Vuodenvaihde etelärannikolla

30.12. työpäivän jälkeen lähdin ajamaan kohti Kirkkonummea, josta olin suunnitellut suuntaavani retkille etelärannikolle niin vuoden 2011 viimeisenä kuin vuoden 2012 ensimmäisenä päivänä.
Matkan varrella yritin vesisateessa löytää lapinpöllöä kuukausiässäksi Lappeenrannan Joutsenon Kuurmanpohjasta, mutta pöllö oli pitämässä sadetta jossain piilossa. Niinpä jatkoin illan hämärtyessä matkaa ja olin lopulta vanhempieni luona Kirkkonummella jo ihan hyvissä ajoin.

31.12. lähdin aamupimeässä ajamaan kohti Hankoa ja klo 8:45 tapasimme Tammisaaressa Salossa asuvan kaverini Kalle Larssonin kanssa. Hyppäsin Kallen kyytiin ja jatkoimme kohti Hankoa. Olimme vielä matkalla, kun saimme päivityksen, että jo muutamia päiviä Tallholmarnan Neljän tuulen tuvalla ollut kashmirinuunilintu oli yhä paikalla, niinpä loppumatka sujui aika vaihdikkaasti.

Parkkeerattuamme Neljän tuulen tuvan parkkipaikalle, oli kashmirinuunilinnun paikantaminen helppoa, sillä paikalla oli reilut parikymmentä muutakin bongaria. Kohta saimme seurailla tämän kauniin uunilinnun varsin pirteännäköisiä touhuiluja ruusupuskan tyvellä. Välillä lintu innostui ääntelemään aktiivisesti ja välillä se puolestaan lensi läheisiin mäntyihin piiloon palatakseen kuitenkin kohta taas puskien alustoja tonkamaan.

Kohta lähes viereisistä puskista löytyi tiltaltti, joka myös oli ollut paikalla jo pitempään. Oli aika hurjaa nähdä vuoden viimeisenä päivänä kaksi phylloscopusta!

Jatkoimme pienen ”humein” kuvaussession jälkeen tuijottamaan merelle, jossa olikin mukavasti lintuja niin paikallisena kuin liikkeelläkin. Haahkoja näkyi muutamia, pilkkasiipiä ja tukkakoskeloita pari parveakin, naurulokkeja kellui muiden lokkien seassa useita ja pian löytyi seuraava projektilajimme, kun näin vilaukselta pikkulokin katoavan kaukaisen niemen taakse. Onneksi kohta se tai toinen nuori pikkulokki lensi suoraan ylitsemme ja jonkin aikaa myöhemmin myös vanha pikkulokki lensi ylitsemme.

Jatkoimme seuraavaksi läheiselle Långörenille, jossa komppailimme kannaksen pusikkoa parin edellispäivänä paikalla havaitun linnun toivossa ja eipä aikaakaan kun Kallen jaloista nousi niittykirvinen äännellen lentoon ja pian myöhemmin minun jaloista nousi kiuru kiertelemään yllemme. Lähdimme saman tien pois, jotta linnun pääsisivät takaisin ruokailemaan.

Kallella oli jo kiire kotia kohti, joten lähdimme palailemaan Tammisaarta kohti, josta lähdin itse vielä jatkamaan retkeä. Suuntasin Raaseporin Karjaan Lappträsketille, jossa oli edellispäivinä havaittu useitakin mukavia lajeja mm. lapasorsa. Jo tornille kävellessä näin isolepinkäisen ja hiirihaukan, mutta tornilta en löytänyt oikein mitään parempaa. Toki parin sadan kyhmyjoutsenen yllättävänkin äänekästä touhuilua oli mukavassa kelissä mukava seurata. Järvellä oli myös mm. 112 kanadanhanhea ja 40 laulujoutsenta. Pienemmät vesilinnut jäivät kuitenkin 35 sinisorsaan ja 3 tukkasotkaan. 10 pyrstötiaisen parvi tuli vielä tornin viereen pörräämään ennen kuin päätin lähteä vielä jatkamaan retkeä.

Jatkoin Espoon Laajalahdelle, jonne matka kesti odotettua kauemmin moottoritieremontista johtuen. Ehdin kuitenkin vielä noin tunnin seuloa lahden linnustoa, josta löytyi mm. 5 haapanaa, 59 nokikanaa sekä 15 uiveloa.

