-toimikunnan kokouksessa, mutta harmaasirkkubongarit onneksi onnistuivat linnun löytämään. Seuraavina päivinä paikalle virtasi sitten lisää bongaajia kaeumpaakin ja onneksi lintu näyttäytyi ainakin suurimmalle osalle. Omat havainnot jäivät Helsingistä palatessani näkemääni huuhkajaan Lappeenrannassa.
J.A.




