Marraskuun loppupuolta ja TLY:n talvirallireissu

Marraskuukisan loppupuoli sujui samaan tyyliin kuin koko kuukauden eli ainoat retkeni ajoittuivat ruokatunneille sekä perjantai-iltapäiviin, jolloin pääsin töistä maastoon jo yhden jälkeen.

Mukavampia havaintoja olivat 14.11. löytämäni uusi valkoselkätikka, 15.11. Härskiinmutkan 2 pilkkasiipeä ja 16.11. perjantaisen Simpelejärvikierroksen pyy, pilkkasiipi ja kaakkuri ja 10 pyrstötiaista sekä Siikalahden valkoselkätikka ja harmaapäätikka.

18.11. olin jäänyt salibandyturnauksen jälkeen yöksi Lappeenrantaan Punnosen Pekalle ja aamuvarhain kävimme ensin moikkaamassa tuttua huuhkajaa ja sitten suuntasimme Vainikkalaan satakielen yhteisbongaukseen. Lintupa ei enää ollutkaan paikalla, mutta oli mukava tutustua Seppo Löfgrenin Telkjärven rannalla sijaitsevaan loistavaan lintupihaan. Näkyipä pihapiirissä mm. 2 valkoposkihanhea, kuusitiainen, pari peippoa ja pikkukäpylintuja. Jatkoimme Pekan kanssa Hiivaniemen peltojen (laulujoutsenia ja kanadanhanhia) kautta Ylämaan Väkevänjärvelle, jossa näimme mm. pikkujoutsenen, pari haapana sekä 100 sinisorsaa. Pieni koukkaus Kymenlaakson puolelle tuotti isolepinkäisen.

23.11. perjantaikierros tuotti Simpelejärveltä pari silkkiuikkua, härkälinnun, Siikalahdelta peipon ja Tetrisuon pelloilla laiduntaneet 352 laulujoutsenta. 26.11. samainen joutsenporukka oli kutistunut 313 lintuun mutta niiden seassa oli taas vanha tuttu kanadanhanhikin. Moskuunniemestä näin muuttavan lapasotkan. 27.11. pikainen ruokatuntiretki tuotti Simpelejärveltä kaakkurin ja pari silkkiuikkua ja 28.11. perjantaikierros oli hiljainen – sentään taviokuurna näkyi Pistoniemessä. 29.11. viimeiseksi 61. marraslajikseni näin Tokmannin sembroilla pähkinähakin. Ainoastaan yhden lajin, koskikaran havaitsin Rautjärven puolella.

30.11. lähdin ajamaan kohti Saloa, jossa olin osallistumassa TLY:n talviralliin. Ajelin fiksusti sisämaareittiä, sillä rannikon tuntumassa oli aivan järkyttävä talvimyräkkä! Matkan varrella näin Orimattilassa 10 taviokuurnan parven. Illalla olin jo mukavan varhain Kalle Larssonin luona, jossa illan vietto sujui mukavasti, mutta nukkumaan oli mentävä ajoissa, sillä ralli alkaisi klo 7:00 seuraavana aamuna.

Ralliaamu alkoi aamupalalla ja klo 6:30 jälkeen saapui ensin Mika Korkki ja pian myös Markus Ahola mukanaan Turun yliopistolle vuodeksi tai pariksi opiskelijavaihtoon saapunut ranskalaisorni Julien Terraube.

Tasan seitsemän aikaan lähdimme liikenteeseen Mikan toimiessa kuskina ja mahduimmekin viidestään aivan mukavasti tämän tilavaan autoon. Ensimmäinen lajimme kirjautui havikseen Salon rautatieaseman liepeiltä, jossa näimme lopultakin päivän ainoat kesykyyhkymme.

