Hanhia, häkkilintu ja aron asukki

Syksy alkoi tehdä tuloaan oikein urakalla ja niinpä retkillä alkoi näkyä myös niitä tämän seudun tyypillisimpiä syksylintuja eli hanhia. 17.9. Siikalahdella oli vielä 3 taigametsähanhea, 18.9. Sammallammen lähipelloilla näkyi 2 kanadanhanhea ja Lahdensuon pelloilla kompatessani näin ylilentävän 200 sepelhanhen parven. Komppaus ei juuri tuottanut kuin 5 taivaanvuohta ja lapinkirvisen. 19.9. Siikalahdella näkyi jo 400 paikallista valkoposkihanhea ja Härskiinmutkassa uikkuja laskiessani näin myös Simpelejärvelle kellumaan laskeutuneen pikkuparven valkoposkia. Silkkiuikkumäärät olivat yhä vain kasvussa, niitä oli 157 mukanaan härkälintu ja mustakurkku-uikkukin.

20.9. oli aika pahassa korvatulehduksessa, mutta iltapäivällä, kun olo alkoi helpottaa, kävin pikaisesti Saarella ja ynnäsin vakiopaikoilta yhteensä jo parituhatta valkoposkihanhea, tundrahanhia näkyi 57, tundrahanhia 6 ja vielä merihanhikin. Muita havaintoja olivat teeri, pyy, 3 sinisuohaukkaa, mehiläishaukka, 3 piekanaa, kalasääski, 13 kapustarintaa sekä Parikkala-vuodariksi napsahtaneet jänkäkurppa Suurenjärvenlietteellä sekä kiertelevä suosirri Kanavalammella.

21.9. aamulla kävin laskemassa taas uikut, nyt 186 silkkiukkua ja härkkinson ja mukuru. Päivällä osallistuimme Honkasen Juhan kanssa Joutsenon puolimaratonille. Olin yhä hieman kipeänä, mutta kuumetta minulla ei ollut missään vaiheessa ollutkaan ja lähinnä aamuisin vain olin tukkoinen ja tietysti korva oli yhä täysin tukossa. Niinpä päätin ottaa rauhallisesti ja lähdin juoksemaan aika hiljaa. Koska olo oli kuitenkin lopulta hyvä ja juoksu kulki kiristin puolimatkassa ja lopulta pääsin maaliin ajassa 1:53. Teinpä lenkin aikana hyvän havainnonkin, kun kuulin kirjosiipikäpylinnun.

Koskapa olin Joutsenossa, suuntasin tietysti iltapäivästä retkelle ja Konnunsuolle. Peltoaukealla oli jo ainakin 3000 paikallista ja lisäksi tuhatkunta kiertelevää valkoposkihanhea, noin 70 tundrametsähanhea ja 30 tundrahanhea sekä 2 meri- ja 1 sepelhanhi. Ylitseni muutti tundrakurmitsa vihellellen ja ruskosuo-, sinisuo (3), ampu-, tuuli- (useita) ja kanahaukka sekä pari piekanaa nähtiin ennen kuin sain tiedon, että Sojamon Esa oli löytänyt läheiseltä Kivisaaren Vapon altaalta punakaulahanhen. Singahdin tietysti paikalle ja Esalla olikin lintu putkessa. Se oli keskellä valtaisaa valkoposkihanhiparvea ja en ensin meinannut löytää sitä millään edes Esan putkesta. Kuovisirri kävi kävelemässä juuri sopivasti punakaulan jaloissa kadoten kohta taas hanhimassan sekaan. Jonkin aikaa hanhia katseltuamme, parvi nousi yhtäkkiä ilmaan ja punakaula tietysti katosi massaan. Parvi kuitenkin laskeutui pian takaisin ja yllättäen punakaula löytyi kaikkien lähimpien hanhien joukosta. Paikalle saapui lisääkin bongareita ja niinpä hanhea tuli ihailtua lopulta liiankin tarkasti, sillä Esa alkoi epäillä, että linnulla olisi pieni rengas oikeassa jalassaan. Vaikka lintu oli todella lähellä, en meinannut millään ensin uskoa tätä, mutta lopulta se oli selvää, linnulla oli aivan kapea, huomaamaton ja vieläpä mudan peitossa oleva rengas! Siis kyseessä oli alkuperältään tarhakarkulainen! Ilmeisesti kyseessä oli sama sinirenkainen lintu, joka oli myös keväällä nähty Konnunsuolla? Yhteensä Konnunsuon alueella olin jo nähnyt yli 10000 valkoposkihanhea.

22.9. Siikalahdella näkyi aamulla muutama tuhat valkoposkihanhea, merikotka, 5 piekanaa, 6 hiirihaukkaa, kanahaukka ja mehiläishaukka mutta sitten muutto tyrehtyi täysin. Paikallisina näkyi mm. valkoselkätikka, isolepinkäinen ja kuului pikkutikan rummutus. Illalla tuli viesti, että Kuitusen Karri oli löytänyt Ruokolahden Utulasta arotaskun. Mietin hetken, jaksanko lähteä bongaamaan, mutta koskapa vuodenpinnaennätykseni alkoi olla niin lähellä, päätin lähteä matkaan. Perille päästyäni oli Karri jo lähtenyt, mutta Caireniuksen Sampsalla oli lintu valmiina putkessa. Lintu ruokailu pellon keskellä pienellä hiekkatiellä ja se näkyi hyvin Utulantielle, joten bongaaminen oli helppoa. Ilta alkoi kuitenkin hämärtää eikä lopulta paikalle enää monta bongaria tullut. Saimme pikkuporukalla ihailla tätä nättiä aron lintua, kun se kävi lähimmillään vain noin 25 metrin päässä meistä. Tämä oli 268. vuodarini ja tällä lukemalla sivuan jo omaa vuodariennätystäni.

J.A.