. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

Tornien Taisto

7.5. aamuneljältä olimme jo hereillä ja pakkaamassa tavaroitamme sekä syömässä tukevaa aamiaista. Klo 4:40 saavuimme Siikalahden parkkipaikalle, jossa Kuusisalon Ilpo jo meitä odottelikin. Ja saman tien lähdimme raahustamaan tavaroinemme kohti tornia, sillä matkaan menee helposti vartti, jos yrittää olla kävelemättä hikipäässä. Tornissa Hanna laittoi yleisölle hieman rekvisiittaa tornin alatasanteelle ja pian saapui joukkueemme viides jäsen Matti Lötjönenkin ja samaan aikaa kello olikin jo pykälässä ja kisan aloituslajiksi kuittasimme uivelon, joita ui vesialueella neljä – hyvä aloituslaji siis!
Teeret soivat toiseksi hyväksi pinnaksi ja kaulushaikarat humppasivat. Editsemme lentänyt punatulkkupari oli myös todella mukava yllätys kuten myös lähipellolla pyörinyt 60 valkoposkihanhen parvi, kahlaajalutakolla kuivassa käkkänässä päivystänyt ampuhaukka ja lahden takaosassa kykkinyt kanadanhanhi lupasivat hyvää jatkoa. Metsähanhiparvesta löytyi myös 4 tundrahanhea, kun parvi viimein tuli puiden takaa pellolle näkyviin.

Lajeja tuli aamutuimaan tasaiseen tahtiin. Valitettavasti heti kisan alussa torniin kipusi myös valokuvauskurssiporukka, joka esti varsin tehokkaasti meitä kuulemasta mitään hyönteissyöjämuuttajia lajilistallemme. Luhtakanan kiljuntaa ja pikkukuovin pulinaa emme kuitenkaan voineet olla kuulematta.
Tuttuun tapaan pikkulintumuutto ohitti meidät aivan liian kaukaa ja kaikki tunnistetut linnut tuppasivat olemaan peippoja. Onneksi järrit ja pikkuvarpuset kaivettiin eräältä tornille näkyvältä ruokinnalta, vihervarpuset ja metsäkirvinen sekä punakylki- ja kulorastas ym. saatiin lopulta nekin kuultua – näinkään tavalliset lajit eivät ole joka vuosi tornia ohittaneet tarpeeksi läheltä! Aina vaikea metsäviklo tarttui jo toiselta lennoltaan kahden silmiin ja näin lajilistalle kuten myös lähes joka Tornien taistossa paluumuutollaan olevat tilhetkin, joita nyt näkyi yksittäisen linnun lisäksi 12 ja 10 linnun parvet.
Peippo ja rastaslintumuuton loputtua muutto kuihtui varsin vähäiseksi. Pienehköjen metsähanhiparvien ohella näkyi kuitenkin myös ajankohtaa valtaisa 400 valkoposkihanhen parvi, 5 parvea eli yhteensä noin 300 mustalintua, 6 pilkkasiipeä sekä pari isoa kuikkaparvea, joista ensimmäisessä oli 3 kaakkuria ja isoimmassa 28 linnun parvessa yksi aivan järkyttävän paljon muita kuikkia isompi kuikka.

Sää oli mitä mainioin ja takanamme ollut metsikkö suojasi meitä mukavasti kevyesti pohjoisesta puhaltaneelta tuulelta. Näkyvyys oli myös erinomainen, joten onnistuimme tihrustamaan kaukaa puiden latvoista lajilistallemme aina vaikeat rautiaisen ja laulurastaan sekä perinteiseltä pesäpaikaltaan varpusen sekä myöskin aina yhtä vaikean keltasirkun.
Sen sijaan närhi oli nyt helpompi kuin koskaan, sillä kymmenkunta lintua nähtiin jonkinlaisella paluuvaelluksellaan lentämässä korkealla vaihteleviin ilmansuuntiin.
Heikoin hetki kisassa oli meillä yllättävän aikaisin noin yhdeksän ja kymmenen aikaan, jolloin emme saaneet ainoatakaan uutta lajia. Harvoin on suokukon näkyminen ilahduttanut yhtä paljon, kun viimein kaksi suokukkoa saapui lahden ylle velttoilemaan.
Harry ”Hanhi” Nyströmin soitto Kuusamosta tartutti meille hieman hanhimaista onnea ja kohta lahden yli lensi lähes vanha merikotka ja valkoselkätikkakoiras lennähti länsipuolen haavikkoon nakuttelemaan. Petoja ei kuitenkaan muuten paikallisten ruskisten, kalasääskien sekä hiiri- ja varpus- ja tuulihaukkojen ohella näkynyt.
Käki kukkui lyhyesti, mustaviklo lensi ohitsemme ja vain neljän havaitun haarapääskyn ohella näkyi kuitenkin kolme törmäpääskyä, pajulintu, kirjosieppo, jokunen pensastasku ja viimeiseksi lajiksemme klo 12:25 ylitsemme lentänyt neljän hempon parvi kartuttivat lajilistamme lopulta ennätykseen nykymuotoisessa Tornien taistossa eli 91 lajiin.
Kovinkaan pahoja puutteita ei jäänyt, mutta kyllä esim. jouhisorsaa, sinisuo-, kana- ja nuolihaukkaa, rantasipiä, räystäspääskyä, kivitaskua, ruokokerttusta ja monta muuta monessa aiemmassa taistossa havaittua lajia sekä tietysti mitä tahansa edes hieman kovempaa lajia olisi kovasti lajilistallemme vielä toivottu listallemme.
Loppusijoituksemme oli taas varsin perinteinen sillä ties kuinka monennetta kertaa olimme sisämaan torneista toiseksi parhaita ja kolmatta kertaa historian aikana voitto meni Tarassiinlahdelle, joka lienee yhden viikon ajan vuodessa lajistoltaan parempi paikka kuin Siikalahti? Onneksi sentään kertaalleen, viime vuonna, mekin olemme sisämaakisan voittaneet! Koko maan kisassa ylsimme 24. sijalle, joka on myös varsin keskimääräinen sijoitus nykymuotoisessa kisassa, kun kaikki maan parhaat lintutornit ovat olleet mukana.

Taiston jälkeen lepäilimme hieman ja illaksi lähdimme ”potun” kanssa kiertelemään lähistön harvemmin koluttuja lintupaikkoja. Käytyämme Härskiinmutkan ohella Kirkkolahdella, Kukkarolahdella ja Sammallammella, suuntasimme Lahdensuon pelloille, joilta löytyi kesyhkö suopöllö, jota pääsimme kuvaamaan mukavasti. Kullinsuon perinteinen heinäkurppapaikka oli ainakin vielä hiljainen, joten päätimme suunnata kämpille katsomaan lätkäpelin loppua ja palata paikalle vielä myöhemmin, mutta tähän suunnitelmaan tulikin pieni muutos…

J.A.