Syyslomaviikko Säpissä
Perjantaina 20.10. päätimme työpäivämme puolenpäivän jälkeen ja otimme suunnan poikki Suomen Poriin. Ajo oli pitkä ja aikataulu tiukka, joten aikaa oli vain yhdelle pysähdykselle Tuulosella Hämeenlinnassa. Lopulta olimme mukavasti ajoissa Porin Kuuminaisissa, jossa jo Jyväskylän suunnilta saapunut Lehtolan Teppo oli paikalla ja pian saapui Mikkelistä Loipon Miskakin. Venekuskimme kävi jo paikalla kääntymässä, mutta koska saimme odottaa paikallisia, jotka olivat sortuneet yrittämään Porin kautta aikain ensimmäisen sinipyrstön bongausta, päätti hän vielä käydä kotonaan kääntymässä. Kohta saapuivat Mäkelöistä Matti ja Mimosa ja vihdoin myös Petteri kyydissään Andrejeffin Sebastian.
Kohta olikin vene pakattu ja kylläpä oli porukalla sairaasti tavaraa! Meillä kuitenkin vielä reippaasti enemmän kuin muilla – olimmepahan kerrankin ottaneet tavaraa sillä meiningillä mukaan, että mitään ei takuulla olisi unohtunut ja kaikkea olisi aivan varmasti riittävästi! Kohta vene lähtikin liikkeelle ja edessä oli syyslomaviikko Säpissä. Odotukset reissua kohtaan olivat tapissa, sillä olinhan kahdella aikaisemmalla viikonloppuvisiitillä saareen saanut mm. tosisponden amerikanjääkuikan sekä sponden vaaleakultarinnan laistoilleni. Ja männä viikolla jo saaressa ollut porukka oli pohjustanut tulevaa löytämällä pikkuhiljaa kovempia ja kovempia lajeja – mm. hippiäisuunilintuja, lyhytvarvaskiurun ja kashmirinuunilinnun. Olin vieläpä ottanut matkalukemiseksi mukaan legendaarisen Ulkonokalta tuulee -kirjan, jotta mielikuvituksen puute ei olisi rajoittamassa löytyvien erikoisuuksien määritystilanteissa 
Matka nykyisin Eurajokeen kuuluvan Luvian Säppiin kesti yllättävän nopealla paatilla vajaat puoli tuntia ja matkan aikana aurinko laski, joten saareen saapuessamme oli jo varsin hämärää. Niinpä saimme raahata tavaroita kotti- ja maitokärryin asemalle otsalamppujen valossa. Onneksi saarella jo olevasta porukasta Markus Lampinen, Tomas Swahn, Valtteri Salonen, Lassi Kangasmäki, Joonatan Toivanen, Niklas Paulaniemi, Paavo Sallinen sekä katalaani Nicolas Ordax osa ehti auttamaan meitä tavaravuoren kanssa ja niinpä pääsimme pian majoittumaan asemarakennukseen. Markuksella oli aseman pihalla pöllöpyynti menossa ja tervetuliaislahjana meitä odotti juuri verkosta tullut varpuspöllö. Asema oli aivan tupaten täynnä, sillä petipaikkoja oli periaatteessa 14 henkilölle ja meitä oli nyt 16. Mahduimme kuitenkin hyvin, vaikka alkuun hieman epäilyttikin.
Saatuamme tavarat omalle puolellemme järjestykseen (asemarakennuksessahan on kaksi lähes identtistä puolta, joista toiseen me nyt saapuneet majoituimme Paavon ja Nicon kanssa), osallistuimme vielä iltahuutoon, jonka jälkeen olimme aika pian valmiit pehkuihin.
21.10. sai alkuperäisporukka vielä rengastustoiminnan hoitaakseen, jotta nyt saapuneet rengastajat Teppo ja Hanna pääsivät yrittämään saaresta aiemmin löytyneiden harvinaisuuksien bongaamista. Saaressa oli jo useamman päivän ajan oleillut lyhytvarvaskiuru ja edellispäivänä Tomas oli löytänyt kashmirinuunilinnun. Ja Hannahan ei ollut aiemmin Säpissä käynytkään, joten pääsi hänkin kiertämään saarta ja tutustumaan paikkoihin, ennen kuin joutuisi ainoana saareen jäävänä rengastajana olemaan pääosan ajasta verkoilla.
