Tornien Taisto 2017

4.5. kävin pariin otteeseen lyhyesti Siikalahdella, ensin ennen työpäivää ja sitten ruokatunnilla. Näin 5-6 merikotkaa, 5 liroa, räystäspääskyn, 2 keltavästäräkkiä sekä kuulin tiltaltin. Iltapäivällä kävimme Hannan kanssa kiertämässä Tarvaslammen tienoon pöllönpönttöjä ja mukavasti kahdessa viimeisessä pöntössä oli asukkaita, toisessa varpuspöllö hautoi seitsemää ja toisessa helmipöllö viittä munaa.

5.5. kävin taas ruokatunnilla sekä lyhyesti myös työpäivän jälkeen Siikalahdella. Merikotka näkyi taas sekä sinisuohaukkakoiras, ampuhaukka, suokukko, mustaviklo, 28 liroa, 10 lapinsirkkua sekä parhaina ensin läheltä mutta turhan nopeasti ja kohta kauempaa meidät ohittanut naaras arosuohaukka sekä pohjoispuolella ruskosuohaukkojen kanssa lennellyt saman lajin koirasyksilö. Harmaapäätikka kuikutti yhä aktiivisesti ja pajulintu lauloi itsensä vuodarilistalle. Lajisto vaikutti siis erittäinkin lupaavalta seuraavan päivän Tornien Taistoa ajatellen, mutta meteorologit olivat luvanneet yöstä alkaen aivan karsean kylmää ja pohjoistuulista keliä, joten odotukset eivät kuitenkaan olleet korkealla.

Iltakymmenen jälkeen saapui veljeni Pirkka Kemijärveltä ja perinteiseen tapaan tapasimme patotiellä. Luhtakanat ja kaulushaikarat olivat äänessä, mutta muuten oli hiljaista, kunnes jänkäkurppa klopsutteli todella komeasti suoraan yläpuolellamme ja saatoimme lähteä tyytyväisinä nukkumaan.

6.5. herätyskellot soivat jo noin klo 3:30 ja aika pian oli aamupalat syöty ja lähdin itse pyörällä ja Pirkka ja Hanna autolla kohti Siikalahden parkkipaikkaa. Parkkiksella tapasimme Lötjösen Matin ja tornille kävellessämme totesimme jo mm. valkoselkätikan sekä peukaloisen olevan hyvin aktiivisia. Tornille päästyämme saapuivat pian Soikkelin Miika ja Kuusisalon Ilpokin, joten joukkueemme oli kasassa. Ja pian kello olikin viisi ja Tornien Taisto alkoi.

Alkuun oli aika hiljaista mutta kuittailimme varsin hyviä lajeja, kuten jo mainitut peukaloisen ja valkoselkätikan sekä myös mm. harmaapäätikan, pikkutikan, uivelot, lapasorsat, jouhisorsat, tuulihaukan, teeren ym. ja luhtakanakin suvaitse kököttää pari kertaa lyhyesti. Peukaloinen ja harmaapäätikka olivat muuten uusia lajeja meidän 17 vuotisessa Tornien Taisto -historiassamme. Yllättävin laji tai ainakin tapahtuma oli Pirkan plokkaama merimetso, joka yllätti meidät perusteellisesti laskeutumalla lahdelle uimaan ja lopulta se uiskentelikin paikalla koko päivän! Hanhia oli listalla nopeasti kolme tavallista lajia, mutta enempää ei sitten valitettavasti nähtykään.

Pikkuhiljaa pikkulintuliikenne vilkastui ja rastaita sekä etenkin urpiaisia ja vihervarpusia oli taivaalla pikkuparvia koko ajan. Ja ilmeisesti kovasta pohjoistuulesta johtuen parvia meni mukavan matalalla ja osa jopa aika läheltä tornia, mikä ei ole lainkaan normaalia. Niinpä muutama aiemmin meille niin vaikeaa lajia, kuten metsäkirvinen, lapinsirkku ja pikkurastaat olivat nyt todella runsaita. Ja hoituivatpa siinä ohessa mm. tukkakoskelo, tilhi, keltavästäräkki, niittykirvinen sekä närhi mutta kahlaajalajeja olisimme toivoneet enemmän, kapustarinta, musta- ja metsäviklo sekä suokukko sentään hoidettiin runsaampien valkoviklojen ja lirojen ohella. Kuikkien seasta löysimme pari kaakkuriakin ja muita mukavia lajeja olivat hetken kukkunut käki, tiltaltti sekä todella kaukaa löytynyt mutta erinomaisen näkyvyyden ansiosta oikein hyvin näkynyt hömötiainen.

