Tuulinen Hailuotoralli

Perjantaina 10.8. olimme taas koko päivän matkanneet kohti Hailuotoa yhdessä Jarkko Rutilan, Jari ”Jassi” Kiljusen sekä Miska Loipon kanssa ja ilman ainoatakaan pysähdystä olimme vihdoin 20:15 Oulunsalon Riutun lauttarannassa. Pirkka sekä Nyströmin Harry olivat myös odottamassa samaa lauttaa ja kohta olimmekin matkalla kohti luotoa.

Ajelimme suoraan kämpillemme, jossa Vierimaan Antti oli jo paikalla. Vuokraisäntä oli rakentanut mökin viereen savusaunan, joka ei edellisvuotisen visiittimme aikaan vielä ollut valmis, mutta nyt sauna oli valmiina. Nyt ei kuitenkaan savusauna ollut lämmin, mutta Antti oli lämmittänyt tavallisen saunan ja niinpä edessä olivat perinteiset rituaalit eli paljon pizzaa, jutustelua ja lopuksi saunomista.

Seuraavana aamuna alkavaan ralliin päätettiin joukkueetkin jossain vaiheessa eli meidän joukkueemme minä, Pirkka ja Miska pysyi samana ja toinen joukkue oli Harry, Jarkko, Jassi ja Antti. Illalla satoi hieman vettä, mutta Harry pystytti silti pihaan valopyydyksen perhosille ja muille ötököille. Lopulta illanvietto venyi taas kerran turhan pitkään ja nukkumaan päästiin vasta pitkälti puolenyön jälkeen, jolloin koko illan kiihtynyt tuuli oli jo aika navakka.

11.8. herätyskellot soivat viideltä ja aamiaisen jälkeen porukkamme lähtivät liikenteeseen jo ennen kuutta. Me olimme päättäneet noudattaa vanhaa ja hyväksi koettua rallireittisuunnitelmaa, sillä emme olleet mitään muutakaan ehtineet ajatella. Niinpä suuntasimme kohti Riisinnokkaa. Matkalla näimme teeren, mutta muuten oli todella hiljaista. Ainoatakaan rastasta tai lehtokurppaa emme havainneet.

Rautaleton parkkipaikallakin oli hiiren hiljaista, mutta keli vaikutti odotettua paljon paremmalta. Niinpä hieman vaatetusta pähkäiltyämme lähdimme marssimaan kohti Riisinnokkaa. Itse päätin lähteä liikkeelle t-paidassa.

Kesä oli ollut kuiva Hailuodossakin ja Riisinnokalle olisi päässyt lähes lenkkikengillä. Lopulta olimme perillä nokan kärjessä muutamaa minuuttia ennen seitsemää ja tasalta alkoi ralli!

Vesi oli korkealla ja alkuun näytti, että lintuja olisi todella vähän. Mutta jonkin aikaa tavallisia lajeja pointsailtuamme äkkäsi Miska muuttohaukan, joka suuntasi Tömpän ylle ja pöläytti sieltä suuret kahlaajaparvet lentoon. Valtaosa linnuista oli suokukkoja ja liroja mutta sentään jokunen tylli, suosirri, kapustarinta, tundrakurmitsa sekä valkoviklo löytyi. Kalatiirojen, räyskien ja lokkien seasta löysimme joitakin pikkulokkeja sekä myöskin pari pikkutiiraa.

Alun parasta antia olivat kuitenkin petolinnut, sillä muutamia merikotkia nähtyämme oli lähes yhtä aikaa ilmassa neljä tuulihaukkaa, mehiläishaukka sekä varpushaukka ja myöhemmin näimme vielä saareen kaukaa Tömpän takaa saapuneen sini-/aro-/niittysuohaukan ja editsemme muutti merelle koiras sinisuohaukka.

Isomatalan ympäristössä näkyi runsaasti vesilintuja, joista parempina löytyi pari ristisorsaa sekä muutama uivelo. Merellä puolestaan oli kiihtyvän tuulen nostattaman aallokon seassa vain hyvin vähän lintuja, mutta noin 90 merimetsoa sekä muutama kuikka nähtiin lennossa.

Takaisin autolle kävellessämme tuuli yltyi jo lähes myrskyisäksi ja niinpä pikkulinnut loistivat poissaolollaan. Punatulkku kuultiin ainoana parempana lajina ja parkkipaikalla sentään kuului aamun ensimmäinen rastas – laulurastas.