Sitten jatkoimmekin suoraa päätä Särkisalon uloimpaan kärkeen meren äärelle, jossa olimme perillä hieman turhankin aikaisin, sillä oli vielä aivan pilkkopimeää. Niinpä jouduimme jonkin aikaa vain kuluttamaan aikaa, ennen kuin oli mitään järkeä kävellä meren rantaan. Tämä aika käytettiin kuitenkin hyväksi ja porukkamme tutustui ja hitsautui jo tässä vaiheessa tiimiksi toinen toistaan huonompien juttujen vitsien myötä. Jotenkin oli siis aavistettavissa, että vaikka oli todella kylmä ja odotusarvot rallia kohtaan eivät ehkä olleet kaikkein korkeimmillaan, niin hauskaa meillä ainakin tulisi olemaan!

Lopulta kävelimme tuuliseen rantaan todetaksemme, että vaikka valo alkoi jo riittää, niin merisumu ja väreily pilasivat näkyvyyden tykkänään! Tietysti jotain lajeja alkoi näkyä: kala-, harmaa- ja merilokkeja, isokoskeloita, korppeja, variksia, hippiäinen sirisi, puukiipijä kiipeili koivun rungolla, vihervarpunen vihelteli ja kierrettyämme kävellen niemen toiselle puolelle löysimme pari pikkuparvea pilkkasiipiä ja pari kyhmyjoutsenta. Näkyvyys oli niin huono, että linnut määrittyivät melkeinpä paremmin kiikareilla kuin kaukoputkella!

Käveltyämme taas hieman eri puolelle niemeä näimme muutamia muuttavia laulujoutsenia, pari merikotkaa sekä pienen liian kaukana muuttaneen räkättirastasparven, joten laji jäi vielä saamatta. Seuraava pisto oli pienen ajomatkan jälkeen ja se palkittiin taviokuurnalla, jonka onneksi lopulta kaikki meistä näkivät. Uiveloita, tukkasotkia ja sinisorsia näkyi jonkin verran, sen sijaan lennossa näkemäni lapasotkan näköinen lintu laskeutui turhan pian ja väreilyn takia siitä ei enää sen jälkeen ottanut mitään tolkkua.

Förbystä löysimme etsimämme 4 pähkinähakkia ja samaan aikaan, kun Kallen kanssa haimme turhaan metsätiaisia ja kuulimme palokärjen, josta ei siis tietenkään saatu lajia, kävi muu porukka hoitamassa lähisatamasta mustalinnun. Finbyssä kävelimme myös jonkin aikaa, mutta havainnot jäivät vaatimattomiksi, parhaana lajina listalle lisättiin närhi. Särkisalosta poistuessamme näkyi vielä sillalla varpushaukka.

Särkisalon jälkeen siirryimme Perniöön ja Latokartanon koskelta löytyi koskikara helposti. Saarenjärvi sen sijaan oli ihan ankkajäässä, joten joen varressa päivystänyttä merikotkaa sekä joessa uiskennellutta saukkoa kummempaa ei nähty. Jatkettuamme matkaa plokkasi Markus kuitenkin mieltä piristäneen komean nuoren maakotkan lentämästä Kosken peltojen yllä.

Tuohitun pelloilta haimme vielä muutamaa päivää aiemmin paikalla olleita kurkea ja kanadanhanhia, mutta kova pakkanen oli tyhjentänyt pellon muista kuin varislinnuista. Onneksi Kalle plokkasi pellon varren kuusten latvuksessa päivystäneen hiiripöllön, josta Julien kuittasi makean eliksen.

Hieman tämän jälkeen saimme viestin, että Salon Korvenojan kaatopaikalta oli löytynyt grönlanninlokki. Tiesimme ajavamme paikan ohi joka tapauksessa mutta vasta hieman myöhemmin. Päätimme kuitenkin jatkaa rallisuunnitelmamme mukaisesti, josko lintu pysyisi paikalla tarpeeksi kauan? Niinpä hoidimmekin peipot, joita näkyi jopa 25 linnun parvi mukanaan 5 järripeippoa, hempon, varpusia ja vihdoin räkättirastaankin.

