. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

5.12. työpäivän jälkeen lähdin hieman viiden jälkeen ajelemaan kohti Lapinjärveä, jossa saavuin lopulta Tuomaalan Juhan pihaan hieman kahdeksan jälkeen. Tuntia myöhemmin jatkoimme Myrskylään Tiina Mäkelän luo yöpymään, jotta voisimme aloittaa aamuvarhain rallaamisen heti läheltä pöllöpaikkoja. Tiinalle kiitokset majoituksesta!

6.12. Itsenäisyyspäivä alkoi meillä herätyskellojen soitua jo klo 4:45. Varttia myöhemmin olimme pihalla valmiina aloittamaan linturallin, jonka olisi toki saanut aloittaa jo 5 tuntia aiemminkin. Vähän ajettuamme saimme vielä palata hakemaan Juhan eväät, jotka olivat jääneet jääkaappiin, mutta kohta teimme jo pöllöjenkuuntelupysähdyksiä komeissa metsissä. Mitään ei kuitenkaan kuulunut, ei edes koiria. Niinpä päätimme yrittää vielä, josko kylän pinnassa eräässä joen mutkassa edellispäivänä olleet laulujoutsenet sattuisivat kuulumaan tai näkymään pimeässä. Eivätpä nekään kuitenkaan olleet paikalla, joten pikkuhiljaa lähdimme kohti Porvoota. Ajoimme kyllä vielä tunnettua pöllötietä pitkin, mutta emme ehtineet pysähtyä kuin pari kertaa.

Klo 7:15 poimimme Keskitalon Markuksen eli rallijoukkueemme kolmannen lenkin kyytiin ja samalla hoidimme ensimmäiseksi lajiksemme punatulkun. Keskustasta Citymarketin kulmilta hoidimme sitten kesykyyhkyn ennen kuin lähdimme ajamaan kohti Emäsaloa.

Emäsalossa ajoimme kärkeen saakka ja sitten saimmekin taas todeta olevamme paikalla hieman turhan aikaisin (deja vu – ihan kuin olisin kokenut vastaavan tilanteen joskus aiemminkin?). No onneksi kaikilla oli hieman puuhasteltavaa ja valoistumista odotellessa oli hyvä laittaa kaikki valmiiksi loppupäivää varten. Lopulta lähdimme kävelemään rantaan, jossa sitten könysimme kallioita pitkin hyvään meristaijipaikkaan. Eräs toinen joukkue oli nuotiopaikalla makkaranpaistossa.

Merellä oli hiljaista! Telkkien ohella ei meinannut löytyä mitään muuta, mutta olihan vielä aika pimeääkin. Niinpä jatkoimme vielä pitemmälle niemen kärkeä kohti ja rannan puista löysimme urpiaisparven, jossa oli mukana mukava ylläri eli tundraurpiainen! Pikkuhiljaa merelle alkoi nähdä paremmin, vaikkakin lunta satoi häiritsevästi. Sinisorsia, isokoskeloita, pari harmaalokkia, ärsyttävän kaukana lentänyt lapasotkannäköinen, joka jäi määrittämättä ja pian perään vielä toinen aivan samanlainen mutta vielä kauempaa. Juha nyppäsi aallokosta mustalinnun, joka kohta sai seurakseen pari kaveria lisää ja ohitsemme lensi telkkien kanssa tukkasotka. Kohta yksinäinen merimetso lensi ylitsemme ja kaukana merellä lensi pari kalalokkia. Sitten nyppäsin mereltä 3 allia ja lopulta vielä pilkkasiivenkin, joten lopulta meristaijimme alkoi tuntua ihan kelvolliselta!

Autolle kävellessämme kuulimme hippiäisiä, ohitsemme lensi ensin 4 kyhmyjoutsenta ja autolle päästyämme ylitsemme lensi vielä 8 laulujoutsentakin, joten saatoimme hyvillä mielin lähteä ajelemaan kohti Porvoota.

