. . Lintuharrastajan päiväkirja Birders diary . .

Perjantaina 29.9. järjestin kaiken sillä tavoin, että saatoin päättää työpäiväni pian puolen päivän jälkeen ja hypätä terkkarin pihasta minua noutamaan saapuneiden Jarkko Rutilan ja Jari Kiljusen kyytiin. Otimme tästä suunnan kohti Juvaa, josta poimimme kyytiin Miska Loipon ja seuraava stoppimme oli Kuopiossa, josta kyytiin hyppäsi vielä Jani Varis. Matka sujui mukavasti rupatellessa ja lopulta käytyämme Kempeleessä kaupassa, saavuimme Oulunsalon lauttarantaan, jossa Hailuodon lautta oli juuri lähtemässä. Olimme kuitenkin saaneet tiedon, että koko päivän oli lautalle ollut pitkät jonot, joten tiesimme jo ettemme lauttaan mahtuneet. Jo aiemmin saareen menneistä kavereistamme Vierimaan Antti oli mahtunut vasta kolmanteen lauttaan ja Harry Nyström, Mikko Ala-Kojola sekä Antti Peuna olivat juuri ja juuri mahtuneet toiseen ja olivat juuri tässä lähdössä olevassa lautassa. Veljeni Pirkka oli sen sijaan jäänyt lautan ulkopuolelle ja niinpä kohta odottelimme tuntia myöhemmin lähtevää lauttaa rannassa rupatellen.

Onneksi mahduimme hyvin 20:30 lähteneeseen lauttaan, joka sekin tuli aivan täyteen ja pian yhdeksän jälkeen parkkeerasimme Vaskiin mökkimme pihaan, jossa aiemmin tulleet olivat jo lämmitelleet saunaa ja aloitelleet taas kerran Harryn paikalle raahaamien valtaisan kokoisten kuningaspizzojen syöntiä.

Ilta sujui taas kerran erittäin leppoisasti ja jossain vaiheessa joukkuejakokin saatiin tehtyä, mutta ketään ei innostanut sen kummemmin alkaa suunnitella rallireittejä, joten jo illalla oli selviö, että alkujaan yhden joukkueen pohjilta kahdeksi ja nyt ensimmäistä kertaa kolmeksi joukkueeksi paisunut porukkamme tulisi melko pitkälti luottamaan vanhoihin rallistrategioihimme, joten luultavimmin tulisimme törmäämään rallissa aika monta kertaa.

Lopulta puolen yön jälkeen sovimme tupaan herätyksen aamuviiden jälkeen ja kömmimme pehkuihin. Onneksi kämpällä oli tilaa hyvin koko porukalle, kun parissa aitassakin oli patjoja ja lämmitystä.

Lauantaiaamu koitti turhan pian ja herääminen oli vaikeaa, mutta kuuden aikaan oli kaikilla aamupala syötynä ja lähdimme kohti aloituspaikkojamme tai siis vähemmän yllättäen kaikki ottivat suunnan kohti Riisinnokkaa, josta perinteisesti olimme rallin aloittaneet.

Oli vielä täysin pimeää ja me emme tehneet lintuhavaintoja, sillä Harry, Jassi, Jarkko ja Jani ajoivat letkan ensimmäisinä ja parit lehtokurpat väistivät heitä. Jossain vaiheessa huomasimme Mikon sekä Antit tien varressa kuuntelemassa ja muistelimme paikan olleen saman, jossa oli paria vuotta aiemmin huudellut varpuspöllö, joka oli kuitenkin hiljentynyt ennen rallin alkua. Me päätimme olla pysähtelemättä lainkaan tarkoituksenamme ehtiä ihan oikeasti aloittamaan seitsemäksi Riisinnokalle. Pian kuitenkin Miska huomasi jonkin linnun lennähtävän Viinikanlahden kohdalla tiekyltiltä ja jouduimme tekemään U-käännöstä katsomaan, mikä lintu oli kyseessä. Stopattuamme ja ulostauduttuamme autosta oli yllätys melkoinen, kun läheltä kuului selvä viirupöllön puhallus. Tällöin kuitenkin peräämme saapui joku urpo auto jonottamaan ilman mitään vilkun näyttämistä ja lopulta tosiaankin näytti siltä, että hän halusi tunkea juuri sille pikkutielle, jolle olimme pysähtyneet. Ja koskapa pöllöä ei muutenkaan enää kuulunut, päätimme jatkaa matkaa.

