Marraskuu 2003
Marraskuu – Synkkää ja loskaista
Marraskuu kului talvea odotellen. Välillä oli pikkupakkasia, mutta joka kerta, kun maata peitti valaiseva lumipeite, saapui takatalvi vesisateineen sulattamaan lumet pois.
Aurinkoisia päiviä oli todella vähän! Ja silloin kun aurinko näkyi, jouduin minä olemaan töissä. Niinpä kuvaukset jäivät todella vähiin. Voisi sanoa, että meikäläisen kuvaukset jäivät töissä kuvattuihin röntgenkuviin.
Kun lunta ei ollut, oli maisema todella synkkää. Päivät olivat pilvisiä ja sumuisia. Niinpä arkisin, kun menin töihin oli VIELÄ pimeää ja kun palasin töistä oli JO pimeää.
Viikonloppuisin teimme Hannan kanssa lyhkäisiä linturetkiä, mutta masentavat kelit eivät oikein retkeilyyn innostaneet. Hyvät havainnot jäivät todella vähiin. Joitakin arktikan jämiä näkyi vielä alkukuusta. Niinpä Punkaharjun Hirvikoskella ja Parikkalassa Simpelejärvellä ja Siikalahdella käynnit evät kuitenkaan olleet turhia. Kaakkuri, silkkiuikkuja, mustalintuja, pilkkasiipiä, alleja, tukka- ja lapasotkia ja uiveloita näkyi vielä paikoin. Ehkä kuun paras havainto oli Oravanniemessä uiskennellut myöhäinen mustakurkku-uikku. Saaren puolella näkyi vielä kuun alussa jokunen haapana sekä lähes tuulilasiimme törmännyt lehtokurppa.
Kuun ainoaksi kuvapinnaksi sain viimein kanahaukan, joka antoi ottaa itsestään kaksi kuvaa, ennen kuin se kyllästyi auton takana kyykistelleeseen kuvaajaan, ja lensi vielä tiheämpään risuikkoon pakoon.
Kuukkeleitakin piti taas kertaalleen käydä morjenstamassa. Ilmestyihän ko. Parikkalan kuukkeleista Siitosen Hannun kirjoittama kirjakin, Kuukkeli – Sielun lintu, tämän kuun aikana.
Jos ei lintukuvia päässyt keleistä johtuen kuvaamaan, niin eipä päässyt mitään muutakaan! Jos oli 8.11. vielä täydellisen pilvetön taivas ja kuuta saatoi kuvata mielin määrin, niin seuraavana yönä 9.11. kun oli täydellinen kuunpimennys, oli taivas täysin pilvessä eikä pimennys ollut edes aistittavissa.
Siikalahdella pyörinyt teeriparvi sentään kerran päästi kerran kuvaamaan itseään siten, että sain kerankin tästä lajista edes jonkinlaiset kuvat aikaiseksi.
Kuun viimeisenä päivänä kävimme hieman pohjustamassa seuraavan viikonlopun itsenäisyyspäivärallia varten. Keli oli surkea! Lämmintä 5 astetta, lumi oli taas sulanut, näkyvyyttä oli sumun takia vain pari sataa metriä. Niinpä lintuja ei juuri näkynyt. Parin tunnin retki tuotti vaivaiset 16 lintulajia, joista parhaimpana pikkutikka. Ei lupaa hyvää rallia ajatellen!