Lokakuu 2003
Lokakuu – Arktikan odottelua ja lopulta sen missaus
Lokakuun alussa ainakin kaikki itäisen Suomen lintuharrastajat odottivat kuumeisesti arktisen muuton alkua. Ärsyttävän pitkään kestäneet lämpimät eteläiset tuulet pitivät linnut pitkään aloillaan, ja vain pieniä määriä arktista muuttoa päästiin näkemään. Kärsivällisyys alkoi jo kaikilla loppua, ja pelko siitä, että suurin osa linnuista olisikin päässyt livahtamaan jotenkin ohitsemme, alkoi ottaa otetta sitkeimmistäkin staijareista.
Itse en tietenkään päässyt staijaamaan kunnolla kuin viikonloppuisin, joten pidin viikot aina peukkoja, ettei arktika menisi vielä. Viikonlopun tullessa sain aina huokaista helpotuksesta, kun viikko oli taas selvitty. Mutta säät eivät vain ottaneet muuttuakseen, joten ei se arktika käynnistynyt sitten viikonloppuisinkaan.
Vietin kuitenkin kuun alussa oikein mukaviakin staijituokioita. 3.10. perjantaina töiden jälkeen Punkaharjun Hirvikoskella meni puolessatoista tunnissa 1540 allia ja ensimmäiset valkoposkihanhiparvet. 4.10 samassa paikassa 326 kuikkalintua (suurin osa kuikkia), 1418 valkoposkea mukanaan ensimmäiset sepelhanhet, 1368 tunnistamatonta hanhea, 1025 allia, 35 pilkkasiipeä, merimetso, uivelo, valkoselkätikka ja ensimmäiset 60 tilheä. Näinä molempina päivinä vanha ystäväni saimaannorppa kävi taas moikkaamassa minua useaan otteeseen varsin läheltäkin. Ja olipa sillä kertaalleen kaverikin mukanaan, jonka kanssa se uiskenteli oikein intiimisti lähekkäin.
5.10. sunnuntaiaamu vietettiin Hannan kanssa Punkaharjun Punkasalmella, jossa Etelä-Savon lintuharrastajat pitivät staijin ohessa syyskokouksensakin. Vaikka jouduimme keskeyttämään staijin Hannan mummon 90-vuotissyntymäpäivien takia, lintuja näkyi taas ihan mukavasti. Alleja muutti 2647, lapasotkia 30, tuhatkunta hanhea mukanaan ensimmäiset tundrahanhetkin. Laakkiilla syntymäpäivätkin tarjosivat mukavan lintuhavainnon, kun viheltelin huvikseni metsässä olleelle palokärjelle, niin naaras harmaapäätikka tuli katsomaan, että kuka täällä nyt viheltelee?
Illalla sitten paukahti piippariin viesti, että Kiteellä oli 900 valkoposken parvessa paikallisena punakaulahanhi! Ja tietysti sunnuntai-iltana! Maanantaina pyörin töissä kuin tulisilla hiilillä, sillä lintu oli edelleen paikalla. Lopulta siirtelin hieman varauksia, ja hyppäsin helsinkiläisbongareiden kyytiin iltapäivällä. Ja olihan se hanhi siellä vielä kun pääsimme paikalle. Se ruokaili todella piilottelevasti valkoposkien keskellä, mutta sain sentään jonkinlaisen kuvankin otettua siitä. Pari päivää myöhemmin kuitenkin maailma synkkeni! Linnulla huomattiin olevan punainen rengas jalassaan, joten se ei tainnutkaan olla ihan kelvollinen elikseksi.
10.10. polkaisin töitten päätteeksi Siikalahdelle pikastaijille, joka tuottikin hieman tulosta. Ylitseni lensi heti haukahdellen 12 pikkujoutsenta, hanhia muutti 1609 (pääasiassa tummia hanhia). Paikallisena kellui toistatuhatta sorsaa, yksinään haapanoita oli 650 sekä lisäksi 250 muuttavaa. Muita mukavia paikallisia olivat: alli, lapasotka, isolepinkäinen, suosirri, valkoselkätikka sekä myöhäinen haarapääsky.
