. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

Töitä ja ralleja

Kesäkuu alkoi (ja jatkuikin) varsin heikoissa keleissä. Laskentahommia piisasi, opastettaviakin kävi oikein mukavasti. Taas painettiin siis niska limassa hommia nukkumalla aina muutama tunti kerrallaan, aina kun ehti.

4.6. rutiinit katkaisi odotettu Siikalahtiralli. Harmiksemme emme olleet lainkaan ehtineet pohjustaa rallia varten muuta kuin Siikalahtea, ja Siikalahdellahan ei tietenkään saanut rallissa liikkua muualla kuin yleisillä paikoilla. Meidän pohjustuksethan olivat keskellä suojelualuetta, jonne ei rallissa ollut asiaa. Lisäksi Hannalla oli taas BirdLifen lintukurssi ja jonkunhan piti olla töissäkin, joten olin ainoa oppaista, joka pääsi kisaan osallistumaan.

Onneksi kova joukkue saatiin kuitenkin jalkeille, kun joukkueemme kaksi muuta jäsentä olivat Matti Lötjönen ja Harry Nyström.

18 tunnin Siikalahtiralli 2004 Etelä-Karjalassa

Työpäivä Siikalahdella oli taas takana, ja olinpa ehtinyt ottaa parin tunnin nokosetkin, ennen kuin lyhyen odotuksen jälkeen Matti Lötjönen ja Harry Nyström kurvasivat Siikalahden parkkipaikalle. Matti oli lähtenyt ajamaan kohti Parikkalaa Helsingistä ja Harryn hän oli napannut kyytiin Lappeenrannasta. Parkkipaikalla oli siis näin koossa 18 tunnin Siikalahtiralliin osallistuva joukkueemme.

Ralliin valmistautuminen oi sujunut jo perinteiseen tyyliin. Itse olin Hannan ja Vierimaan Antin kanssa ollut koko kevään töissä Siikalahdella, joten lahden linnusto oli kyllä hyvin hanskassa; harmi vaan, ettei se mitään hyödyttänyt, sillä Siikalahden suojelualueellahan ei tietenkään rallin aikana saisi kulkea kuin yleisillä reiteillä. Muuten pohjustustyö oli ollut lähes olematonta, sillä töitä oli meillä ollut hieman liiankin kanssa. Toki viime hetken yölaulajaretket olimme ehtineet tehdä, joten aivan tyhjin käsin emme kuitenkaan olleet.

Yhteistuumin päätimme skipata rallin aloituspalaverin ja suuntasimme kulkumme Saarelle. Rallin aloitusaika oli vielä tässä vaiheessa meille hieman epäselvä, joten kiirehdimme pelipaikoille, jotta voisimme aloittaa kiireelläkin tarpeen vaatiessa.

Ensimmäiseksi suuntasimme Saaren Pohjanrantaan, joka on tunnetusti pohjoisen Etelä-Karjalan parhaita kahlaajapaikkoja, ja josta olin viikolla pohjustanut mm. keltavästäräkin, jouhisorsan ja heinätavin. Olipa paikalla huhuttu viihtyvän harmaahaikarankin.

Viimeinen viesti aloituspalaveripaikalta kertoi ikäväksemme, että ralli oli päätetty alkavaksi klo 20.00 eikä liukuvasti seuraavan tunnin aikana, kuten olimme toivoneet. Niinpä me jouduimme aloittamaan rallaamisen lähes välittömästi torniin päästyämme.

Ihmeen tyhjältä näytti Pohjanranta, ja sitä se myös oli! Aloituslajimme oli niinkin köpö kuin silkkiuikku eikä jatko ollut juuri parempaa. Tornista emme havainneet mitään parempaa, ainoastaan naakkaparvi oli jotain, mitä ei tavallisesti paikalla tule vastaan.

