Pikkutrappi

Tauvon reissusta palattuani olin maanantaina töissä ja kuten yleensä aamupäivä oli varsin kiireinen. Ruokatunnilla onnistuin sitten jotenkin aivan käsittämättömästi hukkaamaan autoni avaimen jonnekin ja vaikka iltapäivästä, kun töissä oli hiljaista, kävin etsimässä sitä pariinkin otteeseen kotoa, ei sitä löytynyt mistään. Vara-avaimen löysin, mutta pääsin sillä kyllä ovista, mutta virtalukossa se ei inahtanutkaan. Virtalukko lie kulunut yhtä tahtia avaimen kanssa niin paljon, ettei kulumaton vara-avain enää oikein sopinut yhteen muidenkin kuin ovien kanssa, jotka olin pääavaimella aina avannut nappia painamalla. Tietenkin tähän hässäkkään sain sitten puhelun, että Imatralta oli löytynyt pikkutrappi ja paikalla oli käynyt kiukkuinen maanomistaja hätistelemässä paikalla olleita löytäjää sekä tämän paikalle hälyttämiä paria ei bongariliittolaista ja yhtä liittoon kuuluvaa harrastajaa. Onneksi sen verran ymmärsin paikalla olijoiden selityksistä, että linnusta toivottiin minun kuitenkin tiedottavan eikä isompiin järjestelyihin ollut aihetta, kunhan autot pysyisivät pois peltotieltä ja lintuharrastajat ainakin toistaiseksi pois pelloilta, kunnes tilanne olisi paremmin selvillä.

Sain viestit laitettua Lintutiedotukseen ja tietysti sitten alkoi puhelimeni soida. Töitä riitti ja kävinpä vielä kerran etsimässä avaintanikin, mutta eipä sitä löytynyt. Jouduin taas jossain välissä tiedottelemaan trapin paikallaoloa, kun se oli kertaalleen lennähtänyt mutta taas asettunut aloilleen ja vihdoin siitä alkoi tulla päivityksiä muiltakin – paikallaolijoilta, jotka oikeasti tiesivät enemmänkin tilanteesta.

Työpäiväni päättyi ja tietysti mieleni teki päästä bongaamaan trappia, joka ei kuitenkaan ollut kovin kaukana ja itse en ollut lajia havainnut kuin kerran Kiteellä ja kerran Portugalissa. Minulla oli hieronta varattuna Partasen Harrille klo 15:30, joten lopulta menin hierontaan, jossa kuitenkin ehdottelin Harrille, josko tämä haluaisi lähteä elämänsä toiselle edes vähän pitemmälle bongausreissulle – se ensimmäinen oli ollut juuri se Kiteen pikkutrappi minun ja Hannan kanssa – vuonna 2002! Harrilla oli kuitenkin muuta menoa, mutta onneksi kohta sain viestin Punkaharjulla asuvalta hollantilaisharrastajalta Boy Possenilta, joka kysyi, oliko Imatralla todellakin pikkutrappi. Tämä oli huomannut havainnon Tiirasta, kun ei kuulu Bongariliittoon. Vastasin, että on, ja että minulle kelpaisi kyyti ja niinpä lopulta suoraan hieronnasta hyppäsin Boyn kyytiin.

Hieman ennen Imatraa varmistin vielä, että paikalla olevat pitäisivät lintua meille hallinnassa, mutta kun lopulta pääsimme Saunasuolle, oli lintu juuri sinisuohaukan säikäyttämänä lentänyt kilometrin päähän korkeaan peltoon piiloon. Ei siinä auttanut kuin taas jatkaa bongauksen koordinointia, kun kerran Bongariliiton Työvaliokunnassa olen. Linnun löytäjällä Liesman Jormalla oli kovat paineet näyttää lintua muillekin mahdollisimman nopeasti ja jouduin pidättelemään tätä aloillaan, ettemme vain olisi säikyttäneet lintua pois, sillä tiesin, että lisäkseni paikalle oli varmasti muitakin mattimyöhäsiä tulossa. Ryhmityimme myös niin, että me Liesman ja Boyn kanssa siirryimme toiselle puolelle aukeaa, lähemmäs paikkaa, johon trapin oli nähty laskeutuvan, muiden jäätyä tarkkailemaan peltoa kauempaa.