Rautaleton parkkipaikalta lähdimme sitten yhä aika hämärissä kävelemään kohti Riisinnokkaa ja lopulta hieman ennen nokkaa kello näytti seitsemää ja aloimme listata lajeja. Rastaita, urpiaisia ja peippolintuja oli liikenteessä todella paljon ja rantaan päästyämme näkyi merellä vellovan valtaisia lauttoja vesilintuja. Niinpä odotukset olivat korkealla, että paikalta löytyisi parempiakin lajeja! Mutta alku oli sittenkin varsin nihkeä… Onneksi kaukana Tömpän puolella puun latvassa päivystellyt hiiripöllö, ohitsemme lentänyt ampuhaukka sekä pikkulintuparvista kuuluneet rautiaiset sentään olivat jotain muuta massalajistoa parempaa. Tietysti alueen peruslajistoa edustivat mm. kyhmyjoutsenet, muutamat merikotkat sekä jokunen uivelo, mutta kahlaajahavainnot jäivät taivaanvuoheen, 4 ohi lentäneeseen tylliin sekä kahteen määrittämättä jääneeseen kurmitsaan, jotka olivat turhan kaukana. Merellä ei liikkunut yhtään mitään ja vesilintuparvien lajistokin oli tavallista. Lopulta alkoi tuntua siltä, että olisiko jo voinut olla aika kokeilla jotain muuta aloituspaikkaa, sillä tämä taisi olla jo ainakin kolmas kerta, kun Riisinnokan aloitus ei ollut tuntunut menneen kovinkaan putkeen. Kärjessä oli seuranamme koko ajan Harryn porukka, joka kuitenkin pysytteli koko ajan Isomatalan puoleisella rannalla ja arvelimme, että heillä olisi ainakin hiiripöllö jäänyt tämän takia näkemättä. Meidän jo suunnitellessa muualle siirtymistä, saapui rantaan myös ensikertalaisporukka eteläisestä Suomesta, paikallinen poppoo Juha Markkolan johtamana sekä selvästi jossain matkan varrella aloittanut Mikon ja Anttien porukka. Myöhemmin selvisi että heillä oli vanhalle varpuspöllöpaikalle kuulunut äänessä huuhkaja joka oli lopulta huudellut hyvin lähellä autopaikkaamme! Emmepä me sitä olleet kuulleet ja valitettavasti se oli kuitenkin hiljentynyt ennen rallin alkua, joten heilläkin oli laji jäänyt saamatta ralliin.

Lähdimme kävelemään takaisin Rautalettoon päin rantaa pitkin ja yllättäen osuimme mönkijäuralle, jota pääsi aika mukavan nopeasti etenemään. Nähtyämme rannassa isolepinkäisen, päätimme pysyä rannassa aikaa säästääksemme, vaikka hieman pelottikin, jäisikö meillä perinteisiä metsän puolen lajeja kuten puukiipijä ja tikat tämän takia näkemättä. Rautaleton jo lähestyessä kuului ruovikosta tuttu rätinä ja kohta alkoi peukaloinen laulaakin. Samaan aikaa metsästä kuului kova huuto ja arvasimme jonkun paremman lajin havaitun – onneksi se oli ollut vain Jurtsin löytämä hiiripöllö, jonka kuitenkin Harryn porukkakin onnistui huudon ansiosta hoitaa.

Rautaleton rannassa näimme allin ja autolle päästyämme löytyi puskista aktiivisesti äännellyt pajulintu. Kohta edellämme lähtenyt Harryn porukka piipitti Koninnokan laitumen vierestä taigauunilinnun. Me olimme parissa minuutissa paikalla, josta Harryn poppoo oli jo lähtenyt ja Jurtsin porukka oli jo lähdössä. Onneksi he osoittivat meille kohdan, jossa ”ino” oli ollut ja kohta saimme lajin plakkariin. Tämä oli hämmentävää kyllä minulle Hailuotopinna! Inon katselun ja kuuntelun ohessa hoitui myös kuusitiainen.

