Turistireissu Pariisiin
Torstaina 21.2. pitkän työpäivän jälkeen pääsin vihdoin hieman ennen kuutta hakemaan Hannan ja matkatavarat kotoa ja sitten hakemaan matkaseuraksemme lähteviä Honkasen Juhaa ja Hannua, Hannun tyttöystävää Minnaa sekä pariskunnan paria koiraa kyytiin. Kuuden aikaan alkoi pitkä ajomatkamme kohti etelää. Hannun koira tipautettiin Ruokolahdelle koirahoitolaan ja matka jatkui Espooseen, jossa pudotin ensin Hannun ja Minnan ja pian Kauppisen Heikin luokse majoittuneen Juhan kyydistä ja Hannan kanssa jatkoimme Kirkkonummelle yöpymään.
22.2. herätyskello soi jo viideltä aamulla ja ennen kuutta olimme taas ajamassa kohti Espoota, jossa poimimme ensin Juhan ja Heikin ja pian myös Hannun kyytiimme. Helsinki-Vantaan lentoasemalla olimme lopulta sopivasti puolisentoista tuntia ennen lentomme lähtöä. Asemalta löytyivät loputkin seurueestamme eli Huotilaisen Kari ja Heinosen Antti – koossa oli siis pitkälti sama porukka kuin syksyllä 2010 Barcelonassa, edellisellä futismatsireissullamme.
Lentomme Pariisiin lähti hieman myöhässä noin klo 8:50 ja ainakin itse onnistuin nukkua valtaosan matkasta. Vihdoin klo 11:50 laskeuduimme Orlyn lentokentälle ja kiitoradalla ajellessamme koneen ikkunasta näkyi reissun ensimmäinen mielenkiintoisempi lintu – tuulihaukka. Kohta jo matkasimme kohti Pariisia. Reilun 11 euron lipulla pääsimme ensin automaattijunalla Antonyn metroasemalle ja sitten samalla lipulla jatkoimme kolme kertaa metroa vaihtaen (kerran yksi meistä jäi metron kyydistä sen ovien oltua asemalla auki vain kymmenkunta sekuntia, mutta koska metroja kulki parin minuutin välein, odotimme “kileä” seuraavalla vaihtopaikalle) Porte de St-Cloudin asemalle, josta oli enää lyhyt kävely majapaikallemme Résidence Mercure Le Scénarioon. Kaikki huoneemme eivät vielä olleet valmiina, mutta syötyämme maittavat burgerit, pääsimme majoittumaan kolmeen huoneeseen, jotka kaikki olivat eri kerrosten hieman muita isompia päätyhuoneita.
Hannan kanssa päätimme lähteä kävellen Seinen vartta kohti Eiffel tornia, jossa sovimme tapaavamme muun porukan, joka saapuisi paikalle taksilla. Sää oli todella talvinen, lunta satoi hieman ja tuuli oli todella kalsea! Onneksi meillä oli kohtuullisen lämpimät vaatteet päällä toisin kuin osalla porukastamme. Pitkiä kalsareita oli parilla sankarilla ikävä! Seinen jokivarsi oli varsin karun näköinen, joten toivomamme lintuhavainnot jäivät naurulokkeihin, etelänharmaalokkeihin, sinisorsiin ja muutamiin merimetsoihin. Muita yleisiä lintuja olivat sepelkyyhkyt, pulut, nokivarikset, kottaraiset ja varpuset. Mustarastaita ja harakoita näkyi muutama ja jokivarressa vilahti myös pari virtavästäräkkiä.
Kohta horisontissa joen toisella puolella kohosi rakennusten takaa näkyviin Eiffel torni, jota kohti jatkoimme. Otimme tornista tietysti runsaasti kuvia ja päästyämme viimein tornin viereiselle sillalle, näimme loppuporukkamme juuri sopivasti saapuneen paikalle. Niinpä kävelimme tornin juurelle ihmettelemään tätä 18 000 rautaosaa ja 2,5 miljoonaa mutteria syönyttä rakennelmaa. Päätimme jonottaa päästäksemme ylemmäs kohti tornin huippua. Tornin juurella kävi tuuli todella ikävästi ja jonossa vierähti pitkä tovi, joten kun viimein pääsimme ostamaan lippumme, jotka oikeuttivat kiipeämään portaita pari ensimmäistä tasannetta ylemmäksi, päätti osa porukastamme lämpimikseen sännätä portaihin oikein kunnon ravia! Portaita riittikin sitten kivuttavaksi!
