Viikonloppu Tringan alueella

Perjantai-iltana salibandytreenien jälkeen otin suunnan kohti etelää. Olin taas suuntaamassa Hankoon, jossa toiveissa oli sponde riuttatiira. Aloitin tämän projektin toissavuonna yhden päivän staijilla, jatkoin viime vuonna kahdella päivällä, joten tänä vuonna olisi tarkoitus staijata jossain meren rannalla riuttis mielessä kolmena päivänä – tai tietysti mielellään vähemmän jos sellainen näkyy aiemmin.

Tein pikapysäyksen Lappeenrannassa paikalla, jossa oli parina yönä ollut laulava viirusirkkalintu, mutta josta ei edellisyöltä ollut mitään tietoa. Koska kello ei vielä ollut tarpeeksi, en viipynyt paikalla kuin viitisen minuuttia. Olin suunnitellut ajavan joko suoraan Hankoon tai sitten pointsaavani pari helppoa kuukausipinnaa Helsingistä matkan varrelta, mutta yöstä näytti tulevan sen verran hämärä, että päätin unohtaa Helsingin ja koska Hankoonkaan ei vielä ollut kiire, päätin ajaa Hämeenlinnan Hauhoon kuuntelemaan, josko kyläpöllönen antautuisi paremmin äänitettäväksi kuin viime kerralla.

2.7. Ehdin pöllöspaikalle klo 00:30, jonka olin arvellut olevan juuri oikea aika olla paikalla. Niinpä päätin, että olisin paikalla korkeintaan puoli tuntia, kuului pöllöstä tai ei. Onneksi vain noin 10 minuutin odottelun jälkeen kyläpöllönen aloitti viheltelynsä tutussa paikassa pellon takana. Se kuitenkin hiljeni nopeasti eikä sitä seuraavaan 20 minuuttiin enää kuulunut, joten päätin lähteä jatkamaan kohti etelää.

Palmgrenin ”jösse” oli sopivasti matkan varrelta Raaseporista löytänyt viirusirkkalinnun, joten päätin poiketa paikalla. Jösse oli yhä ainoana paikalla ja lintukin kuului jo parkkeeratessani. Lopulta lähestyin kesysti ohdakkeiden latvuksissa sirissyttä lintua pariinkymmeneen metriin, josta sain siitä erinomaista äänitystä ja videota.

Lopulta jatkoin Hankoon, jossa kurvasin aamuviideltä Svanvikin lintutornille, jolta näkyi vain muutamia kahlaajia, merikotka sekä räyskä ainoana isona tiirana. Sitten jatkoin 4 tuulen tuvalle staijaamaan, mutta yllättäen aika navakka ja viileä tuuli teki staijista epämiellyttävän. Ehkäpä paleluun oli syynä kohtuullisen pitkä valvomiseni, mutta kun en paikalla nähnyt räyskää, merikihua ja mustalintua kummempaa, en silti painunut nukkumaan vaan siirryin tyhjän Långörenin kautta Vedagrundetille.
Vedalla staijasin useamman tunnin välillä hieman ilmapatjalla aurinkoa ottaen ja nukahdellen. Lämpötila oli nyt kohonnut yli 30 asteen ja näkyvyys merelle alkoi olla väreilyn takia todella huono.
Iltapäivällä kävin vielä uudelleen rantapaikkoja läpi, mutten löytänyt Svanvikin kultarintaa kummempaa. Niinpä lopulta päätin antaa periksi ja lähteä kohti Helsinkiä, jossa oli useampikin kuukausipinna ja vuodari odottamassa. Riuttatiiraprojektia kyllä jatkaisin kyllä lähitulevaisuudessa toivottavasti inhimillisemmällä kelillä ja kun rannoilla olisi edes hieman vähemmän turisteja ja auringonottajia (toki arvelin juuri tämän kelin parhaaksi lajin näkemiselle, mutta nyt ei vaan jaksanut!).

Ajoin ensin Espoon Laajalahdelle, jossa oli ollut pari päivää jalohaikara. Jallua ei näkynyt, mutta kuulin pariin otteeseen sitruunavästäräkin ja muutenkin paikalla oli taas kerran todella paljon lintuja! Päätin jättää jallun myöhemmäksi ja jatkoin Helsingin Hietaniemen hautausmaalle, jossa kuulin heti pari lyhyttä säettä keltahemppoa.
Niinpä jatkoin hetimiten Kaivopuiston rantaan, josta löytyi valkoposkien seurassa uiskennellut sepelhanhi. Ja matka jatkui Seurasaareen, jossa reilun kilometrin kävelyn jälkeen löysin eteläpäästä lutakot, joilta en meinannut millään löytää etsimääni. Niinpä kävelin vielä hieman lisää etelärantaa seuraten, jolloin löysin vielä yhden lutakon lisää ja siellähän se peruspukuinen mandariinisorsa nukkui kaislikossa!
Hoidettuani kolme kuukausipinnaa alle parissa tunnissa, ehdin vielä hyvin palata Laajalahdelle, jossa jalohaikara nyt seisoskeli avoimesti näkyvillä. Hyvä vuodenpinna tämäkin!

3.7. heräsin aamuviiden jälkeen tekstiviestiin, joka kertoi, että Laajalahdella oli kaksi ruostesorsaa. En meinannut ensin lähteä bongaamaan, sillä univelkoja oli vielä nukuttavaksi, mutta koska en enää tuntenut itseäni tarpeeksi uniseksi, päätin kuitenkin hetken arpomisen jälkeen lähteä paikalle. Ajelin rauhassa paikalle, mutta ihmeekseni parkkipaikalle päästyäni huomasin sen tyhjäksi! Olin kuvitellut paikalla olevan bongareita jo tornin täydeltä! Tarkistin vielä viestistä, että olin varmasti oikeassa paikassa ja jatkoin kävellen tornille! Ja olihan siellä tornilla 4 ihmistä ja ruostesorsat seisoskelivat komeasti lintutornin edustan keskilietteellä. Mutta pystyttäessäni putkea sorsat yhtäkkiä ponkaisivat ilmaan ja lähtivät matalalla suoraviivaisesti kohti itää! Näin kuvat jäivät näistä komeista linnuista saamatta.
Ihailin tunnin verran vielä Laajalahden lintumääriä, kunnes päätin palata vanhempieni luokse nukkumaan vielä univelkoja pois. Loppupäivän vietinkin sitten shoppaillen, kun kaikki kaupat olivatkin yllättäen auki sunnuntainakin. Illalla kotimatkalla tein vain pikapysähdykset Lapinjärven Lindkoskella, jossa turturikyyhkyä ei näkynyt sekä Lappeenrannan Askolassa, jossa ei näkynyt meriharakkaa ja punajalkavikloa kummempaa.

J.A.