Laatokan-Karjala 2.-4.8. 2001
Viipurin ja Kannaksen lintupaikkoihin tutustumassa 2.-4.8.2001
Olimme Hannan kanssa jo pitkään olleet Kontiokorven Jarille eli Konzalle kateellisia, kun tämä laukkaa vähän väliä Venäjällä tekemässä toinen toistaan parempia lintureissuja. Varsinkin arktikareissuista olimme kuulleet uskomatonta stooria jo useita kertoja. Kunhan heinäkuun lopussa Siikalahden opastushommamme hiljenivät ja saimme Jarvan Ilkan tuuraamaan meitä, pääsimme lähtemään Konzan kanssa tutustumaan Viipurin alueen ja Kannaksen lintupaikkoihin.
2.8. Reissuun lähdettiin Hannan isän “uudella” Golfilla. Konza napattiin kyytiin Simpeleeltä ja yllättäen Hannan isääkin tarvittiin matkaan Imatralle saakka, kun autonomistajan valtakirjaan ei löytynyt Parikkalan poliisilta leimaa! Ei kun Imatralle, ensin poliisiasemalle ja sitten maistraatille. Kun olimme saaneet yhden pienen pyöreän leiman lisää papereihimme, pääsimme jatkamaan matkaa.
Rajasta selvisimme kuitenkin yllättävän nopeasti, mitä nyt erilaisia papereita piti kiikuttaa leimoineen sekä Suomen että varsinkin Venäjän puolella vähän väliä erilaiseen tarkastukseen, Onneksi Konza oli meillä mukana, muuten olisi voinut päästä parku.
Viipuri
Viipurissa olimme lopulta puoliltapäivin. Painelimme suoraan Tervaniemeen. Näin loppukesällä ei tietenkään arktikapaikoilla ollut juurikaan lintuja nähtävillä, mutta tarkoituksenahan olikin tutustua itse paikkoihin, jotta löytäisimme niille myöhemminkin. Tervaniemellä havikset jäivät nuolihaukkaan ja tylliin. (Venäjänpinnoja toki!)
Seuraavaksi ajoimme myöskin lähes keskustassa sijaitsevalle Pappilanmäelle, jonka ylitse myös arktika keväällä menisi. Pappilanniemessä tsilputti korkealla puussa ilmeinen idänuunilinnun poikanen. Mutta lintu vain huusi eikä liikkunut lainkaan, joten emme saaneet sitä aivan varmaksi iduliksi. Pappilanniemeä ei syyttä kutsuttu myös sirpalekallioksi, niin paljon kalliolla oli lasinsirpaleita.
Äyräpääjärvi
Matkamme jatkui iltapäiväksi Kannakselle ja kuuluisalle Äyräpäänjärvelle. Eteläpuolen lintutorni oli maineensa veroinen, lähes heti löytyi upea kiljukotka, joka suoritti komean ohilennon kohtuulliselta etäisyydeltä. Lintutornin lukko saatiin paikallisen papparaisen avustuksella auki, joten torniinkin päästiin kipuamaan. Ukot itse lähtivät veneellä lähes umpeenkasvaneelta näyttäneelle järvelle kalastamaan. Järvellä saa siis paikalliset kalastaa ja jopa metsästää, muuta lintuharrastajilla ei ole järvelle mitään asiaa ilman lupia. Myöhemmin näimme järven yllä vielä toisenkin kiljukotkan. Muuten järvellä oli mukavasti lintuja: muutamia mustatiiroja, ruskosuohaukkoja, kalasääskiä, varpushaukkoja ym.
Matkamme jatkui Äyräpäänjärven länsipuolen Sikniemen kiljukotkaparin sekä mehiläishaukan kautta Bulatnajan pelloille. Pelloilta löytyi 2kv koirassinisuohaukka, pari ruskista ja hiirihaukkaa sekä taas mehiläishaukka. Kaukilan sillalla ihmettelimme vielä ruovikoitten rehevyyttä ja Vuoksi puolestaan yllätti leveydellään. Paikat todellakin näyttivät hyviltä lintupaikoilta!