Ensimmäisellä tasanteella oli jo pakko ottaa maisemakuvia, mutta kohta jatkoimme ylemmäksi. Tuuli olisi tornin metallirakenteissa ja pikkuhiljaa pitkään poissa pysynyt korkeanpaikankammoni alkoi hieman oireilla. En ollut pitkään aikaa kiipeillyt missään korkealla ja näemmä korkeanpaikankammon parasta hoitoa olisi säännöllinen vuorilla tai korkeissa rakennuksissa kiipeily. Jatkoi kuitenkin muiden perässä kohti toista tasannetta, jossa olikin sitten ravintolat ja kunnon maisemien katselupaikat. Tarkoituksenamme oli tietysti päästä huipullekin ja aloimme etsiä, mistä saisi ostettua lipun hissiin. Olisi luullut yhden maailman suosituimmista turistikohteista osaavan laittaa lipun myynnin selkeästi löydettäväksi, mutta löydettyämme varsin pienestä tilasta ensin puolenkymmentä toimimatonta lipunmyyntikoppia ja lippuautomaattia, löysimme vihdoin sen ainoan toiminnassa olleen kojun. Sitten sullouduimme hissiin ja kohta matkasimme kohti “Rautarouvan” 324 metristä huippua. Korkeimmalla tasanteella 276 metrin korkeudella tuuli oli todella voimakas ja itselläni tuotti alkuun vaikeuksia kävellä toki oikein tukevin verkkoseinin ympäröidyn tasanteen reunalle kuvaamaan jo iltavaloin loistavaa suurkaupunkia. Onneksi oloni helpotti pian ja kohta kuljeskelin jo tasanteella muiden mukana. Ja kylläpä maisemat olivatkin niin komeat, että osa porukastamme päätti kruunata hetken shampanjalasillisella.
Lopulta palailimme hissillä suoraan tornin juurelle, josta kävelimme taas sillalle kuvaamaan komeasti valaistua tornia. Muutaman meistä pyörittyä hetken karusellissa – juu kyllä ihan sellaisessa lasten karusellissa, otimme taksin takaisin hotellillemme. Olimme koko porukka aivan jäässä, joten loppuilta meni lämmitellessä ja oma tilani koheni vasta pitkän kuuman suihkun avulla. Reilut puolet porukastamme lähti illalla vielä tutustumaan Pariisin yöelämään, mutta me päätimme Hannan kanssa mennä aikaisin nukkumaan, jotta jaksaisimme seuraavana päivänä koluta kaupunkia oikein urakalla.
23.2. heräsimme ennen kahdeksaa ja yhdeksältä olimme Hannan kanssa jo kävelemässä metroasemalle. Kävellessämme havaitsimme vihervarpusia ja viherpeippoja. Metroilimme yhdellä vaihdolla Châteae-Rougen asemalle, josta kävelimme Pariisin korkeimmalle kukkulalle Montmartrelle ihastelemaan komeaa romaanisbysanttista Sacré-Cœurin pyhäkköä. Hetken kukkulalla kierreltyämme ja mm. Place du Tertren muotokuvamaalareiden touhuja ihmeteltyämme ja uusina lintulajeina tali- ja sinitiaisia sekä pari peippoa havaittuamme, laskeuduimme alas kauppakaduille, jossa liikkeet olivat vasta aukeamassa.
Seuraavat puolisentoista tuntia kiertelimme Hannan toivomia kangas- ym. käsityökauppoja ennen kuin lopulta kävimme vilkaisemassa lähellä olleen Moulin Rougen sekä ihmettelemässä kadun varren melko yksipuolista tarjontaa. Sitten metroilimme Champs-Élyséesille, jossa nousimme metrotunnelista aivan Riemukaaren viereen. Kaari oli suurempi (jopa 51 metriä korkea) kuin olimme osanneet kuvitella ja siitä tuli meille molemmille mieleen Shetlannin Foulalta tuttu Gaada Stack.
