Helmikuu 2006
Helmikuun alun retkeilyä
Helmikuun avauksen suoritin Simpeleen Korjontiellä linturuokintaa tuijottaen. Työni alkoivat vasta kymmeneltä, joten ehdin hyvin pointsata viitatiaisen kuukausipinnaksi. Kuusitiainen, teeriä, koskikara ja tilhi olivat aamun muut havainnot.
Lähiseudun ainoa pakkasia kestänyt räkättirastas tuli minulle vastaan 3.2. Särkisalmella ja seuraavana päivänä retkeilimme Matti Lötjösen kanssa taas Simpeleen suunnalla. Viitatinttiä ei näkynyt, mutta pieni rastas lensi ylitsemme Korjontiellä – ilmeinen punakylki. Ruokinnan liepeillä liikuskeli myös kahdeksan nokkavarpusen parvi ja Parikkalan puolella näimme koiras varpushaukan sekä Satumäessä mustarastaan. Saimme myös selville, että Kangaskylän pulut käyvät Joukiossa eräällä ruokinnalla, jonne kertyy matkaa reilut 5 kilometriä.
5.2. Siikalahden pikakäynti tuotti talven ensimmäisen puukiipijän ja kohta huomasin taas olevani Korjontiellä. Ala-Kojolan Mikko ol pikakäynnillä Etelä-Karjalassa, joten tapasimme viitatinttipaikalla, jossa lintu taas olikin.
Helmikuun hauskin nisäkäspinna tuli Tyrjältä, jossa Joensuunjoen suulla saukko kalasteli avannollaan. Pääsin seurailemaan otusta pitkään, kun se aina edellisen kalan syötyään sukelsi hetkeksi jäiden alle ja palasi muutamassa sekunnissa uuden saaliin kanssa jäälle syömään.
Kävin taas pariin otteeseen peleihin mennessä Imatran Vuoksella, jossa kelluskeli nyt myös laulujoutsen parin uivelon seurassa. Merimetsoja sukelteli myös siellä täällä joessa. 12.2. hiihtoretki kuukkeleita katsomaan oli taas vesiperä, mutta onneksi sentään havaitsin sekä pyyn että metson. Samana päivänä näin vielä kotipihan liepeillä palokärjen.
Ahvenanmaalle
24.2. oli päivä, jota oi jo odotettukin! Puolilta päivin, lopetettuani työni, pakkasimme auton täyteen (olimme pudottamassa Hannan siskolle huonekaluja matkan varrella Kuusankoskelle) ja aloitimme matkan teon Suomen poikki Turkuun. Olimme matkalla Ahvenanmaan pinnaralliin ja kyydissämme oli myös Kainuusta saapunut vihulainen eli Keskitalon Markus.
Matkan ensimmäisen pysäyksen teimme Simpeleen Korjontiellä, kun ajattelimme hoitaa Markukselle tintistä prosun, mutta tintti ei suvainnut näyttäytyä. Sen sijaan ruokinnalla pyöri kuusi nokkavarpusta ja lähikuusen latvassa kävi pohjantikka näytillä. Toisen kerran stoppasimme Vuoksella, josta löytyi heti merimetsoja, laulujoutsen, 2 uiveloa ja valtaisa yllätys – vanha isolokki! Lokki lensi ylitsemme määrätietoisesti kohti yläjuoksua, mutta jäi lopulta kaartelemaan 6-tien ylle jatkaen lopulta hiljallee matkaansa. E-K -pinna paukahti!
Kolmas rastimme oli Lappeenrannassa Luukkaansalmen sillalla, josta bongasimme vajaassa parissa minuutissa harmaahaikaran ja kolme tavia. Sitten olikin aika jatkaa matkaamme, aloimme ollakin jo pahasti myöhässä aikataulustamme.
Kuusankoskella roudasimme kaapit Hannan siskolle ja lähdimme varsin vauhdikkaasti jatkamaan matkaamme. Aikaa oli enää vain lyhyeen kahvitaukoon, sillä lopulta Turun satamassa olimme klo 20.30 viimeinen auto, jota suorastaan odotettiin klo 21.00 lähteneelle lautalle!
Lauttarannassa saimme viimeine joukkueemme kokoon, kun Oulusta junalla saapuneet Mikko Ala-Kojola ja Antti Pesola lastasivat tavarat autooni. Lauttamatka sujuikin sitten leppoisasti Suomi-Venäjä olympiakiekon välieräottelua katsellessa.
Myöhään meni ennen kuin saavuimme Eckerön Torpissa sijainnelle majapaikallemme Eckeröön Torpiin. Huuhkajan huhuillessa ikkunan ulkopuolella sammahdimme nopeasti.
