Idänturturikyyhky

Olin tammikuun lopussa taas tuttuun tapaan tarkistellut Tiirasta Pihabongaushavaintoja ja hylännyt useita hemppoparvia ja peltosirkkuja sekä muuttanut muutamia vihertikkoja harmaapäätikoiksi jne. 1.2. iltapäivällä kävin taas katsomassa, olisiko Tiiraan tullut myöhäisiä ilmoituksia ja yllätyin, kun automaattisesti hylkääntyneissä havainnoissa (kovimmat rarithan menevät suoraan hylkyyn) oli turturikyyhkyhavainto Joutsenosta. Onneksi havainnoija oli jättänyt sähköpostiosoitteensa ja laitoinkin taas kyselyä havainnosta, kuten olin tehnyt Tiiran olemassaolon aikana aiemminkin lukemattomia kertoja, mutta koskaan minulla ei ollut tärpännyt eli aina paremmat havainnot olivat olleet vääriä määrityksiä tai ainakin hyvin todennäköisesti sellaisia.

Ilmoitin kuitenkin linnusta Kiljusen ”Jassille”, joka asui Tiiraan merkityn havaintopaikan lähellä ja Jassi ehtikin käydä vielä lyhyesti paikalla, muttei löytänyt mitään kyyhkyntapaista.

Reilua vuorokautta myöhemmin perjantai-iltana olin vihdoin saanut sähköpostiini vastauksen, jossa Pihabongari kertoi, että kyyhky oli ollut tänäkin päivänä paikalla ja että paikalla saisi kyllä käydä sitä katsomassa ja määritystä varmistamassa. Laitoin perään vielä uuden viestin, jossa kyselin hieman kyyhkyn ulkonäöstä ja onneksi sain nyt vastauksen saman tien: Linnulla oli valkoinen pyrstön kärki ja ruskea pää. Enempää ei oikeastaan tarvinnut, vaan laitoin vielä varmuuden vuoksi yhden viestin, jossa kysyin havaintopaikan tarkkaa osoitetta ja onneksi taas sain saman tien vastauksen, sillä Tiirassa ollut linnun paikka olikin reilut 500 metriä väärin!

Olimme päivän aikana suunnitelleet, että suuntaisimme Punnosen Pekan kanssa aamusta Haminaan bongaamaan siellä jo pitempään ollutta idänturturikyyhkyä, mutta nyt iltakymmenen jälkeen soitin Pekalle, että suunnitelmiin oli tullut muutos! Menisimmekin bongaamaan ”idänturturikyyhkyä” paljon lähemmäs!

3.2. lauantaiaamuna kunnon aamupalan jälkeen lähdin ajamaan kohti Joutsenoa ja tuttuun tapaan soitin taas Simpeleeltä varmistussoiton Pekalle, että hänkin oli jo hereillä. Lopulta klo 8:25 parkkeerasin autoni Joutsenon Haukilahteen bussipysäkille.

Pekka ei vielä ollut paikalla, joten käppäilin hieman ympäristöä tutkien ja totesin pihan, jossa lintu oli ollut erinomaiseksi. Se oli tiheän kuusiaidan suojaama ja ympäristössä oli monipuolisesti suuria puita, niin lehtipuita, mäntyjä kuin kuusiakin eli kyyhkyllä olisi piilopaikkoja sekä suojaisia yöpymispaikkojakin. Pihassa oli ruokinta parin kompostin välissä, mutta ruokinnalle ei oikein nähnyt hyvin kuin kauempaa tieltä tai sitten aivan pihasta. Ja pihassa oli koira, joka ainakin alkuun haukkui aika innokkaasti.

Kohta Pekkakin saapui paikalle ja pian talon emäntä, jonka kanssa olin sähköposteja vaihdellut, tuli pihalle antamaan koiralla aamupalaa. Menimme tietysti tätä jututtamaan. Ja kohta olin ainakin itse siinä uskossa, että paikalla ei todellakaan ollut mikään outo pulu tai kulorastas (sellainen oli paria talvea aiemmin talvehtinut lähistöllä) vaan lintu todellakin kuulosti turturikyyhkylajilta. Hurjin tieto kuitenkin oli se, että lintu oli saapunut ruokinnalle jo 30.12. ja näkynyt sen jälkeen ainakin lähes joka päivä!

Pakkasta oli reilut 10 astetta, mutta ryhmityimme Pekan ja emännän kanssa pihaan sellaiseen kohtaan, josta näki ruokinnalle. Emäntä oli oikein mukava ja juttelimme pitkään ja hän jäikin pitkäksi aikaa kanssamme kyttäämään ruokinnalle, jolle lintu oli aikaisimmillaan saapunut klo 9:30 aikoihin sekä usein myös klo 11 aikaan. Sillä oli ollut tapana saapua ensin ruokinnalle ja nousta siitä läheiseen omenapuuhun ja sitten jonnekin lähipuihin sulattelemaan ruokaa joskus jopa pariksi tunniksi, ennen kuin se taas kävisi ruokinnalla.