Sitten kävelimme näyteikkunoita ihmetellen ja hieman kaupoissa shoppaillen Champs-Élyséesin päästä päähän ja näimme mm. toistakymmentä Ferraria, Aston Martineita, Lamborghineja ym. urheiluautoja. Ohitimme Grand ja Petit Palaicen, Place de la Concorden, Louvren, kävelimme parin puiston halki, joissa näimme laulurastaan ja kuulimme etelänpuukiipijän ja ylitimme lopulta Seinen havaiten ylilentäneen västäräkin Île de la Citén saareen, jonka toisessa päässä sijaitsi kuuluisa Nodre Damen goottilainen katedraali. Katedraaliin oli aivan järkyttävän pitkät jonot, joten emme harkinneetkaan käyvämme sisällä, mutta toki otimme runsaasti kuvia ulkopuolelta ja kiersimme lopulta koko rakennuksen ja jatkoimme rakkauslukkoja täynnä olevaa siltaa pitkin Île Saint-Louisille, jossa kiertelimme taas hetken kauppoja, ennen kuin jatkoimme Seinen vartta metroasemalle, josta metroilimme takaisin majapaikallemme.
Ilta oli vasta nuori, mutta olimme kävelleet päivän aikana arviolta noin 13 kilometriä, joten oli jo aika päästä hieman lepäilemään. Illalla söimme vielä hotellin kuppilassa, jossa ruoka oli valtaisa pettymys, mutta emme kyllä olisi jaksaneet muualle mennä. Muu porukkamme oli nukkunut pitkään käytyään edellisyönä Moulin Rougen tienoilla bilettämässä ja sitten käynyt Champs-Élyséesillä kävelemässä meidän tapaamme tuntitolkulla. Olipa kaupoista löytynyt lopulta pitkiä kalsareitakin – ensimmäiset löytyneet olivat kyllä olleet parisataa euroa, mutta onneksi halvempiakin oli lopulta löytynyt. Meidän painuessa nukkumaan lähti muu porukka taas tutustumaan yöelämään Seinen varteen.
24.2. heräsimme Hannan kanssa jo ennen seitsemää ja vajaata tuntia myöhemmin olimme pihalla, jossa kuulimme rautiaisen ja kohta metroilemassa Louvrelle. Musée du Louvren asemalla nousimmekin suoraan museon aulaan, jossa olimme jonossa parikymmentä minuuttia ennen museon aukeamista. Aulassa odotellessamme kuvasimme tietysti lasipyramidin alaosaa ja yhdeksältä portit avattiin ja pääsimme ostamaan lippuja (11€).
Aloitimme valtavan museon, joka on entinen kuninkaanlinna, koluamisen egyptiläisen taiteen osastoilta, joita riittikin useaan kerrokseen ja vielä useampaan käytävään. Riipaisimme ohimennen hieman kreikkalaista ja muuta eurooppalaista taidetta ennen kuin jatkoimme ns. pääkerrokseen, jossa olivat ne kaikkein kuuluisimmat eurooppalaiset taideteokset Mona Lisoineen, Napoleonin kruunajaisineen ja Samothrakeen Nikeineen. Sitten kiertelimme vielä mm. afrikkalaiseen ja japanilaiseen taiteen osastoilla, mutta lopulta päätimme luovuttaa, sillä kokonaan tätä kävijämäärältään maailman suurinta museota, jonka näyttelytilojen (60 000m²) yli 30 000 taideteosta emme kuitenkaan jaksaisi kiertää.
Mutta emme toki olleet vielä saaneet taiteesta ja museoista tarpeeksemme, vaan ylitimme Seinen, jonka yllä nauru- ja etelänharmaalokkien seassa näkyi myös selkälokki ja pian olimme jonottamassa Musée d’Orsayhin, entisellä rautatieasemalla sijaitsevaan museoon, jossa on esillä hieman tuoreempia eli 1800-luvun ja 1900-luvun alun suurten mestareiden töitä. Kiertelimme d’Orsayn kolmessa kolmessa kerroksessa puolisentoista tuntia ja tutuiksi tulivat monen eri tyylisuunnan kuuluisat nimet: Manet, Gauguin, van Gogh, Degas, Monet and Renoir.