Ilta oli jo pimenemässä ja ensimmäiset uudenvuodenraketit välkkyivät taivaalla, kun ajelin takaisin Kirkkonummelle. Ilta menikin sitten lähinnä seuraavan päivän ekaekaa retkeä suunnitellessa. Nukkumaan menin rakettien paukunnan ollessa vasta kiihtymään päin.
1.1.2012 heräsin jo kuuden pintaan ja puolta tuntia myöhemmin lähdin taas kohti Tammisaarta. Karjaata ennen vuoden ensimmäinen lintuhavainto oli klo 6:50 tien yli auton valoissa vauhdilla lentänyt helmipöllö.

Tammisaaressa odottelin hetken Kallea sekä Kaukisen Markoa ja kun he saapuivat pakkauduimme Markon autoon ja lähdimme kohti Hankoa. Ajoimme nyt pohjustustemme perusteella aloituspaikaksi päättämällemme Långörenille, jossa tapasimme vanhoja tuttuja, kun Takaveto & Gusse eli Vesa Jouhki, Andreas Lindén, Jaakko Aarniala sekä Gustaw Nordenswan olivat jo paikalla. Kohta alkoi valoa olla sen verran, että päätimme lähteä koluamaan puskia ensin mantereen puolelta.

Ensimmäiset näkyneet linnut olivat tietysti rannan tuntumassa kelluneet valkoisena loistaneet kyhmyjoutsenet, mutta toinen laji oli yllättävä, kun taivaalta kuului punakylkirastaan sirahdus! Ja pian tämän jälkeen huomasimme eräässä pienessä koivissa kököttäneen varpuspöllön. Käveltyämme vielä hieman pitemmälle kuulimme punarinnan tiksutusta. Olipa ollut erinomainen alku! Aamu alkoi olla jo sen verran valoisa, että päätimme suunnata komppaamaan edellispäivänä pohjustamiamme kiurua ja niittykirvistä. Niitä ei kuitenkaan meinannut löytyä. Ilmeisesti ne kuitenkin olisivat viettäneet yön jossain metsän puolella? Onneksi lopulta niittykirvinen löytyi ja tällöin Takaveto ja muutama muu paikalla saapunut päätti lähteä singahtamaan Tallholmarnalle.

Me kolusimme vielä hetken Långöreniä ja havaintoja tuli mm. vihervarpusista, tilhistä, haahkoista, tukkasotkista ym. Lopulta saatuamme tiedon, että kashmirinuunilintu oli taas löytynyt, lähdimme mekin Neljän tuulen tuvalle.

”Humei” hoitui taas saman tien, kun paikalla oli kymmeniä bongareita! Heti lajin hoidettuani päätin siirtyä staijaamaan merelle, sillä minulla oli fiilis, että siellä voisi mennä ihan mitä tahansa – olihan yö ollut kylmä ja luntakin oli hieman satanut, joten muuttoa piti olla ainakin jonkin verran.

Näkyvyys merelle oli valitettavan huono ja lintuliikennettä oli yllättävän vähän. Kanadanhanhia ja laulujoutsenia muutti joitakin parvia, mutta muu vesilintuliikenne oli aivan liian kaukana. Alleja ja telkkiä viuhtoi merellä jonkin verran mutta aivan liian kaukana. Pilkkasiipi ja jokunen tukkakoskelo oli yhä paikalla ja yksi mahdollinen riskilä kellui liian kaukana vastavalossa ja väreilyssä jääden näin määrittämättä. Muutama yksittäinen kuikkalintu muutti liian kaukana mutta se tärkein laji eli pikkulokki pysyi kuitenkin piilossa. Saimme jo tiedon, että sellainen oli kuitenkin nähty toisaalla Hangossa, kunnes kuului huuto, että tiltaltti oli vihdoin löytynyt. Koko iso porukka singahti tiltalttia katsomaan ja onneksi se löytyikin pian.

Tiltaltin hoidettuaan valtaosa porukasta lähti joko etsimään pikkulokkia muualta tai bongaamaan Långörenistä nyt taas löytynyttä kiurua. Itse jatkoin kuitenkin vielä meren seulomista mikä kannatti sillä ensin näkyi koirasuivelo ja kohta tämän jälkeen lopulta aamun neljäs kuikkalintu meni sen verran lähempää, että sen sai määritettyä lajilleen kaakkuriksi. Samoihin aikoihin kuitenkin oli tiltalttia katsoneiden ornien yli lentänyt pikkulokki mantereen puolelta ja tästä emme saaneet tietoa.

