Kesäkuu 2005

Kesäkuu – Ja työkiireet jatkuvat

Kesäkuu alkoi taas kiireisenä. Tein puolikasta viikkoa terveyskeskuksella, Siikalahden opastuksia sekä laskentoja, joten töitä riitti joka päivälle ja useampikin työpätkä per päivä. Kuun pari ensimmäistä päivää alkoivat heti mukavilla havainnoilla Siikalahdelta: punapäänarsku kellui edelleen paikallisena näkyen taas vesilintulaskennassa, idänuunilintu lauloi hetken muuten surkean yölaulajalaskennan päätteeksi ja opastushommissa näkyi m. harmaahaikara ja 15 tundrakurmitsan parvi, joka tipahti paikalliseksikin.

3.6. meni nukkuessa pitkään, ja iltapäivällä tultuani parin tunnin tennispeleistä huomasin, että Joensuusta oli löytynyt sepelsieppo. Jostain syystä en ollut saanut tiedotusta linnusta puhelimeeni, muuten olisin ollut jo kauan paikalla. Ei muuta kuin puhelin kouraan ja soitto Harrylle – nyt lähdetään, tämän lähemmäksi sepelsieppo ei tule koskaan!

Kello oli jo yli seitsemän ja koko ajomatkan mietimme, kuinka usein kirjosieppoja näkee iltayhdeksän jälkeen? Hieman jännittyneen, mutta huumoripitoisen ajon jälkeen kaarsimme klo 21.20 oikean pihan eteen. Noustuamme autosta kuulimme yhden säkeen korkeaa omituista laulua, mutta sitten se loppui. Mitään ei näkynyt eikä kuulunut pariin kymmeneen minuuttiin, ja tuskanhiki alkoi jo valua (Harryllä oli hieman muutakin hätää), sillä minun piti olla vetämässä yölaulajaretkeä Siikalahdella 23.40. Viimein kuulimme taas korkean laulun ja löysimme 2kv koiras sepelsiepon laulamasta puun siimeksestä. Kuvat jäivät pikaisesta yrityksestä huolimatta saamatta, olihan meillä jo kiire!

Parikkalaan saavuimme, kun minulla oli vielä 20 minuuttia yölaulajaretken alkuun. Ehdimme jopa morjenstaa sattumalta edellämme ajanutta Jarvan Ilkkaa, ja kotona olin hakemassa tavaroita 6 minuuttia ennen retken alkua. 2 minuuttia ennen retken alkua oli vain kilometrin päässä Siikalahden parkkipaikasta ja luulin jo ehtiväni ajoissa, kun… Näin tiellä minua kohti kävelevän nisäkkään, ja ajattelin, että kettuhan se siinä tulee – katsotaanpa kettua ihan kiikareilla, ja pysäytin auton ja nostin kiikarit silmille. ILVES käveli suoraan minua kohti tien viertä ja se käveli suoraan aivan autoni viereen, vain neljän metrin päähän minusta ja jäi tuijottamaan minua. Hetken päästä se loikkasi kahdella loikalla parimetriselle kalliolle, josta se vielä tuijotti minua hetken ennen kuin jatkoi tiheään kuusikkoon. Niinpä lopulta myöhästyin kokoontumisesta kaksi minuuttia, mutta olipahan heti mojova juttu kerrottavaksi retkeläisille!

Yöretkikin meni ihan mukavasti, kun löysimme mm. kissalle varoitelleen lehtopöllön, luhtahuitteja, luhtakanoja, viitakerttusia, rytikerttusen, kehrääjiä, ruisrääkän sekä pensassirkkalinnun. Jatkoin retkeä vielä aamuun oululaisen Suorsan perheen kanssa, ja niinpä havaitsimme vielä rastaskerttusen, luhtakerttusen, kultarinnan ja kuhankeittäjiä, ennen kuin oli mentävä nukkumaan.

Seuraavan päivän opastus olikin varsin väsynyt, ja havainnot jäivätkin Hannan kurssinsa kanssa löytämään paikalliseen tundrakurmitsaan. Yöllä kävimme samaisen kurssin kanssa yrittämässä Suorsien löytämän viitasirkkalinnun rengastusta, mutta saimme renkaisiin lopulta vain pari viitakerttusta.

