. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

11.1. perjantaina päätin työpäivän jälkeen käydä naapurikunnassa Rautjärven Simpeleellä urheiluliikkeessä ja koska hieman oli vielä valoisaa aikaa jäljellä, pysähdyin tietysti parissa paikassa Kokkolanjokea katsomaan. Kuutostien sillalla oli hiljaista, mutta uudensillankoskella ylitseni lensi heti äännellen pari pikkukäpylintua, koskikara touhusi koskessa ja suvannon takaosassa uiskenteli kaksi laulujoutsenta ja niiden lähellä myös eniten toivomani laji eli pikku-uikku. Komppasin jokea vielä vähän lisääkin, mutta en enää löytänyt kuin yhdeksän sinisorsaa.

13.1. kävimme Hannan kanssa Siikalahdella ja rämmimme jopa ihan lintutornille saakka. Havainnot jäivät tietysti vähiin: vain jokunen naakka, harakka ja urpiainen näkyivät. Raikantien varressa näkyi sitten valkoselkätikka ja vuodariksi harmaapäätikka. Sitten huomasin, että Lötjösen Matilta oli tullut viesti lahden toisella puolella olevasta lapinpöllöstä. Ajoimme heti paikalle mutta pöllöä ei enää löytynyt. Jouduimme tyytymään töyhtötiaiseen ja puukiipijään.

16.1. illalla ajoin taas vaihteeksi Kirkkonummelle, sillä seuraavina parina päivänä otin osaa koulutustapahtumaan Helsingissä. Molempina koulutuspäivinä ehdin hieman iltapäiväretkille, kun onneksi päivät olivat aurinkoisia. Pakkasta oli kyllä todella paljon – yli 20 astetta. Soukan venerannassa olin ilmeisesti liian myöhään, sillä en nähnyt kuin parikymmentä harmaalokkia. Yhdeksän merikotkaa oli jäällä pilkkimiesten jättämillä kalatarjoiluilla ja ylitseni lensi varpushaukka. Eestinmalmin mustakaularastasta ei ollut nähty kuin klo 8:30 aamulla mutta arvelin linnun saapuvan tutulle ruokinnalle viimeistään ennen yöpuulle menemistään. Ja olinkin oikeassa, sillä lintu saapui klo 15:19 ruokinnan viereiseen puuhun, josta se kuitenkin 5 minuuttia myöhemmin nousi lähimäntyihin käymättä lainkaan ruokinnalla. Se taitaa ruokailla nykyisin jollain toisella ruokinnalla, mutta yöpynee yhä tutuissa männyissä? 18.1. en ehtinyt käydä kuin Helsingin Jätkäsaaressa, josta löysin helposti paikalla talvehtivan tunturikiurun.

19.1. oli vuorossa taas odotettu Imatran Taajamatakseeraus, jossa yhdeksän joukkuetta laski omilla lohkoillaan kaikki maalinnut. Me Kärkkäisen Karin kanssa olimme arvonnassa onnekkaita ja saimme lohkoksemme Meltolan alueen, joten jo ennakko-odotukset menestymisestä tässä jo 8 kertaa putkeen järjestetyssä tapahtumassa olivat korkealla. Ajoin aamuvarhain Salo-Issakkaan Karia hakemaan ja Karin pihalla näkyi odotetusti valkoselkätikka ja harmaapäätikka. Ensimmäiseksi linnuksemme kirjasimme alueellemme päästyämme tien yli lentäneen varpushaukan. Aloitimme heti parhaaksi olettamaltamme alueelta ja itse aloin koluta Mellonlahden puolta, Karin kolutessa Viipurintien toista puolta. Ja kylläpä yhä oli kylmä! Pakkasta oli hieman vajaat 30 astetta, mutta onneksi pian noussut aurinko alkoi hieman lämmittää. Heti alkuun huomasi, ettei tiaisia ollut kovinkaan runsaasti, mutta urpiaisia sitäkin enemmän! Ja itse näin myös todella runsaasti punatulkkuja – suurimmassa parvessa reilut 20 lintua. Myös vihervarpusia oli enemmän kuin olin koskaan nähnyt talvella Etelä-Karjalassa ja näiden seasta löytyi myös tiklejä. Urpiaisparvien tarkka syynääminen tuotti myös muutamia tundraurpiaisia. Käpytikkoja oli myös todella paljon, suurimmassa parvessa nahisteli 5 lintua keskenään. Aika pian löysin myös naaras valkoselkätikan. Homma lähti siis erinomaisesti käyntiin!

Kun olin laskenut parhaan alueen linnut, päätin kävellä jätevedenpuhdistamolle ja sieltä takaisin rantaa ja patotietä pitkin. Tämä oli ehkä vikatikki, sillä lintuja oli todella vähän. Ensimmäiset pikkukäpylinnut ja jopa viheltelemään innostunut varpuspöllö piristivät kuitenkin kummasti. Onneksi samaan aikaan Kari vietti laatuaikaa ja oli löytänyt meille lisää tundraurpiaisia, jopa 6 räkättiä, mustarastaan, pari tilheä ja enemmän tiaisia kuin minä, jopa 15 pyrstötiaista.