Yöpymispaikkamme oli vanhan navetan yläkertaan kyhätty, mutta todella viihtyisä ja suomalaisten suosima Vallun Gasthouse. Palvelu oli erinomaista ja ruoka hyvää. Pihalla olisi tutkittavaa riittänyt, sillä eräälle pöydälle oli kerätty maastosta löytyneitä sota-ajan esineitä vaikka kuinka. Oli kypärää luodin reiällä ja ilman ym.
Laatokalle
3.8. Seuraavana aamuna starttasimme viiden aikaan kohti Laatokkaa. Ennen seitsemää pääsimmekin Taipaleelle ja Laatokan rantaan. Tarkoituksenamme oli staijata mustalintumuuttoa ja mahdollista käpytikkavaellusta. Mulleja muutti vaivaiset 317 viidessä parvessa ja käpytikan (sen ainoan) yritys lähteä Laatokan ylitykseen jäi yritykseksi.
Maisemat olivat kuitenkin todella upeita! Järvi oli aivan peilityyni ja aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta. Lopulta havaitsimme jonkinmoista syysmuuttoakin, kun näimme kahlaajista mm. valkovikloja, liroja, suokukkoja, kuoveja, pikkukuoveja, suosirrejä sekä mustapyrstökuirin matkaamassa kohti etelää. Muita havaintoja olivat mm. alli, kolmen merimetson parvi, ääntelevät pyrstötiainen, hippiäinen sekä töyhtötiainen, 500 muuttavaa naurulokkia sekä muutama kalatiira sekä 66 etupäässä pikkukäpylintua seassaan kuitenkin myös isosellaisia. Myös petolintuja näkyi: kuusi kalasääskeä, pari nuolihaukkaa ja seitsemän ruskosuohaukkaa.
Laatokan rantaan oli kerääntynyt runsaasti venäläisiä lomailemaan ja telttailemaan sekä tietysti kalastamaan.
Seuraavalta paikaltamme Metsäpirtin rannasta näimme nuoren harmaahaikaran. Seuraavalle paikalle Igolkan rantaan pääsy olikin tiukassa. Todella raju myrsky oli kaatanut metsää, mutta onneksemme tie oli putsattu kaatuneitten puiden rungoista. Igolkan rannalta näkyi neljä muuttavaa meriharakkaa, pari mustavikloa sekä yllätykseksemme ainakin kolme paikallista pohjansirkkua.
Seuraava stoppimme oli Metsäpirtin pelloilla, joilla liihotteli mukavasti petoja: pari pernistä, kolme hihaa, sisu, tinnukoiras, nuolihaukka sekä ampuhaukkakoiras. Paras havainto oli kuitenkin turturikyyhky, jonka Janne näki painelevan vauhdilla metsään.
Suuri ja mahtava… (Oikealle Venäjälle)
Ja matkamme jatkui turkistarhan, Kivennavan ja Terijoen kylien ja Alakylän peltojen varttitunnin staijin (hiirihaukka) kautta oikealle Venäjälle. Tähän astihan olimme olleet koko ajan vanhassa Suomessa.
Alexandrovskajan kahlaajalietteiltä löytyikin jotakin katsottavaa, kun lietteillä kahlaili harmaahaikaran lisäksi oikeita kahlaajiakin: kolme suosirriä, lapinsirri, viisi tylliä, pari valkovikloa ja taistelujouksija (Kampfläufer) eli suokukko. Merellä lenteli myös pari pikkulokkinuorukaista sekä mustatiiraa, joista toinen oli nuori.