Lyhyehkön ja köyhän staijin päätteeksi päätin hieman komppailla rantaniittyjä mukavien kahlaajien toivossa, mutta tämäkin reissu lopahti päästyäni vain vajaan 50 metrin päähän tornista, kun mulahdin sen verran reippaasti, että toinen saapas hörppäsi ainakin litran vettä. Onneksi samaan aikaan meidät ylitti se ainoa onnistunut pohjustuslajimme keltavästäräkki, joten saatoimme vaihtaa maisemaa hieman laihaa pinnasaalista ihmetellen.

Seuraavan stoppimme teimme aivan uudella tuttavuudella Saaren Kuposenmäellä. Paikalta oli aivan upea näköala, mutta ainoastaan kaukainen metsäviklo kirjattiin lomakkeeseemme. Arktikan aikaan paikka saattaisi olla käymisen arvoinen?

Saaren kierros jatkui vaisusti, sillä lintuja todellakin oli aivan käsittämättömän vähän. Onneksi rallimme oli vasta aivan alkutekijöissään, joten emmehän me tarvinneetkaan suurta lajikirjoa vaan muutamia hyviä lajeja, joita ei välttämättä myöhemmin enää löytyisi muualta.

Tarassiinlahti ei juuri sekään tömissyt, sentään heinätavinaaras lennähti editsemme ja valkoviklo löytyi piilottelemasta kasvillisuuden seasta.

Saari-sightseeing jatkui Jyrkilän pelloille, jossa tapasimme lintuharrastajapoppoon, joka ei valitettavasti ollut rallista kuullutkaan, mutta heillä oli tavoitteenaan löytää pelloilta suopöllö. Jutellessamme kuulimme luhtahuitin, ja niinhän siinä kävi, että kun tämä tapaamamme retkiseurue jatkoi kulkuaan, ei kestänyt kuin muutaman minuutin, kun pelloille saapui saalistelemaan (kuinkas ollakaan) suopöllö.

Yö alkoi jo hämärtyä, kun lähdimme ajamaan perinteistä rajan läheistä reittiä kohti etelää. Kanavalammella kuulimme jo liikkuvasta autosta pensassirkkalinnun. Komeasti hoidimme spontaanin linnun varsin kovasta vauhdista, sillä meillä oli lammen rannalla Rainer Rajakallion rallijoukkio näkyvissä. Emmehän halunneet äkkijarruttelulla paljastaa lintuamme heille.

Rainer ja Pelttarin Petri olivat kuitenkin jo samaisen pensassirkkelin kuulleet, ja heillä tuntui muutenkin ralli käynnistyneen ralli oikein mukavasti, kun he sanoivat, etteivät olleet Kanavalammelta saaneet ensimmäistäkään uutta lajia, vaikka lammella oli oikein mukavasti lintuja. Meillekin paukahti pinnoihin mm. luhtakana.

Tyrjän seutu näytti sitten taas kerran kyntensä! Rajan läheisen tien varressa kuulimme joka ikisellä pysähdyksellä kehrääjän. Ne jopa haittasivat muuta kuuntelua! Eipä ollut koskaan ennen tullut moista kehrääjäkeskittymää vastaan, kuulimme puolessa tunnissa Tyrjän – Siikalahden alueella 12 lintua! Kunnan rajalla huuteli kaksi viirupöllöä kilpaa, ensimmäiset viitakerttuset ja ruisrääkät löytyivät myös perinteisiltä paikoiltaan.

Vuorokauden vaihduttua saavuimme tuttuihin maisemiin Siikalahden ympäristöön, josta muutamassa minuutissa hoidimme lajilistallemme pohjustetun viitasirkkalinnun sekä sponden luhtakerttusen. Kaukolan pensassirkkalintukin oli taas äänessä.

Loppuyön pyörimme perinteisillä yölaulajapaikoilla lähinnä sarvipöllöä haeskellen, ja löytyihän niitä lopulta kaksikin kappaletta. Ajaessamme Siikalahden eteläpuolella Harry alkoi pilkkiä oikein toden teolla, mutta, tokeni kun kuuli auton ikkunan läpi korkeaa kimitystä. Teimme äkkipysäyksen, ja äimistyneinä saimme todeta Harryn ensimäärityksen aivan oikeaksi: Nuolihaukka lensi ylitsemme kimittäen, ja kello oli 1.30!