Olimme jo tulomatkalla huomanneet, että perinteiset kuusitiaiskuusikkomme olivat kaadettu, mutta pysähtelimme silti muutamia kertoja kuulostelemaan vähien kuusien kohdalla. Hippiäinen sekä käpytikka sentään saatiin listalle muutamien tavallisten lajien ohella. Koninnokalta oli puolestaan vuosia paikalla lojunut risukasa kadonnut, mutta komppasin silti vähien jäljelle jääneiden risujen poikki ja kyllä kannatti, sillä risujen alta nousi lentoon niin rautiainen kuin peukaloinenkin.

Kirkkosalmen lintutornilla ei tuuli vielä pahemmin haitannut havainnointia, joten saman tien torniin noustuamme nyppäsi Miska sorsaparvesta heinätavin. Harmaasorsia, nokikanoja, 3 harmaahaikaraa, muutama mustaviklo sekä yllättäen ohitsemme muuttanut 14 punakuirin parvi nostivat tunnelmaa. Kävelimme jonkin matkaa ruovikon sisällä ollut pitkospuupolkua toiveissamme löytää mitä tahansa pikkulintuja, mutta emme löytäneet yhtään mitään.

Järventakustan pelloilta löytyi helposti pensastaskuja, kiuruja ja niittykirvisiä sekä pienellä komppauksella vihdoin yksi pajusirkku. Ja kylällä Miskan kaupassa käynnin aikana löysimme yllättäen kaupan takaa ruokinnan, jolla kävi molempia varpusia, keltasirkkuja, viherpeippoja ym. ja lähipuskissa vilahti leppälintukin. Ja autolle käppäillessämme lensi ylitsemme nuolihaukka.

Sitten olikin aika lähteä ajamaan kohti saaren toista päätä. Matkan varrella emme havainneet mitään edes tulvan vallassa olleella Ojakylänlahdella, mutta Pököntielle käännyttyämme näimme jo vauhdista lupaavan näköisen suohaukan. Lintu lensi turhan matalalla ja näimme lopulta sitä paremmin vasta sen vilahdeltua puiden latvojen takana, mutta selvästi se oli nuori sirusuohaukka – ennemmin arosuo- kuin niittysuohaukka, jollaisen pari joukkuetta oli jo ilmoittanut rallissa havainneen Pöllän suunnalla.

Pökönnokalla olikin sitten jo melkoinen myrsky ja vesi oli kovassa nousussa! Niinpä nokan kiertoon ei kauheasti tuhrautunut aikaa, mutta ei havaintojakaan liikaa tullut. Kahlaajat olivat taas etupäässä suokukkoja ja liroja, mutta jokunen kuovi löytyi, vikloista näkyi nyt punajalkaviklojakin ja suosirrien ohella näkyi ohitsemme punakuirien kanssa matkanneet pari isosirriä. Meren aallokosta oli mahdotonta löytää mitään uutta, mutta kaukana meren yllä lentänyt merikihu piristi tunnelmaa.

Yllättäen Potinhaminassa pääsi havainnoimaan tuulen suojassa ja näkyvyyskin oli erinomainen. Niinpä löysimme kahlaajien joukosta lisää isosirrejä ja uusina lajeina pari karikukkoa sekä muutaman lapinsirrin. Huikun lauttarannassa puolestaan oli niin järjettömän kova tuuli, ettemme edes nousseet autosta, mutta näimme onneksi vihdoin päivän ensimmäiset tukkakoskelot.

Sitten lähdettiinkin taas ajamaan saaren halki. Toinenkaan stoppi Ojakylänlahdella ei tuottanut mitään uutta, mutta jatkettuamme taas matkaa näimme lopulta kaksi räkättirastasta! Matka jatkui aina Ulkokarvon Petsamon laiturille. Tuuli oli taas aivan mieletön, mutta kaukaisesta sotkaparvesta löytyi sentään yksi lapasotkanaaras. Silkkiuikkuja seulottiin taas antaumuksella, mutta härkälintua emme löytäneet.