11.10. Suuntasimme Hannan ja Jarvan Ilkan kanssa Joutsenon Jalkasaareen staijaamaan. Saalis jäi taas kuitenkin odotettua vaisummaksi. Linnut kyllä menivät tässä paikassa upeasti suoraan yli, mutta niitä meni taas liian vähän. Paluumatkalla pyörähdettin Konnunsuolla, jossa hanhia oli oikein mukavasti paikalla, mutta alkanut vesisade esti kaiken järkevän toiminnan.
13.10. se sitten rysähti! Hanhia paukutti tulemaan hirveällä ryminällä! Pohjois-Karjalassa laskettiin parhaimmissa paikoissa toistasataatuhatta hanhea! Ja meikäläinen oli tietysti töissä! Töiden jälkeen suuntasin Parikkalan uimarannalle, jossa kyllä muutti hanhia, mutta olin kuitenkin aivan selvästi päämuuttoreitin ulkopuolella! Ja autottomana ei auttanut kuin tyytyä kohtaloonsa! Sen tunnin, jonka töiden jälkeen jaksoin tympääntyneenä staijata, meni ihan mukavat 6445 valkoposkihanhea. Mutta ne eivät paljon mieltä lämmittäneet!
Alkukuusta ja kuun puolivälissä roikotettiin vielä verkkoja viikonloppuöisin Tarvaslammella pöllöjen toivossa, ja jokunen varpuspöllö vielä saatiinkin pultattua. Helmipöllöjä ei enää saatu kuin yksi rengastus ja yksi oma kontrolli, ilmeisesti siis paikallinen asukki?
24.10.Töiden jälkeen tehtiin pikainen pyörähdys Melkoniemen suuntaan, ja yllätykseksemme heti lähimmältä Tarvaslahdelta löytyi ihan mukavasti lintuja: 65 uiveloa, kyhmyjoutsen, 60 urpiaista mukanaan pari turpoa sekä yksi “ruskourpiainen” ja ylitsemme lensi vielä komea vanha merikotka.
25.10. saapui sitten talvi! Lunta satoi oikein urakalla, joten retkeilystä ei tullut yhtään mitään. Niinpä tyydyimme kohtaloomme ja aloimme suunnittelemaan jo seuraavan päivän retkeä. Tarvaslammelle kuitenkin ilmaantui taas vanha tuttu harmaapäätikka, joka kävi syömässä omenoita puusta.
Etelä-Karjalaa tutuksi bongauksen merkeissä
Sunnuntaina 26.10. sitten lähdettiin hieman kauemmas Etelä-Karjalan eteläisiin osiin bongaamaan. Aamuvarhain pääsimmekin jo ihailemaan ja kuvaamaan Ylämaan Nutikkaan lyhytvarvaskiurua. Lintu oli aika säälittävän oloinen, sillä lunta oli jo oikein kunnolla, kuten myös pakkasta, joten se ei saanut jäisiä jyvia oikein syödäkseen. Veimme sille mukanamme liskomme elävää ravintoa, mutta se ei ainakaan paikalla ollessamme vielä kelvannnut. Kuvauksellinen lintu kyllä oli, sillä se ei juurikaan välittänyt viiteen metriin lähestyneestä kuvaajasta, sää olisi toki saanut olla hieman valoisampi.
Savitaipaleelta bongasimme sitten viitatiaisen, joka tulikin atrappiimme varsin helposti, mutta katosi saman tien jonnekin. Vielä toisenkin kerran se ilmestyi atrappia soitettuamme, mutta lensi taas todella kauas saman tien. Ei siis mikään helppo lintu. Niinpä kuvat jäivät saamatta. Samasta pihasta löytyi kuitenkin varpuspöllö, joka oli ainakin hieman yhteistyökykyisempi. Takaisin Parikkalalaan ajoimme Taipalsaaren ja Joutsenon Konnunsuon kautta, mutta yltynyt lumisade esti tehokkaamman retkeilyn.
Kuun lopussa lumet sulivat taas vesisateiden myötä ja tuli taas pimeää ja ankean näköistä. Lähes kaikki muuttolinnut ovat jo matkanneet etelään, joten saa nähdä mitä kuvattavaa marraskuulle enää löytyy. Valtaosa ajasta menee talvisen ulkomaan reissujen suunnitteluun, mutta niistä lisää vasta myöhemmin 