. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

Koska corona oli perunut kaiken, niin mitään lomia ei ollut tullut edes suunniteltua koko vuodelle. Olimme toki olleet koko ajan menossa Eurajoen Luvian Säpin lintuasemalle pariksi viikoksi Hannan kanssa tämän syysloman aikoihin, mutta itse oli jo aiemminkin varannut viikon lomaa tätä ennenkin. Yllättäen työpaikkani meni melkoiseen remonttiin juuri lomieni alla ja päätin täräyttää täksi pari viikkoiseksi myös loman. Aika pikaisesti aloin suunnitella loman ekalle kolmelle viikolle ohjelmaa ja aika monen mutkan kautta ensimmäisen viikon suunnaksi valikoitui Oulun seutu, jonne olisin ilman lomaakin ollut joka tapauksessa ollut menossa seuraavana viikonloppuna. Ylätalon Teo Kouvolasta oli edellisvuonna ollut kanssamme Säpissä ja oli nytkin sinne seuraksemme lähdössä, mutta koska tiesin Teonkin olevan vapaa pitemmällekin lintulomalle, laitoin tälle viestiä omista suunnitelmistani ja eipä tätä tarvinnut sen enempää mukaan houkutella.

18.9. työpäiväni päätyttyä piti käydä kaupassa ja pakkailla tavaroita, mutta aika pian saapui Teo Kouvolasta ja retkellehän meidän piti lähteä. Suuntasimme Hannan kanssa Siikalahdelle, jonne pystytimme vielä sirkkuverkot ja staijailimme illan kurkia ym. laskien. Kurkia saapui yöpymään 670 lintua ja ohessa näimme 90 laulujoutsenta, pikkujoutsenen, muuttohaukan, 2 kaulushaikaraa, 16 jalohaikaraa, 60 muuttavan jouhisorsan parven, piekanan, kolme kapustarintaa ja viisi tikliä. Verkkosaalis jäi laihaksi, mutta rautiainen, pari punarintaa, punakylkirastas, 2 hömötiaista ja peippo sentään saivat kihlat mukaansa.

19.9. suuntasimme lahdelle ennen auringonnousua ja pian olivat taas verkotkin pyynnissä. Teeri, pari merikotkaa, kolme ruskosuo- ja 2 sinisuohaukkaa, piekana, kalasääski, kapustarinta, tundrakurmitsa, 3 suokukkoa, palokärki, isolepinkäinen ja 25 lapinsirkun parvi nähtiin ja luhtakana sekä pikkukäpylintu kuultiin. Verkkoilu tuotti mukavasti järrejä ja peippoja sekä yksittäiset hippiäisen, laulurastaan ja keltasirkut sekä jokusen talitiaisen. Lopulta me pakkasimme kaikki tavaramme Teon Volvoon, jätimme Hannan jatkamaan verkkoilua ja lähdimme odotetulle pitkälle syyslomalinturetkelle!

Liminka

Ajoimme yhden pysähdyksen taktiikalla aina Liminganlahdelle saakka, jossa olimme ajelemassa Rantakylän pelloilla kohti Virkkulaa, kun huomasin tien päällä lentävän hanhiparven. Laskin vauhdista linnut ja parven koko alkoi tuntua sopivalta – eikös Liminganlahdella ollut oleillut parina päivänä juuri 23 kiljuhanhen porukka. Ei muuta kuin auto tien sivuun ja putket pystyyn ja uskomatonta mutta mahtavaa, peltojen päällä lenteli edes takaisin 22 vanhan ja yhden nuoren kiljuhanhen parvi! Olimme toki olleet juuri näitä lintuja tulossa bongaamaankin, mutta emme todellakaan odottaneet löytävämme parvea liikkuvasta autosta aika lentelemässä sisämaan puolella. Ja nämä olivat siis ensimmäiset parvet mitkä näimme, aika pian kyllä näimme lahden suunnalla vaikka kuinka paljon lenteleviä metsähanhiparviakin.

