Toukokuu 2005
Töitä enemmän kuin koskaan – Maailman kiireisin toukokuu!
Toukokuu alkoi kuten jo arvata saattaa töiden merkeissä. Heti ensimmäisenä aamuna laskimme kartoituslaskentaa Siikalahdella, vaikka takatalvi olikin. Siikalahden pohjoisosan saariin pääsi juuri ja juuri soutamalla, sillä Sokkiinselkä oli suurelta osin vielä jäässä. Soutaminen aamuöisellä lahdella oli kuitenkin taas ikimuistoista, ja muutamia lintuhavaintojakin kertyi, kun jään reunalla kökötti mm. 8 meriharakan parvi sekä kanadanhanhi. Päivällä lahdella näkyi mm. pikkukuoveja, kivitaskupari, pensastasku, liro ja Särkisalmella näkyi heinätavikoiras. Ehdimmepä Harryn kanssa laskemaan iltapäivällä vesilintulaskennankin, joka tuotti 18 lajia vesilintuja, yllättävimpinä jopa 3/1 harmaasorsaa sekä 3 allia.
2.5. eli synttäripäiväni meni pääosin terveyskeskustöissä, mutta muutamia synttäripäiväpinnoja ehdin pointsaamaan, esim. harmaasorsat ja suopöllön.
3.5. oli taas vesilintulaskennan vuoro. Laskenta ei tuottanut mustalintua kummallisempaa, mutta tornilta näkyi muuttava haarahaukka ja matkan varrella lauloi pohjansirkku. Ensimmäiset pikkulokit, kalatiirat ja haarapääskyt saapuivat päivän aikana.
4.5. aamustaiji ennen puoltapäivää, jolloin piti taas menemän terkkarille staijailimme Hannan kanssa taas tornilla. Muutto oli hiljaista, ja vain kaakkuri ja räystäspääsky kirjattiin vuodenpinnoihin, kunnes plokkasin kotkan saapumasta suoraan meitä kohti. Upea lähes vanha (5kv?) kiljukotka ohitti meidät vain noin 500m etäisyydeltä, kaarteli hetken patotien päällä ja jatkoi pohjoiseen.
5.5. kiertelin luoksemme kylään saapuneiden vanhempieni kanssa Saaren lintupaikoilla lähinnä maisemia katsellen, mutta eihän hyvillä paikoilla voi lintuhavainnoiltakaan välttyä. Kanavalammella näin lyhyesti lintumassojen seassa lennähtäneen mustapyrstökuirin, Tarassiinlahdella muutti pohjansirkku ja näkyi harmaasorsa sekä suokukkoja ja iltapäivällä vielä Siikalahdella mustaviklo sekä päivän toinen mustapyrstökuiri.
Yöllä teimme Hannan kanssa ensimmäisen yölaulaja/huutajalaskennan, jonka tulos ennakoi surkeaa rantakanavuotta, niin vähän kuulimme luhtahuitteja ja –kanoja. Yön paras havainto oli säkkipimeässä huutaen muuttanut meriharakka.
6.5. sopivasti vesilintulaskennan jälkeen puhelimeni hälytti – Lappeenrannan Eväksenjärvellä oli ruskosotka! Ruskosotkahälyäkin suurempi yllätys oli seuraava puhelimeni hälytys, kun Ala-Kojolan Mikko soitti olevansa Parikkalassa, ja kysyvänsä pääseekö kyytiin. Niinpä bongausreissu menikin harvinaisen leppoisasti jutellessa. Lintukin oli Harrylla ja kumppaneilla putkessa saapuessamme pelipaikalle, ja pian olimme jo matkalla takaisin Parikkalaan elistä rikkaampina.
7.5. oli vuorossa kauan jo odotettu Tornien Taisto. Joukkueessamme oli minun ja Hannan lisäksi, Keskitalon Markus, Kuusisalon Ilpo, Hännisen Johannes ja Uotilan Teemu. Myös Lötjösen Matti oli pitkään meitä ansiokkaasti avustamassa. Lajimäärämme kohosi jopa 90 lajiin, joista parhaimpia olivat Siikalahtipinnaksi paukahtanut leveäpyrstökihu, lyhytnokkahanhi, harmaasorsat, fasaani, punajalkaviklo, pari tilhiparvea, vuodaritormäpääskyt ja -kirjosiepot sekä lapinsirkku. Sisämaasarjassa sijoituimme ties monettako kertaa toiseksi – taas Parikkalan Tarassiinlahden jälkeen, jossa havaittiin huikeat 98 lajia.