Siestarjärvellä kahlaili myöskin nuori ardea. Muita haviksia olivat rantasipi, parikymmentä pikkulokkia sekä mustatiira. Siestarjärveltä suuntasimme Gorskajan entiselle tehdasalueelle. Paikka näytti todella lupaavalta, sillä tällaisilla kammottavilla hiekkaisilla metalli- ja puujäterannoillahan näkyy aina mukavasti lintuja. Jotain näkyi nytkin: mm. 42 harmaasorsaa (6 poikuetta) oli oikein mukava havis, myös heinätaveista saatiin Venäjänpinna. Valitettavasti kovasti etsimämme mölysammakot jäivät kuitenkin näkemättä ja kuulematta. Illalla suoritettiin sitten kunnon hotellisekoilu: Olgino 2hh 1300RUR, vähän kallis, Repinskajan 3hh olivatkin toisessa (vielä rähjäisemmässä) rakennuksessa, joten kävimme vielä Energized (tai jotain..) -hotellissa Terijoella, mutta sielläkin 2hh oli tonnin luokkaa. Eli takaisin Repinskajaan, 2 x 2hh = 1300RUR. Kuitenkin lopulta saimme ruokaakin, vaikka kaikki ruplat menivätkin hotellimaksuihin, kun Janne ja Hanna kokkasivat hotellin parvekkeella trangialla lihapullia ruisleipien lisukkeeksi.
Lisj Nosin hysyparatiisi
4.8. Viimeisenä reissuaamuna suuntasimme taas aamuviideltä kulkumme Siestarjoen suulle. Aamu oli tyyni ja aurinkoinen mutta viileä. Kahlaajat olivat edelleen tosi vähissä: kymmenkunta tylliä, muutama suosirri, pikkutylli ja vikloja. Seitsemän pikkutiiraa lenteli iloksemme ketterästi meren päällä. Silkkiuikku puolestaan ihmetytti meitä peräti kuudella poikasellaan. Muita haviksia olivat: ampuhaukka, pari ardeaa, sekä ääntelevä pähkinänakkeli.
Piakkoin jatkoimme Lisij Nosin lehtorantaan. Lisij Nos oli aian uskomattoman upea jalopuumetsä, jossa vilisi lintuja aivan käsittämättömän paljon! Rannassa oli harmaahaikaroita, mustatiiroja, punasotkia, mustakurkku-uikku ym. Ruovikossa oli rastas- ja rytikerttusia. Puskissa kuitenkin vilisi vielä aivan eri malliin: runsaasti mustapää-, lehto-, herne- ja pensaskerttuja, tiltaltteja, sirittäjiä, kymmeniä peukaloisia, puukiipijöitä, tiaisia – jopa viitatiainen, harmaa- ja kirjosieppoja, pähkinänakkeleita, pikkuvarpusia, leppälintu, pikkutikka, pari nokkavarpusta, kultarinta jne… Parhaimmillaan näitä hyönteissyöjälajeja saattoi olla kourallinen näkyvissä samassa puskassa!
Lisj Nosista lähdimme paluumatkalle kohti Viipuria ja Suomea. Ajoimme tällä kertaa rantatietä mm. Terijoen ja Koiviston kautta, joten ihmeteltävää riitti. Jossain vaiheessa kokosimme viimeiset ruplammekin yhteen ja saimme niillä hieman syötävää. Suomenlahden rannoilta irtosi vielä muutama Venäjäpinna mm. Humallahdelta neljä uuttukyyhkyä, pari merilokkia ja pari lapintiiraa. Lisäksi näkyi viisi merimetsoa. Muuten matkan havikset jäivät muutamaan nuolihaukkaan, kun kirjokertutkin olivat jo lähteneet pesimäpaikaltaan kohti etelää.
Koto-Suomeen
Viipurissa kertasimme vielä pikaisesti paikkoja sekä kävimme katsastamassa mahdollisia yöpymispaikkoja. Takaisin Suomeen pääsimme taas varsin kevyellä kolmen tunnin jonotuksella, mutta hyvässä seurassa piraatti-CD-levyjen soidessa aika kului leppoisasti.
Yhteensä reissulla havaitsimme 121 lajia. Joten aivan hyvä alku Venäjän pinnojen keruulle, joita monet Itä-Suomen ornit keräävät varsin tosissaankin. Näitähän kyllä tulee vielä lisää meillekin!
J.A.