Aamukolmen hujakoilla alkoivat ensimmäiset kuhankeittäjät, kultarinnat ja monet muut tavalliset aamulaulajat laulaa, joten tiesimme lähteä hieman parempien aamulaulajien toivossa Tyrjänkoskelle.

Tyrjänkoskella törmäsimme tutun näköiseen autoon kolmas oppaamme Antti Vierimaa ja oppaan hommia muutamaksi viikoksi harjoittelemaan tullut Johannes Hänninen olivat varjorallaamassa 8 tunnin sarjassa. Osallistumismaksua he eivät olleet maksaneet, sillä joutuisivathan he olemaan 6 tuntia kisasta töissä Siikalahdella opastamassa. (Saivat muuten lopulta 95 lajia, jolla olisi irronnut 8 tunnin sarjan voitto.)

Kosken lähimetsissä tiltaltti lauloi iloista tiltitystään, rautiainen helskäytti sävelmiään ja käveltyämme alas kosken ohitse törmäsimme Anttiin ja Johannekseen, joilla oli riemu-uutinen kerrottavanaan. Vain parin sadan metrin päässä saman tien varressa oli hetkeä aiemmin laulanut pikkusieppo. Ja siellähän tämä yksi meikäläisen lempilaulajista edelleenkin tsilputti vienoa lauluaan! Nyt oli hymy entistäkin herkemmässä! Ja homma sen kuin muuttui paremmaksi: palokärki rummutti jossain lähistöllä, pyy vihelsi yhden kerran aivan vieressämme, korppi lensi ronksuen ylitsemme ja kuikkia sekä härkälintuja kellui järvenselällä. Johan alkoi pinnat paukkua!

Pikainen käynti varsinaisella Siikalahdella rajoittui ainoastaan patotien katselulavalle. Olimmehan pohjustaneet Siikalahden varsin hyvin, joten tiesimme, ettei koko alueella muualla meille mitään tarjottavaa. Aika erikoista, mutta kesä olikin ollut ennätyshuono! Patotieltä pointsasimme jo viikon paikalla hengailleen siipivikaisen mustaviklon sekä tietysti ruovikossa pomppivaa lauluaan jankanneen rytikerttusen.

Eihän Simpelejärven selkiä kokonaan voinut sivuuttaa. Niinpä suuntasimme Pistonniemen rantaan, josta näkyikin mukava laji eli mustalintu sekä muutama tukkakoskelo.

Aamun ollessa jo pitkällä suuntasimme kulkumme kohti Soininmäkeä sekä kuukkeleita. Toki tavoitteenamme oli samalla hoitaa listallemme myös muutamia muita metsälintuja.

Saavuttuamme perinteiselle kuukkelipaikalle lensi ylitsemme parvi pikkukäpylintuja. Metsän tähtiä eli kuukkeleita ei kuitenkaan löytynyt, vaikka etsimme niitä reilut puoli tuntia. Hetken mietittyämme päätimme yrittää vielä toisestakin paikasta näitä seudun kuuluisuuksia. Ajaessamme kohti toista paikkaa ikkunat auki, kuului metsästä outo linnun laulu. Kaikki ulos ja korvat hörölleen, ja aivan oikein, idänuunilintu siellä lauloi korkeaa liverrystään!

Ajaessamme löysimme vielä kulorastaan ja näimme naarasteeren, mutta itse kuukkeleita emme löytäneet, vaikka yritys oli todella hyvä. Aikaa käytimme pelkästään kuukkeleihin reilusti toista tuntia, mutta olipahan ohessa löytynyt muutama mukava laji sekä helmenä iduli.

Nyt oli sitten Parikkalakin koluttu ja alkoi pitkä siirtymisemme kohti Etelä-Karjalan eteläisiä lintumaita. Pitkä ajomme keskeytyi ainoastaan Ruokolahden patotiellä, josta pointsasimme kanadanhanhet.