Loppupäiväkin sujui rattoisasti, kun matkalla opparilla näimme Markukselle kovan valkoselkätikan ja kotipihamme edustalla Simpelejärvessä kellui 8/11 allihaahkan parvi. Iltapäivä menikin sukuloidessa.
8.5. oli kohtuullinen muuttopäivä, kun kotirannasta näkyi reilut 750 muuttavaa hanhea. Lähes kaikki määrittyivät tundrametsähanhiksi, mutta olipa seassa jo ensimmäinen valkoposkihanhiparvikin sekä muutamia tundrahanhia. Merikotkankin näin pihapinnaksi. Koitsanlahdelta bongasimme Lötjösen Matin kanssa Valosen Jussin löytämän 4/5 allihaahkan parven ja illalla ehdin taas vesilintulaskentaan, jonka paras havainto oli 5 punajalkavikloa.
Seuraavien parin (lepo)päivän ainoa lintuhavainto oli kotipihalta nähty muuttava suopöllö.
Eikä mainittavampia havaintoja tullut seuraavissa laskennoissakaan, mutta 12.5. Siikalahdella oli taas oikein mukavaa. Metsähanhia muutti 46 parvessa reilut 2300 mukanaan 10 tundraa ja valkoposkea sekä 7 merimetsoa. Vuodareiksi kuului pari hernekerttua ja näkyi käki, mehiläishaukka, pari nuolihaukkaa sekä paremmat 2kv muuttohaukkanaaras ja niittysuohaukkakoiras. Muuttipa ylitseni todennäköinen arosuohaukkanaaraskin, joka kuitenkin jäi vain todennäköiseksi.
13.5. laskennassa vuodariksi olivat saapuneet satakieli, sirittäjä ja sinirinta ja tornilta näkyi tervapääsky sekä komea aivan vierestä muuttanut 70 punakuirin parvi. Seuraavan päivän merkittävin havainto oli Sounion kuopalta löytynyt kangaskiurupari.
15.5. laskenta tuotti vuodariksi ainoastaan pensaskertun, mutta sadetta nuotiopaikalla pitäessämme saimme tiedon, että tornilta näkyi mustatiira. Sännättyämme paikalle saimme todeta linnun olevan yhä paikalla, ja vesialueella kellui myös 2 Etelä-Karjalan ennätysaikaista vesipääskyäkin ja näimmepä vielä muuttavan merikotkan.
Toinen yölaulajalaskenta oli taas aivan yhtä köyhä kuin ensimmäinenkin, ja 17.5. oli muutenkin yhtä tuskaa. Oli töissä terkkarilla, ja Siikalahdella tapahtui. Ruokatunnilla näimme kyllä Hannan kotipihalta muuttavan pikkukiljukotkan, mutta silti kohtuullisen valkoposkimuuton lomassa muuttaneiden punakaulahanhien nuijaus tuntuu vieläkin pahalta! Ehdin päivän aikana nuijata muutakin, mutta onneksi illalla hoidin Siikalahtipinnaksi pikkusiepon, joten ei päivä kuitenkaan ihan penkin alle mennyt.
Arktikaloma alkaa hyvin
18.5. tarjosi murtuneelle miehelle lisää lääkettä, kun vesilintulaskennassa löysimme Hannan kanssa järisyttävän komean koiraspunapäänarskun! Kun vielä illalla terkkaritöiden jälkeen pääsin suuntaamaan Virolahdelle parin päivän ”lomalle”, alkoi elämä taas hymyillä. Matkalla Ylämaalla näin sponden punajalkahaukan, mutta kuitatessani tästä potulle (Miika Suojarinne), jonka kanssa olin menossa retkeilemään, sain vastaukseksi, että tämä oli juuri nähnyt sponden jalohaikaran. Miehikkälässä bongasin keräkurmitsan vuodariksi ja illalla potun kanssa staijailimme Hurpussa, jossa irtosi vuodariksi huikeita lajeja kuten kyhmyjoutsen, lapintiira, karikukko, haahka jne.