Lopulta jalkamme olivat kuitenkin aivan loppu ja istuskeltuamme hetken museon aulassa taapersimme ulos ja kävelimme vielä ihastelemaan Invalidesin invalidikirkon komeaa kupolia ja muita rakennuksia ja suuria kävelykatuja Eiffel tornin ali ja Seinen yli Trocadérolle, jossa jonotimme vielä vuoden 1878 maailmannäyttelyyn rakennettuun akvaarioon, jonne osa porukkaamme saapui. Akvaario osoittautui kuitenkin melkoiseksi lastentarhaksi, joten emme siellä kauhean kauan viihtyneet – toki kaikki akvaariot kävimme läpi ja Hanna roiski kuvia vedenelävistä, mutta pian metroilimme takaisin hotellimme läheiselle metroasemalle. Tänne saapuivat pian Hannu, Juha ja Heikkikin ja kävimme vielä syömässä ennen kuin jatkoimme majapaikallemme hieman lepäämään.
Hotellimme pihalla olikin sitten melkoinen härdelli, kun Olympique de Marseillen jalkapallojoukkue oli saapunut viettämään aikaa ennen peliä meidän majapaikkamme yhteydessä olleeseen hotelliin. Pihalla oli useita poliiseja ja meitäkin seurattiin todella tarkkaan, kun kaivoimme avaimia laukuistamme. Huoneisiimme päästyämme saatoimme tarkkailla, kun pihalle saapui kohta seitsemän poliisiautoa lisää, jotka tukkivat koko liikenneympyrän ja pian pihalla vilisteli reilut parikymmentä poliisia.
Iltaseitsemän aikaan lähdimme sitten kävelemään kohti Parc des Princesiä, joka sijaitsi vain noin kilometrin päässä hotelliltamme. Koskapa liput illan peliin olivat maksaneet reilut 100 euroa, oli Hanna päättänyt skipata pelin ja jäi lepäilemään huoneeseemme ja seuraamaan poliisien ja Marseillen joukkueen lähtöä sekä tietysti katsomaan pelin sitten Canal+ -kanavalta telkkarista. Hannun, Juhan ja Heikin kanssa jatkoimme lähes suoraan stadionille, “kilen” ja Antin jäätyä vielä tankkaamaan lähikuppiloihin. Ensimmäisen kerran liput tarkistettiin jo satoja metrejä ennen stadionia ja kylläpähän oli stadionille pääsy tehty muutenkin vaikeaksi! Järjestelyt olivat ranskalaiseen tapaan varsin luokattomat! Olimme kyllä tottuneet hidasteluun ja kankeuteen jo aiemmin vierailemissamme kohteissa, mutta nyt näimme kyllä pohjanoteerauksen. ennen kuin pääsimme stadionille, edessämme oli vielä pari melkoista pullonkaulaa, joissa tungeksittiin, kiilattiin eikä mistään näkynyt, olimmeko edes menossa kohti oikeaa osaa stadionista. Onneksi saimme kysyttyä asiaa ja lopulta pääsimme klo 20:00 kiipeämään stadionin portaita kohti istumapaikkojamme. Ja aivan heti tämän jälkeen saapuivat joukkueet vierailija Olympique de Marseille etunenässä ja heti perään kotijoukkue Paris Saint-Germain lämmittelemään kentälle. Tunnelma katsomossa oli heti todella korkealla, laulu raikasi ja pommit paukkuivat! Lopulta kaikki oli valmista pelin alkuun ja koska kyseessä oli todella erityinen Ranskan suurin Classico-ottelu ja vielä tuoreimman hankinnan maailmantähti David Beckhamin ensimmäinen ottelu PSG:n riveissä, oli aloituspotkua suorittamaan hommattu paikalle yksi jalkapallohistorian suurimmista legendoista eli Ronaldo (se alkuperäinen brasilialainen siis).