Lajeja ropisi aamulla siihen tyyliin, että jo ennen seitsemää meillä oli 80 lajia rikki ja tämän jälkeenkin lajeja ropisi mukavaa tahtia, mutta mitään parempaa ei meinannut löytyä, kunnes Matti huudahti, että takaamme tulee harmaa- tai JALOHAIKARA! Ja kuinkas ollakaan lähes ylitsemme lensi komea ”jallu”, joka laskeutui lopulta lahden lounaispuolen kahlaajalutakolle paikalliseksi. Vihdoin sain tästä lajista sponden, joka minua oli kauan kiertänyt!

Mutta pian ”jallun” ja muutolla nähdyn isolepinkäisen jälkeen meno hyytyi ja lajeja ei enää meinannut tulla sitten millään. Päivän mittaan tietysti pakolliset petolinnut hoituivat, mutta ainoat paremmat lajit olivat nuoli- ja sinisuohaukka. Edes merikotkaa ei meinannut löytyä. Ja lopulta noin puolentoista tunnin pinnattoman jakson katkaisi ylitsemme lentäneet kaksi tikliä. Onneksi pari viimeistä tuntia taas sujuivat hieman iloisemmissa merkeissä ja lajilistallemme lisättiin vielä mm. kivitasku, rautiainen, järripeippo, merikotka sekä viimeisenä lajina ampuhaukkain. Valitettavasti esim. törmäpääskyä ei kuitenkaan löytynyt, vaikka haara- ja räystäspääskyjä nähtiin päivän aikana toista sataa. Eivätkä edellispäiväiset arosuohaukatkaan suvainneet näyttäytyä, saati mikään vähänkään parempi kahlaajalaji. Niinpä olikin melkoinen yllätys, kun laskimme lopulta lajimäärämme ja se oli uusi sisämaapaikkojen Suomen Ennätys 99 lajia! Entinen oma ennätyksemme oli parin vuoden takaa 97 lajia ja Saaren Tarassiinlahdella on jopa kahteen kertaan päästy 98 lajiin.

Käytyämme syömässä ja huilittuamme hetken suuntasimme Pirkan kanssa iltaretkelle Saarelle. Matkan varren paikoilla eikä parilla ensimmäisellä stopillakaan emme havainneet muuta kuin 3 pikkutylliä, mutta Pohjanrannasta löytyi 2 meriharakkaa, 2 pikkujoutsenta, 7 kanadanhanhea, merihanhi, rantasipi sekä hanhiparvessa vilahtanut lyhytnokkahanhen näköinen, joka löytyikin kohta lähipellolta ja määritys varmistui. Loppukierros ei tuottanut oikein muuta parempaa kuin pari uuttukyyhkyä sekä isolepinkäisen Jyrkilästä ja leppälintunaaraan Kanavalammelta sekä paikasta Y spontaanin lapinpöllön. Päivän lajimäärä ihan sponderetkeilyllä, siis mitenkään tavallisia lajeja etsimättä, kohosi 111 lajiin.

Sunnuntaina aloitimme Härskiinmutkasta, joka oli edellispäivän aikana sulanut, kuten koko muu Kirkkoselkäkin. Selältä löytyi pienet parvet alleja sekä mustalintuja. Sitten jatkoimme Siikalahdelle vesilintulaskentaan ja kylläpä olivat vesilinnut vähentyneet. Muuttomatkalaiset olivat suurimmalta osin jatkaneet matkaa ja pesivät linnut olivat piilossa pesillään. Ja vähenevät lajit alkavat olla jo lahdella todella vähissä, sillä naurulokkeja näkyi vain 31, punasotkia 20 ja mustakurkku-uikkuja 2 lintua – vähiin käyvät ennen kuin loppuvat. Heinätaviahan en ole tälle vuodelle vielä havainnut lainkaan Parikkalassa…

Laskennan ohessa havaitsimme pari valkoselkätikkaa, palokärjen, pikkutikan, harmaapäätikan, 2 merikotkaa, käen, punajalkaviklon, 2 törmäpääskyä, leppälinnun, 2 pyrstötiaista ym. Laskennan ”hauskin” episodi oli, kun mulasin vyötäisiä myöten jääkylmään veteen enkä tietenkään luovuttanut vaan riisuin housut jalasta ja jatkoin muutaman kymmenen metrin matkan laskentatornille. Ei vesi niin kylmää ollut, mutta pakkasyönä jälkeen maa oli aivan järkyttävän kylmä! Tämän pisteen linnut laskettua, piti sitten ajella kotiin vaihtamaan kuivaa päälle ja jatkaa kohti seuraavaa laskentapistettä.

Laskennan loppupuolella keli oli taas kylmentynyt ja satoi ajoittain jopa lunta ja taas seuraavaksi viikoksi oli luvattu todella takatalvista keliä, vaikka eihän kevät oikein vieläkään ollut kunnolla edes alkanut…

J.A.