Kiljuhanhet lentelivät kymmenkunta minuuttia edes takaisin kuin suuntaa hakien ja lopulta ne lähtivät kohti sisämaata ja muutolle! Saman olivat nähneet lintuja myös Virkkulassa seuranneet harrastajat. Jos emme olisi huomanneet lintuja vauhdista, emme olisi niitä enää tornille päästyämme nähneet. Reissumme oli siis alkanut melkoisen hyvätuurisesti!

Rantakylän pelloilla näimme taigametsähanhien seassa viisi lyhytnokkahanhea, ampuhaukan, 300 kottaraisen parven sekä kolme hemppoa ja lopulta Virkkulan tornille päästyämme näimme kovassa tuulessa lukuisten metsähanhien joukossa tundra- ja merihanhen, 29 lyhytnokkahanhea, pari sinisuohaukkaa, pari muuttohaukkaa sekä nuolihaukan. Lopulta lähdimme taas ajelemaan ja Limingan kylällä näimme vauhdista vielä pähkinähakin.

Hailuotoon

Lopulta olimme Hailuodon lauttarannassa ja pian lautta lähtikin ja puolta tuntia myöhemmin rantauduimme luotoon. Ilta oli hämärtymässä, joten ajelimme suoraan valitsemallemme leiripaikalle Koninnokalle. Pian minulla oli teltta pystyssä ja Teo kömpi patjalle autossaan ja kohta olimme unten mailla pitkän päivän väsyttäminä.

20.9. nukuimme hyvin ja herättyämme näimme Koninnokalla varpushaukan ennen kuin olimme valmiit jatkamaan pikkumatkan päähän Rautaleton parkkipaikalle. Kohta olimme kävelemässä kohti Riisinnokkaa. Metsässä oli hiljaista mutta rantaan päästyämme alkoi lintuja näkyä: 20 muuttavaa metsähanhea, 2 harmaahaikaraa, sinisuo- ja muuttohaukka, 10 tundrakurmitsaa ja punakuiri samassa muuttoparvessa, 4 mustavikloa 3 tiltalttia, kuusitiainen ja 4 rautiaista olivat mainittavimmat havainnot. Lopulta lähdimme rämpimään takaisin autolle päin. Törmättyämme matkan varrella Markkolan “Jurtsiin” jatkoimme lopulta aina koillisrannalle ja Keskiniemeen saakka, jossa tapasimme Meskin perheen. Havainnot yltyvässä tuulessa jäivät 5 tundrakurmitsaan ja vuodari-pulmussirriin sekä kivitaskuun. Jatkoimme rantatietä läpi syvien vesilätäköiden Mäntyniemeen, josta löysimme 2 tundrakurmitsaa, isosirrin sekä 2 pulmussirriä ja Virpiniemeen, jossa näkyi 3 tundrakurmitsaa, 2 kapustarintaa ja pikkusirri sekä takaisin autolle kävellessä löytynyt taigauunilintu. Lähdettyämme jatkamaan matkaa lensi vielä tilhi automme yli.

Marjaniemessä tuuli oli jo aivan tolkuttoman kova, joten tyydyimme näkemään pari pilkkasiipeä auton ikkunan läpi. Kylän peltojen läpi ajolla näkyi eräässä pihassa lehtokurppa ja Patelanselällä näimme ainakin 10 harmaasorsaa. Kirkkosalmella sen sijaan oli totaalisen tyhjää, sillä havainnot jäivät yhteen harmaahaikaraan. Ulkokarvon Petsamon laiturilla näimme muutto- ja ruskosuohaukan sekä mustarastaan ja takaisin päätielle palaillessamme isolepinkäisen. Viimeinen pakollinen luotokohde oli tietysti Pökönnokka, jossa vesi oli korkealla kuten muissakin paikoissa, mutta näimme silti 10 kapustarintaa, 4 jänkäkurppaa sekä itselleni vuodariksi merikihun.

Taas mantereen puolelle – Liminganlahtea ja Siikajokea

Sitten lauttailimmekin takaisin mantereelle, jossa ajelimme taas Limingalle, jossa havainnot jäivät noin tuhanteen taigametsähanheen. Yöpaikaksi valikoitui Lumijoen Sannanlahden parkkipaikka, jossa kuulimme yön pimeydessä taivaalta vielä ainakin parin tundrakurmitsan ääntä.