Sinisuohaukka kävi taas pyörähtämässä pariin kertaan pellon päällä mutta trappi pysyi piilossa. Kun nyt oli selvinnyt, ettei kyseiseen peltoon menoa ollut millään lailla kielletty eikä siinä kasvanutkaan mitään muuta kuin rikkakasveja, aloin suunnitella pellon komppaamista jossain vaiheessa, jos lintu ei meinaisi ennen iltaa tulla muuten esiin. Lopulta konsultoin paria kokeneempaa vastaavassa tilanteessa rutinoitunutta konkaria sekä myös paikallaolijoita ja klo 18:00 laitoin viestin, että klo 18:30 alkaisimme ryhmittyä komppausta varten pellon reunaan. Ajattelin saavani saman tien puheluita, joissa pyydettäisiin lykkäämään komppausta, jotta vielä matkalla olleita odotettaisiin, mutta koska puhelimeni ei soinut kertaakaan eikä muutenkaan enää uusia tulijoita saapunut, pyysin vielä paria autollista bongareita saapumaan meidän luoksemme ja osallistumaan komppaukseen, jossa komppaisimme laajaa peltoa kävellen muita havainnoitsijoita kohti.

Lopulta kello löi 18:30 ja lähdimme pellon viertä ojan vartta ryhmittäytymään 10 metrin välein pellon reunaan. Kun kaikki olivat paikoillaan, lähdimme hiljalleen kävelemään kohti satojen metrien päässä olevia muita havainnoijia. Meillä oli suurinpiirtein tiedossa paikka, johon trapin oli nähty laskeutuvan ja pitkähkön kävelyn jälkeen olimme lopulta oikealla alueella ja kohta pikkutrappi ponkaisikin lentoon suoraan edestäni noin 40 metrin etäisyydeltä. Huusin heti muille ja vislasin ja viittoilin vielä kaukana edessämme tiellä olleille muille bongareille. Lintu lensi komeat kierrokset taivaalla ja lopulta laskeutui kauas, noin kilometrin päähän vihreään peltoon. Olipahan näytös – komea koiras pikkutrappi lennossa jo hiljalleen hämärtyvässä illassa! Soitin heti Toiskallion Totille, joka oli tiellä olevassa bongariporukassa ja varmistin, että kaikki olivat onnistuneet linnut näkemään ja oli mukava todeta kaiken menneen suunnitelmani mukaan.

Kävelimme pitkän matkan takaisin autollemme ja suuntasimme vielä katsomaan peltoa, johon olimme nähneet trapin laskeutuvan. Paikalla oli myös suurin osa tiellä olleista bongareista ja pian porukkaan liittyi myös ensimmäinen myöhästyjä. Harmi, ettei tämä ollut ottanut minuun yhteyttä, sillä olin alustavasti päättänyt, että vartin verran olisimme voineet myöhästyttää komppausta, mutta emme yhtään enempää, sillä hämärä alkoi jo uhkaavasti painaa päälle. Niinpä nyt, kun yritimme taas haroa putkilla lintua valtavalta vihreältä pellolta, alkoi homma tuntua hämärän takia jo epätoivoiselta. Lisäksi sankka sumu valtasi pian pellon, joten mekin päätimme lähteä kotimatkalle.

Lopulta surkea päivä oli siis päättynyt ihan hyvin. Auton avainta ei löytynyt, mutta sain kuin sainkin vara-avaimen toimimaan, joten en ole aivan pulassa, jos vallitseva kaakkoisputki tuo lähiseudulle muitakin harvinaisuuksia.

J.A.