Matka jatkui kohti Saloa ja noin 5 minuutin matkan päässä kaatopaikasta saimme tiedon, että grönlanninlokki oli lähtenyt pienessä lokkiparvessa kohti Halikonlahtea. Sinnehän mekin olimme pikkuhiljaa menossa, joten hoidettuamme pikaisesti turkinkyyhkyn, olimme toteamassa Halikon perinteiset lokkipaikat täysin jäätyneiksi. Niinpä jatkoimme metsäruokinnalle, jossa ei kuitenkaan ollut ruokaa tarjolla mutta saimme sentään yhden pahoista puutteistamme eli töyhtötiaisen hoidettua. Jouduimme kuitenkin toteamaan, että peruslajilistalla olevista lajeista mieltä jäisi saamatta kuusi- ja hömötiainen, sillä niitä ei lopetuspaikastamme Halikonlahdelta irtoaisi.

Halikonlahdella aloimme kävellä porukalle ensin fasaania hakien mutta ensin löytyi vain jälkiä. Niitä seuratessamme huomasimme lähipellon suuren naakkaparven säikähtävän jotain lentoon ja Mika huomasikin niiden ylilentävän hontelon linnun – kaakkuri! Pian löytyi ensimmäinen fasaanikin ja kohta niitä löytyi satakunta lisää, mutta onneksi katsoimme niitä tarkkaan, sillä pellolta niiden seasta löytyi 4 peltopyytäkin! Sitten päätimme, että Mika ajaisi auton toiselle puolelle ja me muut seuraisimme seuraavaa ojan vartta autolle saakka. Kohta ojasta pomppasikin lentoon koiras tavi ja heti perään ylitsemme lensi kottarainen, joka tunki sähkötolpan reiästä sisään ilmeisesti yöpymään. Sitten soitti Mika, että jo kertaalleen tsekkaamastamme ojasta oli löytynyt västäräkki. Onneksi sekin pysyi paikallaan ja loppukirimme alkoi tuntua uskomattomalta. Jatkoimme kuitenkin suunnitelmassamme, mutta ojan varresta ei enää uutta löytynyt, mutta noin 50 tiklin parvi näkyi lennossa ja sitten plokkasin taivaalta 5 hanhea. Oletus oli tietysti, että kanadanhanhiahan ne olisi, mutta pian ne paljastuivatin ansereiksi ja lähemmäksi tultuaan merihanhiksi! Viimeinen tunti oli tuottanut meille Halikonlahdelta jopa 8 uutta lajia! Klo 15:22 näkemämme merihanhet jäivät lopulta sitten viimeiseksi lajiksemme. Lopettelimmekin jo hyvissä ajoin vaikka ralliaikaa oli viiteen asti.

Rallin purku oli Turun keskustassa ravintola Koulun viihtyisissä tiloissa ja purkuun olikin saapunut 18 joukkueen edustus, Utön porukkakin oli toki toimittanut lajilistansa. Lajien huudon edetessä selvisi pian, että neljä joukkuetta oli erottumassa muista. Onneksi me olimme näiden neljän joukossa. Valitettavasti näiden neljän lajien sisäinen sijoitus ei juuri missään vaiheessa muuttunut ja vaikka me lopulta huusimme vielä Utön ässienkin loputtua kolmannen ässämme viimeiseksi ja 52. lajiksemme, niin jäimme silti niukasti neljänsiksi, vain yhden lajin päähän pronssista ja kahden hopeasta. Voittajajoukkue ”Käpykaarti” oli kuitenkin ylivoimainen 60 lajillaan. Saatoimme kuitenkin olla todella tyytyväisiä tulokseemme, sillä olimme muista joukkueista poiketen liikkuneet vain yhden kunnan alueella (joskin Salo on nykyisin aika iso, mutta silti ajokilometrejä meillä on aika vähän) ja emme olleet pohjustaneet ralliin ollenkaan. Ja olihan joukkueessamme pari TLY-ensikertalaistakin, joista toiselle piti vieläpä puhua kielillä.