Imatralla pysähtelimme sitten useammassakin paikassa. Immalanjärvellä rastaskerttunen ei suostunut meille raksuttamaan, mutta Neitsytniemessä kuulimme liikkuvasta autosta pyrstötiaisia. Peltosirkkukin löytyi lajilistallemme.

Joutsenon Konnunsuolta löytyi oikeastaan vain ne pakolliset lajit eli mehiläishaukka, pikkulepinkäinen sekä niittykirvinen. Kotasaari olikin sitten huomattavasti parempi, sillä kahlaajalajisto oli ilahduttavan monipuolista. Lapinsirrien, pikkutyllien ja tyllien lisäksi löytyi jo aiemmin näkemiämme valkovikloja ja mustavikloja. Kun Kivisaaressa langalla istuskeli vielä hemppopariskunta, oli Joutsenon pikainen kierros ollut erinomainen.

Lappeenrannassa suuntasimme suoriltaan Askolaan. Tiklit lauloivat jo ennen parkkipaikkaa, mutta mukavampi ylläri oli pikkulutakolta lentoon noussut harmaahaikara! Tulihan tämä laji hoidettua, sillä olimme sitä etsineet alkutaipaleella oikein urakalla Pohjarannasta. Myös meriharakat hoituivat rikastuttamaan jo ennestään kohtalaista kahlaajavalikoimaamme.

Hanhijärveltä löytyi kuin löytyikin nimensä mukaisesti metsähanhi. Lintu oli aivan järkyttävän kaukana, mutta onneksi se kävi kiven päällä seisomassa, jolloin se näkyi sitä ympäröivien sorsien takaa varsin hyvin.

Kaislasta olimme suunnitelleet lopetuspaikaksemme, sillä tiesimme järvellä olevan ainakin muutamia vielä lajilistaltamme puuttuvia vesilintulajeja. Vain muutamassa minuutissa löysimme kaukaisista vesilintuparvista puuttuneet harmaasorsat, uivelon sekä jouhisorsan, joten päätimme vielä lähteä epätoivoiseen rynnäkköön keskustaa kohti.

Matin autossa ilmeni pahanlaatuisia ongelmia, mutta silti sinnikkäästi ryntäsimme viimeiselle etapille. Meillä oli ralliaikaa enää noin seitsemän minuuttia, kun pääsimme määränpäähämme Lappeenrannan sataman tienoille etsimään paikalla keväällä pyörinyttä mandariinisorsaa. Lintua ei ollut lintuharrastajien toimesta havaittu reiluun puoleentoista kuukauteen, mutta maallikkohavaintoja oli linnusta saatu vielä noin viikkoa aiemmin. Haeskelumme ei kuitenkaan tuottanut tulosta, vaikka hieman säpinää saatiinkin aikaan.

Lopulta saimme laskea havainneemme 18 tunnin rallin aikana 128 lintulajia, joka ei lajimäärältään kuulostanut kovin paljolta, mutta kesän lintutilanteeseen suhteutettuna olimme tulokseen enemmän kuin tyytyväisiä. Itse asiassa mielestämme ralli oli mennyt kokonaisuudessa mielettömän hyvin, joten olimme jopa hieman kauhistuneita laskettuamme lajimäärämme. Olimme olettaneet havainneemme ainakin jonkin verran enemmän lajeja.

Parikkalan Harjulinnassa järjestetyssä purkutilaisuudessa selvisi, että joukkueeme Ja-Ma-Ha Racing Teamin kokoama lajimäärä riitti voittoon rallissa. Voitto oli kuitenkin vain pieni lisäplussa tähän mielettömän mukavaan linturevitykseen, jonka olimme Matin ja Harryn kanssa tehneet. Olipahan taas ollut hauskaa!

Rallin päätyttyä ja tulosten tultua julki kävin vielä Siikalahdella pointsaamassa vuodariksi sieltä löytyneen mustatiiran.

Rutiinihommia

Seuraavana päivänä saatuani taas vesilintulaskennan tehtyä olin hakemassa Hannaa Kägöseltä, jossa hän oli juuri saanut kurssinsa päätökseen, kun puhelimeni kertoi, että Simpeleen Änkilästä oli löytynyt pikkukultarinta. Pitihän tämä kova WP-vuodari käydä hoitamassa. Samalla kävimme myös katsomassa rallissa toisten joukkueitten toimesta löytynyttä pohjantikanpesää.