Tarkistimme tietysti matkan varrella pari lahtea ja näimmekin vielä merilokin sekä pysähdyimme pari kertaa pihapiirien ruokintoja katsomaan, joilta löysimme mustarastaita, käpytikan ja tavallisia tiaisia. Kerran erosin muista ja käppäilin eri suuntaan metsätiaisia vihellellen ja tuolloin Juha ja Markus kuulivat taviokuurnan. Onneksi itsellänikin tärppäsi, sillä vihellyksiäni saapui katsomaan iso tiaisparvi, jossa oli niin hömö- kuin kuusitiainenkin. Onneksi Juha ja Markus saapuivat juuri paikalle, kun parvi ylitti tietä.

Päätielle päästyämme yritimme löytää tien varren peltoaukealla viihtynyttä hiiripöllöä tuloksetta ja jatkoimme sitten hakemaan pähkinähakkia. Matkalla näimme variksia hätistelleen varpushaukan ja yllättäen pähkinähakki löytyi toisesta sembramäntypaikasta. Eräs ojanvarsipysäys tuotti lähipuissa olleen yli 50 linnun vihervarpusparven ja sitten jatkoimme Huhtiseen, jossa oli edellispäivinä ollut runsaasti marjalintuja. Emme ehtineet kuin kääntyä tälle asuinalueelle, kun jo näimme valtaisat tilhiparvet tyhjentämässä vielä marjoista notkuvia pihlajia. Musta- ja räkättirastaitakin oli jonkin verran. Yllättäen lähipuista löytyi myös nokkavarpunen! Kiertelimme alueella hetken, kunnes saimme Lintutiedotusviestin, että päätien varren hiiripöllö oli näkyvissä ja päätimme ajaa sitä pointsaamaan. Matkalla näimme vauhdista 3 nokkavarpusta lisää. Ihan emme tajunneet, mistä hiiripöllöä olisi pitänyt hakea, mutta ajettuamme Emäsalon risteysten väliä eteläpuolen puiden latvoja tähyillen, löysimme linnun lopulta aika nopeasti erään puun latvasta.

Sitten olikin Kiialan vuoro, johon oli vasta vähän aiemmin tulleet ajokiellot, mutta rallijoukkueille oli saatu lupa ajaa alueelle rallin aikana. Linnut olivat todella vähissä, mutta onneksi peltotien varressa tähysteli isolepinkäinen ja ruokinnan keltasirkkuparvesta löytyi peippo. Pian jatkoimme Bjurböleen tarkistamaan Sannen ruokintapaikan linnusto ja sieltä löytyikin kymmenkunta järripeippoa sekä helpoimmat peruslajipuutteemme varpunen ja viherpeippo.

Sitten olikin pitemmän siirtymän aika ja lähdimme kohti Lapinjärveä. Matkan varrella kurvasimme Loviisan Liljendalissa Sporrasbackeniin edellisvuonna joukkueessamme olleen Ralf Rikbergin mökin pihaan, josta tällä kertaa löysimme helposti harmaapäätikan. Ralfkin oli yllättäen paikalla, mutta vaikka tarkistimme tämän kaikki ruokinnat, ei kaipaamiamme viimeisiä peruslajipuutteitamme puukiipijää ja fasaania.

Lapinjärveltä yritimme jonkin aikaa Juhan edellispäivänäkin näkemää turkinkyyhkyä mutta lintua ei löytynyt, eikä paikalla aiemmin näkyneitä tiklejäkään. Seuraavaksi kiertelimme suuria Lindkosken ja Markusbackenin peltoaukeita mutta emme löytäneet mitään uutta. Lopulta lähdimme, sakean lumisateen hämärtäessä iltaa turhan aikaisin, ajamaan kohti peltoaukeaa, jossa muutaman edellispäivän oli viihtynyt tunturipöllö. Tiesimme kyllä, ettei lintua ollut tämän päivän aikana havaittu, mutta oletimme iltahämärän olevan paras aika sen hakemiseen. Perille päästyämme löysimme tien varresta reilun 40 linnun pulmusparven, mutta tunturipöllöä ei enää löytynyt eikä teeriäkään, joita kävimme hakemassa vielä hieman kauempaa.