Aamu alkoi siten, että ensimmäisinä maastoon lähtivät jo pimeässä rengastaja mahdollisine apulaisineen siten, että verkot olisivat saaren Peränurkassa eli mahdollisimman kaukana asemasta olevalla rengastuspaikalla pyynnissä auringon noustessa. Osan porukasta tuli sitten suorittaa ns. aamuvakio eli staijata parin tunnin ajan muuttoa auringonnoususta alkaen. Tähän osallistuikin hyvällä säällä lähes koko porukka loppujen lähdettyä koluamaan puskia ja metsiköitä heti aamusta.
Aamustaiji suoritettiin Prakalassa eli sataman viereisellä niemellä ja muutto oli aikalailla perinteisen vaisua. Merellä liikkui toki runsaasti telkkiä, alleja, mustalintuja ym. mutta pääasiassa linnut olivat paikallisia, joita velloi parvissa välillä edes takaisin. Niinpä muuttaviksi kirjattiin varsin vähän lintuja, joista mainittavampia olivat kaakkuri, pari kuikkaa, silkkiuikku, 2 härkälintua, 42 tukkasotkaa, 5 lapasotkaa, 7 pikkukäpylintua, 27 pulmusta sekä mukavat 528 urpiaista ym. Mukava oli myös päästä näkemään ensimmäiset muflonit jo aamustaijilla, kun pari eläintä juoksi niemen puskista ohitsemme saareen!
Vakion lopulla alkoi liikkua variksia ja laskimme niitä 93 muuttavaa. Yhdessä parvessa laskeutui tyrneihin musta varislintu, jota epäiltiin hetki nokivarikseksi, mutta kaukaa otetuista kuvista se määritettiin kuitenkin nuoreksi mustavarikseksi. Staijin aikana näimme yhden paikallisen merisirrin läheisellä Säpinulkolasku nimisellä luodolla, mutta paras havainto oli kuitenkin, kun huomasimme Prakalan kivelle laskeutuvan naaraspukuisen mustaleppälinnun ja kuinka ollakaan, kohta sen seuraan laskeutui koiraskin!
Vakion päätyttyä kiersimme tietysti porukalla Prakalan niemen, josta ei kuitenkaan löytynyt kashmirinuunilintua ja käytyämme asemalla pika-aamiaisella, lähdimme porukalla kiertämään koko saarta rantoja pitkin. Muita lintuja paitsi urpiaisia sekä niiden seurassa olleita tundraurpiaisia tuntui olevan todella vähän. Aika pian löysimme kuitenkin päivän ensimmäisen hyvin äänessä olleen idäntiltaltin eli ”tristiksen”. Itse en ollut koskaan kuullut idäntiltalttia Suomessa, joten tätä oli oikein mukava seurailla ja kuvailla.
Kierrettyämme saarta jo aika pitkään pääsimme vihdoin komppaamaan aluetta, jolla lyhytvarvaskiuru oli viihtynyt, mutta lintua ei valitettavasti enää löytynyt. Peräkulmaan päästyämme löysimme taas idäntiltaltin, joka saatiin ajettua verkkoon ja samaan aikaan Markuksella oli rengastuspaikalla toinenkin samanmoinen hyppysissään. Hetken kuvailujen ja jutustelujen jälkeen jatkoimme saarikierrosta ja löysimme myöhemmin vielä yhden tristiksen, mutta muuten havainnot jäivät aika vähiin. Muita mainittavia havaintoja olivat 2 harmaahaikaraa, jänkäkurppa, 3 merikotkaa, 2 palokärkeä, 12 niittykirvistä, 4 peukaloista, 4 rautiaista, 6 tavallista tiltalttia, 2 pajulintua ja yhteensä arvioimme nähneemme saaressa päivän aikana 35 tundraurpiaista ja rengastuksia oli lajista tähän päälle vielä 27. Koiras mustaleppälinnunkin näimme vielä pariin otteeseen eri puolilla saarta, mutta naarasta ei enää nähty.