Vaan nopeasti tuli herätyskin! Hieman ennen kuutta soivat herätyskellomme ja kuudelta suuntasimme aamiaiselle. Hieman ennen seitsemää kuuntelimme hetken pihalla, olisiko huuhkaja yhä äänessä, mutta kun ei ollut päätimme lähteä aloittamaan rallia muualle, monen muun joukkueen jäädessä yhä höristelemään pihalle.
Ja teimme aivan oikean ratkaisun, sillä ajettuamme viitisen kilometriä, pysähdyimme kuuntelemaan huuhkajaa ja siellähän se huuteli! Oli pöllö tällä kertaa päättänyt kuuluttaa reviiriään sen toisella laidalla. Ralli oli avattu hyvällä lajilla!
Seuraavat lajit löytyivät ajomatkan varrelta Hammarlandin puolelta: kyhmyjoutsen, laulujoutsen, telkkä, naakka, varis, ainoa palokärkemme, mustarastas, sinitiainen ja talitiainen. Jomalan Gottbyssä pysähdyimme pariin otteeseen lisäten lajilistallemme pikkukäpylinnun, punatulkun, hömötiaisen, harakan, korpin, keltasirkun, pikkuvarpusen, varpusen, räkättirastaan, viherpeipon ja merikotkan. Tilhiparvi jäi vielä hoitamatta vain minun ja Mikon nähtyä sen.
Hammarudda oli meidän ensimmäinen retkikohteemme. Olimme suunnitelleet tämän ensimmäiseksi kohteeksemme, sillä arvasimme monen muun joukkueen aloittavan Eckeröstä joko Styrningsuddenilta tai joltain muulta niemeltä. Niinpä saimmekin aloittaa meristaijin aivan keskenämme. Urpiaisparvi lensi ylitsemme, isokoskeloita, pari uiveloa, harmaalokkeja, merilokkeja, alleja, muutama kymmentä riskilää, sinisorsia, merimetsoja, tukkakoskeloita, kalalokkeja, pari mustalintua, kaakkuri, 13 ruokkia ja pikkutikka nähtiin myös, joten alkumme oli ollut todella loistava! Ei harmittanut edes se, että vaihtoehtopaikalta styrsiltä ilmoitettiin jääkuikka, mutta sitä olikin katsomassa 20 ihmistä – 5 joukkuetta!
Sitten alkoikin suvantovaihe… Pyörittyämme pitkään ilman pinnoja Jomalan Torpfjärdeniltä sentään irtosivat hippiäinen, varpushaukka ja kuusitiainen ja Svibyvikenillä kelluivat ensimmäiset tukkasotkat.
Maarianhaminan keskustassa etsiskelimme varsin pitkään turkinkyyhkyjä, joita ei kuitenkaan löytynyt. Käpytikka ja peipponaaras sentään nostivat lajimääräämme. Kalasatamassa kellui vajaan 1500 tukkasotkan parvi, jonka seulomisessa kesti tovin, mutta parvesta löytyi lapasotkia sekä naaras allihaahka! Myös nokikanoja löytyi kellumasta laiturin tyveltä.
Seuraavat pari tuntia olivat sitten epätoivoista puistojen ja metsien koluamista ja ruokintapaikkojen etsiskelyä. Havahduimme liian myöhään siihen, että aika kului vääjäämättä kohti rallin loppua… Suuntasimme Saltvikin Hagan pelloille, joille saavuttuamme plokkasin heti liikkuvasta autosta merikotkan kanssa kaarrelleen nuoren maakotkan. Ja lähes heti perään löysimme koiras kanahaukan, mutta sitten olikin jo kiire jatkamaan kohti Eckerötä, jonka tiesimme koko rallialueen parhaasi lintukunnaksi ja jossa olimme olleet toistaiseksi vain pimeässä!
Ensin suuntasimme bongaamaan Västeröniltä löytyneitä pikku-uikkuja, mutta emme koskaan löytäneet oikeaa paikkaa. Uivelokin meillä oli jo ennestään pinnoissa, joten ei auttanut kuin suunnata Degersandiin etsimään merisirrejä ja paria vielä puuttunutta vesilintua. Heti parkkipaikalla huusi töyhtötiainen pinnan arvoisesti, mutta merisirrit olivat juuri 10 minuuttia aiemmin lentäneet erään luodon taakse piiloon. Reiluun tuntiin nämä eivät näyttäytyneet, mutta pilkkasiipi löytyi viimeiseksi rallilajiksemme. Todella suuri kuikkalintukin näkyi kaukana horisontissa lentämässä, mutta emme innostuneet vääntämään siitä edes jääkuikkalajia (kaakkuri se ei ikinä kyllä ollut, joten pinnan arvoinen se olisi ollut, mutta päätimme unohtaa koko linnun).