Aika kului ja kylmä alkoi kangistaa jäseniä, mutta vaikka ruokinnalla kuhisi tiaisia, käpytikkoja, punatulkkuja, pari mustarastasta, peippoja sekä parempina 5 pyrstötiaista ja valkoselkätikka, ei kyyhkyä meinannut näkyä. Lopulta emäntä lähti sisälle, sillä he meinasivat lähteä kauppareissulle. Me saimme luvan jäädä pihaan, josta oli ehdottomasti paras näkyvyys niin ruokinnalle kuin ympäristöönkin.

Lopulta kymmenen jälkeen pihan yli lensi koiras varpushaukka naaras heti perässään ja silloin aivan lähimpien mäntyjen latvuksesta lähti kyyhky niitä karkuun. Näimme linnun vain puiden läpi, mutta se näytti todella hyvältä! Lintu oli suurikokoinen mutta kuitenkin kapeasiipinen ja todella vauhdikkaasti lentävä. Se todellakin näytti idänturturilta! Mutta mitään tuntomerkkejä emme linnusta nähneet ja se näytti lentävän todella kauas.

Aloimme olla aika pahasti jäässä ja Pekka kävikin pari kertaa kävelemässä edempänä, josko kyyhky löytyisi siitä suunnasta, mihin se oli lentänyt, mutta ei sitä löytynyt. Mutta vihdoin klo 10:45 Pekka huomasi linnun saapuneen päinvastaisesta suunnasta talon takaa omenapuuhun! Ja sehän oli todella komea meena-alalajin idänturturikyyhky!

Aloin tietysti heti itse ottaa kuvia linnusta, joka kohta laskeutui ruokinnalle syömään. Annoimme linnun ruokailla alkuun rauhassa, mutta sitten hiivin lähemmäksi ottamaan vielä lisäkuvia. Lunta oli kuitenkin satanut viime päivinä sen verran paljon, että lintu ruokaili sen verran korkeiden hankien keskellä painanteessa, että kunnon kuvia ei tullut. Mutta kohta lintu nousi takaisin omenapuuhun aivan eteeni ja sitten tulikin todella mukavaa jälkeä!

Emäntäkin oli ikkunasta huomannut linnun saapuneen ja palasi pihalle ja sai meiltä melkoiset kiitokset, sillä idänturturikyyhky oli uusi 342. laji Etelä-Karjalaan ja meille molemmille vasta toinen havainto lajista (itselleni toinen Suomessa).

Onnistuin laittaa linnusta tiedon Lintutiedotukseen, vaikka olin aivan umpijäässä ja Pekka soitti muutamille ei-tiedotuslaisille. Kohta lintu nousi lähimäntyyn katveeseen, josta Pekan onnistui kuitenkin löytää se putkella. Niinpä jäimme odottamaan bongareita saapuviksi.

Aika kauan saimme odottaa, mutta lopulta paikalle saapui bongareita ja kun ensimmäinen aalto oli nähnyt linnun laitoin tiedon linnusta myös paikalliseen WhatsApp -rinkiin. Seuraavan tunnin aikana paikalla kävi reilut parikymmentä bongaria, mikä oli aika pitkälti se määrä, jota olin arvioinut paikalle saapuvankin. Emäntä oli tyytyväisenä myös tilannetta seuraamassa ja kerroin hänelle, että varmasti parina seuraavana päivänä paikalla kävisi vielä muutamia bongareita, jota eivät syystä tai toisesta ollut nyt päässyt paikalle, mutta sen jälkeen olisi enää kävijöitä silloin tällöin. Tällaista tämä bongaaminen on täällä periferiassa… Onneksi Haminassa oli samanlainen lintu jo ollut, joten isommat bongarijoukot olivat jo lajin hoitaneet. Kyyhky saisi olla täällä hieman hankalasti bongattavissa olevalla pihalla jatkossa varsin rauhassa, samoin kuin isäntäväki koirineen. Nytkin heillä oli kauppa reissu viivästynyt aika pahasti, mutta ei se onneksi heitä näyttänyt haittaavan.

Kuten bongaustilanteissa aina, oli linnun tarkkailun ohessa mukava nähdä monia tuttuja, joista useampi totesi, että oli odottanut lajia maakuntaan jopa kymmeniä vuosia! Moni kova orni sai linnusta eliksen, joten tunnelma oli korkealla!

Kun paikalle hieman yllättäen saapunut Suojarinteen Potukin oli linnun nähnyt, päätimme jättää idänturturikyyhkyn mäntyyn kököttämään ja lähteä retkelle Potun sekä Lampisen Esa-Matin kanssa.

Suuntasimme ensin Hyvättilään, josta emme löytäneet turkinkyyhkyä, mutta kuulimme sentään harmaapäätikan. Konnarin kierros ei tuottanut mitään, joten otimme suunnan Lappeenrantaan. Pappilanniemessäkin havainnot jäivät vain palokärkeen, mutta Luukkaansalmesta löytyi sentään pari merimetsoa ja paikalla yhä sinnittelevä silkki-uikku. Sitten kello alkoikin olla jo niin paljon, että minun piti jatkaa jääpallopeliin.

J.A.