Saaren kierros kesti pitkälle iltapäivään ja ilta meni saunaa lämmitellessä ja iltahuudossa ym. Iltahuudon keskeytti atrapille verkkojen viereiseen puuhun saapunut helmipöllö, joka oli Nicolle elis. Kaikilla saaressa meitä ennen olleilla sekä vain viikonlopuksi saareen saapuneella Tepolla oli seuraava päivä viimeinen saaressa, joten illanvietot olivat sen mukaiset. Me itäsuomalaiset kuitenkin olimme Paavon sekä tietysti Mimosan kanssa nukkumassa jo hyvissä ajoin.
Sunnuntai 22.10. oli The Päivä, kuten eräs kaikkien tuntema kummittelija (googlaa Tarsier, jos et keksi kuka) sanoisi.
Aamulla verkoille lähti Teppo rengastamaan, koska tämä oli kuitenkin hänen viimeinen päivänsä ja Hanna opiskelemaan käytäntöjä seuraavaa viikkoa varten, jolloin hän olisi näillä näkymin ainoa rengastaja saaressa. Me muut suuntasimme taas jo ennen auringonnousua staijille Prakalaan.
Ensimmäisenä Prakalaan ehti Paavo, joka minun ja Miskan saapuessa paikalle kertoi kuulleensa hippiäisuunilinnun ääntä edessä olevista puskista. Vähän aikaa odoteltuamme kyseisten puskien latvaan tupsahti hiiripöllö, joka oli Nicolle elis, joten Paavo päätti singahtaa asemalle hoputtamaan Nicoa paikalle. Ehdin hädin tuskin sanoa Miskalle, että: ”Kohta pro on varmaan uhittelemassa tolle surnialle”, kun puskan latvustoon tupsahti ensin muutama sinitiainen pöllölle sähisemään ja kohta niiden seurassa oli hippiäisuunilintukin! Lintu ei kauan ollut näytillä, mutta näkyi kuitenkin ihan mukavan hyvin. Kohta hiiripöllö lensi aivan vierestämme kohti metsän reunaa, jolloin tiaiset ja prokin katosivat puskiin.
Miska päätti lähteä etsimään pöllöä, jotta paikalle saapumassa oleva Nico saisi sen vielä hoidettua, olihan tämäkin pöllö hänelle eli. Niinpä itse jäin yksin staijaamaan kunnes Paavo kohta tuli seurakseni ja aika pian Miskakin saapui paikalle – he olivat Nicon kanssa vielä onneksi pöllön löytäneet. Pikkuhiljaa paikalle valui muitakin mutta vakio oli taas varsin vaatimaton: pari kaakkuria, kottarainen ja 5 pulmusta mainittavimpina muuttajina.
Vakion ollessa loppumassa lähti osa porukasta kiertämään Prakalaa etenkin hippiäisuunilintu toiveissaan mutta kuinka ollakaan Valtteri löysi puskista kashmirinuunilinnun! Tämä mahdollisesti paria päivää aiemmin Tomaksen löytämä lintu oli meitä vältellyt edellispäivän ja sopivasti lintua elikseksi kaipaavat Teppo ja Hanna olivat nyt rengastamassa. Laitoimme tiedon heille humeista, jota en itsekään ehtinyt nähdä kuin varsin lyhyesti ennen kuin saimme vastausviestin, että Tepolla ja Hannalla oli hyppysissään taigakirvinen, joka oli juuri tullut verkosta!
Pakka olikin sitten aika kivasti sekaisin! Miskalta ja Nicolta puuttui taigakirvinen eliksistä ja Tepolta ja Hannalta kashmirinuunilintu. Lopulta päätin itse lähteä Nicon kanssa vapauttamaan rengastajat humeita bongaamaan ja he toisivat samalla mukanaan taigakirvisen muille katsottavaksi. Meillähän ei rengastuslupia Nicon kanssa ollut, mutta kiertäisimme verkkoja lyhyen aikaa, kunnes rengastajat palaisivat verkoista irrottamamme linnut pulttaamaan.