Seuraavien päivien Siikalahtihavaintoja olivat mm. idänuunilintu, käenpiika, pari kanadanhanhea ja olipa yksi joutsenpareista saanut jo kuusi poikastakin.

Odotettu Siikalahtiralli lähestyi ja joukkueeni Ala-Kojolan Mikko ja Suojarinteen Miika saapuivatkin paria päivää ennen rallia hieman pohjustamaan/retkeilemään kanssani. Olin jopa varannut pari vapaapäivääkin pohjustamiseen/lepäämiseen, ja voinee sanoa että lepääminen jäi taas aika vähäiseksi. Pohjustukset eivät kuitenkaan tuottaneet kovinkaan ihmeellisiä havaintoja. Lähinnä tarkistimme kannattaisiko rallissa käydä muutamissa perinteisissä paikoissa. Siikalahdella näkyi harmaapäätikka, Haikanniemessä ja Soininmäellä laulivat idulit, Oronmyllyllä oli yhä tilhiä ja Saarella oli suopöllöjä vaikka kuinka. Ehdinpä käydä bongaamassa turkinkyyhkynkin Koitsanlahdelta. Silti päätimme jo hyvissä ajoin, että rallin aloituspaikka olisi Siikalahti. Rallihan alkaisi liukuvasti klo 20-22.00, joten päätimme, että aloituslajimme olisi punapäänarsku.

9.6. illalla vielä kuivaharjoittelimme potun kanssa rallin aloitusta klo 20-22.00 ja hyvältä näytti, kun koko ajan narsku oli näkyvissä samassa kuvassa parin uivelon kanssa. Luottavaisina saatoimme lähteä lepäämään rengastettuamme ensin yhden pensassirkkalinnun Sammallammella.

Vihdoin koitti rallipäivä, jona levättiin ja ladattiin akkuja iltaan saakka. Siikalahdelle suuntasimme siten, että kiipesimme torniin juuri kahdeksaksi, ja aloimme odotella sopivaa aloituslajia jäätelöitä syöden. Leppoisaa!

Siikalahtiralli 2005

Hilpeä joukkiomme koostui siis meikäläisen lisäksi Mikko Ala-Kojolasta (Oulu) sekä Miika Suojarinteestä = Potu (Mikkeli). Koskapa joukkueeseemme saapui varsin kaukaisiakin vieraita ja vieläpä paria päivää ennen rallia, olimme siis hieman pohjustaneetkin. Silti voisi sanoa, ettei pohjustuksista tälläkään kertaa ollut juuri mitään hyötyä. Kaikki pohjustetut lajit kun tulivat vastaan useampaankin kertaan sponttaanistikin rallin aikana.

Aloitimme rallimme Siikalahdelta, ja aloituslajiksi oli tarkoitus nähdä kauan paikalla ollut punapäänarsku. Otusta ei kuitenkaan ollut näkynyt koko päivänä, eikä näkynyt nytkään. Uiveloita näkyi kyllä, mutta emme raaskineet aloittaa rallia niistä silloin, kun ne vielä olivat näkyvissä. Niinpä rallimme alkoi klo 21.30 heinätavilla. Sitten hoidimme pikaisesti Siikalahden tavalliset lajit ja extrana näkyi tornista vielä sarvipöllö. Piilokojun rytikerttunenkin onneksi oli äänessä, ja jo kymmeneltä olimme parkkipaikalla. Siikalahti oli siis hoidettu niin nopeasti kuin oli suunniteltukin, mutta kahta tärkeintä lajia ei oltukaan saatu avaamaan lajilistaamme.

Siikalahden 1. kiertely meni hieman odotuksiamme paremmin ja tuotti mm. sinisuohaukan, varpushaukan, suopöllön, pikkulepinkäisen, kivitaskun, kalasääsken jne.

Siikalahden kiertelyn jälkeen pääsimme aloittamaan yölaulajakuuntelun, ja satakieli, luhtakerttunen, viitakerttunen, viitasirkkalintu, pensassirkkalintu, kehrääjä ja luhtahuitti olivat odotetusti hanskassa hyvissä ajoin ennen puoltayötä.