21.9. Sannanlahden tornilla oli mahdoton konsertti, kun ruovikossa yöpyi ainakin 800 kottaraisen parvi. Virkkulan suunnalla näkyi taas tuhatkunta taigametsähanhea lennossa mutta muuten havainnot jäivät muutamaan merikotkaan. Aika pian lähdimme valumaan rantatietä etelään ja seuraava stoppimme tehtiin Varjakassa, jossa havainnot jäivät lehtokurppaan sekä muutamiin pikkukäpylintuihin. Sää oli kovaa vauhtia heikentymässä, joten pidimme kiirettä ehtiäksemme vielä muutamiin hyviin kohteisiin, mutta Säärenrannassa tuuli oli jo aivan mahdoton. Näimme silti jokusen tyllin ja suosirrin sekä renkaallisen tiltaltin ennen kuin alkoi sataa. Sääkarttoja katseltuamme totesimme kelin olevan huomattavasti parempi Limingassa ja singahdimme sinne bongaamaan siellä nähtyjä kahta tiibetinhanhea. Haaransiltaan päästyämme, ei pellolla kuitenkaan ollut kuin jokunen metsähanhi. Mustavariksia nähtyämme yritimme löytää turkinkyyhkyjä Vanhasta Limingasta heikolla menestyksellä ja kävimme taas Virkkulassakin näkemässä jo siellä aiemminkin näkemämme linnut. Lopulta ajoimme kylälle kauppaan ja syömään ja lähdimme sitten nopeinta reittiä kohti Siikajoen Tauvoa.

Tauvo

Sade onneksi taukosi sopivasti, jotta saimme tavarat kannettua kuivina Hietapakan parkkikselta asemalle, jossa Tynjälän Matti oli yllätykseksemme ollut paikalla jo edellispäivästä saakka. Olin jotenkin ymmärtänyt väärin, että paikalla olisi ollut valtaisa jyväskyläläisporukka, joka oli meille ilmoittanut aseman olevan ääriään myöten täynnä tähän päivään saakka, mutta he olivatkin lähteneet päivää luulemaani aiemmin. No suurta vahinkoa tästä ei ollut, sillä Matti ei ihmeempiä lajeja ollut tuulisessa ja sateisessa kelissä verkoista saanut ja olimmepahan Teon kanssa päässeet näkemään useita hyviä lintupaikkoja, joista olivat vain linnut puuttuneet…

Majoituimme, Teo aseman puolelle Matin kanssa ja itse halusin mieluummin viileälle puolelle parakkiin. Illan havainnoiksi ehdittiin verkkojen kierron ohessa nähdä 40 metsähanhen muuttoparvi sekä teeri ja verkoista irrottelimme Matin rengastettavaksi urpiaisia sekä jokusen räkätti- ja punakylkirastaan, järripeipon sekä hömötiaisen.

22.9. aloitimme aamusta Teon kanssa verkkojen kiertelyn mutta kovin hiljaista oli: päivän saldoksi saimme 39r+17k urpiaista, 1+3k järriä, 14 räkätti- ja 3 punakylkirastasta, 1+4k tali-, 4+3k sini- ja 2+4k hömötiaista, puukiipijän sekä 3+1k pajusirkkua.Päivän havainnotkin jäivät 15 iso- ja pariin pikkukäpylintuun, palokärkeen sekä tornilta nähtyihin pariin merikotkaan ja 20 suokukon parveen. Illalla kävin lenkillä juoksemassa Tauvon kierroksen, joka oli sopivasti kympin mittainen, sitten olikin mukava päästä saunaan.

23.9. aamu alkoi mukavasti kun heti ensimmäisellä verkkokierroksella verkossa roikkui taigauunilintu! Toisella kierroksella näitä löytyi kaksi ja kolmannella kolme! Ynnäilimme jo minkälaiset ennätykset tulisivat, jos tahti pysyisi samana, mutta tähän ne valitettavasti loppuivat.

