Tammikuu 2006

Ja eka ekasta alkaa taas uusi pinnavuosi

Heräsimme Uudenvuodenpäivänä varhain, sillä edellispäivän talvilintulaskenta oli väsyttänyt meikäläisen niin pahasti, että painuin nukkumaan ennen kuin rakettien pauke ehti edes kunnolla alkaa. Niinpä oli vielä pimeää, kun autoa jään ja lumen alta kaivaessamme saimme vuoden avausvuodareiksi jossain lähistöllä äännelleet variksen ja urpiaisen.

Etelää kohti ajaessa harakasta tuli vuoden kolmas laji ja Simpeleen Kokkolanjoella talveaan viettävistä sinisorsista seuraava. Korjontien ruokinta oli luonnollisesti meidän ensimmäinen retkikohteemme, ja tiaiset tulivatkin vuodenpinnaksi aika poikkeuksellisessa järjestyksessä: kuusi-, hömö-, viita-, tali- ja sinitiainen sekä vielä punatulkku.

Lakkakujalla piipahdimme hieman huonoon aikaan, sillä ruokinnalla oli varsin hiljaista. Keltasirkkujen lisäksi näkyi kuitenkin pari-kolme järripeippoa sekä viherpeippoja.

Kokkolanjoelta ei toisellakaan käynnillä löytynyt tänä talvena poikkeuksellisen harvalukuista koskikaraa, ainoastaan närhi rääkyi vuodariksi. Ajaessamme kohti Imatraa 6-tien ylitti kolmen tilhen parvi ja Imatralla Vuoksenniskalla kulttuurilinnuista näkyi naakkoja ja puluja.

Vuoksen kolusimme varsin huolellisesti Neitsytniemeltä aina niin lähelle rajaa kuin mahdollista. Sinisorsien, telkkien ja isokoskeloiden lisäksi löytyikin 2+2 uiveloa, 3 pilkkasiipeä, 3 tukkasotkaa sekä 13 merimetsoa, kanahaukka lensi ylitsemme ja Mellonlahdelta löytyi koskikara. Vellamonkadulla käpytikka hakkasi sähköpylvään metallia ja 5 nokkavarpusta löytyi viherpeippoparvista. Pikkuvarpuset tirskuttivat pihojen tiheissä pensasissa ja naaraspeippo yllätti meidät ylilennollaan.

Pian päivä alkoi taas pimentyä ja enemmiltä havainnoilta vältyttiin. Aivan kohtuullinen vuodenavausretki tuotti 29 lintulajia – tällaista täällä Suomessa!

3.1. jaksoin kävellä kotipihan vieressä olevalta ruokinnalta varpusen vuodariksi, mutta päivän paras havainto osui kohdalleni lähes puolilta öin, kun olin palaamassa Imatralta kaukalopallotreeneistä. Ajoin 6-tietä Parikkalassa Koitsanlahden ja Laatokanportin välimaastossa, kun tien ylitti kaksi ilvestä! Kokoerosta päätellen tien ylittivät äiti ja lapsi.

6.1. Loppiaisena Etelä-Karjalan lintuharrastajat kokoontuvat Imatralle kartoittamaan Imatran taajamalinnustoa. Itse en ehtinyt osallistua tähän hienoon tapahtumaan kuin lyhyesti, sillä puoliltapäivin minun piti lähteä joukkueen kanssa pelireissulle Jyväskylään. Niinpä en ehtinyt saada vuodariksi kuin korpin ja töyhtötiaisen. Paljon enemmänkin olisi ollut tarjolla.

8.1. kävimme hiihtelemässä saloilla, mutta edes vanhat tutut kuukkelit eivät tulleet meitä moikkaamaan. Ainoastaan hippiäinen äänteli vuodelle uudeksi lajiksi. Tarvaslammella Hannan vanhempien loistavalla ruokinnalla kävi vielä koiraspeippo.

10.1. Siikalahden pikakäynti tuotti isolepinkäisen lisäksi huopasaappaallisen todella haisevaa Siikalahden pohjavelliä. Koska koko talvena ei ollut ollut kunnon pakkasia, Siikalahden jäille ei näemmä olisi vielä ollut menemistä! Muutamaa päivää myöhemmin sain lahdelta vuodariksi valkoselkätikan ja näin pari nokkavarpusta. 15.1. kävin vielä lämpimien säiden houkuttelemana koluamassa Siikalahden ainoan sulan ojan ja yllätys oli melkoinen, kun löysin ojasta sinisorsakoiraan – mikä tahansa muu laji olisi kyllä ilahduttanut vielä enemmän! Teeriparvi kirjautui myös vuodarilistalle. Melkoniemeltä kävin vielä pointsaamassa eräältä ruokinnalta harmaapäätikan sekä syksyllä löytämältäni paikalta fasaanin.

Mutta sitten saapuivat pakkaset! Reilun viikon mittarit näyttivät lähes -30 astetta! Ulos ei juuri ollut asiaa! Niinpä lintuja ei juuri näkynyt. Kangaskylän pulumäärät olivat pakkasten aikana korkeimmillaan, enpä ollut vuoteen nähnyt 18 pulua Parikkalassa. Joensuunjoensuulla värjötteli koskikara, joka lienee koko vanhan Parikkalan ainoa lajiaan.

Lopulta tammikuu tuotti siis meikäläiselle kevyellä retkeilyllä 38 lintulajia. Jos tulosta vertaa vaikkapa ystäväni Oriolin Kataloniassa kasaamaan vajaaseen pariin sataan tammikuulajiin, voinee vakavalla naamalla todeta, että joku kaunis päivä täytynee muuttaa jonnekin kauas täältä jään ja pakkasen keskeltä.