Luhtakanaa jouduimmekin sitten etsimään urakalla, ja vasta 4. paikka (toki Siikalahdella sekin) tuotti tulosta. Tässä vaiheessa mietimme suunnitelmiimme täydellistä muutosta ja meinasimme jo lähteä ajamaan Lappeenrantaan, sillä yöaikaa olisi ollut jo varaa hukata ajamiseen. Kuitenkin pari puuttuvaa lajia (mm. rääkkä ja kuhankeittäjä) saivat meidät järkiimme ja lähdimme alkuperäisen suunnitelman mukaisesti Saaren suuntaan.

Saarelta ja matkan varrelta hoidimme mm. metsäviklon, kuhankeittäjän, teeret, kultarinnan, valkoviklon, kurjet (40 parvi Jyrkilässä), keltavästäräkin, närhen ja peltosirkun. Suopöllöjä näkyi muutamia siellä täällä – lajilla on huikea vuosi Parikkalassa. Myös jokunen luhtakerttunen ja pensassirkkalintu löytyi lisää.

Kun saaren perinteiset paikat, joista ei pohjustuksissakaan ollut löytynyt yhtään mitään oli koluttu alkoikin aamu sarastaa ja singahdimme omituisia oikoreittejä, jotka tuottivat mm. käpylintuparven,Tyrjänkoskelle.Tyrjänkosken metsästä löytyivät peukaloinen, punatulkut, puukiipijät, pyy sekä hömötiainen.

Pian olimmekin taas seuraavalla Siikalahtikierroksella, joka tuotti nyt mustapääkerttuhoidon ohella mukavat yllättäjät – harmaapäätikan ja pyrstötiaisperheen. Viimein myös sirittäjä suostui sirittämään pinnalistallemme ja kauan ja monesta paikasta etsimämme fasaani yritti väkisin jäädä automme alle Kaukolassa.

Seuraavaksi suuntasimme Soininmäen metsiin, joista ei pohjustuksissa ollut löytynyt muita parempia lajeja kuin idänuunilintu. Nyt idulin lisäksi löytyi muitakin mukavia lajeja, kun kulorastas, korppi, tiltaltti, palokärki, kuusitiainen, leppälintu sekä tähän aikaan vuodesta äärimmäisen vaikeasti havaittavat kuukkelit löytyivät. Onneksi näiden kuukkeleiden kanssa ollaan jo hyviä kavereita.

Oronmyllyltä löytyi vielä toinen valkoviklo, maassa istuskellut mehiläishaukka sekä tiedossa olleet tilhet, ennen kuin aloitimme matkan kohti etelää. Ajaessamme vielä Parikkalassa tien yli lensi ainoa käpytikkamme. Niinpä Parikkalasta kokosimme yön ja aamun aikana yhteensä 119 lajia, mutta loput olikin hoidettava muualta. (Toki ainakin pulu ja muutama petolintu olisivat löytyneet Parikkalastakin, mutta muutamien lisälajien takia täytyi suunnata etelään.)

Hiirihaukka näkyi ajomatkalla Rautjärvellä, ja kanadanhanhi piti käydä katsomassa matkalla Ruokolahden Laurniemeen. Hannes näyttäytyikin, mutta ei siitä näkynyt kuin puolet päästä sen kököttäessä eräässä saaressa reilun kilometrin päässä. Onneksi näkyi sentään sen verran! Meriharakat ja pikkutyllit näkyivät Laurniemessä, ja matka jatkui.

Imatran Immolanjärveltä oli tarkoitus kuulla rastaskerttunen,joka oli jo oettänyt niin Särkisalmella, Siikalahdella kuin Tarassiinlahdellakin. Onneksi sellainen nyt raksutti kolme kertaa sekunnin pätkän joukkueemme muiden jäsenten päästessä vertaamaan sen syvää raksutusta suoraan vieressä laulaneeseen rytikerttuseen. Molemmille kun nämä lajit ovat melkoisia harvinaisuuksia. Yllätyksenä järveltä löytyi myös alli ja pilkkasiipi!