Kolusimme lopulta toisistamme erillään koko päivän mikä tietysti edesauttoi parempiin lintumääriin. Mitään ihmeellisempiä havaintoja ei enää tehty, Kari sentään näki harmaapäätikan ja töyhtötiaisen ja minä näin viimeiseksi lajiksemme koskikaran. Lintumäärämme olivat kuitenkin komeita: lopulta olimme nähneet varpushaukan, varpuspöllön, 50 käpytikkaa, valkoselkätikan, harmaapäätikan, 41 kesykyyhkyä, koskikaran, 2 tilheä, 6 hömö-, 7 kuusi-, töyhtö-, 117 sini- ja 270 talitiaista, 15 pyrstötiaista, 6 räkättiä, mustarastaan, 2 peippoa, 190 viherpeippoa, 69 vihervarpusta, 13 tikliä, 450 urpiaista, 5 tundraurpiaista, 121 punatulkkua, 11 pikkukäpylintua, 6 närheä, 72 harakkaa, 35 varista, 6 korppia, 193 pikkuvarpusta ja 195 keltasirkkua. Mainittakoon että varpusta emme löytäneet ja jotenkin onnistuimme olemaan näkemättä ainoatakaan naakkaa! Jo kisan loputtua ollessamme matkalla kohti purkupaikkaa Imatrankoskella, huomasi Kari erään valotolpan nokassa oudon tumman varislinnun. Pysähdyimme keskelle liikenneympyrää ja totesimme linnun varikseksi, mutta todella tummaksi sellaiseksi. Normaalisti harmaat osat erottuivat vain juuri ja juuri muuta lintua vaaleampina. Lintu oli mielestämme joko nokivariksen ja variksen risteymä tai sitten melanistinen varis.

Laskennan tulokset purettiin tuttuun tapaan ja olipa mukava taas nähdä monia tuttuja, joista monia näkee vain kerran-pari vuodessa. Kisaa isännöivä Jantusen Jukkahan käy yleensä vain kerran vuodessa Kanadasta Suomessa. Kisan tulokset eivät yllättäneet; me olimme keränneet ylivoimaisesti parhaan pistemäärän. Kisassahan sai lajista aina pisteen ja sitten kolme eniten lajia havainnutta joukkuetta sai pisteitä siten, että eniten havainnut kolme pistettä, toiseksi eniten havainnut kaksi ja kolmas yhden pisteen. Lisäksi samaan tapaan saivat lisäpisteitä eniten lajeja ja eniten yksilöitä havainneet joukkueet. Lajimäärässä olimme kolmansia ja yksilömäärässä jaetusti toisia, mutta yhteispistemäärässä siis jopa varsin ylivoimaisia ykkösiä. Illan vietto jatkui yhteentoista saakka kuvia katsellen ja jutustellen.

Kaikkiaan yhteensä joukkueet havaitsivat 45 maalintulajia, 14081 yksilöä – yksilömäärä oli uusi ennätys. Uusia ennätysmääriä olivat 4082 urpiaista, 293 käpytikkaa, 17 tundraurpiaista, 446 vihervarpusta, 590 punatulkkua, 94 pikkukäpylintua, 8 pähkinänakkelia ja 4 ampuhaukkaa, lisäksi pähkinähakista tuli uusi laskentalaji. Ehkä kylmän aamun takia tiaismäärät eivät olleet kovinkaan korkeat. Ja taas kerran marjalintuja oli vähän. Kesykyyhkyjä oli vähemmän kuin koskaan aiemmin – vain 96 lintua. Muutalla edelliskeväänä kuollella kesykyyhkyllä oli Eviran tutkimuksissa todettu Newcastlen tautia, liekö tämä syynä pulukatoon?
25.1. matkasin taas vaihteeksi Kirkkonummelle, sillä viikonloppuna olin osallistumassa Bongariliiton hallituksen järjestäytymiskokoukseen. Olen hallituksessa varajäsenenä, mutta sen lisäksi mm. työvaliokunnassa eli TVK:ssa, joten vaikka olin äärimmäisen väsynyt ja jo pari kertaa alkuvuoden aikana Etelä-Suomessa käynyt, oli minun välttämätöntä raahautua paikalle. Päätin kuitenkin pitkästä aikaa käyttää julkisia ja matkasin Kirkkonummelle junalla. En vain kerta kaikkiaan olisi jaksanut taas ajaa pitkää matkaa autolla.

26.1. yövyttyäni vanhempieni luona, hyppäsin kahdeksan aikaan Heikki Vasamiehen kyytiin. Ina-Sabrina Tirrin tämä oli jo ottanut kyytiin aiemmin ja yhdessä jatkoimme kohti etelää. Kokous alkaisi lounaalla puoliltapäivin, joten meillä oli hyvin aikaa retkeillä matkan varrella. Suuntasimme Raaseporin Tammisaareen ja Ramsholmeniin, jossa ruokinnalta löytyi lähes välittömästi naaras valkoselkätikka. Seurailimme tikkaa jonkin aikaa sen siirryttyä komean metsän keskelle ja havaitsimme sen lisäksi mm. useita puukiipijöitä ja varsin monta jo aktiivisesti rummutellutta käpytikkaa. Palaillessamme autollemme näimme tien yli kipittäneen fasaanin.