Pöllään päästyämme yllätyimme, sillä Pöllän kärjessä oli aivan tuhottomasti porukkaa. Niinpä jäimme niemen tyvelle seulomaan lahdelle. Tuuli oli aivan mieletön, mutta Miska löysi kiikareilla vastarannan päältä puiden latvusten tuntumassa edenneen kotkan, joka aina välillä laski lavojen taakse katveeseen, nousten sieltä taas kohta lyhyeksi ajaksi näkyviin. Pirkka sai linnun putkeen, mutta kohta se taas tippui puiden taakse. Itse aloin ihmetellä, miksi muut katsoivat niin kauan lintua, josta he kuitenkin olivat puhuneet ”halina” eli merikotkana ja aloin myös etsiä lintua. Kun viimein löysin linnun sen noustua taas näkyviin, näytti se heti todella hälyttävältä! Ja kohta se alkoi liitää ja hieman kaarrellakin ja sehän oli päivän selvä vanha kiljukotka! Miska oli lähtenyt autolle hakemaan putkeaan, mutta valitettavasti lintu näyttäytyi enää vain kolme lyhyttä kertaa latvojen yllä kunnes se lopulta tippui taas katveeseen eikä enää noussut näkyviin. Pirkan kanssa olimme kuitenkin nähneet linnun riittävän hyvin, jotta laji saatiin määritettyä.

Kuivasäikälläkin kävimme kirjaimellisesti kääntymässä, sillä rantaa kohti kävellessämme lensi hiekkadyyniltä hiekkaa aivan suoraan naamaamme, mikä oikeasti sattui! Niinpä käännyimme ympäri, käänsimme auton ja jatkoimme matkaa.

Patelanselkä ei tuottanut sekään mitään uutta, vaikka toivoimme edes jotakin pikkulintua! Niinpä kohta ajoimme kohti Marjaniemeä koukataksemme vielä Koivukylään. Hieman ennen Koivukylän risteystä näimme sentään yhden naakan tuulen riepoteltavana korkealla taivaalla. Koivukylästäkään ei irronnut uusia lajeja ja Marjaniemeen päästyämme totesimme tuulen taas niin kovaksi, ettei ulos ollut mitään asiaa. Satama-altaan reunoilta löysimme kuitenkin selkälokin ja kuvailtuamme hetken maassa tuulen takia maanneita lapintiiroja, jatkoimme kohti Keskiniemeä.

Ajoimme Keskiniemeen taas tietääksemme paraskuntoista tietä pitkin eli aika sisällä männikössä. Niinpä tällä hieman tyynemmässä näkyi vihdoin hieman lintujakin ja näimme teeripoikueen, käen, useammankin leppälinnun sekä vihdoin muutaman harmaasiepon ja kun samaan aikaan kuului vielä tilhen ääntä, meni meillä pitkästä aikaa taas hieman paremmin!

Keskiniemen pookille ajettuamme kävelimme rantaan, josta paikkasimme vihdoin vain minun aamulla näkemän meriharakan, löysimme muutaman pikkukuovin sekä yllättäen rantasipien ja muiden viklojen seurassa olleen metsäviklon. Toiveissamme oli tietysti löytää vielä ainakin jokunen sirrilaji lisää sekä nähdä merellä jotain uutta, mutta uusia kahlureita ei enää löytynyt ja merellä oli niin älytön aallokko, että mitään uutta ei sieltäkään enää löytynyt. Ja lopulta ralli loppui klo 19:00.

Käytyämme pikaisesti kaupassa, olimme lopulta viimeiset purkupaikalla kylän koululla. Rallissa oli ollut mukana kuusi joukkuetta ja näistä olimme törmänneet vain paikallisten poppooseen aloiteuksessa Riisinnokalla sekä nähneet kerran Hervan Tuomaksen sekä kerran sisarjoukkueemme ajaessamme heidän ohi.

Purku alkoi pienillä teknisillä vaikeuksilla, mutta lopulta peruslajit saatiin huudettua ja kylläpä oli tasaista! Kahdeksastakymmenestä peruslajista puuttui kuitenkin kaikilta useampi laji, mutta kaikki lajit oli kuitenkin ainakin jonkun joukkueen osalta havaittu. Meidän peruslajipuutteemme olivat musta-, punakylki- ja kulorastas, ruokokerttunen sekä puukiipijä.

Huutolajeja huudettiin oikein mukavaa tahtia ja tasaista oli edelleen. Kolmen kärki oli pitkään karussa eli meidän molemmat joukkueet sekä Finnature, mutta huudon jo edettyä pitemmälle nousivat muut, etenkin paikallisten joukkue aivan kantaamme ja sisarjoukkueemme ja Finnaturen sakki kiskaisi hieman kaulaa ja olivat pitkään tasaisesti kärjessä.