Odotellessamme Kallen paluuta kiurunbongausreissulta tuli taas tieto pikkulokista toiselta puolelta Hankoa. Valtaosa porukasta lähti vauhdilla, mutta Kallea ei kuulunut. Lopulta Kalle palasi onnistuneelta bongaukselta, mutta ”pienet” vastoinkäymiset olivat hidastaneet häntä (katsotaan mitä Kalle kirjoittaa tästä omaan blogiinsa ;-)

Niinpä päätimme yhä jäädä Tallholmarnaan vähäksi aikaa, kun pikkulokki saattoi hyvinkin palata taas tänne. Lopulta kuitenkin kello oli jo niin paljon, että päätimme lähteä kokonaan pois Hangosta ja kohti länttä.

Olimme ajaneet 12 kilometriä Hangosta kun saimme tiedon paikallisesta pikkulokista Stormärseniltä. Päätimme vielä kerran koittaa ja käännyimme ympäri ja lähdimme taas kohti Hankoa. Paikalle päästyämme oli paikalla jo parikymmentä bongaria, mutta lintu oli kuitenkin kadonnut väreilyyn jo 10 minuuttia aiemmin. Onneksi se kuitenkin kohta löytyi taivasta vasten lentämästä ja tämä 2 kv pikkulokki näkyi lopulta oikein hienosti! Ja me lähdimme kiireellä taas matkaan.

Tammisaaressa nappasin autoni ja jatkoimme kohti Saloa, jonne taas jätin autoni, jotta se olisi paluureitin varrella. Sepelkyyhky ei ollut eilisellä paikallaan vaan ainoaksi vuodariksi Meriniityltä tuli fasaani, joten jatkoimme kohti Turkua. Vauhdista näimme isolepinkäisen Kaarinan Tuorlassa ja vasta linnun ohitettuamme tajusimme, että paikallahan oli ollut pitkään ”homeyeri” -alalajin yksilö. Päätimme katsoa lintu tarkemmin Turusta palatessamme, jos se yhä olisi paikalla.

Lopulta olimme Turun Laukkavuorella, jossa oli taas melkoinen kansanpaljous, kun bongarit olivat saapuneet kuittaamaan harjalintua ekaekaa -pinnaksi. Lintu oli tietysti hyvin hallinnassa ja se ruokaili pienen ojan varrella aktiivisesti. Pari kuvaa otettuamme lähdimme jatkamaan retkeämme.

Ikäväksemme olimme saaneet tiedon, että sinisuohaukka eikä merihanhi eivät olleet eilisillä paikoillaan, joten päätimme ajaa Kaarinan Piikkiön Viukkalan kasvihuoneille, joilta löysimmekin jopa viisi västäräkkiä. Matkalla näin auton ikkunan läpi vilaukselta päiväpetolinnun, joka näytti sinisuohaukalta, mutta havainto oli aivan liian lyhyt eikä lintua näkynyt enää pysähdyttyämme. Sitten tulikin tieto Takavedon Paimionlahdelta löytämästä ampuhaukasta ja singahdimme paikalle. Lintu ei enää ollut kuitenkaan ollut hetkeen hallinnassa, mutta onneksi löysin sen pian taivaalta keltasirkkuparvea jahtaamasta.

Päätimme vielä lähteä Paimion Pitkäportaaseen yrittämään paikalla nähtyjä uuttu- ja sepelkyyhkyjä, mutta niitä ei enää illan hämärtyessä löytynyt. Kävimme kahvilla Takavedon porukan kanssa, jossa yhtäkkiä Kalle sai kuningasidean yrittää lehtopöllöä Salon Vuohensaresta. Koskapa meillä oli mukanamme pöllömaskotti numero yksi eli andy, niin kymmenen minuutin matkinnan ja viiden minuutin odottelun jälkeen alkoi lehtopöllö huudella!

Palattuamme autolleni lähdin seuraamaan Takavedon porukkaa, joka ajoi vielä pöllöretkelle Hyvinkään Kytäjälle. Toista tuntia yritimme viiru- ja helmipöllöjä tuloksetta, kunnes lopulta pääsin kotimatkalle. Väsyneen kotimatkan ainoa piristys oli Ruokolahden Vennossa tien yli lentänyt helmipöllö. Niinpä päiväni sai samanlaisen päätöksen kuin miten se oli alkanutkin!

Lopulta olin kotona puolen yön jälkeen. Olipahan ollut melkoisen linturikas vuodenvaihde. Uusia ekaekaa pinnoja olin saanut yhdeksän, mutta myös kuukausipinnoja yhteensä saman verran!

J.A.