Ilta oli jo pimenemässä, kun vielä päätimme yrittää turkinkyyhkyä mutta homma tuntui jo aika toivottamalta, niinpä heitimme hanskat tiskiin ja ajoimme Juhan luokse, josta sitten itse lähdin ajelemaan kohti Parikkalaa ja Juha ja Markus lähtivät Porvooseen rallin purkuun.

Olin jo ehtinyt saunoa ja katselin Linnan juhlia anoppilassa, kun sain viestin, että havaitsemamme 47 lajia oli riittänyt komeasti rallin toiseen sijaan! Olipa ollut taas mukava lintupäivä!

8.12. Lauantai-iltana Imatralla olleen salibandyturnauksen jälkeen lähdin ajamaan taas kohti etelää. Lappeenrannassa nappasin Mikkelistä saapuneen Suojarinteen “Potun” kyytiin ja jatkoimme yhtä kyytiä aina Espoon Matinkylään Uppstun Andreaksen luokse, jossa olimme iltakymmenen aikaan. Ilta meni saunoessa ja jutustellessa; kun “Uppanin” luona majoituin myös putkiremppaa paossa ollut Margus Ellermaa, niin juttua riittikin puolille öin, kunnes meidän oli pakko painua yöpuulle.

9.12. herätyskellot soivat klo 5:30 ja puolta tuntia myöhemmin lähdimme Potun ja Uppanin kanssa liikenteeseen. Lauttasaaressa nappasimme kyytiin Vesa Jouhkin ja pian Helsingin Keskustasta Frans “Fräne” Silveniuksen ja sitten jatkoimme Tallinkin terminaaliin, jossa olimme juuri aikataulun mukaisesti eli klo 6:30 ja tuntia myöhemmin eli klo 7:30 lähti autolauttamme kohti Tallinnaa.

Parin tunnin matka meni leppoisasti jutustellessa ja klo 9:30 rantauduimme Tallinnan satamaan, josta lähdimme suunnistamaan kohti lounasta ja Haapsalua. Ajokeli oli ihan mukava ja hieman ennen kymmentä olimme perillä Haapsalun jätevedenpuhdistamon portilla. Meillä ei ollut tarkkaa tietoa, miten edetä tästä eteenpäin, mutta onneksi näimme edessämme olleella tiellä haahuilleen valkopukuisen miehen, jonka tajusimme kantavan kameraa. Mies olikin ollut kuvaamassa etsimäämme ja oli lumisessa maisemassa pukeutunut viisaasti lumipukuun. Hän ohjasi meidät seuraamaan jätärin aidan vierustaa merta kohti kulkenutta polkua, joka pian saapui aidan nurkkaukseen, jossa oli tiheiden puskien keskellä ura, jonne oli ripoteltu runsaasti linnunruokaa. Ja löysimmekin heti etsimämme, kun Länsi-Palearktisen alueen kolmas kettusirkku oli ruokaa syömässä. Pikaisten eliskättelyiden jälkeen aloimme Uppanin kanssa tietysti yrittää saada linnusta jonkinlaisia kuvia, mutta lintu oli alkuun lähes koko ajan pensaiden takana piilossa siten, että näimme siitä lähinnä vain pyrstöpuolen, kun se kuopi jaloillaan lumen alta syömistä.

Välillä sirkku lennähti puskan siimekseen piiloon mutta palasi aina noin viitisen minuutin odottelun jälkeen taas kaivamaan ruokaa. Sormet alkoivat jo jäätyä ja lelukamerani akut hupenivat kovaa tahtia, kunnes lintu viimein suostui pariin otteeseen poseeraamaan oikein hienosti näkyvillä. Toki tiheiden puskien keskellä valoa ei ollut kovinkaan paljon, mutta saatoin olla kuitenkin kuviin tyytyväinen. Uppan sai järkkärillä tietysti vielä paljon parempiakin kuvia.

