PSLY:n itsenäisyyspäiväpinnarallissa

BirdLifen edustajistoviikonlopussa ollessani otin vanhan kaverini Keskitalon Markuksen kanssa puheeksi tulevan itsenäisyyspäivärallin, kun ajatuksissani oli osallistua ralliin missä tahansa muualla kuin Etelä-Karjalassa. Markus vastasi heti, että hänen joukkueessaan olisi tilaa, koska hän itse olisi tuolloin Kanarialla. Markus asuu nykyisin Porvoossa ja Porvoon seutu on minulle täysin tuntematonta, joten kiinnostuin heti asiasta. Jo alkuviikosta Tuomaalan Juha otti sitten Markuksen pyynnöstä minuun yhteyttä ja niinpä lupauduin PSLY:n itsenäisyyspinnaralliin Läpivedon joukkueeseen, jossa Juhan lisäksi oli myös Ralf Rikberg.

5.12. ajelin illasta surkeassa räntä-/vesisadekelissä Lapinjärvelle Pukaron Paronille, jossa tapasin Juhan ja jatkoimme tämän luokse. Illan kertasimme rallisuunnitelmaa ennen kuin painuimme hyvissä ajoin nukkumaan. 6.12. heräsimme jo klo 5:15 ja onneksemme keli oli jotain aivan muuta kuin mitä vielä illalla oli luvattu – lähes tyyntä ja sateetonta. Kuudelta lähdimme maastoon, mutta muutama pöllöpaikka ei tuottanut yhtään havaintoja. Seitsemältä otimme suunnan Porvooseen, jossa olimme 7:30 ja nappasimme Ralfin kyytiin. Jatkoimme sitten kaatopaikalle yrittämään huuhkajaa, mutta saimmekin avauslajiksi klo 7:50 aika paljon pienemmän pöllön, varpuspöllön, joka huusi kertaalleen syyssoidinta.

Sitten lähdimme kohti Emäsaloa ja aamun valjetessa ja nähtyämme korpin matkan varrella olimme kävelemässä kohti meristaijipaikkaa. Vain yksi vihulaisjoukkue oli paikalla ja niinpä saimme aika rauhassa staijailla hyvässä kelissä. Alleja velloi merellä varmasti toista tuhatta ja lokeista näkyi heti meri-, harmaa- ja kalalokkeja. Muuten oli todella hiljaista! Kyhmyjoutsenia näkyi muutama. ja kohta näimme pari todella kaukaista merimetsoa, mutta pian niitä näkyi enemmänkin ja lähempääkin. Juha plokkasi aika kaukaa merestä kellumasta mustavalkoisen linnun, joka katosi aina aaltojen taakse. Ihan alkuun lintu näytti pieneltä uikulta, mutta pian tajusin, että sen täytyy olla ruokkilintu. Epäilin lintua ensin ruokiksi, mutta nokka ei oikein sopinut. Muut taas epäilivät lintua riskiläksi. En itse ollut aiemmin nähnyt mitään ruokkilintua talvella, joten kirjaa olisi kaivattu. Lintu näkyi aina aaltojen harjalta hyvin, vaikka se oli kaukana, mutta se tuppasi koko ajan olemaan rintamasuunta meihin päin. Sen naama ja rinta olivat valkeat, kalotti ja selkäpuoli mustat. Nokka sojotti koko ajan yläviistoon kuin kaakkurilla. Mitään tummaa naamajuovaa emme erottaneet, mutta naaman ja päälaen sekä niskan väriraja oli todella jyrkkä. Virtaus kuljetti lintua pikkuhiljaa kauemmaksi ja kauemmaksi merelle ja lopulta päätimme tarkistaa autolla kirjasta, mihin lajiin näkemämme tuntomerkit sopisivat.
Jatkoimme yhä staijia ja havaitsimme vielä telkkiä, isokoskeloita sekä yhden kaakkurin ennen kuin jatkoimme autolle, mutta pian jatkoimme vielä kävellen niemen toiselle puolelle, jossa näimme heti kolme pikkulokkia muutolla! Autolle palattuamme avasimme lintukirjan ja riskilä oli heti poissuljettavissa, päätimme jättää ruokkilintumme U/A:ksi, mutta myöhemmin kotona katselin Netfuglissa talvisia ruokkilintukuvia ja vakuutuin, että kyseessä täytyi olla etelänkiisla.

Paluumatkalla havaitsimme Emäsalossa vielä muutamia tavallisia lajeja, käpytikan, palokärjen sekä ylitsemme itään muuttaneen hiirihaukan. Emäsalon sillalta näimme vielä uivelon ennen kuin jatkoimme matkaa. Koddevikin lintutornilta emme nähneet toivomaamme punasotkaa, mutta tukkasotkia, laulujoutsenia vihervarpusia ja muutamia tavallisia lajeja sentään.

PSLY:n metsäruokinnalta hoidimme helposti kuusi-, töyhtö- ja hömötiaisen sekä yllättäen myös pyrstötiaisen. Myös puukiipijä kuultiin, mutta yllättäen yhtään hippiäistä ei löytynyt. Autolle palatessamme kuulimme kanadanhanhiparven ääniä. Bjurbölevikenillä näkyi muutamakymmentä nokikanaa ja pohjustettu mustarastas löytyi nopeasti, mutta nokkavarpusetsinnät eivät tuottaneet tulosta.

Kiialasta löysimme pikaisella etsinnällä vain yhden tikli, muut olivatkin sitten nähneet niitä ja hemppoja enemmänkin. Närhi sentään rikastutti myös lajilistaamme ja päivän toinen hiirihaukka kierteli taivaalla. Jatkettuamme matkaa näimme tilhiparven.

Loviisan puolelle jatkettuamme löytyi isolepinkäinen toiselta pohjustetuista paikoista ja sitten jatkoimmekin Isnäsin niemeen. Naurulokkeja näkyi muutamakymmentä ja myös vanha merikotkapari kisaili saarten päällä.

Ilta alkoi jo hämärtää, kun yrittäessämme harmaapäätikkaa havaitsimme päivän toiset mustarastaan sekä varpuspöllön. Iltapimeässä vielä kiertelimme Lapinjärven Lindkosken peltoja mutta uusia havaintoja ei enää herunut. Lopulta päädyimme 47 lajiin, jolla irtosi kovatasoisessa ja jopa 13 joukkueen rallissa jaettu 5. sija.

J.A.