Arohyyppä
Unelmalajia bongaamaan!
Kotipihaan kurvattuamme saimme tekstiviestitse tiedon, että Karri Kuitunen oli juuri löytänyt Lappeenrannan Joutsenon Kivisaaresta (taas – vastahan hän oli 23 vuotta sittenkin löytänyt) AROHYYPÄN! Pikasoitto Hannalle paljasti, ettei hän ollut innokas lähtemään yrittämään linnun bongausta pimenevään yöhön. Me päätimme kuitenkin yrittää, joten kohta jo ajoimme 6-tietä kohti etelää.
Joutsenoon pääsimme nopeammin kuin uskoimmekaan ja napattuamme Caireniuksen Sampsan kyytiimme jatkoimme matkaa kohti peltolakeuksia. Käännyttyämme kohti Konnunsuota matkavauhti pysyi yhä reippaana, mutta lopulta saimme hieman hidastaa, kun saimme tiedon, että hyvin pimeydestä huolimatta hallinnassa ollut lintu oli 12 minuuttia aikaisemmin klo 22:35 saanut kyytiä töyhtöhyypältä ja kadonnut erään ladon taakse pimeyteen.
Perille päästyämme, vain noin 20 minuuttia linnusta myöhästyneinä, paikalla oli kourallinen onnellisia pinnan jo kuitanneita sekä yhä löytäjä K.Kuitunen. Onnittelimme upeasta pinnasta ja aloimme suunnitella, vieläkö linnun jotenkin voisi saada näkyville. Yhteistuumin päätimme, että me, jotka emme vielä olleet lintua nähneet ajaisimme peltotien toiselle puolelle katsomaan linnun alkuperäisen löytöpaikan sekä sen että olisiko lintu laskeutunut heti sen ladon taakse, minne oli kadonnutkin. Pimeys oli kuitenkin jo niin sakea, ettei pelloilta löytynyt kuin pari tava-hyyppää ja yksi pikkukuovi.
Olettamus oli kuitenkin se, ettei lintu ollut poistunut paikalta, sillä se oli yhä niin myöhään paikalla, niinpä päätimme suunnata Sampsan luokse pariksi tunniksi lepäämään.
Noin tunnin unien jälkeen heräsimme kahdelta ja jo ennen kolmea olimme taas Kivisaaressa. Paikalla oli alkuun vain kaksi autollista bongareita mutta pian autoja saapui lisää ja lisää. Oli todella kylmä! Onneksi olin itse saanut potulta ja Sampsalta hieman lisävaatetusta, mutta hanskoja olisin kyllä vielä kaivannut! Valon pikkuhiljaa lisääntyessä alkoi pelloilta löytyä enemmän ja enemmän töyhtöhyyppiä ja kapustarintoja sekä jokunen kuovi ja pikkukuovi.
Bongareita saapui yhä vain lisää ja kohta lähes koko tienvarsi oli täynnä autoja ja putkella peltoa seuloneita bongareita, mutta etsimäämme lintua ei meinannut löytyä.
Lopulta klo 4:40 lintu nousi esiin aika läheltä meitä pellolta ja alkoi liikuskella vilkkaasti juoksupyrähdyksiä ottaen suoraan kohti meitä! Piiloteltuaan taas välillä taidokkaasti siten, että linnusta näkyi välillä vain pää, alkoi se kohta soidintaa! Se huuteli lyhyttä hieman heinätavia tai vaimeaa ruisrääkkää muistuttavaa narinaa jonkin aikaa kunnes alkoi taas ruokailla rauhallisesti.
Bongareita saapui yhä vain lisää koko ajan kunnes lopulta jo pari kertaa lenneltyään lintu yhtäkkiä klo 5:35 nousi korkealle ja lähti määrätietoisesti töyhtöhyypän kanssa kohti luodetta.
Ja kuten aina kohta paikalle saapuivat ensimmäiset myöhästyneet, joiden ulvonta nosti selkäkarvat pystyyn paatuneimmillakin pinnakärjillä.