Lisäksi saimme kolme tiltalttia. Urpiaisia, joita ei näkynyt maastossa lainkaan – mutta silti roikkui yksittäisiä ja pikkuparvia verkossa – saatiin 71+22k ja lisäksi yksi ruskourpiainen, vihervarpusia 3, järripeippoja 4+1k, peippoja 2+1k, punarintoja 3+3k, rautiaisia 4, niittykirvisiä 3, pajusirkkuja 12+2k, mustarastas ja aina yhtä mukava isolepinkäinen sekä tietysti kolmea tavallista lajia tiaisia. Kuusitiaisia sentään nähtiin pari kappaletta, taivaalla lenteli taas isokäpylintuja, mutta muuten verkkojen kiertelyn ohessa havainnot jäivät hämmästyttävän vähiin.

Iltapäivällä kiersimme Ulkonokan ja olipahan taas urakka! Metsää riittää nykyään lähes rantaan saakka ja Munahiedan ohessa lintuja näkee lähinnä vain aivan Ulkonokan kärjessä. Muun ajan joutui kahlaamaan kaislikoissa rämpien. Kovin mainittavia havaintoja emme tehneet, mutta sentään 12 kyhmyjoutsenta, 22 silkkiuikkua, 6 merimetsoa, 2 merikotkaa, ampuhaukka, 3 tundrakurmitsaa, 19 kapustarintaa, 5 tylliä, 2 mustavikloa, 25 suosirriä, pulmussirri, 2 punakuiria, 8 taivaanvuohta sekä 900 tavia, 300 sinisorsaa, 120 haapanaa sekä 40 jouhisorsaa ynnättiin.

24.9. yhdelle verkolle laittamamme pajusirkkuatrappi loi pientä kaaosta verkolle, kun sirkkuja tuli enemmän kuin mitä meillä oli järkyttävän likaisia lintupusseja. Kun samaan hässäkkään verkot notkuivat myös urpiaisten takia, oli paniikki valmis. Lintujen tulo kuitenkin hiipui yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin, joten rengastusmäärät jäivät lopulta varsin pieniksi: 61+4k pajusirkkua, 40+4k urpiaista, 9+1k järriä, 9 räksää, 7 punakylkeä, laulurastas, 3+3k punarintaa, taas mukavat 4 taigauunilintua ja 7 tiltalttia, pajulintu, keltasirkku, tuttuja tiaisia mukanaan 17 pyrstötiaistakin, 2 rautiaista, hippiäinen sekä puukiipijä. Illalla kävin taas lyhyellä lenkillä ja sitten saunottiin. Illan puputus tuotti vielä aina yhtä mukavan helmipöllön.

25.9. aamu oli aurinkoinen ja lämmin – lämpötila lähenteli viittätoista astetta ja yölläkin alin lämpötila oli ollut vain 12,5 astetta – jopa suruvaippa nähtiin lentämässä pihalla, mutta päivemmällä alkoi sadella. Pajusirkku ja urpiainen olivat edelleen runsaimmat verkkolajit, mutta määrät olivat vähäisiä. Mutta kuten niin usein – laatu korvaa määrän! Olin jo parina aikaisempanakin aamuna herännyt tuntia ennen auringon nousua putsaamaan verkot lehdistä ja virittämään sopivat atrapit parille verkolle näin viimeisenä aamunamme uurastus palkittiin, kun ensimmäisen kierroksen ensimmäinen lintu oli atrappinsa kohdalla verkkoon kapsahtanut sinipyrstö! Näitähän oli ollut kesällä ennätysmäärin, joten ei ollut yllätys, että syksykin oli alkanut ennätystahdissa. Silti kyseessä oli ensimmäinen syyshavainto lajista itselleni, joten hyvältä tuntui! Tiltaltteja tuli pari, hippiäinen, tiaisia, jokunen järri ja räksä, keltasirkku, rautiainen sekä verkon vierestä “ino-atrapilta” verkkoon “hirmuttamani” varpuspöllö. Kun laatua toi vielä petoverkkoon osunut upea palokärki, oli Tauvovisiittimme saanut erinomaisen päätöksen!