Pari matkanvarsistoppia eivät tuottaneet mitään ja lopulta parkkeerasimme Kirkkosalmelle, jossa olivat paikalla jo molemmat edellämme ajaneet porukat. Seuloimme ensin vesilinnut alakerrasta, ennen kuin ahtauduimme yläkertaan. Kirkkosalmikaan ei tarjonnut parastaan, sillä vaikka lähes ensimmäinen löytämäni lintu oli lähipuun urpiaisparvessa ollut tundraurpiainen, jäivät muut paremmat havainnot perinteisiin harmaasorsiin, vain yhteen lapasorsaan sekä hetken tornin alla taksuttaneeseen ja vilaukselta näkyneeseen hernekerttuun.

Kun muu porukka tornissa oli jo vaihtunut Harryn ja Jurtsin porukoiden jatkettua matkaa ja Mikon ja Anttien saavuttua, päätimme lähteä jatkamaan matkaa. Onneksi pysähdyimme vielä salmen sillalla, jonka lähellä tornin suunnassa huuteli luhtakana. Tämä kuului myös torniin (varmasti aika paljon huonommin), jossa toinen porukka määritti linnun nokikanaksi – saimme molemmat samasta linnusta ässän!

Koskapa pyrimme nyt viimeistään pääsemään eroon muista joukkueista otimme suunnan seuraavaksi Ojakylänlahdelle. Matkalla pointsasimme muutamat kulttuurilajit esim. molemmat varpuset sekä viherpeipon. Ojakylänlahdella pysähdyimme tsekkaamaan Kyrönperän rannan, jossa paukahti vihdoin pari parempaa lajia – härkälintu sekä todella myöhäinen keltavästäräkki, joka lensi ylitsemme äännellen ja laskeutui lähirantaan tepastelemaan. Myös pari suokukkoa nähtiin.

Jatkoimme seuraavaksi Potinlahdelle, jossa näkyi pikastopilla kanahaukka ja kohta olimmekin Huikun lauttarannassa. Miska löysi kaukaiselta riutalta ad tiiran, joka päätettiin enemmistön mielipiteellä määrittää kalatiiraksi, mutta muuten lajit jäivät pakollisiin merimetsoihin sekä kivitaskuun, joita yllättäen näkyi myöhemmin siellä täällä.

Kohta palailimme jo takaisin päin ja nähtyämme autosta pienen tilhiparven, oli seuraavaksi edessä pakollinen Pökönnokan komppaus. Valitettavasti Harryn porukka oli ehtinyt edellemme ja kuten arvata saattaa, he hoitivat (lue – ajoivat pois) nokalta parikin kahlaajalajia, jotka jäivät meiltä näkemättä. Ja tiukkaa meillä oli myös pakollisten kurppien kanssa, kun taivaanvuohiakin löytyi vain muutama mutta onneksi sentään yksi jänkäkurppakin – eikä kiurua lainkaan. Tälle nokalle pitäisi aina ehtiä ennen muita! Onneksi tiukka komppaus ja rantojen selaus tuotti kuitenkin vielä pari kapustarintaa, 9 suosirriä, lapinsirkun sekä pari kuikkaa.

Pikainen stoppi mökkimme pihapiirissä tuotti puukiipijän ja taas saaren keskiosia kohti ajellessamme kurvasimme Ojakylänlahden rantaan, tällä kertaa Lahdenperän puolelle ja onneksemme löysimme 9 pyrstötiaisen parven.

Seuraava kohteemme oli tietysti Järventakusta, josta toivoimme löytävämme hanhia, mutta eihän siellä ollut kuin joutsenia ja kurkia. Toki puolet joukkueista oli nähnyt paikalla aiemmin hanhiparven, josta oli määritetty jopa neljää lajia! Meillä komppaus tuotti ainoaksi lajiksi kiurun.

Ulkokarvon Petsamon laiturille saavuttuamme olivat odotukset korkealla, sillä olihan meillä vielä vesilintu- ja kahlaajapuutteita vaikka kuinka. Päivän toinen härkälintu lähinnä ahdisti, sillä se luultavasti olisi täältä muillakin, mutta onneksi Kaarannokan rannoilla piipersi jo nähtyjen suokukkojen, suosirrin ja kapustarinnan seurassa myös töyhtöhyyppiä sekä pari tundrakurmitsaa. Meren puolelta ei kuitenkaan löytynyt vesilintupinnaksi kuin pieni parvellinen mustalintuja.

Pöllää kohti ajaessamme näimme autosta haarapääskyn, mutta Pöllästä ei löytynyt mitään. Niinpä palasimme pian Patelanselälle, jossa olikin jopa 10 haarapääskyä. Näimme vihdoin myös varpushaukan ja rantapusikossa äänteli aktiivisesti tiltaltti.

