Päiväpetoja ja pöllöjä
Seuraavina aamuina kävin aina töihin mennessäni tarkistamassa Simpelejärven Kirkkoselän tilanteen Härskiinmutkan levikkeeltä ja pikkuhiljaa lintumäärät olivat kasvussa. Parhaimmat lukemat lajeittain olivat 50 tukkasotkaa, 232 allia, 45 mustalintua, 4 pilkkasiipeä, 135 kalatiiraa ja meriharakka. Kangaskylällä huuteli käenpiika itsensä vuodarilistalleni.
10.5. kesken työpäivän tuli viesti, että Veijalaisen Esko oli nähnyt Siikalahdella pikkukiljukotkan. Päätin lähteä pikaisesti vielä yrittämään, kun sain tiedon, että lintu oli pari kertaa jo näyttänyt lähtevän mutta kuitenkin taas palannut lahdelle. Patotien lavalle päästyäni lintu olikin yhä Eskolla putkessa, mutta se oli juuri idässä valumassa haavikon takana katveeseen. Onneksi ehdin katsoa Eskon putkesta lintua hetken ennen kuin se katosi puiden latvojen taakse.
Vain hetken kotkasta juteltuamme, plokkasimme lähes päältämme toisen petolinnun, joka määrittyi helposti haarahaukaksi. Lintu jatkoi suoraviivaisesti pohjoisluoteeseen. Sitten minun pitikin jo palata töihin, joten melko hyvän viisiminuuttisen olin Siikalahdella viettänyt!
Iltapäivällä kävimme kiertämässä Punkaharjun rajamaastossa sijaitsevat pönttömme, mutta niistäkään ei löytynyt muuta kuin hieman jälkiä, että parissa pöntössä sentään oli joskus pöllö vieraillut. Päätimme vielä käydä rengastamassa yhden uusista viirupöllömammoista. Tämä yksilö tuntui olevan isoin koskaan käsittelemämme viirupöllö – ja äkäinenkin se oli ja vapautettuamme sen se murahteli meille siihen malliin, että jossain lähistöllä meitä tarkkaillut koiraskin innostui huutelemaan meille. Paluumatkalla näin vuoden ensimmäisen nuolihaukkani.
Käytyämme Tarvaslammella uudessa hienossa rantasaunassa, päätimme käydä vielä kontrolloimassa parin vuoden tauon jälkeen vanhimman viirupöllömme. Mutta kuinka ollakaan lintu oli ulkona pöntöstä ja napsui meille vihaisesti ollessamme vasta lähestymässä pönttöä. Kiivetessäni pöntölle alkoi sitten tuttu hyökkäily ja kertaalleen pöllö saikin kunnon osuman sängyn patjalla pehmustettuun kypärääni. Ja niinhän se oli, että pöntössä oli jo pienet poikaset! Niinpä emo jäi kontrolloimatta, mutta saimmepa tiedon, milloin poikaset tulee aikanaan käydä rengastamassa. Ja siitä tulee taas hurjaa, niin äkäinen tämä pöllö on viime vuosina ollut!
11.5. oli kohtalaisen hyvä hanhimuuttopäivä, mutta itse olin töissä. Ruokatunnilla ehdin kyllä nähdä tuhatkunta hanhea, joista valtaosa oli harmaita hanhia (metsä- ja tundrahanhia) mutta myös valkoposkihanhia näkyi jokunen parvi. Myös esiaikuinen merikotka saapui idästä lahdelle kiertelemään.
Illalla kävimme rengastamassa toisen uuden viirupöllömme. Tämä olikin helpompi tapaus, sillä se ponkaisi haaviin, kun laitoin sen pöntön suuaukolle hieman kolauttaen. Tämä mamma oli myös selvästä pienempi ja heikompi kuin edellinen, joten rengastuskin sujui oikein mukavasti.
12.5. ruokatuntivisiitti Siikalahdelle tuotti jo mukavat 30 haara- ja 30 räystäspääskyä, 70 liroa, 45 suokukkoa, 7 mustavikloa ja lapinsirrin sekä taas yhden haarahaukan, joka tuntuu olevan pitkästä aikaa tavallisempi näky Siikalahdella.
Illalla tulikin taas äkkilähtö, kun Loipon Markku oli löytänyt Lemin Urolasta arokotkan! Lähdin taas välittömästi matkaan ja poimin Sampsan kyytiin Joutsenosta ja loppumatka sujui sekin vauhdikkaasti, kun Sampsa onneksi tunsi reitin pelipaikallekin hyvin.
Perillä lintu oli paikalle saapuneella porukalla putkissa lahden vastarannalla olevan kantokasan päällä. Lintu oli löytynyt lankoihin törmänneen joutsenen raadolta. Nyt varikset välillä hätyyttelivät kotkaa ja vaikka etäisyyttä lintuun oli reilut 1,5 km oli se helppo tunnistaa lajilleen värityksestä ja valtavasta nokasta. Linnun välillä löyhäytellessä siipiään näkyi sitten nuoremman arokotkan kuviot selvemmin!
Aikamme kotkaa tuijotettuamme illan jo hämärtäessä saapui kantokasalle myös kettu, joka oli suuntaamassa joutsenen raadolle. Nyt se kuitenkin huomasti arokotkan kantokasan päältä ja onnistuinkin saada videokuvaa näiden petojen kohtaamisesta!
J.A.