Kuun puolivälissä retkeily oli vähäistä, mutta maastossa olimme silti runsaasti. Siikalahdella rämpiessä vain harvemmin tulee vastaan mitään parempaa. Kyllä muutonseuranta tai monien lintupaikkojen kiertely ovat parempia tapoja löytää harvinaisuuksia kuin yhden paikan jatkuva koluaminen.

Vapaa-aikamme, jota ei paljon ollut, kului lepäämällä. Kerran jaksoimme jopa käydä Tarvaslammella rengastelemassa hieman törmäpääskyjä. Bongaamaankin onneksi päästiin, kun Lappeenrannan Tuosasta löytyi koiras nunnatasku. Me ahtauduimme kaikki oppaat (mukana myös oppaan hommia harjoittelemassa ollut Hännisen Johannes) Antin autoon ja pyyhälsimme hoitamaan tämän käsittämättömän kauniin linnun elikseksi. Hanna sai jopa katkaistua tällä kauniilla linnulla 300 eliksen rajapyykin!

Kuusamoon

Onneksi laskenta-aikataulut antoivat minulle mahdollisuuden tarttua houkuttelevaan tarjoukseen, kun Mäkelä Jyrki soitti Kuusamosta ja tarjosi paikkaa Kuusamorallijoukkueessaan. Niinpä laskentojen jälkeen hyppäsin 14.6. aamukuudelta linja-autoon ja vaihdettuani autoa sekä Joensuussa että Kajaanissa olin perillä Kuusamossa jo iltapäivällä.

Aivan armottomista univeloista huolimatta olin tarmoa täynnä, ja pohjustamaan lähdimmekin vielä samana iltana.

Seuraavat päivät pohjustimmekin aivan veren maku suussa, enimmillään 18 tuntia kerrallaan, ja parhaimmillaan meillä oli kaksi autolastia liikenteessä, kun hommaan osallistuivat myös joukkueemme kaksi muuta jäsentä Mika Hämäläinen ja Heikki Suoraniemi sekä myös heidän kaverinsa Janne Moilanen. Välillä teki jopa pahaa, kun univelat painoivat silmiä, mutta tulosta kuitenkin saatiin. Pohjustusten aikana havaitsimmekin mm. pari pikkukultarintaa, kultarinnan, pensassirkkalinnun, hiiripöllöpesueen, helmipöllön, pohjan- ja pikkusirkkuja, luhtahuitin sekä kulimme myös mahdollisen liejukanan. Paras kokemus minulle oli kuitenkin, kun pohjustusten ohessa kävimme rengastamassa pesältä maakotkan poikasen!

Onneksi maltoimme nukkua rallia edeltävän yön kunnolla, ja kun Timosen Samikin saapui Oulusta vahvistamaan joukkuettamme, ja vuokrattu nelivetopakettiautomme odotti pihalla, oli tiimimme valmiina ralliin.

Rallin aloitimme Oulangalta, ja seuraava 24 tunnin aikana ajelimme Kuusamoa ristiin rastiin yhteensä 600 kilometriä. Rallisuunnitelma oli laadittu äärimmäisen huolellisesti, joten turhaa ajoa tästä ei ollut montaakaan kilometriä. Ralli otettiin tietysti tosissaan, sillä olihan pohjustukset tehty viimeisen päälle. Valitettavasti ralli meni jopa lian vakavaksi, mutta onneksi koko ajan lisääntynyt lajimäärämme auttoi kaikkia meitä jaksamaan.

Oulangalla mehiläishaukasta aloitettuamme muita mukavia lajeja olivat: maakotkat, varpushaukka, pyy, hiirihaukka, lapasorsa, ampuhaukka, pesältä hoitunut helmipöllö, pohjustettu kuusitiainen, sponttaanisti löytynyt pohjantikan pesä, kuukkelit, hippiäinen, lapintiainen, isokäpylintu sekä pohjansirkku.