19.5. tarjosikin Hurpussa jo parempaa. Aamusta kuikkamuutto oli kohtalaista, mutta hiipui kuitenkin nopeasti. Valkoposkimuutto jatkuikin sitten hissukseen koko aamun, ja reilut 35000 valkoposkea sekä muutama tuhat sepelhanhea. Heti aamusta mukavana lajina havaitsimme tumman muodon leveäpyrstökihun. Sinihanhityyppinen lumihanhikin ohitti meidät kaukaa, muttei onneksi liian kaukaa. Päivän ihmeellisin havainto oli kuitenkin valkkariparvessa muuttanut lähes täysin albiino meriharakka, jonka tunnistaminen oli käsittämättömän vaikeaa ennen kuin se ylitti meidät täysin plusmiikasta. Väitettiinpä porukassa havaitun myös punakaulahanhen eräässä valkoposkiparvessa, mutta itse en ainakaan nähnyt mitään tarpeeksi punakaulahanhen näköistä vaan vain sepelhanhen, joka oli varsin nigricans-tyylinen valkoisine kylkijuovineen, mutta tähän ei osattu kiinnittää huomiota, kun parvesta etsittiin elistä. Erikoista punakaulahavainnossa oli se, ettei yksikään kokenut havainnoitsija sitä parvessa havainnut, mutta muut kyllä – eli… Muita aamun aikana Hurpussa havaitsemiamme lintuja olivat mm. pari merikihua, harmaahaikara, 100 tundrahanhea, vesipääsky, suopöllö, suosirri, tyllejä ja niemen toisella puolella jo jonkin aikaa majaillut upea koiras kyhmyhaahka.
Päivällä staijailimme Kurkelan tornissa havaiten vain vähän petoja, parempana havaintona ainoastaan haarahaukan. Lintulahden valkoselkätikkojakin piti tietysti käydä katsomassa, olihan naaras syntynyt edelliskesänä Parikkalassa.
Pari tuntia Hurpun leirintäalueella teltassa nukuttuamme suuntasimme taas aamustaijille, joka alkoi varsin hiljaisena. Onnistuinpa mähertämään aamun ainoan haviksenkin, kun kiljuhanhi muutti siinä ainoassa hanhiparvessa, joka meni sinä aikana, kun kävin metsikössä surffipaskalla. Yksi oudon näköinen kanadanhanhimainen valkoposkihanhi nähtiin tämän päivän oudoksi havainnoksi. Muita hiljaisen aamun haviksia olivat ristisorsa, riskilä ja taas suopöllö.
Potun lähdettyä ajamaan Mikkeliä kohti jäin vielä Kurkelaan petostaijiin, ja onneksi jäin sillä plokattuani ensin naarasarosuohaukan vuodariksi Haminasta tuli aivan omituinen rarikotkaviesti, jonka sisältö oli tulkittavissa ainoastaan siten, että meitä kohti oli saapumassa keisarikotka. Porukkaa saapui tornin täydeltä, mutta itse olin tietysti ns. parhailla paikoilla. Staiji oli varsin intensiivistä vaikka osa oli hieman liiankin täpinöissään. Naaraspunajalkahaukka ohitti tornin aivan järisyttävän upeasti, mutta odotukset olivat korkeammalla. Pikkukilju(-/kilju)kotka löytyi eteläiseltä taivaalta kaukaa, mutta sitä ei oikein kukaan kiinnostunut katsomaan. 6 tuntia staijasimme kotkaa odottaen, mutta mitään ei saapunut. Lopulta saimmekin tiedon, että Haminan mystinen viesti oli tarkoittanut kuitenkin näkemäämme pikkukiljukotkaa. Illalla ajoin kotia Parikkalaan.
Potukin saapui hieman yllättäen aamupäivästä Siikalahdelle, jossa oli opastamassa. Punapäänarsku oli edelleen sinnikkäästi paikalla, ja aamulla rastaskerttunenkin oli raksuttanut muutaman säkeen. Päivällä näimme vielä pari lyhytnokkahanhea päivän ainoassa metsuriparvessa. Paras havis tuli kuitenkin työpäivän jälkeen, kun haimme jäätelöt kaupasta. Päätin, että käymme uimarannalla vilkaisemassa olisiko siellä vihdoin minulle pikkutylli vuodariksi. Eipä ollut, mutta terijoensalavista löytyi 2kv koiras kirjokerttu! Meinasipa jäätelöt mennä väärään kurkkuun!
Seuraavana yönä vedimme Potun kanssa yöretken Hannan BirdLife kurssilaisille. Hiljaista oli edelleen, mutta luhtahuittien ja –kanan lisäksi löytyi ensimmäinen ruisrääkkäkin.