Klo 21:00 alkoi viimein ottelu ja heti minuutin pelin jälkeen PSG:n suurin tähti tähän asti eli Zlatan Ibrahimović jatkoi kärkiparinsa Ezequel Lavezzin maalipaikkaan, mutta komea laukaus osui tolppaan. 11. minuutilla stadion sitten räjähti, kun Lucasin potku kimposi onnekkaasti parinkin Marseille-puolustajan kautta maaliin, 1-0. Pikkuhiljaa ottelu tasoittui ja erän loppua kohti painostus siirtyi enemmän PSG:n maalille, mutta Marseille ei kuitenkaan oikein kunnon maalipaikoille päässyt. Niinpä erätauolle mentiin kotijoukkueen johtaessa.
Toinen erä alkoi varsin samaan tyyliin Marseillen hallinnassa, mutta aika ajoin myös PSG:n kärki, etenkin Lavezzi pääsi hyville maalipaikoille, jotka kuitenkin valuivat hukkaan, kun tämä turhaan haki aina Zlatania epäonnistuneesti. Pari kertaa Marseille pääsi kokeilemaan Salvatore Sirigun torjuntataitoja mutta tämä oli maalillaan valppaana, 60. minuutilla André-Pierre Gignac yritti jopa upeaa saksipotkumaalia, mutta Sirigu torjui taas. 76. peliminuutilla PSG vihdoin suoritti ensimmäiset vaihtonsa ja kentälle saapuivat Chantôme Clément sekä yleisön mylviessä myös David Beckham! Beckham aloitti pelin hyvin puolustavassa roolissa ja Marseille tuntuikin painavan päälle yhä vain kovemmin, mutta aina Beckhamin saatua pallon tämä avasi varsin pitkillä mutta todella tarkoilla syötöillä peliä älykkään nopeasti! Niinpä PSG sai taas aika ajoin vaarallisia vastahyökkäyksiä, jopa lähes yksinomaan Beckhamin avauspelin johdosta! Lopulta varsinaisen peliajan täytyttyä Beckham nikkasi pallon kohti päätyä, josta Jérémy Ménez keskitti maalille ja umpisurkean pelin pelannut Zlatan onnistui lähinnä vastustajaa nurin tönäistessään puolivahingossa ohjaamaan pallon maaliin, 2-0.
Viimeiset minuutit menivät yleisön laulaessa lähinnä pilkkalauluja Marseillen kannattajille ja loppuvihellyksen jälkeen alkoi yleisö purkautua ulos stadionilta. Me olimme kaikkein pahimmassa sumpussa, joten kesti pitkään päästä ulos stadionilta. Lopulta kuitenkin pääsimme kävelemään takaisin majapaikallemme, jossa painuimme lähes suoraan pehkuihin, olihan kello jo noin 23:30.
25.2. heräsimme noin klo 7:30 ja kahdeksalta olimme osalla porukasta hotellin ravintolassa tuhdilla aamiaisella. Kile ja Antti olivat omassa huoneessa jo paistelleet omat aamiaisensa. Yhdeksältä tilasimme pari taksia ja lähdimme kohti Orlyn lentokenttää. Alkuun kehätie oli aivan tukossa, mutta puolen tunnin ruuhkan jälkeen pääsimme vihdoin kääntymään kohti lentokenttää ja loppumatka meni nopeasti. Toisen auton kuski oli osannut valita nopeamman reitin ja meitä jo odoteltiin asemalla. Shoppailimme hieman lentoasemalla ja lopulta klo 11:30 lähti koneemme ja kiitoradan vierellä näimme muutaman kymmentä töyhtöhyyppää. Onnistuin taas nukkua valtaosan matkasta ja laskeuduimme Helsinki-Vantaalle hieman myöhässä vähän ennen neljää iltapäivällä. Heikkiä oltiin hakemassa ja Antti ja “kile” olivat vielä jäämässä Helsinkiin, joten pian olimme Honkasten kanssa matkalla kohti Parikkalaa. Hannun koira Vito oli riemuissaan, kun nappasimme sen kyytiin Ruokolahdella ja viimein ennen iltayhdeksää olimme Parikkalassa. Rentouttava, elämämme ensimmäinen lähes täysin linnuton (24 jutussa mainittua lajia) lomareissu oli takana!
J.A.