Joulukuu 2005

Talviralli alkaa – ja jää kesken

Joulukuu toi tullessaan talvirallin. Kuun ensimmäinen päivä oli torstai, joten en ehtinyt retkelle kuin pikaisesti ruokatunnilla. Simpelejärvi oli kuitenkin vielä täysin sula, joten jo kotipihalta näkyi joutsenia, isokoskeloita ja kalalokkeja. Pikaisella autoilukierroksella löytyivät myös varpuspöllö Ristimäestä ja tilhiparvi Siikalahdelta. Kylällä pitkään pyörineet kolme kottaraistakin sinnittelivät sopivasti siten, että näin ne tällöin viimeisen kerran.

Viikonloppuna retkeilin urakalla. Lauantain aloitin tutkimalla Simpelejärveä, josta ei kuitenkaan löytynyt tavallisia lokkeja kummempaa. Simpeleen Kokkolanjoella näin taas varpuspöllön ja Rainerin ruokinnalta löytyivät helposti peipot ja järripeippo. Räkättirastas ja kanahaukka kirjautuivat talvipinnoihin ajaessani kohti Imatraa, mutta tällöin huomasin, että Kokkolanjokea kolutessani olin saanut puhelimeeni viestin – Suula Kesälahden Ruokkeessa!

Eipä ollut minulla liikaa aikaa, sillä iltapäivällä piti olla Imatralla pelaamassa kaukismatsia, mutta eihän kovaa elistä voinut sivuuttaa. Niinpä käänsin auton ympäri ja lähdin kohti pohjoista. Päästyäni Ruokkeeseen minun ei tarvinnut edes nousta autosta, kun näin jo suulan lentämässä selän yllä! Hienoa! Tämän jälkeen tunnissa näimme tätä valtameriotusta vain pari kertaa lennossa todella kaukana selän vastarannalla, joten saatoin hyvin mielin lähteä taas kohti Imatraa.

Matkalla bongasin konzan Koitsanlahdelta löytämän lapasotkanuorukaisen ja ihmeekseni minulle jäi vieläkin aikaa retkeillä Imatralla, joten suuntasin Immolanjärven uimarannalle. Onneksi, sillä mustalinnut, pilkkasiivet ja allit olivat hyviä talvikisapinnoja. Vuoksellakin ehdin piipahtaa ja nähdä tukkasotkia ennen kuin minun piti kiiruhtaa jäähallille voittamaan kaukisdivarin kärkiottelua. Olipahan onnistunut päivä!

Eikä paljon huonompi ollut seuraavakaan päivä. Aamusta suuntasin Lappeenrantaan, jossa poimin Punnosen Pekan kyytiin ja jatkoimme retkeilemään. Piiluvanselkä ja Sammonlahti tarjosivat pari silkkiuikkua sekä kaakkurin ja kuikan. Hassua oli myös nähdä samainen albinistinen sinisorsa, jonka olin nähnyt pari kuukautta aiemmin Parikkalan uimarannalla. Lappeenrannan saloilta löytyi päivän mittaan vielä pari isolepinkäistä ja hiiripöllöä sekä hiirihaukka. Ja illalla ehdin taas Imatralle voittamaan kaukismatsia. Miten tästä voisi vielä parantaa?

Helposti! Nukuimme ansaitusti pitkään, mutta herättyämme alkoi kiire. Piti pakata loput tavarat, kantaa ne autoon ja lähteä ajamaan kohti eteläistä Suomea.

Kello oli 10.45 kun starttasimme Parikkalasta kohti etelää. Kauan emme kuitenkaan ajaneet, sillä Simpeleellä piti bongata vuodariksi konzan edellispäivänä löytämä viitatiainen. Lintu löytyikin varsin nopeasti, mutta eipä tällä vilkkaalla harvinaisuudella juuri päästy mässäilemään, sillä se kävi ruokinnalla vain harvakseltaan ja todella pikaisesti.

Teimme seuraavan pysäyksen Imatran Vuoksella, jossa talvirallilajilistalle sai lisätä uivelot. Lappeenrannan Lauritsalan Murheistenniemestä sen sijaan ei lisälajeja enää löytynyt. Sulan reunalla seisoi vain yksinäinen Harry Nyström.

Iltapäivä oli jo pitkällä, kun lopulta lähdimme taittamaan matkaa ihan tosissaan. Elimäellä auton editse lentänyt hiirihaukkakaan ei tahtiamme hidastanut. Matkalla sain myös tekstiviestitse tietää saaneeni Parikkalan terveyskeskuksen röntgenhoitajan paikan nyt virallisesti. Lopulta parkkeerasimme Kirkkonummella vanhempieni pihalle klo 17.00.

Seuraavana aamuna lähdimmekin Seutulasta koneella Frankfurtin kautta Intiaan ja Goalle retkeilemään reiluksi pariksi viikoksi (Reissustoori kokonaisuudessaan, mm. 296 lajia, joista 188 elistä!). (Katso myös Galleria, jossa satoja kuvia reissulta.)