Sovimme kävelevämme tiettyä polkua Teppoa ja Hannaa vastaan, jotta voisimme kuitata kirvisen itsekin matkan varrelta, mutta kuinka ollakaan polkujahan kulkee saaressa enemmän lehmien ja muflonien jäljiltä kuin tarvitsisi, joten vaikka Nicolle oli opetettu tietty reitti rengastuspaikalle ns. aidanvieruspolkuna, ei se kuitenkaan juuri se tällä nimellä kutsuttu reitti ollut. Niinpä kävelimme ristiin Tepon ja Hannan kanssa ja me saimme lopulta kävellä saaren lähes päästä päähän ja takaisin asemalle, jossa viimein pääsimme näkemään taigakirvisen.
Kirvistä kuvailtiin oikein urakalla, olihan se mm. Miskalle toinen elis reiluun varttiin. Tepolla oli sopivasti Säppipaita päällään, jossa logolintuna komeili juuri taigakirvinen! Kesken kirvisen kuvailun saimme kuulla, ettei kashmirinuunilintua ollut enää alkuhavaintojen jälkeen näkynyt, joten rengastajat palasivat rengastuspaikalle kuvia tarpeeksi otettuamme ja kirvisen aseman pihalle vapautettuamme.
Pienen huilin jälkeen lähdimme porukalla komppaamaan saarta ja heti ensimmäiseksi havainnoksi löytyi taas samainen hiiripöllö istuskelemasta yhden aukean reunapuista. Uusia lintuja ei kuitenkaan huolellisesta komppauskierroksesta huolimatta löytynyt oikeastaan lainkaan. Idäntiltaltteja löytyi maastosta pari yksilöä ja kolmas oli päivän aikana vielä rengastettu, mustapääkerttuja nähtiin muutama eri puolilla saarta, pari jänkäkurppaa potkittiin lentoon ja yksi harmaahaikara oli yhä saaressa.
Pikkuhiljaa komppausporukka pieneni, kun jo viikon saaressa olleet suuntasivat pakkailemaan tavaroitaan loppuun sekä siivoamaan kämppäänsä. Kahden aikaan Miskankin oli suunnattava asemalle ja lopulta mekin päätimme suunnata vielä asemalle hyvästelemään lähtevän porukan. Onneksi porukka oli kuitenkin vielä komppaillut Prakalaa ja kashmirinuunilintu oli taas siellä! Niinpä Teppo ja Hanna saivat hoidettua lajin eliksiinsä!
Kolmelta saapui vene hakemaan isoa porukkaa ja meitä jäi saareen enää meidän kahden Aallon lisäksi 3 Mäkelää, Sebastian sekä reissuaan pidentänyt Tomas, jolla myös oli asemalupa.
Iltapäivän havainnot jäivät hyvin vähiin, joten lopulta iltahuutokin saatiin aika hyvissä ajoin tehdyksi ja nukkumaan mentiin hämmentävän aikaisin.
23.10. maanantaiaamuna suuntasimme Hannan kanssa verkoille ja saimme verkot pystyyn ennen auringonnousua. Mantereella oli yöllä ollut kunnon pakkanen ja keli oli muutenkin selvästu kylmenemässä, joten ei ollut yllätys, että rastailla tuntui olevan meno päällä. Ensimmäisellä verkkokierroksella tulikin neljä mustarastasta sekä mm. peukaloinen, mutta meno hiipui nopeasti. Muutamalla seuraavalla kierroksella etenkin latvaverkko täyttyi mukavasti punatulkuista, mutta vaikka meillä soi parikin eri rariatrappia, eivät atrapit houkutelleet verkkoihin edes tavallisia lajeja.