Sirkkua kuvaillessa teimme myös muita lintuhavaintoja, joista mainittavimmat olivat kertaalleen huutanut luhtakana, ylitsemme lentänyt kanahaukka, kaislikossa näkyneet ja kuuluneet pajusirkut sekä sirkun seurassa ruokaillut punarinta. Lopulta olimme sirkkukuviin tyytyväisiä ja kiittelimme onneamme, että paikalla ei lisäksemme ollut koko aikana ollut kuin pari paikallista harrastajaa, joten olimme saattaneet keskittyä kuvaukseen ihan omalla porukallamme. Paikka, jossa lintu liikkui oli kuitenkin niin puskien keskellä, että kuvaustilaa oli korkeintaan ehkä juuri kahdelle kuvaajalle kerrallaan.

Lopulta päätimme jättää linnun jatkamaan ruokailuaan rauhassa ja lähdimme käymään noin 10 kilometrin päässä sijainneessa Hiidenmaan lauttarannassa, josta löysimme runsaasti isokoskeloita, lokkeja ja uiveloita sekä pari tukkakoskeloa. Näimme myös muutaman tilhiparven sekä kolme teertä, mutta pian päätimme lähteä etsimään Haapsalusta sopivaa ruokapaikkaa. Lopulta löysimme pizzerian eräästä ostoskeskuksesta, jossa kulutimme sitten aikaa oikein urakalla, sillä meillä ei enää todellakaan ollut kiire mihinkään. Lauantaina Uppan oli alkanut järjestellä meille lauttakyytejä ja todennut, että pikkujoulukausi oli kiivaimmillaan ja etenkin paluulautat olivat lähes täysiä ja autopaikat loppuunmyytyjä. Lopulta hän oli kuitenkin löytänyt peruutuspaikan autollemme koko illan viimeiseltä lautalta, joka lähtisi vasta klo 22:30.

Lopulta shoppailtuamme lähdimme kohti Tallinnaa, jossa olimme ennen iltakuutta. Kävimme Tallinkin toimistossa kysymässä, olisiko klo 19:30 lauttaan peruutuspaikkoja, mutta lautta oli edelleen aivan täysi, joten meidän ei auttanut muu kuin suunnata Tallinnaan kuluttamaan aikaa, jota meillä oli vielä siis reilut 5 tuntia. Saimme auton parkkiin Vanhan kaupungin laitamille ja kävelimme aivan Vanhan kaupungin keskustorin liepeille, jossa päädyimme keskiaikaistyyliseen pikkuravinteliin, jossa kulutimme aikaa osa koko loppuillan ja osa – pääasiassa minä – kävi kiertelemässä pitkät kävelyt Vanhassa kaupungissa. Lopulta yhdeksältä lähdimme satamaan, jossa pian alettiin lastata autoja lauttaan ja kylläpä niitä todella mahtuikin lautan uumeniin aivan käsittämättömän paljon!

Vihdoin klo 22:30 lähti lauttamme ja olihan siinä porukkaa! Lopulta päädyimme ainakin yrittämään nukkumista eräälle käytävälle. Itse horrostelin koko matkan ja lopulta olimme Helsingissä klo 00:30. Autojen purkaminen lautasta kesti puolisen tuntia ja sitten edessä oli vielä pudotuspelit eli tipautimme kyydistä ensin Vesan, sitten Andreaksen ja lopulta Fränen tällä kertaa Vuosaareen. Sitten oli edessä vielä koko reissun rankin osuus eli paluumatka kotia kohti. Aamuyön tunteina tiputin Potun Lappeenrantaan ja lopulta oli kotona Parikkalassa klo 5:50. Ehdinkin sitten nukkua ruhtinaalliset puolitoista tuntia ennen kuin piti lähteä töihin. Mutta kettusirkku oli kyllä ollut kaiken tämän kärsimyksen arvoinen – yksi hienoimmista linnuista koskaan!

J.A.