Matkamme jatkui, ja pinnalistamme karttui mm. pohjustetuilla hiiripöllöillä, mustalinnuilla, ruoskosuohaukalla, kaakkurilla, pesältä hoidetuilla merikotkilla, merilokilla jne. Yön aloitimme hoitamalla pohjustuksissa löytämämme luhtahuitin, josta suuntasimme pensassirkkalinnun, kapustarinnan ja suopöllön kautta Antinperään, josta kovan komppauksen tuloksena hoituivat jänkäsirriäinen ja -kurppa sekä riekko. Seuraavaksi ajoimme pitkän siirtymän Kurattiin hoitamaan metsähanhea sekä valitettavasti vain tuhlaamaan aikaan Jyrkin pohjustuksissa löytämän nokikanan takia, joka ei sitkeästä yrityksestä huolimatta suostunut meille näyttäytymään. Onneksi paikalla kuitenkin lauloi pikkusirkkuja, joten aivan tyhjin käsin meidän ei tarvinnut matkaamme jatkaa.

Palasimme pitkän siirtymän hoitamaan lajeja oikein ryminällä, sillä pohjustukset menivät vaihteeksi aivan nappiin ja sirittäjä, mustarastas, tiltaltti, kultarinta, teeri, kurki ja koskikara rikastuttivat nopeasti hetkeksi paikoilleen jämähtänyttä lajilistaamme. Pikkukultarinta ei enää aamusta ollut laulutuulella, mutta onneksemme paikalta hoituivat pahat lajit närhi ja palokärki, joten murehtimaan ei tarvinnut ruveta.

Rukalle suuntasimme hieman epätoivoisin mielin, sillä kolmella kerralla, jotka olimme pohjustuksissa paikalla käyneet, ei virtavästäräkkiä ollut näkynyt. Eikä näkynyt nytkään, mutta kuului! Lintu lauloi jossain korkeaa lauluaan, mutta sitä ei saatu näkyville vaikka etsijöinä oli useapikin joukkue. Rukalta hoitui nopeasti myös peukaloinen. Pienen odottelun jälkeen myös pommin varmaksi laskemamme pohjustettu sinirinta suostui hieman laulamaan, vaikka olimmekin jättäneet lajin hakemisen aivan liian myöhäiseksi.

Loppurutistuksemmekin meni aivan nappiin, sillä nopeaan tahtiin saimme vielä kovan uurastuksen palkintoina lajistoomme isolepinkäisen, hernekertun, pensaskertun sekä vihoviimeiseksi lajiksemme ainoan jokerilajimme spontaanin viitakerttusen.

Lopulta sijoituimme tässä ns. Suomen Mestaruus rallissa komeasti kolmaneksi, häviten hopean yhdellä ja kullan kolmella lajilla. Silti rallista ei jäänyt kovin hyvä maku, sillä homma oli omaan makuuni aivan liian vakavaa. Muutenkin rallin valmisteluja oli hurjaa seurata, sillä tällaisessa rallissa ei ole mitään mahdollisuuksia pärjätä ilman armotonta pohjustusta sekä aikaisempaa rallikokemusta. Ei ainakaan nykyisellä meiningillä, jossa kärkijoukkueet myös tekevät pohjustuksissa yhteistyötä käymällä kauppaa omista pohjustuksistaan. Niinpä samat hyvät lajit ovat vaihtokauppojen myötä useammilla kärkijoukkueilla.

Olin kuitenkin tyytyväinen, että kävin Kuusamossa katsomassa millaista touhua kisaamainen näissä piireissä on. Toki tyytyväinen täytyi olla myös pariin kouralliseen hyviä vuodenpinnoja sekä mm. kahteen PPLY-pinnaan.

Loppukuu meni vielä Siikalahdella laskentakiireissä ilman mitään ihmeellisempiä havaintoja. Kuun lopussa olikin aika rauhoittaa hieman linturevitystä, kun aloitin taas kesäsijaisuuden terveyskeskuksella.