Sitten olikin kiirus perinteisille lopetuspaikoille eli Marjaniemeen ja Keskiniemen suuntaan. Marjaniemi oli sekin upean tyyni ja näkyvyys oli erinomainen mutta silti emme edes toivottua pilkkasiipeä löytäneet, joka oli lopulta ainoa peruslaji, jota ei huudettu havaitun.

Marjaniemessä ollessamme piippasi piippari, että Jurtsin poppoo oli löytänyt mahdollisen pikkukiurun Pökönnokalta! Paikalla ollut ensikertalaispoppoo päätti lähteä bongaamaan, mutta me ja paikalla myös olleet sisarjoukkueemme asettivat rallin ensisijalle ja jatkoivat kohti Keskiniemeä. Eihän osalle meistä pikkukiuru olisi ollut edes Hailuotorallipinna.

Keskiniemen tietä ajaessamme jysähti Pirkan vanhan Astran pohja pari kertaa aika mukavasti, mutta onnistuimme pienten harhailujen jälkeen kuitenkin löytää perille pookille, jossa Harryn poppoo oli jo komppaamassa. Ja kohta saapuivat Mikko ja Antitkin.

Valitettavasti niityltä löytyi vain kiuruja ja rannasta jo nähtyjä kapustarintoja, tundrakurmitsoja, tylli, mustalintuja sekä pusikosta pari tiltalttia. Niinpä meidän rallin loppu oli ollut melkoisen surkea! Olisi nyt luullut jonkun kahlaajalajin, kaakkurin, pilkkasiiven, minkä tahansa käpylinnun, närhen tai edes kulorastaan pomppaavan jostain verkko- tai tärykalvoille mutta kun ei niin ei…

Lopulta oli kello pykälässä eli kuusi ja lähdimme palailemaan kohti kylää ja purkupaikkaa. Me teimme pikaisen kauppareissun ja juuri sopivasti koululle päästyämme alkoi näyttää siltä, että kaikki oli valmista purkua varten.

Rallin purku oli sitten jännin ikinä! Peruslajien ja sp-/vel-lajien jälkeen (jossa oli mukana pikku-/lyhytvarvaskiuru kaikilla muilla kolmella joukkueella) olivat kärjessä Mikko ja Antit, toisena 57 lajilla (60 peruslajia) kolme joukkuetta, joilla oli 56 lajia (Mukana myös se ainoa joukkue, jota emme olleet rallissa tavanneet eli Ville Suorsan, Kalle Hiekkasen ja Tuomas Hervan poppoo) ja perässä tulimme me ja Harryn poppoo 55 lajilla.

Huutojen alettua erottui neljän kärki siten, että johdossa oli vuoron perään joku meidän mökkimme porukoista tai välillä yllättäen ensikertalaisporukka Juha Kettunen, Arto Laakso sekä Jussi Salokorpi.

Pikkuhiljaa huutolajit paranivat ja ässiä alkoi ropista. Vaikka meidän mökin porukoilla oli taas kerran ollut varsin samanlaiset rallistrategiat, oli meidänkin lajeissa melkoista hajontaa. Niinpä parhaimmat ja samalla pahimmat vihulaisemmekin huutelivat mm. muuttohaukkaa, merisirriä, liroa, heinätavia, hemppoa, lapintiiraa, valkoselkätikkaa…

Lopulta pikkuhiljaa tippui joukkueita kyydistä rohkeasti uusilla paikoilla kierrelleen Suorsan, Hiekkasen ja Hervan jäätyä 74 ja Jurtsin, Honkasen, Roineen ja Niemen jäätyä 76 lajiin. Ensikertalaisporukka jäi niukasti alle 80 lajin 79 lajillaan, mikä oli aivan huikea suoritus! Seuraavaksi tipahti 82 lajilla Harryn poppoo ja kun me huusimme vielä keltavästäräkin nousten 83 lajiin jännitys tiivistyi vielä kertaalleen pallon siirryttyä Mikon ja Anttien porukalle. He kuitenkin huusivat myös ei-oota ja jäivät hekin 82 lajiin. Saatoimme todeta, että ennen rallia toivottu kolmen tasaisen joukkueen kasaaminen oli onnistunut, sillä kaikki joukkueemme olivat päätyneet yhden lajin sisään toisistaan! Itse olin nyt saanut kolmannen peräkkäisen voiton, kun sitä ensimmäistä sai aikanaan metsästää 15 vuotta.