Ouluun

Laitoimme Matin kanssa aseman talviteloille, sillä uskomatonta kyllä asemalle ei enää ollut koko syksylle tulijoita, vaikka parhaat ajat olivat vasta alkamassa! Lopulta ajelimme Teon kanssa Limingan kauppojen, Haaransillan sekä Kempeleen Vihiluodon fasaanin kautta Kempeleenlahdelle, jossa tapasimme veljeni Pirkan. Kävimme pikaisesti tornilla näkemässä lahdella silkkiuikkujen seurassa kelluneet pari mustakurkku-uikkua ja lopulta Teo lähti kohti Virkkulaa, josta oli varannut majoituksen seuraavaksi yöksi ja me jatkoimme Pirkan kanssa toisen veljeni Rikun luokse Ouluun.

Ilta meni saunoessa ja syödessä hyvin mutta kevyesti ja terveellisesti, sillä meillä oli seuraavana päivänä Pirkan kanssa edessä melkoinen urakka! Olin coronan alettua, päivälleen 6 kuukautta aiemmin laittanut molemmille veljilleni haasteviestin, joka sisälsi juoksuohjelman, joka tähtäsi Oulun Terwapuolimaratoniin! Riku valitettavasti kärsi pahoista jalkavaivoista, mutta Pirkka lähti rohkeasti haasteeseen mukaan, vaikkei ollut juoksua aiemmin harrastanut käytännössä lainkaan! Kuuden kuukauden ajan olin itse juossut neljä kerta viikossa ja yhteensä tarkalleen tuhat kilometriä ja Pirkka hieman vähemmän, mutta hän oli muutenkin liikkunut todella aktiivisesti. Lopulta siirryimme Rikun asuntoautoon nukkumaan ja nukuimme hyvin ja pitkään. Itselläni kyllä olivat jalat todella huonossa kunnossa, sillä Tauvon todella vetisiä ja mutaisia verkkopolkuja oli tullut kahlattua viikon ajan melkoinen kilometrimäärä.

26.9. hyvän aamupalan jälkeen otimme vain iisisiti ja ennen puoltapäivää ajelimme Tuiraan, josta kävelimme Raatin stadionille, jossa olimme jo edellisiltana käyneet hoitamassa ilmoittautumiset ym. Meillä meinasi tulla jopa hieman kiire, mutta lopulta ehdimme hieman lämmittelemäänkin, ennen kuin kello alkoi olla pykälässä eli 13:00 ja liityimme isoon maskipäisten puolimaratonjuoksijoiden joukkoon lähtöviivalle…

Pirkka lähti etsimään kahden tunnin vauhtia juoksevan ryhmän suunnitelmissaan seurata sitä omien tuntemustensa mukaan ja löysin itse 1:45 juoksevan ryhmän juuri ennen starttia. Lähtölaukauksesta porukka lähti aivan käsittämättömään raviin ja aika pian oli selvä, että tuo ryhmä meni aivan liian kovaa niin minulle kuin myös tavoiteaikaansakin nähden. Mutta ravi tuntui olevan kaikilla päällä, joten lopulta päädyin itsekin juoksemaan aivan liian kovaa alussa, jotten olisi aivan muiden jaloissa… Onneksi pikkuhiljaa porukka alkoi väljentyä, maskit sai ottaa kasvoiltaan ja heittää roskikseen ja pikkuhiljaa juoksu alkoi sujua ja tuntua jopa ihan mukavalta. Niinpä lopulta päädyin pitämään sellaista alle 5min 10sek kilometrivauhtia.