Jutusteltuamme hetken parkkipaikalla törmäämiimme paikallisiin harrastajiin, päätimme jatkaa läheiseen Skåldön lossirantaan ja lossilla bongaamaan Torsön kanavan pienessä sulassa talvehtinutta pikku-uikkua. Uikku löytyikin nopeasti piilottelemasta jään reunasta kaislikon keskeltä. Kohta se kuitenkin sukelsi jäälipan alle, joten me jatkoimme takaisin lossille. Mantereelle päästyämme plokkasimme taivaalta kaartelevan hiirihaukan, mutta meidän piti jo kiiruhtaa kohti kokouspaikkaa Hangon Tvärminneä.

Olmme Tvärminnessä juuri puoliltapäivin ja pienen etsinnän jälkeen löysimme lounaamme majoitusrakennuksemme keittiötilan jääkaapista. Ravintola kun ei ollut lauantaisin avoinna, niin ruoka oli toimitettu tällä tavalla, mikä tietysti sopi meille erinomaisesti. Ruokailun jälkeen aloitimme kokoustamisen ja päätettävänämme olikin runsaasti tärkeitä asioita. Puheenjohtaja Kalle Larsson piti taas kerran naruja käsissään ja sihteeri Olavi Kemppainen piti taas jämäkästi huolta siitä, ettei liian pahoja solmuja päässyt syntymään. Leppoisassa porukassa kokoustaminenkin voi olla mukavaa ja aika kului kuin siivillä! Kuuden aikaan alkoivat saunavuorot, mutta kokousta jatkettiin yhä vähemmän tärkeillä asioilla sen pysyttyä vielä päätösvaltaisena. Saunan jälkeen iltaa vietettiin puolille öin, jolloin oli aika käydä levolle, sillä päätettäviä asioita oli jäänyt runsaasti vielä seuraavallekin päivälle. Päivän päätteeksi huomasin luottamustehtävieni lisääntyneen yhdellä, sillä minut oli valittu Lintutiedotuksen johtoryhmään.

27.1. heräsin kahdeksaa ennen ja kasilta löysinkin lähes koko muun porukan aamupalalta. Osa taisi olla jo maastossa? Klo 8:45 aloitimme Pihabongauksen! Pitihän meidänkin osallistua koko porukalla Suomen suurimpaan lintutapahtumaan! Aloitimme Mäkelän Petterin kanssa pihan ympärikävelyllä, mutta havainnot jäivät mustarastaaseen ja pariin talitiaiseen. Rantarakennusten luota näkyi hieman avovettä ja kaukana näkyi muutama lokki lennossa ja ainakin yksi vesilintu kellumasta saarten kupeessa. Lähirakennusten välistä löysimme muuta porukkaamme tuijottamasta merelle, mutta aikalailla katveeseen, joten siirryimme porukalla saunarakennukselle, josta avautui paljon parempi näkymä sulalle. Nyt kun porukallamme oli jopa 4 kaukoputkeakin, joita meillä ei Petterin kanssa ollut mukanamme, alkoi mereltä löytyä lintuja. Lokkeja lenteli merellä runsaasti ja kohta Petteri plokkasi koko lokkiporukan lähimmästä kolmikosta komean 2 kv isolokin!

Lopulta seisoskelimme saunan nurkalla koko loppu Pihabongauksen, jonka kestohan on kokonaisuudessan tunti ja näimme vielä laulujoutsenen, 7 sinisorsaa, telkkiä, pari merilokkia, lukuisia kala- ja harmaalokkeja sekä vielä kolme minuuttia ennen loppua merikotkan.

Kohta olikin aika jatkaa kokoustamista ja päätettäviä ja keskusteltavia asioita oli lopulta jäljellä vielä liikaakin, joten ihan kaikkea emme ehtineet puoleen päivään mennessä käsittelemään. Pikaisen ruokailun jälkeen oli aika kiitellä mukavaa porukkaamme hyvästä kokoustapahtumasta ja Heikin ja Ina-Sabrinan kanssa suuntasimme Hankoon pikaiselle retkelle. Tuijottelimme ensin merta parissa paikassa jonkin aikaa, mutta keli oli todella tuulinen, joten aallokosta ei oikein löytynyt toivomiamme vesilintuja. Joitakin kyhmy- ja laulujoutsenia, pari allia ja pilkkasiipi sekä yksinäinen naurulokki sentään nähtiin. Kävimme vielä Hangonkylässä pikaisesti etsimässä paikalla aiemmin havaittuja kyyhkyjä, muttemme niitä löytäneet. Lopulta lähdimme palailemaan kohti Kirkkonummea.

Klo 17:00 Heikki tipautti meidät Kirkkonummen rautatieasemalle, josta Ina-Sabrina matkasi Turkuun ja itse lähdin Pasilan kautta kohti Parikkalaa, jossa olin lopulta noin klo 21:45.

J.A.