22.5. kiersimme aamuvarhain potun kanssa Saaren lintupaikkoja. Mikkolanniemestä löytyi tylli ja muutama kanadanhanhi, Tarassiinlahdella näkyi harmaahaikara ja 2 paria lapasotkia ja kuului rastaskerttunen sekä fasaani. Päivällä Siikalahdella muutti 7000 valkoposkihanhea sekä 550 sepelhanhea sekä mm. kolme tylliä. Iltapuolella laskimme vielä vesilinnutkin, joten taas oli ollut aika pitkä päivä.
Seuraavien päivien vuodenpinnoja olivat viitakerttunen, kultarinta, lapinsirri, rytikerttunen, luhtakerttunen, kehrääjä, pensassirkkalintu, kuhankeittäjä ja käenpiika, eli kesä oli tullut. Bongasinpa Hannan kurssinsa kanssa löytämän idänuunilinnun Soininmäestä ja pähkinähakit Punkaharjun metlalta, jossa näin myös nokkavarpusen.
Lieksan lintukurssi
27.5. oli minun vuoro lähteä BirdLifen kurssin pitoon Lieksan Kitsiin. Kurssin aiheena olivat suo- ja metsälinnut ja retkikohteina Lieksan upeat vanhat metsät sekä Patvinsuon huikeat suomaisemat. Lähdin ajamaan pohjoista kohti puoliltapäivin, joten minulla oli juuri ja juuri aikaa tehdä muutamia tarkkaan harkittuja pysähdyksiä matkalla. Niinpä löysinkin heti ensimmäisellä pysähdykselläni Akavaaran Tetrisuolta 3+9 keräkurmitsaa. Toisen pysähdykseni suoritin Tohmajärven Rantakylässä, josta löytyi valkoposkihanhen lisäksi kuvauksellinen pikkujoutsen.
Iltapäivällä pääsin perille Kitsiin, jossa kurssilaiset olivatkin kaikki jo paikalla. Kuudelta aloitimme kurssin ensin tutustumalla toisiimme, ja pian jo opiskelimme tyypillisten suo- ja metsälintujen lajintuntemusta.
28.5. aamuviideltä suuntasimme kurssilaisten kanssa Autiovaaraan, jossa kävelimme upeassa metsässä muutaman kilometrin lenkin kuullen pari pikkusieppoa ja peukaloisen sekä runsaasti tavallisia metsälintuja, joiden kaikkien laulu toivon mukaan tuli kurssilaisille tutuksi. Autiovaarasta jatkoimme Patvinsuon susilenkille. Lintutornille oli neljän kilometrin matka, jolla havaitsimme useita pikkukuoveja ja kapustarintoja, mutta monet pienemmät linnut olivat kavahtaneet hurjaksi yltynyttä tuulta. Tornilla näimme kuitenkin joitakin tavallisia kahlaajia sekä mm. metsähanhia, kanadanhanhen, uiveloita, keltavästäräkkejä, järripeippoja sekä pikkukäpylintuja. Paluumatkalla näimme vielä kyykäärmeen sekä nuolihaukan, ja pian olimmekin päivälevolla Kitsin Lomatuvilla. Illalla tuuli yltyi niin kovaksi, että kämpiltämme katkesi sähkötkin, mutta onneksi päivän opiskelutkin saatiin suoritettua ja saunan jälkeen porukka pääsi varhain nukkumaan.
Toisena kurssiaamuna suuntasimme Hemminvaaran metsiin. Itse olin retkeillyt koko yön löytäen muutamia idänuunilintuja, mutta kurssilaisten kanssa päästyämme Hemminvaaraan oli tuuli taas yltynyt todella rajuksi. Onneksi saimme vielä idänuunilinnunkin ääneen ja jopa hienosti näkyville. Monia tavallisia lajejakin onneksi löysimme aina yhden kutakin, vaikka tiesimme metsissä niitä olevan lisää. Tuuli kuitenkin piti valtaosan linnuista piilossa. Puoliltapäivin päätöspalaverin ja mm. kurssilla havaittujen lajien laskun (70) jälkeen kurssi olikin pulkassa, ja saatoin itsekin aloittaa paluumatkan kohti Parikkalaa. Paluumatkalla havainnot jäivät Tetrisuolla vielä taapertaneisiin 4 keräkurmitsaan.
Kuun viimeisinä päivinä löytyi se kaivattu pikkutylli vuodariksi, kuten myös tavallisista yölaulajista viimeinen eli viitasirkkalintukin. Imatran ja Joutsenon rajalta kävin vielä hoitelemassa pikkukultarinnan kuukausipinnaksi, ja sitten olikin jo aika aloittaa lähes yhtä työntäyteinen kesäkuu.