Yhteensä rallissa oli havaittu 110 lajia (tai 109 ottamatta kantaa, mikä rantakana huuteli Kirkkosalmella) ja meidän kolme joukkuettammekin oli havainnut yhteensä sata (99?) lajia eli hajonta oli ollut melkoinen.

Yhteiskuvien jälkeen oli aika suunnata saunan lämmitykseen, vaikkakin meidän poppoomme kävi vielä pikaisesti yrittämässä Patelanselältä ja Pöllästä, josko huuhkaja olisi äänessä, mutta turhaan. Iltaa vietettiin tutusti saunomisen ja syöminkien merkeissä ja olipa Harry taas tuonut kaikenlaisia maistiaisia, joita hurjimmat uskaltautuivat maistamaan – mm. maailman tulisinta chiliä… Saunan jälkeisen pihallavilvoittelun aikana viheltelin hieman helmipöllöä ja kohta pihassa naksui sellainen. Lopulta oli aika painua pehkuihin ja aamuherätys sovittiin seitsemäksi.

Sunnuntaiaamuna keli oli hieman tuhnuinen, joten herääminen oli hieman hidasta, mutta kämpän siivoilun aikana sää parani ja mattojen tamppauksen aikana löytyi pihasta taigauunilintu!

Retken kohde oli tietysti helposti valittu ja pian olimme Pökönnokalla järjestäytymässä kymmenen hengen rivistöön. Hieman outoa oli, ettei kukaan edellispäivänä paikalla olleista ollut saapunut paikalle. Itselläni ei olisi kanttia jättää mitenkään väliin määrittämättä jäänyttä pientä kiurua, jota kuitenkin oli piipitetty pikkukiuruna.

Komppailimme nokkaa huolellisesti parin tunnin ajan löytäen viitisen jänkäkurppaa sekä viisi kiurua, joista yksi oli tummempi ja lyhytpyrstöisempi sekä myöskin särähtävä-äänisempi, mutta kaikki tuntomerkit (myös ääni) sopi täysin nuorelle kiurulle, jolla oli vielä pyrstö kasvussa. Me emme löytäneet alueelta mitään muuta pienempää kiurua, joten jos sellainen oli paikalla ollut, oli se yön aikana lähtenyt jatkamaan harharetkiään.

Ollessamme jo kävelemässä takaisin autolle päin kuului taivaalta kirvisen ääni, jota huudettiin ensin niin metsä- kuin lapinkirvisenä, ennen kuin tajuttiin, että ääni oli erittäin sopiva taigakirviselle. Lintu myös näkyi taivaalla ylitsemme lentäessään ja Harryn onnistui saada siitä jokunen lentokuvakin, mutta havaintotilanteessa siitä ei mitään järkevää näkynyt, sillä se oli turhan korkealla taivaalla.

Vierimaa singahti jo aiemmalle lautalle, meidän muiden hidasteltua vielä jonkin aikaa Pököllä. Lopulta Jani, Jassi ja Jarkko suuntasivat Huikkuun, kun me loput vielä kävimme kokeilemassa, olisiko keltavästäräkki vielä Ojakylänlahdella meille kuukausipinnaksi. Ei ollut, mutta Huikkuun saavuttuamme lenteli merellä pari kalatiiraa, joka yllättäen oli minulle lokakuupinna.

Lautan saavuttua jutustelimme vielä lauttamatkan kunnes oli aika heittää osalle porukasta hyvästit ja meidän autokuntamme sekä Pirkka suuntasimme vielä Tupoksen ABC:lle syömään. Sitten oli edessä pitkä ajo kaakkoon ja pudotuspelit alkoivat taas Kuopiossa ja jatkuivat Juvalla, kunnes oli oma vuoroni jäädä kyydistä Parikkalassa, Jassin jatkettua vielä Joutsenoon ja Jarkon Lappeenrantaan.

Olipahan taas ollut mukava viikonloppu Hailuodossa, josta taas kerran suurimmat kiitokset kaikki järjestelyt tehneelle Nyströmin Harrylle, muille osallistuneille joukkueille sekä tietysti muulle meidän poppoolle, oma joukkueeni etunenässä! Eiköhän jatkoa taas seuraa näissä merkeissä?

J.A.