Oli mukava juosta tutuissa maisemissa, lenkki kiersi alkuun Hietasaaressa ja jatkoi sitten jokirantaa Tuiran läpi molempien lukiorakennusteni ohi Myllyojalle ja lopulta uuden Poikkimaantiensillan yli joen toiselle puolelle, jossa maisemat olivatkin sitten muuttuneet niin, etten huomannut edes juosseeni ohi vanhan kotitalomme Rantakastellissa. Tällä ei kuitenkaan ollut niin väliä, sillä joen oikealle puolelle päästyäni, olin jo aloittanut melkoisen loppuvedon, jota toivoin jaksavani loppuun asti. Ja ihme kyllä jaksoinkin aina stadionille asti, jossa viimeiset parisataa metriä olivat kuitenkin jo melkoista happotaistelua. Onnistuin kuin onnistuinkin kuitenkin alittaa 1h50 min tehden oman puolikkaan ennätykseni, vaikka edelleen painoa minulla on aivan liikaa ja viimeinen valmistautumisviikko oli ollut mitä ollut. Mutta en kuitenkaan jäänyt makoilemaan vaan lähdin kävelemään radan vartta kohti stadionin porttia, josko Pirkkakin olisi ylittänyt itsensä. Enkä todellakaan joutunut kauan odottelemaan, kun Pirkka tuli paljon odottamaani aiemmin stadionille ja sain tämän kannustettua vielä ehkä hieman suunnittelemaansa raivoisampaan loppukiriin ja lopulta Pirkkakin alitti kahden tunnin haamurajan jopa kirkkaasti lähes neljällä minuutilla! Alun perin Pirkallahan oli ollut tavoite vain selvitä puolimaratonissa maaliin, ja edellispäivänäkin olimme vielä puhelleet lähinnä jostain 2h15min ajoista, mutta ennen lähtöä oli selvästi mielessä jo ollut seurata kahden tunnin ryhmää ja katsoa, mihin äijästä on – ja olihan siitä!

Saatuamme tavaramme säilytyksestä alkoi sataa ihan kunnolla, joten kävelimme pian autolle havaiten Tuirassa samaisen yksinäisen haarapääskyn kuin tullessammekin. Pian ajelimme Rikun luokse, jossa oli mukava päästä taas saunaan ja syömään. Personal trainerimme oli onneksi kohtuullisen kokenut kaveri tällä saralla! Ilta menikin sitten lepäillen, Puma-koiran kanssa touhuten ja jutustellen.

27.9. aamupalan jälkeen heitimme Rikun poppoolle hyvästit ja ajelimme Pirkan kanssa Liminkaan, jossa Haaransillalla näkyi 20 lyhytnokka- ja 40 valkoposkihanhea ja kohta tapasimme Limingassa pari päivää retkeilleen Teon Virkkulassa. Olipa Teo nähnyt viimein aamulla ne pari tiibetinhanheakin. Keli oli taas muuttumassa huonoksi, joten pakkasin tavarani Teon autoon ja heitimme Pirkalle hyvästit ja lähdimme ajelemaan kohti etelää. Pirkka suuntasi vielä Tyrnävälle, josta hänkin sattumalta löysi sitten ne samaiset tiibettiläiset.

Kalajoen kautta etelään

Me Teon kanssa ajelimme Kalajoelle ja Lettoon, jonne parkkeerattuemme kävelimme rantaan ja lähdimme rantaa pitkin etenemään kohti edessämme näkynyttä lintupaljoutta. Kaukana edessämme oli aivan tolkuttomat lokkiparvet, mutta alkuun huomiomme kiinnittyi vain ja ainoastaan kahlaajiin. Jokusen tyllin ja suosirrin nähtyämme, löysimme lopulta tundrakurmitsan ja sen lähettyviltä löytyi pikkusirri sekä etsimämme rantakurvi – todella myöhäinen laatuaan ja toki vuodarikin meille molemmille. Muuttohaukkakin nähtiin ja lokkimassaakin tovi katseltiin ennen kuin suuntasimme Kalajoelle syömään.

Matka jatkui ilman mainittavia tapahtumia aina Vöyrin Oravaisiin saakka, jossa näimme vauhdista ensin kolme turkinkyyhkyä ja pysähdyimme sitten tarkistamaan erään lahdenpohjukan, jolla oli todella paljon lintuja, muttei kuitenkaan mitään parempaa. Pian ilta hämärtyi ja matkamme jatkui ensin Poriin, jossa kävimme kaupassa ja sitten Raisioon asti, jossa kävimme syömässä. Lopulta jatkoimme vielä Saaristotietä Nauvoon asti, josta löysimme eräältä hakkuulta hyvän leiripaikan ja pitkälti puolen yön jälkeen pääsimme lopulta nukkumaan.

J.A.