Öistä haaveilua

Olin omistanut Pulsarin lämpökameran jo vuoden verran mutten oikein ollut osannut hyödyntää sitä vielä. Ulkomaanreissuilla sitä oli tullut käytettyä vaikeasti nähtävien lintujen hakemiseen ja Säpissä olimme pyydystäneet muutamia kahlaajia mutta Parikkalassa käyttö oli jäänyt vähälle.

Nyt syksyllä etenkin Pohjois-Karjalassa oli rengastettu huimia määriä heinäkurppia ja muitakin lintuja lämpökamera, otsalamppu ja haavi yhdistelmällä. Mekin päätimme kokeilla saisimmeko lähipelloilta jotain kiinni. Tiesimme jo olevamme vähän myöhäisessä vaiheessa sesonkia, mutta ainakin kurppia olisi vielä maisemissa ja lisääkin tulossa.

16.9. illalla lähdimme ensimmäistä ulkoiluttamaan ja eräältä pellolta löysimmekin heinäkurpan, jota yritimme pyydystää rengastettavaksi mutta emme aivan yrityksessämme onnistuneet vaan lintu karkasi juuri ennen kuin sain haavin sen päälle. Jokunen taivaanvuohikin oli pellolla mutta emme päässeet niitä edes lähelle, kun ne jo lähtivät lentoon.

17.9. Illalla kokeilimme haaveilua uudelleen ja näimme parikin heinä- ja jänkäkurppaa sekä taivaanvuohia ja suokukon mutta emme päässeet kunnolla edes yrittämään niiden kiinni ottoa. Teimme varmasti vielä jotain väärin.

19.9. olimme pidentäneet haavin vartta ja saimmekin illalla kiinni kapustarinnan, mutta kurpat pysyivät edelleen tavoittamattomissa. 21.9. taas yhdeltä pellolta yritettiin kurppia ja vaikka kaikkia lajeja näkyikin, ei mitään saatu kiinni. Touhu alkoi tuntua jo turhan toivottomalta ja teki mieli lopettaa koko touhu.

22.9. olimme vihdoin saaneet viimeisetkin vinkit haavipyyntiä varten. Puuttuva palanen oli ns. white noise eli kurppia lähestyttäessä piti soittaa jotain kovaa tasaista ääntä, jotta askeleet eivät kuuluisi. Niinpä nyt meillä soi kaiuttimisesta voimakas puron solina ja heti alkoi onnistua. Lyhyellä reissulla saimme kiinni lehto- sekä hienon heinäkurpan, mutta taivaanvuohet olivat yhä toivottoman arkoja. Ilmeisesti parvena olevien lintujen kiinni saaminen on kaikkein vaikeinta, sillä kun yksi säikähti – lähtee kaikki muutkin lentoon.

24.9. Illalla teimme vähän pitemmän haavimisreissun ja saimme renkaisiin 3 lehtokurppaa, 3 kiurua, kapustarinnan sekä taas ihanan heinäkurpan! Ja 25.9. rengastimme jänkäkurpan, 6 lehtokurppaa ja kiurun sekä näimme mm. heinäkurpan ja sarvipöllön ja kuulimme taivaalla muuttaneet sepelhanhi- ja alliparvet.

27.9. illan haaveilut tuottivat kapustarinnan, jänkäkurpan, 2 lehtokurppaa, kiurun sekä hauskimpana sinisorsan. 28.9. suuntasimme taas lähipelloille mutta kuutamon takia yö oli liian valoisa ja saimme kiinni vain yhden taivaanvuohen ja viisi kiurua. 29-30.9. oli myös turhan valoisaa mutta pitempi kierros tuotti kuitenkin 2 jänkäkurppaa, 2 lehto- ja 2 heinäkurppaa sekä kiurun.

Meille oli nyt siis tullut selväksi, että paras pyyntikeli oli mahdollisimman pimeä ja mieluusti myös sumuinen tai tihkusateinen sekä myöskin tuulinen. Linnut selvästi pysyivät paremmin paikallaan painautuen usein maahan kovemmassa tuulessa.

1.10. illalla teimme taas peltokierroksen ja rengastimme jänkäkurpan, 11 lehtokurppaa, taivaanvuohen, heinäkurpan ja kiurun. Yhdeltä pellolta nappasin peräkkäin neljä lintua kiinni, jotka olivat kaikki erimerkkisiä kurppia! Näimme toki kurppia enemmänkin sekä myöskin pari kapustarintaa ja suopöllön.

3.10. saaliimme oli 4 jänkäkurppaa (7 nähtiin), 3 lehtokurppaa (5 nähtiin), 1 taivaanvuohi (15 nähtiin eli tästäkin näkee hyvin, kuinka vaikeita pässit ovat saada kiinni) sekä yksi kiuru myös pari kapustarintaa nähtiin. 6.10. ohiajomatkalla ollut Karoliina Hämäläinen jäi hetkeksi haavimaan kanssamme ja maestrolta saimme vielä hyviä vinkkejä niin haavimiseen kuin kurppien ikämäärityksiinkin. Saimme renkaisiin 7 jänkäkurppaa, 2 lehtokurppaa ja 6 taivaanvuohta – yllätys-yllätys Karoliina nappasi useamman pässinkin kiinni tuosta vain… Ja koska hyvät pimeät yöt vielä jatkuivat teimme pikareissut eri pelloille vielä 7.10. 3 pässiä ja 3 scoloa, 8.10. lymnari 6, scolo, pässi 1 ja kiuru 1, 13.10. lymnari 5, scolo 3, pässi 2 ja kiuru 1 sekä ainakin toistaiseksi viimeisen kierroksen 18.10. valkoposkihanhi 1, jänksi 5, scolo 2 ja pässi 3.

Olimme siis lopulta saaneet touhun ihan hyvin toimimaan. Saalista oli saatu tavoitteeksemme asetettu sata kurppaa ja mainittakoon, että meidän reissut tehtiin vain ihan lähipelloillemme. Kauimmillaan olimme olleet noin kymmenen kilometrin päässä kotoa ja suurin osa reissuista oli ollut vain parin tunnin pikakäyntejä ja pisinkin kierros nelituntinen. Hommaan enemmän panostamalla lintuja saisi renkaisiin moninkertaisen määrän Parikkalassakin. Josko ensi vuonna? Todella hauskaa on touhu ollut!

Ja mikä myös mukavaa öisillä pelloilla onnähnyt todella runsaasti erilaisia nisäkkäitä – niin suurempia kuin pienempiäkin. Lähipelloilla olemme nähneet hirven, metsäkauriita, supikoiria, kettuja, rusakoita, metsäjäniksiä, pelto- ja metsämyyriä, pelto-, metsä-, vaivais- ja koivuhiiriä sekä jonkin päästäisen. Olimme myös samalla peltoaukealla yhtä aikaa kolmen karhun kanssa mutta niitä emme nähneet. Eräs toinen lämpökameran kanssa liikenteessä ollut näki nämä karhut.

J.A.