Viikonloppureissu Tauvoon

Olin jo jonkin aikaa ajatellut, että olisi mukava tehdä yksi kunnon viikonloppuretki jonnekin ennen kuin linnut alkavat olla oikeasti vähissä. Viikolla soittelin veljeni Pirkan kanssa ihan muuten vain ja tämä mainitsi, että suunnitteli menevänsä Siikajoen Tauvoon lintuasemalle viikonloppuna. Tällöin en kuitenkaan vielä ajatellutkaan asiaa sen enempää. Perjantaina töissä ollessani aloin miettiä, josko itsekin lähtisin Tauvoon. Laitoin Pirkalle viestiä ja varmistin, että tämä oli menossa vielä samana iltana Tauvoon yhdessä lastensa kanssa. Tämä ratkaisi asian, pääsisin Pirkan lisäksi näkemään tämän kolmea lastakin, joita näen niin harvoin, Kemijärvelle kun on niin pitkä matka. Niinpä vain paria tuntia myöhemmin, heti työpäiväni päätyttyä, lähdin ajamaan kohti Siikajokea.

Ajo oli pitkä, mutta en pysähtynyt kuin kerran tankkaamaan. Matkan varren havainnot jäivät muutamaan teereen ja lopulta kurvasin kohti Tauvoa. Valoa oli vielä sen verran, että päätin käydä kääntymässä Kaasan kärjessä katsomassa, josko merellä näkyisi mitään, mutta siellä oli todella hiljaista. Kohta jatkoin Tauvolantielle ja Tauvolan peltoaukealta löysin sähkötolpalla päivystäneen hiiripöllön. Otin siitä muutaman skouppikuvan ja jatkoin vielä viimeiset kilometrit Hietapakan parkkipaikalle, jonne parkkeerasin iltakahdeksan aikaan ja lähdin kantamaan kamppeitani kohti Tauvon lintuasemaa varpuspöllöatrapin kuuluessa asemalta.

Asemalla tapasin miehittäjiksi nyt muutamaksi päiväksi saapuneet Mikko ja Liisa Ojasen sekä yliopistolle vaihtoon tulleen belgialaisen lintuharrastajan Sander Bruylantsin. Sander oli aamulla nähnyt elämänsä ensimmäisen hiiripöllön, mutta se oli tullut verkosta ja hän ei halunnut laskea elikseksi verkosta tulleita lintuja, joten päätimme käydä vielä katsomassa, josko hiiripöllö olisi jäänyt Tauvolaan, mutta se oli lähtenyt. Palattuamme asemalle oli atrappiin vaihtunut helmipöllö ja pian olikin aivan pimeää, joten majoituttuani piharakennukseen siirryin asemarakennukseen jutustelemaan miehittäjien kanssa ja aina vartin välein kävimme kiertämässä harjuverkot pöllöjen varalta – ja niitähän alkoikin tulla mukavasti.

Kymmeneltä kiersimme kaikki verkot ja pian tämän jälkeen saapui Pirkka lastensa Tuukan, Iinan ja Veikan kanssa. He pääsivätkin pian ihmettelemään verkoista taas tulleita helmipöllöjä. Annoimme atrapin soida puoleen yöhön asti ja saimme saaliiksi seitsemän helmipöllöä. Sitten oli aika painua pehkuihin, sillä aamulla olisi aikainen herätys.

14.9. heräsimme Pirkan ja Sanderin kanssa kuuden jälkeen ja löydettyämme harjun verkoista vielä pari helmipöllöä ja vietyämme ne asemalle odottamaan rengastusta, kipusimme aseman lintutorniin ihailemaan hämärästä avautuvaa maisemaa Tauvon ulkonokalle. Klo 6:30 alkoi sitten kova staiji, sillä tänä päivänä oli Siikajoen kunnan alueella perinteinen Surnian syysralli, joten ajattelimme itsekin laskea päivän aikana havaitsemamme lajit. Alkuun oli todella hiljaista, mutta pikkuhiljaa keltasirkkuja, peippoja, järrejä, urpiaisia ja rastaita ym. alkoi liikkua. Sitten Sander plokkasi erään pienen männyn latvasta hiiripöllön, joka kuitenkin lähes heti koukkasi alas ja kuinkas ollakaan törmäsi männyn alla kulkevaan verkkoon! Singahdin itse heti alas tornista ja hakemaan lintua verkosta, sillä oletettavaa oli, että se oli hyökännyt verkkoon killuneen pikkulinnun kimppuun. Näin ei kuitenkaan ollut asian laita, vaan pöllö kiikkui verkossa ihan itsekseen. Irrotin linnun verkosta ja tarkistin heti, ettei sillä ollut rengasta, sillä Sander olisi pettynyt, mikäli lintu olisi ollut sama kuin edellispäivänä, sillä tämä oli höpissyt jotain jostain 24 tunnin säännöstä verkosta tulleisiin lintuihin koskien. Rengasta ei kuitenkaan ollut, joten Sander oli nyt saanut viimeistään eliksen ja vieläpä ihan tosisponden sellaisen.