Roikutimme verkkoja iltapäiväyhteen saakka ja loppusaldoksi saimme 18 punatulkkua, 10 pyrstötiaista, 9 hippiäistä, 7 urpiaista, 6 puukiipijää, 4 mustarastasta, 3 tundraurpiaista (+1 kontr.), 3 järripeippoa, 2 peukaloista, 1 peipon sekä 2 talitiaiskontrollia. Rengastelun ohessa näimme mm. kanahaukan sekä aika paljon urpiaisparvissa mukana olleita tundraurpiaisia.
Asemalla käytyämme jatkoimme muun porukan kanssa saarikierrosta vielä Lepistön suuntaan ja havaitsimme vielä mm. hiiripöllön, joka piilotteli tällä kertaa Lepistössä, jänkäkurpan, pajulinnun sekä taas yhden idäntiltaltin.
Illalla lämmitimme saunan ja iltahuutojen ja ruokailujen jälkeen oli kello jo yllättävän paljon.
24.10. Hanna ja Tomas lähtivät aamulla rengastamaan ja muut valuivat vakiostaijille omaan tahtiinsa, itse olin paikalla taas jo hyvissä ajoin ennen auringonnousua. Vakio oli taas varsin vaisu, mutta ilahduttavaa oli nähdä 3 ruokkia ja pari paikallista riskilää. Heti vakion jälkeen näimme Petterin kanssa ensimmäisen merisirriparven ja kohta sirrejä näkyi lisääkin, joten lopulta staijailimme pitkälti yli puolen päivän. Havaitsimme yhteensä 48 merisirriä, muutaman ruokin lisää sekä koko aamun aikana mm. 18 kaakkuria, kuikan sekä kanahaukan ja olipa kashmirinuunilintukin yhä Prakalassa hetken hienosti äänessäkin, mutta kunnolla sitä ei päästy kuvaamaan.
Iltapäivällä teimme taas lyhyen saarikomppauksen, sillä Matti ja Mimosa olivat lähdössä mantereelle ja Petteri oli tietysti heitä saattamassa. Lyhyen kierroksen havainnot jäivät pajulintuun sekä pariin ”tristikseen”. Samaan aikaan Prakalassa humeita teemannut Hanna ei enää saanut linnusta minkäänlaista havaintoa.
25.10. oli yön aikana saareen satanut lunta ja keli oli yhä myrskyisä, joten verkkoja ei päätetty avata lainkaan. Aamustaijillekin heräsin vain minä ja Hanna ja havainnot jäivät vaatimattomiksi osin surkean näkyvyydenkin takia. Kalalokkeja sentään liikkui 140 lintua, pari ruokkia muutti ja kolme riskilää, kuikka ja härkälintu kelluivat paikallisena ja merisirri kävi laskulla patsastelemassa.
Hanna rengasteli päivällä pihasta tiaisia ja peippoja, mutta verkot piti sulkea kelin takia aika pian. Lyhyt komppauskierroskaan ei tuottanut muuta mainittavaa kuin pari ohitsemme muuttanutta merisirriä ja asemalle jo palaillessamme polun päällä oksalla patsastelleen helmipöllön.
26.10. aamustaijilla yhä vain surkeassa kelissä olin taas valtaosan ajasta vain minä ja osan ajasta Hanna ja havainnot jäivät 5 kaakkuriin, 5 riskilään jne. 3 härkälintua ja merisirri olivat aamun paremmat paikalliset.
Hanna rengasteli taas tovin tinttejä pihasta ja toki kunnon saarikierroskin tehtiin, kun keli päivällä hieman parani. Parhaita havaintoja olivat ylitsemme muuttanut piekana, kiuru, västäräkki, 15 niittykirvistä, luotokirvinen sekä 5 normaalin oloista tiltalttia.
27.10. keli oli onneksi parantunut ja suuntasimme Hannan kanssa aamusta verkkoja pystyttämään ja saimmekin verkot pystyyn ennätysaikaisin. Ekat kierrokset tuottivatkin heti hämärälintuja eli pari punarintaa sekä 5 räkättirastasta. Rarinauhan ohella soitimme nyt lähes koko päivän urpiaista, mikä houkutteli verkkoihin niitä ihan mukavasti. Muuten verkoilla olikin jo todella syksyisen hiljaista – saaliiksi saimme idäntiltaltin, talitiaisen (+1k) sinitiaisen (+3k), puukiipijän, 83 urpiaista ja 2 tundraurpiaista.