Lopulta saimme siis kokoon 51 lajia, jotka olivat kaikki spontaaneja. Olimme kyllä yrittäneet muutamia muiden paljastamia lajeja kuten koskikaraa, pulua, turkinkyyhkyä ja pikku-uikkua, mutta koska aivan oikeaa paikkaa meillä ei ollut ollut tiedossa ne olivat kaikki jääneet löytymättä. Sijoitukseksemme tuli 8. sija 20 joukkueen porukasta, joten varsin hyvin oli mennyt. Taaksemme jäi todella paljon kokeneempia Ahvenanmaan kävijöitä.
26.2. heräsimme taas kuuden nurkilla ja käytyämme seiskalta aamupalalle lähdimme pointsaamaan muutamia puuttumaan jääneitä ja muiden rallissa havaitsemia lajeja. Ensin ajoimme kuitenkin styrssille aamustaijille, sillä edellispäivänä emme olleet lopulta edes ehtineet käydä paikalla! Merimuutto oli kuitenkin nyt pohjoistuulten vallitessa lähes olematonta, joten muutamia riskilöitä ja mustalintuparvea kummempaa ei näkynyt. Niinpä poistuimme paikalta ensimmäisenä, parinkymmenen muun aamuvirkun jäädessä vielä staijaamaan.
Päätimme suunnata Degersandiin merisirrejä kyttäämään ja tällä kertaa kannatti, sillä parin kymmenen minuutin odottelu palkittiin, kun näimme noin 40 merisirrin parven pariin otteeseen entämässä kaukana erään luodon yllä.
Storbyn pulujen kautta jatkoimme pikku-uikku paikalle, jonne olimme nyt saaneet ajo-ohjeet. Matkalla Povikenissä automme editse lensi pajusirkku, joka laskeutui vieläpä ruo’on nokkaan ihmeteltäväksemme. Samalla ylistemme lensi myös isokäpylintupariskunta äännellen.
Pikku-uikuista vain toinen suostui näyttäytymään meille vilaukselta. Vaikka sula oli pieni pystyivät nämä pienet salamyhkäiset otukset piilottelemaan jäiden alla bongareita käsittämättömän hyvin. Seuraavaksi suuntasimme myös edellispäivänä kiireen takia väliin jätetylle Storbyn postin rannalle, jolta löytyi helposti kaksi naaras allihaahkaa. Suurempi yllätys oli, kun peukaloista etsiessämme löysimme kaislikosta luhtakanan!
Hammarlandin Bostalla bongasimme Ahvenanmaa pinnaksi koskikaran, jota olimme edellispäivän etsineet sillan väärältä puolen. Sitten olikin aika suunnata kohti Maarianhaminaa, josta lauttamme lähtisi klo 14.30.
Kalasatamassa oli nyt noin 3000 tukkasotkaa seassaan ainakin 10 lapasotkaa. Nokikanoja oli myös enemmän kuin edellispäivänä. Yksi tukkasotkan reppana suoritti päivän komeimman laskeutumisen, kun se laskeutui ohuelle jäälle, jota se oli ilmeisesti luullut sulaksi vedeksi, ja liukui kyljellään vauhdikkaasti päin laituria! Onneksi sotka kuitenkin selvisi rysäyksestä ehjänä. Se kuitenkin ui nopeasti laiturin alle häpeämään, meidän nauraessa katketaksemme tapahtuneelle.
Lautalla kipusimme putkinemme kannelle ja staijasimme niin pitkään, kun sulaa vettä riitti. Ja kyllä kannatti! 9 haahkaa, 2 silkkiuikkua, 9 uiveloa, 8 mustalintua ja 60 allihaahkaa olivat paljon mukavampaa katsottavaa kuin Suomen masentava olympiafinaalitappio Ruotsille!
Turussa tipautimme Mikon ja Antin rautatieasemalle ja lähdimme ajamaan kohti Kirkkonummea. Vanhempieni pihaan parkkeerasimme iltayhdentoista aikaan rättiväsyneinä.
27.2. lähdimme ajamaan kohti Parikkalaa hieman kymmenen jälkeen aamulla. Emme ehtineet kuin Jorvakseen, kun päivän paras havis, hiirihaukka, löytyi istumasta kylmissään erään puun latvasta. Loppumatkalla ei enää mainittavia havaintoja kertynyt, vaikka ajoimmekin itäreittiä Virolahden ja Vainikkalan kautta.
Lopulta koko reissulla paukahti 4 talvipinnaa, 16 kuukausipinnaa ja monta hyvää vuodaria, joten pinnojenkin merkeissä reissu oli ollut loistava, ja mikä vielä tärkeämpää – hauskaa oli ollut!