Tietysti toivoa yhä oli, sillä eiväthän tavalliset hyypät enää mihinkään muuttaneet vaan ainakin itse olin täysin varma, että lintu löytyisi joko Kotasaaren altailta, Konnunsuon peltoaukealta tai sitten palaisi kohta takaisin Kivisaareen. Päätimme ”potun” kanssa lähteä Kotasaareen, sillä siellä on aina mahdollisuus nähdä muitakin kahlaajia.
Kotasaari oli kuitenkin varsin hiljainen, pikkutyllejä sentään näkyi vuodariksi. Ja kohta saimmekin viestin, että Väkevän Vesa oli löytänyt arohyypän Konnunsuon baarin pellolta, josta se oli noussut ilmaan ja lähtenyt klo 6:10 kohti länttä eli kohti meitä! Niinpä aloimme kova staijin, joka ei kuitenkaan tuottanut tulosta, joten kohta päätimme palata takaisin Kivisaareen, jonne oletimme linnun olevan matkalla. Ja eipä aikaakaan, kun klo 6:37 plokkasin paljain silmin linnun päältämme ja se laskeutui tarkalleen samaan paikkaan kuin missä se oli valtaosan aamusta viettänyt!
Nyt pari aiemmin varsin synkkää ystävää pomppi onnesta soikeina luoksemme ja hyvä etteivät halailemaan ruvenneet vaan selvisimme kiitoksista miehekkäillä kädenpuristuksilla pohjantikan rummutellessa taustallamme.
Nyt lintu oli taas oikein mukavasti tarkkailtavanamme, mutta aamu oli jo lämmennyt sen verran, että väreily alkoi haitata kuvaamista.
Lopulta kahdeksan pintaan päätimme lähteä ajamaan kohti kotia ja tiputettuamme Sampsan Joutsenoon ajelimme melko paljon rauhallisemmin vauhdein ja mielin kuin yöllä takaisin Parikkalaan.
Kämpillä nukuimme parin tunnin kuolapäikkärit ja sittenpä potun olikin aika lähteä taivaltamaan kotia kohti. Itse muokkailin päivällä kuvia ja näitä uudistuvia kotisivuja ym. ja lopulta viideltä lähdimme Hannan sekä Hannan äidin Helkan kanssa Äitienpäiväretkelle eli hoitamaan Hannalle arohyyppää!
Kivisaaressa kaikki oli kuten pitikin – lintu siis paikalla ja bongareitakin yhä runsaasti ja lisää tuli koko ajan. Arohyyppä oli täsmälleen samassa paikassa kuin aamulla, mutta nyt väreily oli tiessään ja kuvausolosuhteet erinomaiset. Niinpä kuvailimme lintua lähes parin tunnin ajan ja onnistuinpa saada pari linnun soidinnarahdusta äänitetyksikin. Lintu esitti taas muutaman lentonäytöksen ja välillä se liehitteli töyhtöhyyppänaaraita aktiivisesti.
Otettuani vielä satakunta kuvaa ja kymmenkunta minuuttia videota ja saatuani räystäspääskyn vuodariksi, suuntasimme Konnunsuon lintutornille, joka oli jo illan laskeutuessa lähes tyhjentynyt muista harrastajista. Näkyvyys pelloille oli aivan käsittämättömän hyvä, joten päätin laskea hanhimassoista tundrahanhet, joita oli 1525 yksilöä, jokunen niistä todella hienosti kuvattavana tornin edessä. Metsä- ja valkoposkihanhia oli kumpiakin parisensataa. Auringon ja alkaessa laskea lähdimme paluumatkalle kohti Parikkalaa.
6-tiellä ylitsemme lensi mehiläishaukka ja Parikkalaan päästyämme päätimme vielä käydä kuuntelemassa, josko heinäkurpat olisivat viimein palanneet. Pikkuteillä näimme pyyn, koppelon ja teeriä, mutta kurppia ei kuulunut. Niinpä lopulta palasimme väsyneinä mutta onnellisina kotiin ja painuimme saman tien nukkumaan.
Aamuvarhain arohyyppä oli vielä nähty, mutta klo 4:50 se oli noussut taivaalle ottaen suunnan pohjoiseen, eikä sitä sen koommin nähty.
J.A.