Imatran ja Joutsenon rajalta löytyi pienellä Harryn joukkueen avustuksella jo kauan paikalla oleskellut pikkukultarinta, joka oli päätetty löytää potulle elikseksi. Aikaa meni runsaasti mutta toinen rallin kannalta aivan yhtä tärkeä laji – pulu – näkyi myös etsinnän aikana. Vihdoin tämä täysin äänetön caligatakin saatiin paremmin näkösälle koko porukalle, ja päätimme lähteä mahdollisimman pian pois sitä häiritsemästä.

Joutsenon Konnunsuolla Mikko kuuli kuusikosta mahdollisen pikkusiepon varoituksen, mutta meiltä muilta se jäi kuulematta. Eikä lintua löytynyt uudelleen. Kivisaaressa näkyi mielettömän kaukana väreilyssä yksinäinen nukkuva lapinsirri ja Kotasaari tuotti uutena lajina ainoastaan meitä vältelleen nuolihaukan. 6 mustavikloa siellä näkyi myös – vähän parempaa olimme paikalta odottaneet.

Lappeenrannan Karhusjärvellä näkyi kalatiirojen seassa 1-2 lapintiiraa. Kaislasella näkyi kaukainen naarasuivelo ja Askolassa ainoaksi ja rallimme viimeiseksi lajiksi näyttäytyi pari tikliä. Askolassa staijailimme pitempäänkin, mutta kahlaajiakaan ei paikalla ollut kuin yksi meriharakka ja pari pikkutylliä.

Viimeisen vartin aikana yritimme vielä löytää ainoata peruslajipuutettamme – töyhtötiaista, mutta eipä löytynyt, vaikka ehdimmekin löytää yhden ihan sopivan näköisen metsän.

Niinpä lopulta lajimääräksemme kertyi 133 lajia – ja HYVIN OLI MENNYT! Mukavaa oli ollut koko ajan, vaikka hieman olimmekin aamuyöllä väsyneitä. Jotenkin jäi sellainen fiilis, että jos vielä töyhtötiainenkin olisi löytynyt, olisi ralli ollut täydellinen – eikä sellaista rallia toivottavasti osu koskaan kohdalle… Ainahan täytyy jäädä parannettavaa!

Loppukuu

Kauan ei hyvin menneen rallin jälkeen ollut lepoaikaa, kun piti taas olla laskentatöissä. Rallia seuraavana päivänä Siikalahdella näkyi kaksikin harmaasorsaa, suokukkoja ja liroja – näistä liro oli ainoastaan yhdellä joukkueella muita ei kellään. Kartoituslaskennat sujuivat ilman yllätyksiä, kuten yleensä. Kartoittaminen on perhanan rankkaa, muttei kovin palkitsevaa.

Vesilintulaskennatkin vaikeutuivat, sillä varsinkin nokikanoilla alkoi olla jo runsaasti poikasia. Niinpä taas alkoi keskikesän työntäyteinen mutta varsin tylsä jakso, sillä harvinaisuuksia ei yleensä ole tarjolla.

Jonkin verran rengastelin vastaan tulleita yölaulajia, mutta varsinkin sirkkalinnut loistivat poissaolollaan. Toki rengastin vain ne linnut, joita sattumalta tuli vastaan, resurssit eivät riittäneet kunnon yöretkelle.

Ensimmäistä kunnon action-tapausta piti odottaa 22. päivään, jolloin puhelin kertoi, että konza oli nähnyt välimerenhaukan Parikkalan Saaren Akanvaaran Tetrisuolla! Parikymmentä minuuttia myöhemmin oli paikalla, mutta haukasta ei enää näkynyt vilaustakaan. Sen parin tunnin aikana, jonka ehdin ennen terveyskeskukselle menoa lintua etsiä, näimme kuitenkin haarahaukan.

Loppukuu menikin taas vuoroin terkkarilla ja Siikalahdella. Havainnot olivat varsin tavanomaisia: valkoselkätikkoja, iduli, valkoposkihanhi, rastaskerttusia, useita kultarintoja…