Vietimme iltaa purkupaikalla puolille öin, kunnes palailimme Kallen luokse Saloon nukkumaan.

Kallen version rallista voipi lukea tämän sivuilta

2.12. heräsimme aamulla kahdeksan aikaan ja yhdeksäksi suuntasimme Korvenojan kaatopaikalle odottelemaan, josko grönlanninlokki palaisi? Pakkanen oli yhä kireämpi mutta tuuli oli onneksi tyyntynyt edellispäivästä. Varpaita alkoi kuitenkin aika pian palella. Haviksia tuli mm. edellispäivänä puuttuneista hömö- ja kuusitiaisesta, isokoskeloparvessa muuttaneesta tukkakoskelosta, pikkutikasta, tilhistä ja 5 kottaraisesta. Lokkejakin valui paikalle pikkuhiljaa ja enimmillään taivaalla pyöri kolmisenkymmentä lintua, mutta grölistä ei näkynyt. Lopulta annoin periksi ja lähdin ajamaan nopeinta eli rantareittiä kohti itää.

Olin ajanut noin tunnin, kun sain viestin, että Kirkkonummen Ämmässuon kaatopaikalta oli löytynyt grönlanninlokki! Epäilin tietysti heti, että kyseessä oli Salon lintu. Näppäilin huvikseni Kauhalantien navigaattoriini ja yllättäen matkaa oli vain 20 kilometriä! Niinpä suuntasin bongaamaan!

Kauhalantielle päästyäni paikalla oli vasta pari autoa, joten lopulta olin kalliolla kolmantena bongarina. Oli siinä kärkibongareilla ihmettelemistä, kun olin taas kerran heitä ennen pelipaikoilla! Jonkin aikaa odoteltuamme plokkasi Lindströmin Jussi gröliksen lentämästä kasan päältä oikealle. Ehdin itse nähdä linnun vasta, kun se tippui taas kasan taakse ja parilta muulta lintu jäi näkemättä. Jonkin aikaa odotettuamme nousi lintu taas ilmaan mutta katosi vain parin sekunnin päästä taas kasan taakse. Tunnelma alkoi kiristyä mutta ensimmäiset linnun hoitaneet pinnahirmut lähtivät jo hoitamaan lajia Espoon puolelta. Ja kuinka ollakaan rämmittyään kymmenkunta minuuttia lumihangessa, he yllättäen näkivätkin linnun maassa vaikka me emme sitä nähneet. Niinpä tunnelma kiristyi entisestään. Kohta koko lokkimassa nousi ilmaan grölis mukanaan, mutta taas linnun näkivät vain kaikki samat kuin aiemminkin – ja samat nuijasivat. Ja kohta massa oli taas ilmassa ja sitten taas…

Linnun nuotittaminen massan seasta oli täysin mahdotonta ja pian se taas tippui kasan taakse. Lopulta lintu näkyi lentämässä suoraan meitä kohti ja yllättäen se laskeutui kasan juurelle pieneen varisparveen ja näin viimeisetkin saivat linnun hoidettua. Kovatkin pinnamiehet tuulettelivat Tringan, Kirkkonummen, talvi- tai kuukausipinnojaan. Olisi siinä pari paikalla ollutta päiväpinnakeisaria ihmetellyt, jos olisin tokaissut, että itsehän en saanut linnusta edes päivänpinnaa! Olin nähnyt gröliksen Oulussa 2.12. 2000 niin puolispondesti jätärillä kuin sitten myöhemmin Ruskossakin.

Lopulta pääsin parkkipaikan väljettyä kotimatkalle ja ajoinkin sitten suorinta reittiä kotiin, jossa olin jo ihan hyvissä ajoin.

J.A.