Rallit kovimmat lajit eli niittysuohaukka ja kiljukotka huudettiin ovelasti jo hyvissä ajoin, sillä näistähän vihulaiset jo tiesivät Lintutiedotuksen viestien perusteella. Kahlaajia olivat muut nähneet enemmän ja kaikki odotetut lajit oli rallissa lopulta havaittu. Ässälajeja oli todella vähän, mutta lopulta meiltä alkoi näitäkin pudota ja kärki tasoittui taas kolmen kärjeksi paikallisjoukkueen hieman jäätyä.

Osa joukkueista jo tippui huudosta, mutta neljän kärki jatkoi yhä vain. Lopulta huudon lopetti samalla kierroksella ensin Finnature, sitten me, sitten sisarjoukkueemme ja vielä paikallisporukkakin. Ja olipahan ollut purku, sillä lopulta kolmen kärjellä oli kaikilla sama lajimäärä – 104 lajia! Paikallisten joukkue sekä Tuomas Hervan soolosuoritus jäivät 100 lajiin ja Meskien pariskunta, joka oli pitkälti liikkunut pyörillä oli koonnut komeat 97 lajia. Ässien määrä oli lopulta meillä kolme ja kahdella muulla kärkijoukkueella yksi. Päätimme kuitenkin yhteistuumin, että ainakin meidän mökissä juhlittaisiin illalla voittoa koko porukalla!

Mökillemme päästyämme olikin vuokraisäntämme toteuttanut edellisvuotisen lupauksensa, että meillä olisi tällä kertaa savusauna lämpimänä. Ja niinpä Harryn taas hankkimat omat rallipalkinnot jaettuamme sekä hieman evästettyämme ilta kului savusaunassa saunoen ja tietysti taas rupatellen.

Lopulta kello oli jo yksi kunnes lopulta pääsimme pehkuihin.

12.8. herätyskellot soivat meille innokkaimmille jo klo seitsemän ja kasin pintaan lähdimme retkelle Pirkan, Miskan ja Jarkon kanssa. Keli oli tyyntynyt ja jo mökin pihalla havaittiin mm. puukipijä, järripeippo, punakylkirastaita sekä ampuhaukka, jotka olisivat kelvanneet edellispäivänä!

Suuntasimme ensin Järventakustalle, jossa oli vielä rallin viime hetkillä näkynyt niittysuohaukkanuorukainen, mutta me löysimme paikalta vain sinisuohaukkanuorukaisen. Kirjosieppokin nähtiin taas edellispäivän puutelajeista.

Kuivasäikältä yritimme löytää Jarkolle siellä nähtyjä pikkutiiroja elikseksi, mutta saimme tyytyä kouralliseen pulmussirrejä sekä pikkusirriin ym. muihin kahlaajiin.

Jatkoimme Keskiniemeen, jossa ylitsemme lensi pikkukäpylintu ja rannalla näkyi kahlaajaporukoissa jokunen pulmussirri sekä useita karikukkoja. Kaakkuri näkyi merellä, jossa kuitenkin muuten oli hiljaista.

Mäntyniemeen ajo olikin sitten vaikeaa ja kävelimme rantaan hieman kauempaa. Rannassa näkyi kahlureiden joukossa taas pulmussirrejä sekä muutama pikkusirri ja taivaalla kaarteli komea kanahaukka.

Lopulta lähdimme palailemaan takaisin päin, mikä olikin helpommin sanottu kuin tehty. Hiekkainen tie oli nyt paikoitellen loivasti ylämäkeen ja lopulta autoa saatiin työntää kolmeen otteeseen ennen kuin olimme lopulta ns. ”kuivilla”.

Mökillä olleet olivat jo mökin siivonneet ja Harry ja Antti olivat lähteneet jo kohti Oulua. Pian suuntasimme mekin kohti lauttarantaa ja Oulunsalon puolella hyvästelimme Pirkan ja lähdimme pitkälle paluumatkalle kohti kaakkoa.

Hailuoto oli taas kerran tarjonnut parastaan ja vaikka rallikeli oli ollut varsin karsea, oli reissu kuitenkin ollut taas kerran huikea! Ihmetellä sopii, miksei ralliin osallistu enempää joukkueita! Tämä meidänkin reittimme, jolla on nyt voitettu neljä peräkkäistä rallia on ollut täällä blogissa joka vuosi ja tätä reittiä seuraamalla loppu olisi vain joukkueesta itsestään kiinni, kuinka paljon lintuja näkisi. Tulkaahan yrittämään!

J.A.