Laitoin asemalla pöllön pahvilaatikkoon odottamaan, sillä Mikko oli juuri aamupalalla ja lähdössä kiertämään aamun ensimmäistä verkkokierrosta. Kiipesin itse torniin, kun muut hereillä olleet lähtivät verkoille. Tornissa olijat olivat ehtineet pöllöepisodin aikana ehtineet havaita pikkukäpylintuparven, jossa oli ollut mukana tööt-tööt eli kirjosiipikäpylintu.

Ekalla kierroksella verkoista tuli lähinnä vain punarintoja, mutta seuraavilla alkoi tulla myös pajusirkkuja ja yksittäisiä tiaisia, joista osa oli kontrolleja eli lähinnä aseman ruokinnalla viihtyviä lintuja. Kiersimme toisen kierroksen siten, että Liisa lähti normaalisuuntaan ja me Pirkan ja Mikon kanssa tätä vastaan, sillä asetimme verkkolinjojen viereen muutaman atrapin soittamaan mm. sirkkuja ja rautiaista. Liisa tuli pian meitä vastaan ja sanoi, että oli jättänyt ainoan linnun verkkoon odottamaan meitä, kun se oli niin pahasti kiinni. Kohta poimimme verkosta tiltaltin, joka kuitenkaan ei ollut lainkaan pahasti kiinni. Sitten kohta seuraavassa verkossa näkyi toinen pieni ja vihreä lintu, jota katsoin kaukaa jo kiikareilla ja sehän oli ino – taigauunilintu! Liisa oli huijannut meitä, ei siellä mikään ollut vaikeasti kiinni ollut, olipahan vain jättänyt meille koettavaksi linnun verkosta löytämisen riemun! Asemalle päästyämme kävi Pirkka herättämässä lapsetkin, jotka pääsivät vielä katsomaan taigauunilintua sekä hiiripöllöä.

Lähinnä Sanderin kanssa vietimme aamun tornissa staijaillen ja parempia havaintoja olivat mm. ampuhaukka, pari teertä, kuikka, 2 merikotkaa, ruskosuohaukka, varpushaukka, parisen sataa kurkea, muutama palokärki, muutama haarapääsky, ohitsemme muuttaneet pohjantikka ja tornin vieritse lentänyt pikkutikka, lähipuissa huudellut pyy jne. Närhiä alkoi liikkua pikkuhiljaa ja nämä kertyivät lopulta valtavaksi 78 linnun parveksi, joka meinasi lähteä merelle, mutta kääntyi lopulta takaisin kohti itää, josta olivat saapuneetkin. Yhteensä aamun aikana näkyi 98 närheä. Liikkeellä oli mukavasti myös rastaita, joista räkättejä arvioin noin 500 lintua. Käpylintuparvia liikkui vähän koko ajan ja yhteensä havaitsimme 45 pikku-, 5 iso- ja 5 kirjosiipikäpylintua sekä 30 tunnistamatonta.

Muut, jopa lapset kiersivät verkkoja ja Veikan ensimmäinen verkkorundi oli ikimuistoinen. Vauhdikas kun on, ei ollut yllätys, että Veikka singahti etenemään verkkolinjaa ensimmäisenä. Kohta kuului jopa meille torniin asti huuto: “Täällä on lintu. Se on vihreä väriltään!”. Naureskelin jo itseksenikin, että mikäköhän siellä oikein oli? Poppoon kierrettyä lenkin Veikka huusi meille torniin, että: “Minä löysin inon!”. Verkosta oli siis tullut jo päivän toinen ino.

Me jatkoimme Sanderin kanssa yhä staijia tornissa ja näimme vielä päivän toisen hiiripöllön ja yhden ohilentäneen palokärjen houkuttelimme palaamaan takaisin atrapilla ja sehän lensikin lopulta verkkoon. Olipahan melkoisen vahva lintu!

