Elisbongausreissu
13.2. kävin vielä ruokatunnilla kuukkelimetsissä, jossa aika meni erään paikallisen harrastajan auton työntämiseen hangesta. Tämä oli kaivanut autoaan jo useamman tunnin ajan hangesta. Onneksi osuin paikalle ja auto nousi hangesta helposti työntämällä. Ehdin kuitenkin kuulla rummuttavan palokärjen ja huutavan harmaapäätikan ennen kuin piti palata vielä hetkeksi töihin.
Työpäivän jälkeen lähdin ajamaan kohti etelää ja päätin suunnata Heinolaan, jossa Tommolasta löysin helposti sinisorsien seurassa olleen lapasorsan. Kymin virrassa oli myös 7 laulujoutsenta mutta pikku-uikkua en löytänyt. Illan jo alkaessa hämärtää, lähdin jatkamaan matkaa. Illalla majoituin venhemmilleni Kirkkonummelle.
14.2. herätyskello soi aikaisin ja aamuseitsemän aikaan pihaan saapui Tom Nordblad kyydissään Jari Laitasalo sekä Pasi Pirinen. Vesisateisessa kelissä nousin kyytiin ja lähdimme ajamaan kohti Varsinais-Suomea. Matka meni mukavasti rupatellessa ja yhdeksän aikaan saavuimme Maskun Laulaisiin, josta olikin jo hyvissä ajoin tullut tieto, että kohdelajimme oli yhä paikalla. Käveltyämme tien laidassa ryhmänä seisseen bongarijoukon luo, löysimmekin helposti noin 70 metrin päässä tien toisessa reunassa ruokailleen arokiurun! Tämä jo muutamia päiviä paikalla ollut Suomen 12. lajinsa edustaja seisoskeli lumisella tienpenkalla ja käveli aika ajoin sulammalle tien reunalle kaivamaan jotain evästä lumen alta. Ohiajaneet autot eivät sitä pahemmin haitanneet, erästä rekkaakin se väisti aikalailla viime tingassa ensin kovaa juosten ja sitten tien reunalle lennähtäen.
Noin 20 minuuttia lintua tarkkailtuamme saapui kävelytietä pitkin kävelijä, joka säikäytti linnun lentoon ja tämä lensi aika kauas katveeseen ja kun sitä ei noin varttiin näkynyt, päätimme lähteä paluumatkalle.
Stoppasimme matkan varressa Salon Moisiossa, josta löysimme pienen hakemisen jälkeen 13 turkinkyyhkyn parven ja ohessa näkyi myös ylitsemme lentänyt tikli. Ajomatka jatkui Lohjan kautta, jossa näimme kaatopaikan nurkilla isolepinkäisen ennen kuin lopulta olimme takaisin Kirkkonummella, jossa kiittelin mukavan porukan, joka jatkoi kohti Helsinki.
Päivä oli kuitenkin vielä nuori, joten hieman syötyäni suuntasin iltapäiväretkelle Kirkkonummen Porkkalaan. Pamskatanille päästyäni saatoin todeta meren täysin sulaksi mutta myös yllättävän tyhjäksi. Harmaalokki oli ainoa näkyvä lintu, mutta parin tunnin aikana näin myös 110 allia, 9 kyhmyjoutsenta, telkän, 4 merilokkia sekä 3 pilkkasiipeä. Kävin hämärissä vielä Saltfjärdenillä ja illalla kävimme vielä isäni kanssa Porkkalan suunnalla reilun parin tunnin pöllöretkellä, mutta havaintoja ei tullut.
15.2. lähdin aikaisin aamulla kohti Hankoa ja olinkin auringon noustessa Gåsörsbuktenilla. Yö oli kuitenkin ollut yllättävän kylmä, joten en viitsinyt pahemmin komppailla paikalla ollutta kangaskiurua vaan ajoin Neljän tuulen tuvalle staijaamaan. Merellä oli kuitenkin todella paha väreily, joten havainnot jäivät paikallisiin telkkiin, kyhmyjoutseniin ja pariin alliparveen. Harmaalokkeja oli runsaasti ja merilokkeja muutama ja yksinäinen merikotka värjötteli eräällä karilla kaukana väreilyssä. Jatkoin Drottningshomenille, jossa kävin maisematornissa ihmettelemässä tornia, kun huomasin lähipuussa istuvan isolepinkäisen. Lintu näytti heti todella vaalealta ja kävelin lähemmäksi sitä katsomaan. Naamari oli heikko ja nokka näytti vaaleatyviseltä, joten otin äkkiä pari kiikariskouppikuvaa ja singahdin hakemaan putkea autosta. Pian kuvasin lintua putken läpi, mutta viherpeipot ajoivat sen pahasti oksiston sisään piiloon. Yritin kävellä paremmalle hollille, mutta lintu oli arka ja lensi taas huonompaan paikkaan. Kun taas meinasin siirtyä, nousi lintu siivilleen ja lensi puun toisella puolella merelle kohti lähisaaria. Olin kuitenkin saanut linnusta muutaman kuvan sekä pari videopätkää, jotka katsottuani lintu näytti aivan yhtä oudolta kuin havaintotilanteessakin.
Ihan ensimmäinen fiilis linnusta oli vaaleuden ja pinkin nokantyven takia ollu pallidirostris mutta muistinkin heti, että siipilaikun pitäisi olla isompi ja keskittyä enempi käsisiiven puolelle. Näin jälkikäteen linnun rusehtava pää, varsin tumma pyrstö sekä ihan yleinen muoto ja happari tuovat mieleen enemmän sibirikuksen, mutta linnun vatsapuolella ei näkynyt eikä videoissakaan näy lainkaan suomukuviointia. Mikä lie välimallin tyypi lie kyseessä? Ehkä joku vielä linnun löytää ja pääsee katsomaan sitä paremmalla ajalla?
Kalasatamastopin, jossa näin päivän ainoat 2 kalalokkia – tammikuussa niitä oli runsaasti joka puolella – jatkoin taas Gåsörsbuktenille, jossa rantoja pitkin käveli lapsiperheitä ja koirankusettajia, koirat tietysti rantaviivaa vapaina juosten. Niinpä kävelin itse aika pitkään rauhallisemmalle puolelle rantaa ennen kuin löysin lopulta etsimäni kangaskiurun, josta sain helmikuupinnan. Lintu oli varsin arka säikähtäen yli lentänyttä varpushaukkaakin puun oksistoon.
Vedagrundetilta laskin 43 kyhmyjoutsenta, joilla oli seuranaan vain 2 laulujoutsenta. Telkkien seasta löysin tiiviin sotkaparven, jossa oli 1 koiras ja 11 naaraspukuista lapasotkaa sekä naaraspukuinen tukkasotka. Svanvikissa rannasta nousi lähipuihin hiirihaukka ja kareilla päivysti pari merikotkaa. Väreily oli kuitenkin yhä todella paha, joten päätin lähteä takaisin kohti Kirkkonummea. Matkalla näin vielä Inkoossa yhden tien yllä kaarrelleen merikotkan.
Iltapäivällä suuntasimme isäni kanssa Helsinkiin katsomaan mummoani. Matkalla poikkesimme kuitenkin Jätkäsaareen, josta löytyi heti 21 hempon parvi, jossa oli mukana myös 1 vuorihemppo. Seurusteltuamme noin tunnin mummoni kanssa, oli minun aika lähteä ajelemaan kotia kohti.
J.A.