Iltapäivällä komppailu jäi meillä lähes kokonaan väliin, sillä muut näkivät Prakalasta kaukana uiskennelleen suurikokoisen kuikkalajin, jota piti mennä porukalla katsomaan lähempää. Valitettavasti paikalta ei enää löytynyt kuin pari kuikka sekä kaakkuri, eikä varmuutta edes siihen saatu, löysimmekö enää oikeaa lintua. Isokoskeloparvessa ylitsemme muuttanut jouhisorsa jäi päivän ainoaksi reissupinnaksi.
Olimme päivän aikana sääennusteita katseltuamme tehneet päätöksen aikaistaa saaresta lähtöämme, sillä sunnuntaina oli tulossa kunnon myrsky, jota jatkuisi useamman päivän. Mantereelle oli lisäksi parin edellispäivän aikana satanut oikein reippaasti lunta ja lauantai olisi ainoa plussapäivä, joten meille ajokeli olisi edes kohtuullinen, sillä meillä oli kesärenkaat. Niinpä illalla jo aloiteltiin aseman talviteloille laittoa, lämmiteltiin taas saunaa ja muutama urhoollinen tyhjensi jopa ulkohuussin.
28.10. olin sateisessa kelissä pitkään vakiostaijilla yksin ja kun lopulta muutkin saapuivat paikalle, alkoi lähes välittömästi sataa ihan kunnolla. Niinpä havainnointi keskeytyi puoli tuntia etuajassa ja havainnot jäivät muutamaan kaakkuriin, 14 pilkkasiipeen, härkälintuun sekä 4 riskilään ym.
Keli meni sen verran surkeaksi, että saatoimme keskittyä pakkaamiseen ja siivoamiseen oikein kunnolla ja lopulta kahden aikaan iltapäivällä saapui Salokangas veneellään meitä noutamaan.
Puolta tuntia myöhemmin olimme Kuuminaisissa, jossa hyvästelimme muun poppoon ja lähdimme ajelemaan kohti kotia. Mutta edessä olikin ongelmia, sillä automme oli seissyt 8 päivää todella vaihtelevassa kelissä ja eipä aikaakaan, kun joku varoitusvalo syttyi ja autosta katosivat tehot täysin. Googlettelimme vikaa erään kiinni olleen huoltamon pihassa ja ainoaksi järkeenkäyväksi selitykseksi löytyi eräässä tapauksessa epäilty jäähyhmä kaasarissa. Esimerkkitapauksessa ei edes auton vikakoodistoon ollut jäänyt mitään jälkeä viasta ja auto oli toiminut normaalisti, kun sen oli annettu lämmettyään hieman seistä. No teimme näin ja kohta lähdimme taas matkaan. Mutta 10 minuuttia ajettuamme sama vika toistui! Hermot alkoivat olla jo aika riekaleina, mutta taas hetken seisottuamme, päätimme vielä kertaalleen koittaa ja onneksi kyse saattoi olla juuri tästä, että auton seistyä 8 päivää meren rannassa tuulessa ja tuiskussa ja pakkasessa, siinä oli vain joku osa jäässä ja loppumatka sujui onneksi hyvin.
Toki sisämaassa oli lunta oikein kunnolla, mutta onneksi tiet olivat sulat. Lopulta Ruokolahden paikkeilla lämpötila kääntyi pakkaselle ja tiet alkoivat tuntua todella liukkailta. Ei siinä auttanut kuin ajella kieli keskellä kämmentä ja peukalo keskellä suuta vai miten se meni… Lopulta olimme onnellisesti kotona iltakymmenen aikaan ja renkaiden vaihtomahdollisuus oli jo anoppilaan tilattu seuraavaksi aamuksi.
J.A.