Pikkuhiljaa lintuja liikkui vähemmän ja vähemmän ja verkotkaan eivät enää pyytäneet, joten puoliltapäivin lähdimme Pirkan ja Sanderin kanssa kiertämään Ulkonokkaa. Nokalla oli kuivempaa kuin koskaan ja vaikka pitkään jouduimme rämpimään kaislikossa ennen kuin pääsimme lopulta hiekkarannalle, selvisin hyvin vaelluskengissä, joilla ei koskaan aikaisemmin ollut Ulkonokalle ollut mitään asiaa. Munahiedan puolella oli todella hiljaista, joten kävelimme aika vauhdikkaasti länttä kohti ja pikkuhiljaa alkoi havaintojakin kertyä. Kahlaajat ja vesilinnut näyttivät kuitenkin olevan aivan Merikylänlahden suulla, joten alkuun näimme vain muutamia tyllejä sekä pari pulmus- ja pikkusirriä. Käveltyämme kilometritolkulla pääsimme lopulta katsomaan isompia kahlaajamääriä ja ynnäsimme lopulta 25 suo-, 4 pikku-, 9 pulmus- ja 3 isosirriä sekä 15 suokukkoa, 17 taivaanvuohta, 33 tylliä, 10 kapustarintaa sekä 1 tundrakurmitsan, josta tuli minulle jo päivän kolmas vuodenpinna. Mukava havainto oli myös myöhäinen lapintiiranuorukainen.

Helteisen ja hikisen Ulkonokan kierroksen jälkeen otimme aikalailla rennosti mutta vietimme toki vielä aikaa aseman tornilla, josta näimme vielä muuttohaukan, joka yritti pitkään napata saalikseen nuorta naurulokkia tässä kuitenkaan onnistumatta. Verkoista tuli lintuja hyvin vähän, mutta urpiaisatrappi toimi ja 9 urpon lisäksi saimme pari nuorta tundraurpiaistakin, yhden olin aiemmin jo nähnytkin ohilentävänä urpiaisen kanssa. Siikajoen ralli päättyi klo 18:30 ja tähän mennessä olimme havainneet 74 lintulajia, joista ainoastaan verkosta olivat tulleet helmipöllö ja taigauunilintu, muut oli havaittu ihan maastossakin.

Illalla laitoimme ensin varpuspöllöatrapin soimaan mutta varppareita ei ollut liikkeellä. Illan pimennyttyä vaihdoimme taas helmipöllöön ja niitähän tuli taas oikein urakalla. Puoleenyöhön mennessä olimme saaneet 13 helmaria ja lisää olisi tullut, mutta päätimme taas sulkea atrapin ja mennä nukkumaan.

15.9. heräsimme puolen seitsemän aikaan ja kipusimme pian torniin. Lintuja liikkui kuitenkin selvästi vähemmän kuin edellisaamuna. Kelikään ei enää ollut aivan yhtä lämmin, vaikkei kylmä kyllä vieläkään ollut. Harjuverkosta löytyi taas yksi helmipöllö ja ensimmäisellä kierroksella tuli muutamia rastaita. Aamulla valtalaji oli sitten pajusirkku, joita tuli muutamakymmentä, mukana oli jopa yksi italialainen kontrolli! Ainoat paremmat verkkolajit olivat reissun ainoa pajulintumme sekä tiltaltti ja hernekerttu. Päivän kolmanneksi uunilintulajiksi kuulimme aseman pihan halki latvuksia pitkin länttä kohti edenneen taigauunilinnun, jota emme kuitenkaan onnistuneet nähdä lainkaan.

Pirkka rengasteli Mikon poltellessa roskia pihalla ja me Sanderin kanssa staijailimme välillä tornissa. Havaitsimme 3 itään matkannutta kyhmyjoutsenta, länteen matkanneen pohjantikan, taas ohilentävänä kaikkia käpylintuja sekä parhaana äännellen editsemme länttä kohti matkanneen kangaskiurun. Närhisumma kohosi tällä kertaa 60 lintuun.

Verkoilla hiljeni todella aikaisin ja pakkailtuamme jo vähän tavaroitamme, lähdimme yhden aikaan vielä käymään Ulkonokalla pikaisella Merikylänlahden suun kahlaajatsekkauksella. Kävelimme siis suoraan vanhan Ulkonokan tornin paikalle (tornihan on siis purettu) ja tästä rantaa pitkin kohti kahlaajapaikkoja. Laskimme mm. 40 suo-, 5 pulmus-, 5 pikku- ja 3 isosirriä, 4 tundrakurmitsaa, 12 kapustarintaa, 20 tylliä ja uutena lajina havaitsimme 4 punakuiria.

Asemalle palattuamme, saapuivat Tynjälän Matti ja Annikki, joista Matti oli taas jäämässä pitkälle miehitysjaksolle. Pian olimme siivoilleet ja pakkailleet ja hyvästelimme muut ja lähdimme roudaamaan tavaroita kohti Hietapakkaa. Siellä heitin hyvästit Pirkan perheelle ja lähdin pitkälle kotimatkalle.

Lopulta olin kotona klo 22:30 ja aika pian rojahdin rättiväsyneenä sänkyyn nukkumaan. Olipahan ollut hyvä reissu!

J.A.