Imatraa takseeraamassa
Kanadasta taas talven viettoon kotikonnuille saapunut Jukka Jantunen kokosi jo seitsemänä perättäisenä vuonna joukon lähiseudun harrastajia sekä vanhoja harrastajakavereitaan (valtaosa ex-lähiseutulaisia) takseeraamaan Imatran taajamalinnustoa. Taajamataaperuukseksi ristityssä tapahtumassa Imatran taajama-alue on jaettu yhdeksään vakiolohkoon, joiden lisäksi taas tänä vuonna tarvittiin pari lisälohkoa (Imatran maaseudulta sekä Ruokolahden taajamasta), koska kahden hengen joukkueistä oli jopa ylitarjontaa.
Me Hannan kanssa saimme kisan F-lohkon eli Sienimäki-Linnansuo -alueen. Kisassa on tarkoitus takseerata taajama-alueen maalinnusto, joten vaikka meidänkin alueemme rajoittui osin myös Vuokseen, ei lohkon paikoista muuten ollut meillä tuntemusta. Aloitimme auringon noustessa yhdeksän aikaan sitä ennestään tutuimmasta paikasta eli Neitsytniemestä, jossa heti autosta noustuamme valkoselkätikka piti metakkaa läheisten puiden latvuksessa. Laiturilta näimme vastarannalla Jantusen Jukan ja Luukkosen Antin aloittelemassa omaa urakkaansa. Vuoksessa kellui telkkiä, isokoskeloita sekä merimetso, mutta me keskityimme kaukana kaupungin päällä lenteleviin puluihin, naakkoihin ja harakoihin. Tässä kisassahan sai laskea linnut myös naapurin puolelta, kunhan pysyi itse omalla alueellaan. Pulut jäivätkin ainoiksi, jotka näimme päivän aikana. Rannassa kävellessämme löysimme myös punatulkkuja ja rannassa pörräsi vihervarpusparvi ja tikli lensi ylitsemme. Tiaiset alkoivat vasta heräillä, kun lähdimme kohti Itä-Siitolaa.
Itä-Siitolan sorsaruokintapaikalla ei näkynyt juuri muuta kuin sinisorsia. Koiras uivelo kellui joessa parin isokoskelon seurassa ja vastarannan sorsien luona pörräsi yksinäinen nuori kalalokki ja naakat sentään laskettiin ennen kuin jatkoimme pois jokivarresta kohti varsinaista urakkaa.
Alueemme koostui aika selvästi viidestä keskikokoisesta taajama-alueesta, joiden välit liikuimme autolla ja taajamaan päästyämme jakaannuimme Hanna laskemaan toisen puolen ja minä toisen puolen taajamasta. Tarkoituksenahan oli kartoittaa taajamat päivän aikana mahdollisimman tarkkaan, joten hajaantuminen oli tällä meidän isolla lohkolla aivan välttämätöntä ja toki tapahtuman säännöt siihen kannustivatkin.
Aamupäivään saakka sää suosi laskentaa mutta päivällä alkoi sankka lumisade, joka vaikeutti laskentaa ja linnut lopettivat liikkumisen lähes täysin! Jatkoimme kuitenkin sinnikkäästi hämärään saakka eli noin puoleen kolmeen. Ehdimme kuin ehdimmekin kävellä kaikki selkeät taajamakadut läpi ja käydä pikaisesti myös autolla kiertelemässä esimerkiksi Virasojan peltoja, joihin alueemme rajoittui.
Päivän saldoksi saimme 2 teertä, 12 kesykyyhkyä, 9 käpytikkaa, 1 valkoselkätikan, 1 räkättirastaan, 303 talitiaista, 114 sinitiaista, 1 hömötiaisen, 7 närheä, 50 harakkaa ja naakka, 30 varista, 136 pikkuvarpusta, 0 varpusta, 132 viherpeippoa, 32 vihervarpusta, 6 urpiaista, 1 tiklin, 49 punatulkkua ja 93 keltasirkkua.
Yhdeksän vakiolohkon tuloksia (Jari Kontiokorven lintuverkkoviestistä referoiden): 10331 lintuyksilöä, joka on 800 vähemmän kuin vuosien 2006-2012 keskiarvo. Selkeästi runsaslukuisin laji oli talitiainen, jota havaittiin 2832 (ka. 2557). Sinitiaisia havaittiin 1120, keskiarvoa (919) selvästi enemmän. Summa on talitiaisen tämänkertaisen summan tavoin laskentajakson toiseksi suurin. Metsätiaisia havaittiin totutun niukasti, kuusitiaissumma 8 on toiseksi alhaisin. Viherpeippo romahti pahasti, vain 996 yksilöä (ka. 1987). Kun 2009 päästiin yli kolmen tuhannen, oli 2010 summa vain 1373. Viime vuonna laji näytti palautuneen taudistaan (2143), mutta nyt siis laskentajakson huonoin summa. Kesykyyhky näyttää noudattavan samaa kaavaa: 2006-2009 tasaisesti neljänsadan luokkaa, 2010 pohjat 106, 2011 paremmin 284, mutta nyt taas vain 217 (ka. 327). Marjalintuja taas surkean vähän: tilhi 16, mustarastas 10, räkättirastas 9. Myös urpiaisia niukasti 146, sen sijaan vihervarpunen pääsi ennätykseen 299. Keltasirkut olivat maaseudulla ja nyt jäätiin taajamassa lukemaan 833 (ka. 1105). Varpusia vain 91 (ka. 165), pikkuvarpusia normaalin oloisesti 995 (ka. 964). Peippoja vain 6, nokkavarpusta ei lainkaan. Närhiä ennätysmäisesti 99 (ka. 59). Mukavia piristyksiä olivat kirjosiipikäpylintu, pähkinänakkeli, 3 valkoselkätikkaa, 2 harmaapäätikkaa, varpuspöllö sekä Imatran maaseutulohkon lapinpöllö.
Illan vietto oli taas mukava, mutta porukka tuntuu pikkuhiljaa vanhenevan, kun me lähdimme viimeisinä kotiin jo ennen yhtätoista! Kiitokset mukavasta tapahtumasta taas järjestäjille, etenkin Jukalle sekä Konzalle!
J.A.